Printable View
Kävinpä ajelemassa parina iltana. Nyt kaasukäsi on ihmeen voimaton - joihinkin, ei kaikkiin - suuntiin. Esimerkiksi avaimen kääntäminen on hankalaa. Olisiko saanut kylmää ? Vanhan ukon aika lopettaa :häähää: ?
Lienee ohimienevää, mutta mikähän tuon aiheuttaa ja onko mitään jippoa mikä auttaisi ? Vai olenko lumihiutale oireineni ?
Eihän se pyörä tärise sopivasti? Mulla ilmestyy vähän kuvauksesi kaltaisia oireita meidän nurmikkotrimmerin käytön jälkeen. Olen päätellyt, että se tärisee jotenkin sopivasta. Mikään muu ei aiheuta tuommoista eikä se ole mikään erityisen raskas käytettäväkään.
Vähemmän se tärisee kuin edellinen - jolla oli toisinaan sormet puuduksissa. Kai se mahdollista silti on vaikka tulikin toispuoleisesti.
En ymmärrä mistään mitään.
No toi kyllä selittäisi miksi ranteen notkistelu ei auta :) Sopisi istumatyöläisen oireistoon.
Mitään kotiapuja ? Ei tässä ny oikein heti kerkiäisi poppamiehiä etsimään. Keppijumppaa ?
En ymmärrä vieläkään mistään mitään.Lainaa:
s151669 kirjoitti
Mulla auttaa tohon melko säännöllisesti tehty painonnostotangon nostaminen suorille käsille ja sitten laskeminen niskan taakse niin alas kuin pystyy ja noin 5 sekunnin jälkeen nostaminen ylös ja tuon toisto kymmenen-viistoista kertaa. Ja kun laskee niin alas ku pystyy ei juuri tarvita painojakaan.
Varmaan fiksuinta aloittaa harjanvarrella että oppii tekniikan koska itekin aloitin salilla jossa oli taso mihin pudottaa ettei kaadu selälleen tai mee olkapäät sijoiltaan.
Mulla tulee toi kans nimeomaan tärinästä, kahvaohjattu perämoottori on pahin, sitten raivaussaha. Prätkällä huomaa oikeastaan vain yli 500 kilsan päivämatkoilla
Pannaan kokeiluun. Löysinkin jo tässä niskan ja olkapään välistä jumittavan lihaksen josta painamalla säteilee sormenpäihin asti.
En ymmärrä mistään edelleenkään mitään.Lainaa:
s151669 kirjoitti
Ennen kun päästää kiropraktikon naksauttelemaan niskaa niin kannattaa konsultoida ortopediä ja fyssaria. Mulla on ortopediltä ehdoton kielto ettei kiropraktikko saa koskea niskan alueeseen. Myös hierojan pitää olla ajantasalla ettei käy kuten pari vuotta sitten, vasen käsi puutui kun hieroja manipuloi vähän rajummin kaularangan aluetta. Meni pari kuukautta ennen kun puutuneisuus hävisi ja käsi palasi ennalleen.
Fyssarilla kannattaa muutenkin käydä ottamassa ohjeet hartiaseudun kuntouttamiseen ettei tule tehtyä jotain väärin joka pahentaa tilannetta.
Tai piipahtaa magneetissa ottamassa kuvat ni ei tartte arvuutella fyssarin eikä ortopedin kanssa...Lainaa:
Koheltaja kirjoitti
Nykyäänhän tämä on jotain 200-300 € ilman lähetettäkin. Senkun muistaakseni soittaa ja varaa ajan.Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
En ymmärrä mistään mitään.Lainaa:
JMH kirjoitti
Itselläkin oli hieman samaa oiretta - hävisi ihan ajamalla.
Sanoisin että ikääntymisen ainoa hyvä puoli on siinä, että vanhemmatkin akat alkaa kelpaamaan…
Jos viisikymppinen ei-ruumillista työtä tehnyt ihminen menee vaikkapa olkapään magkuvaukseen, niin sieltä löytyy useampi ihan ikääntymiseen liittyvä ”vika”. Nimim been there, done that. Nykyiset Käypä hoito -ohjeet eivät enää suosi leikkausta. Tosin hlön työnkuva voi vaikuttaa tuomioon.
