Kevväillä, tulee ja on AINA tullut sellainen pakottava tarve päästä vuonoille, ja miksei myäs sinne Preikestulenillekkin....nooo, tässä eräs sellainen Preikestulenin Bike-Tour tsiigattavaksi.
Alkuunsa tiätty väsätään TRAILERI, eli mitä tuleman pitää, tosin onhan tämä traileriksi aiiikas pitkä, ettenkö sanois, ja ettei taas kävisi sitten niin, että ne varsinaiset jaksot kestääkin sitten yli 4 tuntia yhteensä...ei kai?
:blink:
https://www.youtube.com/watch?v=RhjdduRJPx8
Joko siellä Norweegiassa on noin hyvät kelit ajella?
Suattaispa ollannii, vaan tämä viteo on arkistosta, kymmenen vuoje takaa...:orgmp:Lainaa:
yoohah kirjoitti
Mikäs Huurteelle on tullut kun tälläisenä kunnon talvena ei ole tullut Live-reportaasia Lapista ja Norjasta?Lainaa:
mchuurre kirjoitti
On sovittu aviovaimoni kanssa, että sitten joka 14.s talavi, keskitytään ainoastaan, ja VAIN häneen....Lainaa:
XJ 900 kirjoitti
Efesolaiskirje:
5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,...
On toukokuun 5.s ja Lillehammerissa oli satanut lunta. Netistä katselen ja ihmettelen kuinka maa on
valkoisena ja vieläpä noin etelä-norjassa? Nyt olisi päätettävä millä "työkalulla" sitä lähdetään
lauantaina taipaleelle. Juuri pestyllä K1200LT:llä vai R1100GS:lla? LT:ssä on, kuten hyvin tiedätte,
sellainen "Scanian tuulilasi" jonka takana varmasti on säältä kuin säältä suojassa kuten myös
lämpiävät penkit ja kahvat sekä vielä päälleni tuleva "thuliliivi" niin sen ohjaamossa ei kyllä kylmä
tule. Ainoa mutta oli se kun takarengas on jo kulumerkkeihin asti ajettu. GS:ssa taas olisi
"äijäpyörää" ajella vaikka lumellakin jos sikseen, koska esim. maaliskuussa tuli poikettua sillä
Kirkkoniemestä-Hammerfestiin ja sieltä vielä Kiirunaankin, mutta silloin alla oli tosin rallinastat.
Hmm..., päädyn ehkä kuitenkin LT:hen koska siirtymät ovat pitkiä sekä silkkaa asfalttia ja
toisekseen, onhan niitä renkaita ostettu tienpäältä ennenkin.
Etelä-norjassa ja maaliskuussa on aikoinaan tullut kesärenkaillakin ajettua, mm Rjukanin kautta
Kristiansandiin ja sieltä vielä rannikolle lounaaseen, mutta silloin tulikin räntä- ja vesisadetta
nähtyä. Nyt kuitenkin menisin ylimmillään Keski-Norjan tasalle, juurikin noille suosituimmille
Trollstigenin ja Geirangerin mutkateille sikäli jos vaan ovat lumitilanteesta riippuen avoinna?
Tuolla seuduin kun joskus tulee lunta kesälläkin, saati nyt sitten! Sieltä sitten kelien ja tuulien
mukaan ohjastelisin edelleen alemmas Norjan kauniimman ja pisimmän vuonon varrelle
Sognefjordin mutkaisille rannoille ja lopulta jos aurinkoa ja fiilistä löytyy, Preikestolenille, tuolle
hurjalle kalliotasanteelle jossa voi uskaliaammat maata aivan jyrkänteen reunalla josta on huikea
600 metrin pudotus suoraan alas mereen, kuvan kauniiseen Lyseboten-vuonoon.
Tuo ehkäpä onkin se Norjan eniten kuvattu lukuisista postikorteista ja mainoslehdistä tunnetuin ja
mainostetuin matkakohde!
