Kevyt ja matala matkaensa lyhyelle kuskille matka-ajoon

Eli otsikon mukainen laite haussa. Onko sellaisia olemassa?

Eli matkaenska 163cm lyhyelle kuskille jolla tarvittaessa taittuu myös 500km päivämatkat reilun matkavarustuksen kanssa maantiellä+motarilla ilman suurempia ongelmia, sekä taipuu hyvin myös sorateille ja tarvittaessa helpoille poluille. Onko mahdoton yhdistelmä?

Reilu 10v tullut katuja ajeltua niin kaipaisi vähän toista näkökulmaa tähän touhuun.

Nykyinen pyörä VFR800 ja vaikka tuo matkapyöräksi on vielä kohtuu kevyt ja ketterä, niin on se itselle hieman kankea liikuteltava ja pitää olla tarkkana minne ajaa, sekä korkeus on siinä rajoilla, että molemmat jalat yltää vielä varvastellen maahan.

Eli Vifferiä kevyempi ja helpommin liikuteltava pyörä pitäisi olla. Bemarin F750GS:ää ja Triumphin Tiger 900 oon katsellut, kun niistä saisi tehtaalta madallettuna mallina. Painot noissa vaan jo lähelle VFR:ää niin liekö sitten sen kummempia? Ensimmäinen pyörä oli 600 Hornetti ja sen keveyttä ja ketteryyttä verrattuna Fifferiin on jäänyt kaipaamaan, eli semmoista ketteryyttä ja keveyttä kaipaisi pyörältä. Tietysti olettaisin matkaenskojen olevan ihan erillaisia käsitellä matkasporttiin verrattuna vaikka painoa olisi, mutta vähän se paino arveluttaa noissa vaikka ei vielä niitä isoimpia enskoja olekaan.

Noita pienempiä ja kevyempiä tietysti olisi monenlaisia, mutta soveltuuko sitten matka-ajoon niinkään ja istuinkorkeutta pukkaa olemaan vähän liikaa ilman madalluksia?

Ehdotuksia pyörästä otetaan siis vastaan. Budjettia en oo niinkään miettinyt. Ehkä uuteen maksimissaan alta 20ke pyörään voisi taipua tai sitten muutaman tonnin, jos kannattaa kokeilla ensin halvemmalla pyörällä.

Uusi Transalp?

Voisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto muuten mutta vähän liikaa istuinkorkeutta. 4,5cm näyttäs olevan korkeutta enemmän mitä nykyisessä. Ei varmaan enää semmoisenaan molemmat jalat yltäisi maahan. 20mm matalamman penkin taitaa saada. Jos penkki selkeästi kapeampi ja kun pyörä kohtuullisen painoinen(+matala painopiste) niin toisaalta saattaisi mennä, mutta vähän epävarmalta silti vaikuttaa.

Miinuksena mitä arvosteluja lueskelin niin moottori melko ylävireinen. Tuon tyyppiseen pyörään kaipaisi kyllä alhaalta vääntävää konetta. Teho ei sinänsä ykkösprioriteetti, mutta kivasti alhaalta vääntävä kone olisi plussaa. Jollain tapaa jopa Royal Enfieldin Himalayan kiehtoisi (halpa, yksinkertainen tekniikka), kotonaan siellä huonommilla pätkillä, mutta heikosti tehoa ja ei sovellu nopeammille siirtymille.

Tenere 700, siihen matala penkki ja alustan madallus.

Tietysti oranssin leirin 790-890 on yksi vaihtoehto. Ajettavuus on hyvä. Paukkua enemmän kuin tennarissa, vaikka senkin kone on loistava. Madalluksista ei havaintoa.

Matka-ajoon en yksimukisia katselisi.

Aprilia Tuareg 660
kevyemmästä päästä luokassaan
takajousitus linkuilla joten madallus helppo & halpa tehdä

(KTM 790/890 Adventureen on saatavilla madalluspalikkaa, mutta on kun takajousitus on suora, ilman linkustoja, niin vaatii uuden jousen vaihdon)