Juu, ihan varmaan kun ruvetaan vikaa hakemaan niin jotain löytyy.Lainaa:
Mikeyx kirjoitti
Punttisali se tekisi muutenkin (jälleen kerran) hyvää.
En ymmärrä mistään mitään.Lainaa:
Mikeyx kirjoitti
Mulla on alaselän ja lonkan alueen kanssa ollut ongelmia sekä luupatti olkapäässä ja kävin kolmesti yksityislääkärillä, alaselkä magneettikuvattiin ja molemmat lonkat ja toinen olkapää kuvattiin röntgenillä. Maksoi kaikkineen n. 800 euroa ja mieluusti maksoin tuon kun pääsin hyvin nopealla aikataululla nuo käymään läpi. Magneettikuvauksesta kun oli lähete tehty niin ehdin jo yhdestä firmasta ajan varata niin toinen olisi tarjonnut lähes 50 euroa halvemmalla saman palvelun. Ei siis kannata hätäillä kuvausajan tilauksen kanssa lähetteen saannin jälkeen.
Mulla tuli taannoin ratapäivällä erikoinen oire oikeaan jalkaan: säären etuosan lihaksista hävisi voima, mikä aiheuttaa kävellessä ns. läpsyjalkaa, kun jalkaterä ei nouse normaalin kanta-askelluksen edellyttämällä tavalla. Konsultoin tuttua kliinisen neurofysiologian lääkäriä, joka sanoi että kyseessä on peroneuspareesi, jolle polven koukkuasento altistaa. Arveli, että johtuen tankin kovasta puristamisesta reisillä, tilanteeseen liittyi myös hapenpuutetta ja tämän myötä tiettyjä hermoja päällystävän myeliinin vauriota. Outoa oli se, että puristusta ei tule ajaessa säären ulkosyrjälle, jossa peroneus-lihasta hermottava hermo kulkee. Lohdutteli joka tapauksessa, että myeliinivaurio korjaantuu kyllä ja jalka alkaa toimia normaalisti päivien tai viimeistään viikkojen kuluessa. Varoitti kuitenkin, että asian kanssa ei kannata hevosenleikkiin ryhtyä, koska vaurio voi jäädä pysyväksi ja sitten jalka läpsyy lopun ikää. Päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että toisena päivänä ajoin vain kaksi kierrosta kerrallaan, minkä jälkeen pidin taukoa varikolla jalka suorana ja ehdin sitten vielä toisen pari kierrosta per ajovuoro käydä. Harvinaisen inhottava tunne kyllä, kun yhtäkkiä käveleminen ei onnistukaan normaalisti. Puutumistunnetta jalkaterän alueella oli myös. Oiretta kesti ehkä viikon-pari, minkä jälkeen tilanne tuntuu normalisoituneen. Erikoinen homma, kun sitä on jotain Norjan-reissujakin tullut ajettua ilman ongelmia ja tämä tuli varmaan 100 km rata-ajon jälkeen. Ja varmasti viime kesänäkin tuli radalla tankkia kauhuissaan puristettua... Voisi kuvitella, että joku muukin motoristi olisi moisesta vaivasta kärsinyt, mutta en ole ennen kuullut. Onko täällä kellään kokemusta vastaavasta?
Mitä aloittajan tilanteeseen tulee, niin eiköhän vaivasta voisi käydä ihan yleislääkärillä, mikäli oire ei poistu. Sieltähän sitten ohjataan eteenpäin tarpeen mukaan. Alan erikoislääkäri osaa varmaankin ihan oirekuvan perusteella määrittää tarvitaanko jotain tutkimuksia ja jos tarvitaan niin mitä (esim. magneetti tai ENMG). Mutta joo, en ole lääkäri saati fysioterapeutti, joten jätän arvailun osaltani tähän. Toivotaan että aloittajan vaiva poistuu eikä uusi ja kaikille muillekin vaivattomia kilometrejä :cruising:
Saattaa pinne löytyä hermorata tutkimuksella. Itselläni pikkulilli meni tunnottomaksi, ei kyllä liittynyt mihinkään tekemiseen. Hermoratutkimuksessa katko löytyi ja lihaskalvoa avattiin jolla vaiva pääpiirteittäin korjaantui. Että ennen nikamien niksauttelua lähete erikoislääkärin vastaanotolle? Niskassa voi olla vaarallisiakin pinteitä, kun ei ole lääketieteellistä koulutusta jätän niiden pohtimisen viisaammille.