Plan A
Tällä kertaa teltat saa jäädä kotiin. Päätän käyttää ainoastaan Norjan retkeilyhotelliverkostoa
(Vandrarhem.no) joka on suhteellisen kattava näin toukokuussakin, osan noista avautuessa vasta
sesongin alussa kesäkuussa. Toiset kuitenkin palvelevat turisteja ympäri vuoden. Varauksia en
kuitenkaan lähde tekemään vaan luotan alkukevään hiljaiseen kysyntään sekä viime vappureissun
hyviin kokemuksiin. Ainoa tehty varaus minulla on Vikingin Isabellalle, B2P-hyttissä, Turku -
Tukholma lauantai-illalle jolloin "kaasun avaus" voidaan tehdä seuraavana aamuna Stadsgårdenin
satamassa kukonlaulun aikaan ja silloin otetaan suunta kohti Norjan Gardemoenin retkeilyhotellia
jonne matkaa ei tosin tule kuin todella vaatimattomat 500km. Gardemoenin valitsin siksi kun tuon
retkeilyhotellin vieressä sijaitsee Norjan ilmailumuseo jossa ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen
niin nyt sekin tulee samalla päivitettyä. Hyttiluokka B2P on muuten mielestäni ehdottomasti paras
mp-matkailijalle koska hinta-laatusuhde on edullinen ja kun noiden hyttien sijainti vitoskannella on
hyvä, (esim n:ot 5500-5520). Lähes aina olen saanut pyörän ajettua ylös josta onkin sitten lyhyt
matka noihin B2P-hytteihin. On iso etu kun aamulla voi lähteä hytistä suoraan pyörälle joka on
yhden oven takana ja vasta sitten kun autokansi on tyhjentynyt, eli ei siis kannata reagoida niihin
ensimmäisiin kuulutuksiin: ”Saavumme kohta Tukholmaan”, eikä tullissakaan tarvitse tällöin
hidastella, vaan pääsee ajamaan suoraan E4:lle. Vielä kun muistaa ottaa laivalta heti vasemman
kaistan eikä edes harkitse ajamista Tukholman pohjoisen kautta länteen!
Mukanani ei ole kannettavaa eikä Ipodia joten siksikin nuo retkeilyhotellit ovat mieleeni. Nimittäin
monissa kun on ilmainen nettikone jolla voi päivittää omaa blogiaan aina matkan edistymisen
mukaan. Kätevää! Ajokiksi varmistuu lopulta sitten LT koska saan kuin saankin netistä tilaamani
ME880 takarenkaan kotiini edellisenä päivänä joten nyt on taas kulutuspintaakin vaikka koko
norjan kiertämiseen.
Matkaan
Ajelen Turkuun, en suorinta JKL-Tampere-Turku -reittiä vaan mutkaista mp-reittiä: Jämsä-
Kuhmoinen-Padasjoki-Evo-Hämeenlinna-Turku. Se on hitaampi mutta juurikin noiden mutkien
takia aina hauska ajettava. Turussa on aikaa poiketa Turun Tuomiokirkossa jonka pääovikin on
vielä avoinna. Lähestyessäni alttaria tuntematon kanttori alkaa soittamaan Bach:in Toccataa niin
voimallisesti että koko holvikirkko vapisee! Upean mahtavaa kuultavaa! Soinnin päätyttyä kerään
itseni hurmostilasta ja ajan Viking-laiturille odottamaan lastausta jossa ei muita pyöriä näy,
ihmettelen? Viimein tulee vuoroni ja pyöräni opastetaan poikkeuksellisesti alimmalle autokannelle.
Etupyörä seinää vasten, vaihde ykköselle ja pyörä sivutuelle, näin se on aina ennenkin ollut. Hyttiin,
nopea tax-free kierros ja nukkumaan. Koskaan ei lahden ylitys ole ollut minulle muuta kuin se
pakollinen siirtymä, ei siis nytkään. ....
jatkuu....