Tenere 700 on myyty paljon ja niillä ajaa lyhyetkin kuskit, mutta on se kyllä vielä madallettunakin korkea uuteen Transalpiin tai F750 GS:ään verrattuna. Transalpin penkki on kapea ja edestä pyöreäksi muotoiltu, joten todennäköisesti se ei nykyiseen pyörääsi verrattuna tunnu niin korkealta kuin luvut antavat ymmärtää. Kaikkia noita kolmea löytynee liikkeistä koeajopyöriksi, tai ainakin päällä istuttaviksi, kuten myös KTM 790/890, joten saat jo vähän ensituntumaa. Tenere ja Transalp ovat keveimmät, alle 210 kg tankattuna (kuten myös Aprilia 660). Noista Transalpilla on selvästi matalin painopiste ja Tenere yläpainoisin. Yllämainituista Gessu on enemmän katupyörä (19" etupyörä, pienempi maavara, valuvanteet), mutta kyllä sillä hiekkateillä pärjää ihan hyvin. Gessua (aikaisemmat F650 GS, F700 GS) löytyy hyvin myös käytettynä ja valmiiksi madallettuna, jos mikään ei vakiona tunnu riittävän matalalta.

Kannattaa silti vakavasti miettiä sen madaltamisen hyötyjä ja haittoja. Pärjäisikö sittenkin pelkällä ohkaisemmalla satulalla? Jos valmistajalta tai tarvikkeena ei saa, niin teettää verhoilijalla. Madaltaminen syö maavaraa, usein myös joustomatkaa ja vaikuttaa lähes aina myös pyörän ohjausgeometriaan, ainakin vähän. Jos alustaa madaltaa niin paljon kuin mahdollista, niin kyllä pyörän soratietominaisuudet siitä väistämättä kärsivät. Matalampi satulakaan ei välttämättä auta niin paljon kuin numeroiden perusteella luulisi, koska muoto voi muuttua tasaisemmaksi, jolloin jalat eivät yllä juuri sen paremmin maahan kuin (pyöreämmältä) vakiopenkiltäkään. Adventure-pyörien jousitus on myös pehmeämpi kuin katupyörien. Joustomatkaa tyypillisesti n. 20 cm, josta kolmasosa (eli 6-7 cm) painuu kun istut pyörän päälle. Katupyörän 130 mm jousitus taas painuu vain nelisen senttiä, joten ero tasoittuu päälle istuttaessa. Keveys, painopiste ja käsiteltävyys vaikuttavat siis ihan yhtä paljon kuin korkeus.

Käy koeistumassa/-ajamassa vaikka tuota: https://www.nettimoto.com/bmw/f/2970464 ja uutta madaltamatonta sekä Transalpia, niin pääset jo aika hyvin kärryille siitä mitä haluat. Uudessa Allt om MC -lehdessä on Transalp, V-Strom 800 DE ja KTM 890 vertailussa. Transalp on niistä matalin, kevein ja helpoin hallita, Suzuki kookkain.

Loppuun vielä se pakollinen kuva pienestä miehestä korkealla pyörällä. Gaston Rahier oli 1,64 ja kolminkertainen motocrossin maailmanmestari sekä Dakar-voittaja 1984 tuolla Gessulla. Kun osaa ajaa, ei se pyörän korkeus haittaa. Gaston lähti aina liikkeelle niin, että astui vasemmalle jalkatapille, pyörä liikkeelle ja siitä sitten vauhdissa ponkaisi satulaan. Youtubesta löytyy videoita...

Liite 26454

Eräänä kriteerinä mainittiin 500 km päivämatkat.

Asettaa todella kovat vaatimukset mukavuusmielessä satulalle, varsinkin mikäli kyseessä on kapeahko ( usein katuendurotyyppisissä etenkin kuljettajalla ) ja vieläpä pehmustukseltaan madallettuna mallina.

Toinen juttu on myös toive keveydestä verrattuna about 220-230 kuivapainoiseen VFR:ään.

Harva olennaisesti kevyempi katuenska on mukava 500 km:n päivämatkoilla.

Lainaa:

---

vstrom kirjoitti

Eräänä kriteerinä mainittiin 500 km päivämatkat.

Asettaa todella kovat vaatimukset mukavuusmielessä satulalle, varsinkin mikäli kyseessä on kapeahko ( usein katuendurotyyppisissä etenkin kuljettajalla ) ja vieläpä pehmustukseltaan madallettuna mallina.

Toinen juttu on myös toive keveydestä verrattuna about 220-230 kuivapainoiseen VFR:ään.

Harva olennaisesti kevyempi katuenska on mukava 500 km:n päivämatkoilla.

---

Juu, ja jos soralla meinaa ajaa sen 500km niin tulee pitkiä päiviä, tai sitten pitää ajaa siellä missä soratiet on suoria. Kyllä se 30kg auttaa jotakin, mutta pitää olla riski mies, jos meinaa noita keskikokoisiakin upottaa suohon ja jatkaa matkaa.