Rannekanavaoireyhtymä ?Lainaa:
s151669 kirjoitti
Nyt on oikeesti todella heikkoa tekstiä. Hermokanava ahtaumia? Voi Jeesus Kristus. Jos ongelma on kädessä (käsi on siis lääketieteessä yläraajan osa joka sijaitsee ranteesta distaalisuuntaan) niin syy voi olla aika monessa paikassa kaularangan lisäksi. Paras asiantuntemus asiassa on fysiatrilla, seuraavaksi neurokirurgilla tai ortopedillä. Riippuu toki tyypistä. Fysioterapeutit ovat pääsääntöisesti ammattitaitoisia. Kiropraktikolle/naprapaatille/osteopaatille/jäsenkorjaajalle mennään omalla vastuulla. Tämän tason hierojille ei mennä.Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
MRI on mainio tutkimus mutta pitää suhteuttaa löydöksiin. ENMG samoin, mutta alkaa näyttää jotain vasta noin 1 kk oireiden alusta.
Anteeksi kiukkuisuus mutta nähnyt liikaa eritasoisten hierojien etc. ryssimiä tapauksia.
En tule ikinä ymmärtämäänkään mistään mitään.Lainaa:
Ignatz kirjoitti
Kiitos kiitos. Mutta missä tuolla oli kiropraktiikka tai hieronta?Lainaa:
PrivateeR kirjoitti
Aloittajan viestistä ei täysin selvinnyt miten ja missä käden asennoissa vaivaa.
Ehdottaisin noillakin perusteilla tenniskyynärpäätä YHDEKSI VAIHTOEHDOKSI.
Ollut itellä 6 kertaa oikeassa ja nyt tulollaan vasemmassa kädessä.
Puristusvoima heikkenee ja jopa lähes katoaa. Kyynärnivelen tietyt liikkeet ovat kipeitä enemmän tai vähemmän.
Jos tämä on tarpeeksi pitkällä niin kyynärnivelen ulommalla puolen on usein aika tarkka kipupiste.
Kerrankin marssin lääkäriin ja sanoin että mulla on Lateraalinen Epikondyliitti. Lääkäri kehui että on hyvä kun on oma diagnoosi ja 2min tutkimuksen jälkeen sanoi että oikeassa olet.
Tämä siis oma kokemus mutta kannattaa ottaa huomioon ja hoidattaa/hoitaa pois. On nimittäin vattumainen ja helposti uusiutuva vaiva.
Jos siinä kädessä on oikeasti voimapuutoksia, niin kannattaa mennä näyttämään ihan lääkärille ja jättää foorumin ulinat huomiotta.
Jos pk-seudulla käy omaan piikkiin magneetissa niin Helsingin magneettikuvaus lienee edullisin paikka ja lähetteen kanssa saa omavastuu hinnalla eli he hoitaa laskun kelaan. Olkapään kuvaus taisi maksaa 157€.
Ignatzilta tuli vankkaa tekstiä ja oikea polku lienee aloittaa kierros yleislääkäristä joka laittaa lähetettä eteenpäin. Jos pinkka on kunnossa niin voi suoraan varata ajan alan asiantuntijalle jolloin jää 1-2 väliporrasta pois.
Nettiohjeilla en lähtisi tekemään mitään puutumisen korjaamiseksi, ne yleensä vaatii ammattilaista joka tietää mitä tehdä jos on jotain tehtävissä.