Aamulla Tukholman satamassa ei puhalluteta ja muutenkin
autojonot rullaavat liikkeelle ihmeen nopeasti. Pääsen ajamaan keskeytyksettä liikennevaloihin ja
heti niistä E4 S-suuntaan eli kun tänään oli tavoitteena ajaa lähelle Osloa, sen päälentokentälle
Gardemoeniin tulee tuo olemaan helppo pala. Saapuisin sinne jo noin 5 tunnin ajon jälkeen. Keli on
aurinkoa, +6c eikä tielläkään ole juuri liikennettä näin sunnuntaina. LT:n stereoiden näpräämisen
ohella seuraan tutun moottoritien maisemia kunnes jossain vaiheessa huomaan Gränna-tienviitan!
Eihän se voi olla totta? Kuinka voin tulla Grännaan joka sijaitsee Vätternin länsirannalla, no
tuumaan että se oli jokin "toinen" Gränna koska olinhan matkalla Osloon. Grännaan ajetaan silloin
kun suuntaan saksanmaalle tai etelään.
Hetken päästä tulee Grännan tikkarimainos -juu se punavalkoraitainen ”polkagris” josta ei voi
erehtyä! Harmittelen tapahtunutta ja nopeasti mietin eri vaihtoehtoisia ratkaisuja kuinka ja miten nyt
kannattaa toimia koska näemmä olenkin matkalla etelä ruotsiin jonne usein, tätä liiankin tuttua tietä
olen ajanut. Nyt vaan luotin liikaa muistiini että Osloon olisi oma viitta ja samalla ihmettelen
kuinka esim Örebro ei tullut vastaan missään vaiheessa. Navigaattorikin oli perälaukussa jouten
koska eihän sitä nyt ruotsissa tarvita -eihän? Kurvaan lähimmälle huoltamolle tankkaamaan ja laitan
navin tuulilasiin, samalla kun vielä tarkistan karttalehdeltä että onko ideaa mennä Tanskan kautta
lautalla Osloon?
Virheen korjausta
Lähden ja suuntaan eturenkaan siispä Vätternin rantaviivaa ylös pohjoiseen ja samalla huuhdon
mielestäni ajatuksen että pääsisin vielä tänään Gardemoenin ilmailumuseoon. Se olisi jo kiinni
koska ajo tulee kestämään vielä 6 tuntia. Saavun lopulta Gardemoenin lentokentän läheisyyteen ja
nyt pitää löytää enää se vandrarheim. Lähteviä matkustajakoneita nousee ja laskeutuu tämän tästä.
Muutaman turhan kääntymisen ja parin neuvoa-antavan kyselyn jälkeen tulen retkeilyhotellin
pihaan samalla kun ennustettu vesisade alkaakin melkoisen tuulen kera. Vanhat kasarmit on
kunnostettu ja näissa onkin tilaa runsaasti joten saan 6 hengen dormitoryn omaan käyttööni.
Huoneen runsas varustelu yllättää, eli kaikki tarvittava löytyy aina astiastoja myöten: mikro, tv, oma
suihku- ja wc jossa lattialämmitys. Todella hyvä ja edullinen majoitus n 38 euron hintaan. Ainoa
puute on pc:n puuttuminen, tosin wifi löytyisi.
Kolmas ajopäivä
Aamulla sade lyö ikkunaan ja tuuli humisee. Tyypillinen norjankeli? Pakkaan pyörän ja tavoite
päivälle on päästä vuonojen tuntumaan eli Skjoldeniin, Keski-Norjaan, Sogneveien tie (Rv55) ajaen
joka lopulta huipentuu 13 km:n mutkaiseen alamäkeen. Tuo tunturitie on pohjois-euroopan korkein
kohoten aina 1434 metriin ja sen vieressä Jyvasshyttan tunturimajalle menevä pienempi tie kiipeää
jopa 1840 metriin. Nuo tiet sijaitsevat aivan Galhöpiggenin eli norjan korkeimman vuoren juurella
(2469m).