Aloittaja ei kait aikonut ajaa viidensatkun pätkiä vain sorateillä, mutta kyllä Etelä-Suomessakin kolmensadan päivämatkan noin 50/50 assusora-yhdstelmän saa aikaan vaikka kyseessä olisi ainoastaan mutkaiset paikallis- ja pikkutiet.

Mahdollisia toki pidemmätkin pätkät, mutta nautittavuus häviää.


PS helpolla metsäpolulla harvoin, sora- ja asfalttiteistä puhumattakaan, on upottavia soita.:)

Totta toki tuokin.

Muistelin vaan kun eräänä keväänä oli 1190R:llä pieniä sorateitä perkaamassa ja aioin tuupata erästä hyvännäköistä tietä alamäkeen, mutta tulin jo muutaman metrin jälkeen toisiin ajatuksiin kun tienpohja olikin jäässä ja pintakerros vettynyttä savea. Sain käännettyä joten kuten, mutta kun tuo kottaraisen tanko on niin julmetun korkealla ettei siitä pysty juuri työntämään kun 185cm varsi ei riitä ja laukutkin on tiellä (no olisi ne voinut irrottaakin). Karisi kyllä turhat luulot omista (?)kyvyistä. Yksin ajellessa ei kannata ottaa kummoisiakaan haasteita.

Siis mopohan ei edes mennyt nurin, mutta ylämäki ja 10 cm kerros liejua jonka alla jää, haittasi kääntämistä ja palaamista kovemmalle pinnalle.

Vaikka oma varsi ei ole 185:ttäkään, niin on sitä tullut jumpattua 220 kuivakiloinen keijjukainen jonkusen kerran pystyyn pehmeällä hiekka-alustalla.
Ei herkkua, mutta onnistuu.

Painavan pyörän nosto on osittain tekniikkalaji, jota voi opetella vaikka youtube-videoiden avulla. Ilman vahinkoakin.

Tuareg 660 jos haluaa panostaa tai sitten f650gs saa 6-7k€ jos haluaa kokeilla pienemmällä budjetilla miltä matkaenska homma tuntuu (kivaa se on).

Toinen puoli tuota jalkojen yltämistä/kaatumapelkoa ja ajamisen rentoutta on että hommaa sellaisen pyörän, että jos sen nyt sattuu pienestä vauhdista kaatamaan niin voi tulla pari naarmua kaatumarautoihin tai jopa vääntyä kahva tai poljin jos oikein huonosti sattuu. Siis ei muuta kuin vähän ihmetellään näkikö kukaan ja ajo jatkuu :D

Kiitos vastauksista. Hyviä vaihtoehtoja ja pointteja tullut.

500km ajot tosiaan pääosin asfalttia, jos tarvii jokin nopeampi siirtymä tehdä, tai ajelen pohjoisemmas viikonlopuksi sukuloimaan. Mutta muuten pääasiassa reissut ja huviajot ihan fiiliksen mukaan. Yksin kun pääasiassa ajelee niin ei tosiaan asiaa hankaliin paikkoihin. Sorateita ja varmaan suuri osa pienempää asfalttitietä.

Tänään sain aikaiseksi käydä koeistumassa vakiokorkuiset Transalpin, Tuaregin, F750GS:n, Triumph Tiger 900GT:n ja vertailun vuoksi oli vielä madallettu F1250GS. Pahimmoilleen on kyllä Transalppi vähän turhan korkea, että yltää kohtuullisesti vain toinen jalka maahan ja Tuareg taas ihan liian korkea. F750GS ja Tiger menee just varvastelle, iso Gessu oli madallettuna yllättävästi varmimman olonen, tosin sitäkään en varmaan pysty painon takia kunnolla istualtaan liikutteleen.

Koeajamatta tietysti vaikea vielä sanoa, että miten ajo onnistuu jos ei molemmat jalat yllä maahan, mutta hyvin epävarmalta noi koeistumisen perusteella tuntuu. Harmi kun madalletun penkin kanssa ei missään pääse testaamaan. Ei kyllä uskalla tässä vaiheessa uutta ostaa.