Jokunen vuosi sitten lattiavaluja konttaillessa tuli läpsyjalka pariksi, kolmeksi kuukaudeksi. Hermo puristui polvitaipeessa, siis jalan takapuolella, vaikka oire tuleekin säären lihasvoiman katoamisena.Lainaa:
Lancelot kirjoitti
Saako ajoasentoa korjattua niin, että painon kannattelu tulisi sisäkaarteen jalan sijaan enemmän istuimesta/tankin kulmalta? Voiko jalkatapin paikkoja säätämällä tai muuten ajoergonomiaa korjaamalla saada rasitusta pienemmäksi? Onko ajovaatteiden lahkeista kangasta rutussa polvitaipeessa/voiko sille tehdä jotain? Onko polvi muutoin sellainen, että kyykyssä kertyy niveleen nestettä, joka näkyisi polven takapuolella turvotuksena?
Aivan. Vähän sama kuin jos vaimolla alkaa poltot, hyökätään foorumiin kysymään apua ja samalla huutelee rakkaalleen:Lainaa:
Taffu kirjoitti
- Kulta, odota hetki, kohta täältä tulee vastaus...
P.S.
Loma alko, pakko oli keventää iloista ketjua.
Aikoinaan kun olin nuori ja typerä - nykyään on niistä vain toinen jäljellä - kävin niskan hiukan jumitellessa jollain hierojalla joka hieronnan päätteeksi esitteli uuden sähköhoitolaitteensa josta minulla ei tänä päivänä ole sen kummempaa tietoa mikä se oli mutta jonkin verran TNS:ää vastaava laite se oli. No, hän laittoi piuhansa niskaani ja jonkin aikaa sähköimpulssit kulkivat niskan lihaksissa ja se siitä. Seuraavana aamuna, kas kummaa, oli vasen peukalo kuin puutunut, oikeastaan koko käsikin. Elohiiriä oli ilmestynyt joka ikiseen vasemman puolen käden ja yläselän lihakseen. Ärsyttävä juttu. Tarkemmin asiaan perehtyessä huomasin että vasemman puolen rintalihas oli voimaa vailla ja osa vasemman puolen selkälihaksistakin... Salitreeniä kokeillessa vasen käsi oli melkein halvaantunut, penkkitreenipainot pudonneet kuutisenkymmentä kiloa, kulmasoudussa ei meinannut tyhjää tankoa saada vasemmalla vedettyä rintaan, kyykyssä vasen puoli petti eli siis ei ollut pitoa... Kiusa ei mennyt ohi, juoksin kiropraktikoilla ja hierojilla ja työpaikkalääkäreillä mutta siihen aikaan ei oikein osattu kai antaa hyviä neuvoja saati ollut kunnon välineitä tutkaillakaan missä kohtaa vika oli. Pääsinhän itse vastaanotolle. Itse havaitsin että liikuttaessa päätä ja kaulaa taaksepäin vasemmalla tuntui kiristystä joka säteili käteen ja sormiin. Kun en mitään muuta keksinyt niin treenasin sen mitä pystyin ja tottakai tein vahinkoa toiselle puolelle, siellä kun oli lihakset ennallaan... Vuosi siinä vierähti ja taisin keskittyä enemmän melontapuoleen joka sinällään on varmaankin hyvää liikuntaa yläkropalle. Tosin. Vaaransa siinäkin... Kun on reikä päässä kannattaa treenata paljon eskimokäännöstä. No, aikaa myöten homma ihme kyllä normalisoitui ja treenihommakin alkoi käymään, tulokset alkoivat taas parantua vaikka huvikseenhan minä sitä tein niinkuin kaikkea muutakin elämässä.
Hyvä lääkäri on arvokas väline itse kunkin terveyden hoidossa mutta kaikkea sattuu niinkuin elämässä tapaa. Vaimolla oli mahdollisuus mennä hermoratatutkimuksiin kun hänellä oli jalassa tiettyjä toimintapuutteita, todettiin että sieltä on selkeästi yhteys katkennut tiettyihin lihaksiin. Sähkö ei kulje jos tolpanväli johtoa puuttuu. Mutta kun sitä Turussa eräs Kela:n lääkäri, joku Tyks:in proffa se oli, tulkitsi niin eihän sekään ollut merkki että mitään olisi olemassa... No, siitäkin on aikaa jo kymmenen vuotta.
Mitä tästä voisi päätellä - sen että pienestä voi koitua iso vahinko mutta myös sen että ihmisen elimistö on merkillinen itsekorjaaja kunhan saa sopivasti mahdollisuuden.