Lämpökahvat sekä liivit päälle ja menoksi. Ensin Hamar:iin sekä Lillehammeriin. Pohjoiseen
menevä uusi moottoritie (E6) on vielä osittain työn alla, eli kaikkia kaistoja ei vieläkään ole saatu
päällystettyä jolloin kiertoteitä pitää ajella useammassa paikassa. Hamariin tullessani tihkusade
loppuu ja näen jopa sinitaivaasta vilauksen. Hyvä, näin se sääennuste myös povasi. Alempana
satelee mutta tuntureilla paistaisi aurinko. Hamarin viikinki-vene näkyy jo kaukaa, eli kun
Lillehammerissa oli vuoden 1994 talviolympiakisat Hamariin rakennettiin erikoinen jättimäinen
urheiluhalli joka muistuttaa isoa kumollaan olevaa venettä. Saavun Mjösa-järven ylittävälle pitkälle
sillalle jossa raskas pyöräni poukkoilee tuulen voimasta. Melkoinen tuuli mutta on onneksi
myötäinen. Lillehammerissa poikkean syömään rautatieaseman vandrarheimiin jossa pääsen
käyttämään myös nettiä. Kaupunki tuli minulle tutuksi olympiavuonna koska ostimme vaimon
kanssa kihlasormukset tuolloin sekä seuraavana vuonna vastaavasti vihkisormukset. Paljon kauniita
muistoja.
Lähtiessäni kysyn respasta onko Rv55 avoinna. Mies tarkastaa sen netistä ja auki on.
Hienoa! Nyt vain sitten kohti Ottaa. Sinitaivas avautuu mutta tuuli jatkaa heiluttamistaan.
Kuuntelen nrk:n uutisia ja musiikin lomassa olen kuulevinani että Sognefjellveien olisi suljettuna?
No, ei hätää, koska tiedän että Lom:in kylässä, josta tuo tie lähtee, on aina ollut opastaulu joka
kertoo onko tie varmuudella auki vai ei. Tankkaan Otta:ssa ja kysyn samalla kassalta että pääsenkö
ajaen Rv55:n alas Skjoldeniin? Kyllä, tie on avoinna ja ollut sitä jo pitkään. ”Oletteko aivan varma”
- ”Kyllä, ei mitään ongelmaa” -vastauksen saattelemana jatkan kohti Lom:ia. Tuuli on yllättävän
puuskainen ja voimakas. Eräskin kylä näyttää olevan kuin tulessa koska niin paljon on hiekkaa
ilmassa että se näytti kauempaa savulta. Saavun Lom:iin ja käännyn Rv55:lle ja siinähän se
opastaulu tuleekin vastaan: ”Sognefjellveien natt-stengt 20:00 - 08:00”. Hienoa, eli se on avoinna
kuten kaikki jo kertoivatkin, eli se radio-ohjelma kertoi kaiketi jostain muusta?
Puomi yllättää
Tien käännyttyä kohti Galdhöpiggeniä tuulikin muuttuu nyt sivutuuleksi. Saan puristaa tankoa
välillä aivan tosissaan, eikä nyt parane ajaa hitaasti. Eräänkin sillan kohdalla tietyömiehillä on
suuria vaikeuksia saada kerättyä sillankaiteiden suojamuoveja talteen koska niin kovasti ne siinä
lepattavat ja minäkään en voi pysäyttää pyörääni. Ajan osittain muovien lävitse eikä miehetkään
varmasti kuulleet pyöräni ääniä. Tämähän alkaa tuntumaan jo seikkailulta. Tie alkaa nousemaan
ylängölle ja osittain tulee jo lumilaikkuja vastaan. Yhdessä mutkassa onkin vain yksi ajokaista
koska tuuli on tuonut lunta sulkien toisen kaistan kokonaan. Välillä pääsen kallioleikkausten
suojaan ja tiekin laskee alemmas, vaan mutkan takana tuleekin vastaan puomi! Mitä! Tien piti olla
avoinna? Sammutan pyörän ja tutkin puomin lukitusta tarkemmin. Ei voi mitään, lukossa on ja
onkin kunnon putkilukko joten ei muuta kuin 36km takaisin Lom:iin.
Saavun opastaulun luokse ja luen nyt tekstin uudelleen: ”Sognefjellveien Stengt” - no niin, nyt se on päivitettynä tuohonkin, eli olin mennyt ohitse ennen uusinta tietoa ja jälkeenpäin vielä kuulin syynkin, eli se oli ollut kova
tuuli, ei lumi tällä kertaa! Ajoreittiin tuli nyt muutos. ... jatkuu...