Yksmukisista sanottiin, ettei kannattaisi matkakäyttöön, mutta olisiko järkeä, kun ajot pääasiassa kotinurkissa ja kerta vuoteen vain pidempi reissu. Löytyisi matalia ja kevyitä esim KTM390. Vifferilläkään ei oo matkaa tullut hirveästi ajettua, vasta tänä kesänä ensimmäinen pitkä lenkki Norjaan, mutta siitä kyllä jäi kipinä tehdä vastaavia lenkkejä tulevaisuudessa. Pienemmän pyörän kanssa ei olisi itelle mikään pakko vetää mitään pitkiä päivämatkoja mitä tulisi isomman pyörän kanssa tehtyä. Tai sitten tietysti ehkä varmin kokeilla jollain käytetyllä vaikka F650GS:llä joka valmiiksi jo matala, että miten homma maistu ja sopis matkakäyttöön.

E: Tai ei ollutkaan KTM390 Adventure edes kovin matala...

Yks'mukinen.
No, se täristää enemmän kuin useampisylinterinen ja on enempi sellainen paikallismoottorin oloinen.
Nopeus valitaan vaihteella, ei kaasulla...

Miula 500 kuutioinen Cagiva, jossa on 28kW tehoa.
Oon käynyt sillä Narvikissa ja Yyterissä.
Vasta muutama viikko sitten käväsin VMPK:n kokoontumisajossa päiväseltään ja kilometrejä tuli vajaa 900.
Keskinopeus motarilla 115km/h, koska tuuli ilman kunnon katetta.

Joten yks'pyttysellä pärjää, kun ei pyydä siltä enempää kuin mihin se pystyy.

Yksipyttyisillä on kierretty maailmaa vuosikaudet, isomukisilla ja pienemmillä joten nekin sopii siihen käyttöön vallan mainiosti, asennekysymys. Honda CRF300L/Rally on paperilla korkea mutta siihen saa madalluksia, on kevyempi kun yksikään 2-3 pyttyinen, pieni kulutus, hinta kohtuullinen uutena, moottori värinöiltään erittäin sivistynyt.

Siinä esimerkkiä: https://www.youtube.com/@ItchyBoots

No tähänhän on yksi oikea vastaus, jota nopeasti selaamalla kukaan ei vielä sanonut. Eli Honda CB500X. Kannattaa tutustua ja lukea keskusteluja varsinkin ulkomaalaisilta foorumeilta. Suomessa ei hirveästi juttua löydy, koska asenteet on usein sitä, että täällähän ei alle 1000cc pyörillä tee mitään.

Lainaa:

---

jmm89 kirjoitti

No tähänhän on yksi oikea vastaus, jota nopeasti selaamalla kukaan ei vielä sanonut. Eli Honda CB500X. Kannattaa tutustua ja lukea keskusteluja varsinkin ulkomaalaisilta foorumeilta. Suomessa ei hirveästi juttua löydy, koska asenteet on usein sitä, että täällähän ei alle 1000cc pyörillä tee mitään.

---

Hmm, Honun sivuston mukaan tankattuna 199kg, 19" etupyörä ja 83 cm istuinkorkeus. Ei hassumpaa. Noilla tehoilla kiihtynee mukavasti 80-100 asti. Pleksiä ja etukatetta sen verran että pahin viima ei ruoski viileämmässäkään kelissä. Hintakin on varsin kohtuullinen. Siitä vaan sovittamaan ahterin alle.

Totta, tuo on unohtunut kokonaan. Jokunen vuosi sitten kävin useaan kertaan koeistumassa ja lopulta pääsin kokeilemaan pienen lenkin, kivan tuntuinen peruspyörä sekalaiseen seikkailuun.

MOI! Itse ajelen nyt ekaa täyttä kesää Triumph tiger 800 XRx low. Paras pyörä ollut ajoiltaan pitkään aikaan, niin ja kaikki pyöräni on jo jonkun muun sisään ajamia eikä niissä ole sen suhteen ollut ongelmia. Rengastus on varmaankin tärkee seikka kun ajotuntumaa ottaa, itsellä nyt kylläkin sorarengastus alla mutt asfaltillakin menee hyvin nopeusrajoituksien puitteissa muttei moottoritiellä.

Eli voit katsella myös käytetyistä mopoja...

Tässä esimerkkinä oman pyörän mallista https://www.nettimoto.com/triumph/tiger/2977650

Aprilia Pegaso oli myös tosi hyvä ajettava, se meni kyllä hyvin mutkiin ja kevyt, siitä kokemusta vuokra pyöränä Kreikassa

Jaksoin lopulta koeajoille. Testattua tuli uusi F800GS ja Transalppi.