Osa 1 Lillehammer- Lom- Rv 55.....
Gardemoenin lentotukikohdassa ensimmäinen yö. Toinen jo sitten Strynissä edullisessa Vandrarheimissä, jne. Mutta tässä jaksossa edetään Lillehammerin, Ottan ja Lom:n kautta Rv 55:lle, joka pitäisi olla jo avoinna, koska huoltamollakin niin kertoivat...?
Kyltissä nimittäin luki: "Closed", vaikka toisessa oli teksti "Road Open"...?
https://www.youtube.com/watch?v=5YVMEHVW8ks&t
Rv 55:n puomilla, vaikka huoltamolla kerrottiin koko tien olevan avoinna. Samoin kuin eräässä opaskyltissä sen tilan piti olla, "Natt Stengt". Nooo, jokatapauksessa, tulipahan tarkistettua, ettei Skjoldeniin ollut tätä kautta asiaa. Geirangerin tielläkin melekoiset kinokset, mutta sehän aukiaakin vasta Juhannuksena. Nyt sitten kohti Stryniä, jossa edullista majoitusta paikallisessa Vandrarheimissä.....siispä sinne!
:orgmp:
https://www.youtube.com/watch?v=KxaNuUw0uBs&t
Skjoldeniin ei nyt siispä pääse
--mutta kyllä minulle Stryn on aina yhtä mieluinen kylä. Sitä paitsi, on sekin merenrannalla, tosin viime keväänä olin siellä vasta viimeksi. Matkalla huomaan että voimakkaasta tuulesta varoitetaan myös tuolla välillä. 17 m /
s kertoo opastaulut ja eihän tuo enää miltään tuntunutkaan. Matkan varrella on muuten Strynin
kesähiihtokeskus jonka kausi alkaa vasta kesäkuussa! Luit aivan oikein. Tuolla olen joskus
lasketellutkin ja se on hieno 2:n hissin menopaikka. Tie laskeutuu 4:n tunnelin kautta Strynin
kauniiseen vuonokylään ja perillä suuntaan suoraan tuttuun vandrarheimiin. Tällä kertaa saan 4
hengen huoneen dormitoryn miespaikan hinnalla koska dormit olivat vielä hiukan siivouksen alla.
Gudbrandsdalsostia, sitä perinteistä juustoa!
Vandrarheimin aamiainen on jälleen loistava: Gudbrandalsostia (vuohenmaitojuustoa), isojyväistä
vastaleivottua lämmintä norjanleipää, jogurttia, tuoremehua jne. Ainoa puute oli kun nettikoneet
ovat korjattavana joten nyt täytyy käydä kylän turisti-info:ssa lukemassa postit. Jatkan tietä n:o 60
pitkin Kaupangerin suuntaan joka on muuten norjan kapeimpia, ellei kapein päätie. Vuonon rantoja
kauniisti kierrellen se vie matkailijoita eteenpäin mutta kahden auton kohdatessa tulee kiire
äkkijarrutukseen. Pyörällä pääsee helpommalla mutta lukuisat jarrutusjäljet asfaltissa kertovat karua
kieltään tiukoista kohtaamisista.
Kaupangerissa löydän itseni kirjastosta jossa voin jälleen päivittää
kertomustani nettiin. Kauniin Songnevuonon ylitän lautalla sekä kahta pitkää tunnelin käyttäen.
Lauttamatka on ilmainen koska korttini ei jostain syystä toimi rahastajan käsipäätteessä jolloin hän
pyytää ajamaan lautalle ja sanoo tulevansa ohjaamaan minut kahvion kassalle. No kun ketään ei
sitten lauttamatkan aikana luokseni tule, päätän että noin pientä maksua ei sitten tarvitse maksaa,
(44Nok = 6 €).
Se maailman pisin tunneli
Nyt jos Aurland olisi jäänyt näkemättä, pääsisin sinne maailman pisintä, 24 km:n pituista tunnelia
pitkin. Tosin jos olisi jo kesä ja tunturitie avoinna, menisin sinne ilman muuta vuoren ylittävää
kaunista tunturitietä josta avautuu todella upeat näkymät Sognevuonolle. Vaan nyt en ollut sinne
menossa joten jatkan alas kohti norjan vanhinta sauvakirkkoa joka tulee vastaan Borgundissa. Tuo
lähes mustaksi tervattu puukirkko on vuodelta 1150 ja on upea rakennus lohikäärme koristuksineen.
Käännyn oikealle tie n:o 52:lle josta pääsen Gol:n kylään ja edelleen sieltä oikeaan tielle N.o 7:lle
joka vie minut Geiloon, sen vandrarheim on seuraava yöpaikkani.
Saan oman mökin tingittyä 35
euroon ja mikä parasta, pääsen illalla vielä lämmittämään saunan samaan hintaan. Lauteilla
köllötellessä kertaan päivän ajotapahtumia kun meinaan jo nukahtaa. Mahtava fiilis! Vaan on aika
palata mökkiini ja oikaista itsensä oikealle sängylle....
...jatkuu...
Strynistä eteenpäin... tutun ja edullisen Vandrarheimin maittavan ja kaiken kattavan aamiaisen jälkeen taas satulaan ja menox....:orgmp:
Osa 3
https://www.youtube.com/watch?v=qvCCdnuDnU8
Osa 4, olkeepa hyät!
:thumbup:
https://www.youtube.com/watch?v=x7uuk_m9_XU&
Aurinkokin tuli sitten jo viimein näkyviin, ja tuttua tutumpaakin reittiä Borgundin reilusti, ja moneen moneen eri kertaa tervatun sauvakirkon kautta lautalle.... Puomitkin on nyt toistaiseksi ainakin pysyneet avoinna kivasti....Geilon Vandrarheimin mökkiä yöksi, piukeaa suomi- saunaa, ja aamulla somasti lumisadetta päälle....Kyllä se tästä....kai ?
:blink:
https://www.youtube.com/watch?v=8GZP6ljbS8c
https://www.youtube.com/watch?v=hyrzonsjFFA&t
Valkoinen satula
Aamulla herätessäni näen satulan valkoisena ja isoja hiutaleita putoilee lisää. Toivottavasti
Hardangerveien (Rv 7) on vielä avoinna sekä ajokelpoinen tai muuten tulee pitkä kiertäminen?
Pakkaan jälleen pyöräni ja kiihdytän sen jäätyvää tienpintaa varoen kohti ylänköä. Mittari näyttää
+0.5:n lämpötilaa mutta tie on onneksi vielä sulana. Tien kohotessa ylemmäs lumisade yllättäen
lakkaa. Molemmin puolin tietä lumipatterien korkeus sen kuin kasvaa ja lopulta pysähdyn
kuvaamaan kun niiden korkeus on jo korkeampi kuin meidän talo. Tie pysyy kuin pysyykin sulana
koko matkan ajan ja pääsen helpottuneena alas Föringfossenille, tuolle upealle norjan korkeimpiin
(183 m) kuuluvan vesiputouksen parkkipaikalle. Korkealta putoavan veden paineesta rotkosta
nousee paksu usva kuin savuna ilmaan. Aina yhtä vaikuttavana näkynä tuo jää aina mieleen.
Starttaan pyörän ja lähden kohti läheisiä tunneleita jossa tie tekee lähes täydet 2 kierrosta, vieläpä
aika jyrkkään alamäkeen....
jatkuu....