Ajattelin, että korkeuden puolesta Gessu ois itselle selkee valinta koska tällaisena pätkänä pyörän kanssa varvastelu on vähän tympeää ja haluan matalan pyörän ja Bemaria olis saanut madallettuna. Kävin kokeilemassa normikorkuisen. Ei tuntunut liian korkealta hyvä ajaa, helppo hallita, mutta ei oikein iskenyt. Madalluksestakin olis ollut vain haittaa. Tälleen 0 kokemuksella adventure pyöristä niin tuntu enempi asfalttipainotteiselta peruspyörältä. Omaan makuun melko jämäkkä alusta vaikka oli dynaamisella säädöllä testiajoyksilö ja otti isommat pomput hyvin vastaan. Lisäksi ei oikein mitään tuulen suojaa mitä matka-ajossa arvostaa. Honda itselle miellyttävämpi kuoppaisella alustalla vaikka on kai haukuttu liian pehmeäksi. Parempi pystympi ajoasento ja vakiovisiirikin tuntui itselle tourinki käyttöön oikein passelilta. Tärkeimpänä kaikkinensa ajofiilis koeajolla parempi.

Näin yhden koeajon perusteella siis Transalppi tuntui mukavalta peliltä siitä huolimatta, että molemmat jalat ei oikein yllä yhtä aikaa maahan, kuin ehkä hipoen tasamaalla ja toinenkin jalka varvastellen. Ehkä madallettu penkki korjaa hieman tilannetta.

Uusi Transalppi ei hirveää arvostusta ole arvosteluissa saanut, ei ole täyttänyt odotuksia edellisten mallien jälkeen. Mm. alustan pehmeys ja moottorin ylävireys saanut moitteita, on vain sisäkumeilla ym. Näin vähän alta 80 kiloisena alustan käytös oli mukavaa kuoppaisella asfaltilla, enkä huomannut että niiaisi liikaa. Moottorin käytös miellyttävä ja alavääntö tuntui ihan riittävältä.

Näillä näkymin siis uusi Transalppi menossa ostoon, kun vain saa lisävarusteet mietittyä. Muita ei nyt tullut lopulta koeajettua, koska esim. tuota korkeammat ja yläpainoisemmat tuntui jo koeistumalta vaikeilta. Triumph Tiger ois voinut korkeuden puolesta olla ok, mutta ei näytä nyt olevan kaupan kuin korkeampana pro mallina.

Lainaa:

---

mikkox9x kirjoitti

Uusi Transalppi ei hirveää arvostusta ole arvosteluissa saanut, ei ole täyttänyt odotuksia edellisten mallien jälkeen. Mm. alustan pehmeys ja moottorin ylävireys saanut moitteita, on vain sisäkumeilla ym. Näin vähän alta 80 kiloisena alustan käytös oli mukavaa kuoppaisella asfaltilla, enkä huomannut että niiaisi liikaa. Moottorin käytös miellyttävä ja alavääntö tuntui ihan riittävältä.

---

Matkaenskapuolella, etenkin toimittajissa ja aktiivisissa nettikommentoijissa, on osin vallalla ajatus, että matkaenskan jousituksen on toimittava hyvin hirmuisessa umpimetsäröykytyksessä ja tehoa ja vääntöä pitää olla helppojen takiksella ajojen mahdollistamiseksi myös yli satakiloisten entisten kisakuskien käskyttämänä.

Lähinnä joku tonninen kottarainen tulee kyseeseen tai aivan hätätilassa joku seiskasata tennari extreme-versiona ja kaikilla mahdollisilla viripalikoilla varustettuna.

Ellei nuo kriteerit täyty, niin huono pyörä se toki on. Niin onkin, jos pääasiallinen käyttötarkoitus on toimia 100 kiloisen ex-kisakuskin metsäpyöränä, mutta aika harvoin tuo lienee tilanne ja siksi useamman viime vuosikymmen määrällisesti eniten myydyt matkaenskat taitavat olla toisesta päästä valikoimaa, kuten esim. TransAlp, Versys, V-strom ja isogessu.

Makuasioista ja omista lähtökohdista riippuen, tuosta joukosta maailmalla useimmiten löytyy se mp-maailman sveitsiläinen linkkuveitsi, jolla ajaa motaria, maantietä, hiekkatietä ja niitä helpompia metsäpolkuja.
Sokerina pohjalla, ko mallien maailmanlaajuinen yleisyys, takaa laajan ja usein yllättävän edullisen tarvikevalikoiman oman mieltymyksen mukaan.