Osa 7, vaer så gud ! :thumbup:
Nyt päästellään jo Oddan omenapuu- ja kirsikkavuononranta maisemissa, ja Låtefossenissa "Ride-in"- pyäräpesu tieätty...
https://www.youtube.com/watch?v=jbYR7Y7h5n0
Wanhaa myllypytinkiä, tunnelia putkeen, ja sitten taas lautalla evästaukoa.... Osa 8, olokeepa hyät!
https://www.youtube.com/watch?v=DPO07SMYX0A
Hardangerin vuonolla
No sitten vuonon rannalla tien numero vaihtuu 13:ksi ja tietenkin tien
varteen asetetussa tiedotustaulussa ilmoitetaan että tie suljetaan ajoittain tunnin ajaksi. No ei kai
juuri nyt tuumailen ja jatkan huolettomana nousua vuorelle. Kilometrin päässä edessä seisoo
keltaliivinen mies radiopuhelin kädessään, käsimerkki ja seis. ”Kestääkö pitkään”? kysyn. ”Bare en
timme” vastauksen säestämänä palaan rantaan lauttalaiturille ja onhan se aika pitää ruokatauko.
Pasta kiehumaan ja levite voileiville. Kuinka sopivasti tuo tunti kuluukaan syödessä ja keittimien
jäähdyttyä lähden uudelleen liikkeelle ja samalla tuleekin jo autoja vastaan. Vuonon ylitse
rakennetaan isoa siltaa joka valmistuu 2013 kesäkuussa. Tuo tulee korvaamaan vuonon ylitse
kulkevan lauttayhteyden tällöin kokonaan. Huikeita ja kalliita siltaprojekteja!
Oddan omenapuut
Vuonon rannalla etenevä kapea tie vie vuonon perille aina Oddaan asti. Voi tavaton sitä
omenapuiden määrää joka tuolla onkaan!. Odda on tunnettu omenoistaan ja noita puiden kukkia
onkin upea kuvailla kunnes saavun itse kylää. Etsin turisti-infon ja jälleen on aika selailla nettiä.
Tie n:o 13 vie aina Stavangeriin ja Preikestolenille asti joten enää ei viitsi pysähtyä edes
Låtefossenin putoukselle, sille jossa pyöräkin puhdistuu ihan itsestään. On sen verran paljon vettä
taas liikkeellä että on ajettava vesisumun lävitse huumaavan jylinän säestämänä...
jatkuu...
Auringon mennessä pilveen
taivaalle kerääntyy tummia pilviä ja tietenkin lopulta alkaa tihkusade.
No enää ei ”saarnastuolille” ole pitkälti. Vain yksi lauttayhteys Nesvikistä -Hjelmelandiin (44Nok)
ja lopulta Jörpelandin jälkeen tulen Preikestolenille kääntyvälle tielle joka lähteekin heti pikimmiten
nousemaan jyrkästi ylös. Näkyvyys on lähes nollassa ja tuumaankin että kuinkahan on huomisen
laita, ei kai ole mitään mieltä lähteä patikoimaan jyrkänteelle jos mitään ei näy? Tulen lopulta
perille jossa etsin vandrarheimin sisäänkäynnin. Tilaa on ja ovien pielissä olevat norjan liput
ennakoivat tulevasta suuresta juhlasta 17.05, eli ”sjuttimaista”. Se on se norjalaisten itsenäisyyspäivä.
Megan from USA
Levittelen varusteeni isoon dormitoryyn jossa on 4 sänkyä. Keittiö löytyy vierestä jonka liedelle
laitan pasta-annoksen kiehumaan samalla kun vaihdan kevyempää päälle. Ruokailun ohessa kuulen
koputusta ja ovella seisoo märkä pipopäinen nuori nainen: ”Hi, I ́am Megan How You Doing”?
Esittäydyn ja kättelen sekä kysyn onko nälkä koska pasta-annokseni on tarkoitettu kahdelle.
Totta kai hän tulee seurakseni koska kuinka kukaan voisikaan vastustaa pastan tuoksua varsinkin
kun on koko päivän polkenut vesisateessa polkupyörällä. Megan oli lentänyt jenkeistä saksaan,
tullut sieltä junalla Osloon ja saanut sieltä tuttaviltaan polkupyörän jolla aikoo nyt valloittaa norjan,
tai no, ainakin nyt Preikestolenin huomenna. Ilta rientää mukavasti jutellessamme sekä
katseltuamme toistemme valokuvia.
Tuttuja tv:stä?
Aamulla vesisade on lakannut mutta pilvet ovat edelleen matalalla. Maittavan ja perinteikkään
aamupalan jälkeen päätän kuitenkin lähteä kohti huippua jonne on tosin 2:n tunnin kiipeäminen.
Toki sinne menee viitoitettu polku mutta paikoitellen kun tuo polku on louhikkoa voidaan puhua
kiipeämisestä. Otan päälleni vain t-paidan, pipon, college-housut sekä jalkaan mp-ajokengät.
Tietenkin vesipullo ja kamera ovat tarpeen jos ylhäältä näkisi jotain.
Jätesäkki saa toimia sadetakkina, koska ajotakki on aivan liian kuuma ottaa mukaan. Lähden punaisin T-merkein
merkattua polkua pitkin joka lähteekin heti nousemaan jyrkästi. 30 min kiipeämisen jälkeen polulla
tulee vastaan lumilaikkuja eli yöllä oli ylhäällä satanut uutta lunta. Kohta alkaa sitten tihkusade ja
näkyvyys heikkenee entisestään. On aika tehdä jätesäkistä sadetakki ja puen sen päälleni. Vesisade vaihtuu välillä räntäsateeksi mutta onneksi ei tuule. Polkumerkkejä pitää välillä etsiä kun osa niistä on jäänyt jo lumen alle. Lähellä huippua huomaan uran vieressä 2 telttaa? Onpa sissejä tuumaan ja jatkan kohti
kalliokielekettä kun huomaan siellä jotain liikettä. Siellähän on jo väkeä vaikka kello ei ole edes
yhdeksää! Sitten alkaa kuulumaan jo jotain ihmeellisiä vihellyksiä, taputuksia sekä huutoja. Mitähän tämä oikein tarkoittaa?
Edessäni on katettu tarjoilupöytä
savulohineen, kinkkuineen, leipineen sekä smetanaa. Tänään on
”sjuttimai” ja norjan matkailuyhdistys tarjoaa tämän kaiken ilmaiseksi ja minä vielä kun satuin
tulemaan ensimmäiseksi. Kohta nrk:n kuvausryhmä työntää mikrofonin eteeni ja ilmoittaa että
hetkisen päästä he lähettävät suoran tv-lähetyksen nrk:n kanavalle. Oletko siis valmis?
Ei, ei kun, no mikäs tässä sitten, jos kysymykset eivät ole vaikeita- vastaan. Ehkäpä katsojien
huomio kiinnittyy päälläni olevaan modernin sadeasuun joten tuskin ne meikäläistä edes
kuuntelevat. Uskomatonta, minä norjan tv:ssä, paikassa jossa en kenenkään uskonut olevan,
keskellä sumua ja lumen päällä! Harmittavasti tuolta ei tosiaan näe nyt mitään muuta kuin 10 metriä
mutta onhan se hyvä syy sitten tulla uudelleen tänne.
Alas päästyäni menen lämpöiseen suihkuun, vaihdan ajovarusteet päälleni ja palautan avaimen
respaan kun ruokapöydästä nousee luokseni kaksi rouvaa: ”We just saw you in tv, did you really
come from Finland”?
Nimikirjoitukseni ei vielä ollut kysyttyä tavaraa joten matkani jatkui seuraavaksi kohti Haldenia
vielä kahdessa erilaisessa vandrarheimissä yöpyen. Haldenin vandrarheimin sijainti ei voisi enää olla hienompi,
kuin ison ja vanhan linnoituksen vierellä aivan kaupungin keskustassa josta avautuu upea näköala koko kaupunkiin.
Norja on maa jossa riittää nähtävää, koettavaa oli sää sitten mitä olikaan. Bergenissä sataa aina ja
Stavangerissakin aika usein. Eli, mikäli pohjois- norja on jo koettu onkin tuo etelä- ja keski-norja aivan jotain muuta, joten ei muuta kuin matkaan vain, päivässä pääsee ruotsin laivalta perille etenkin jos käyttää navigaattoria.
:grin:
Viimeinen, eli sitten se päätösjakso, olokeepa hyät!
https://www.youtube.com/watch?v=Fj9KjLP8dL4&t