Syys atakki -20

Koska "SalpaJutaus II" harmittavasti peruuntui, vaikka normivarusteiden, & -renkaiden ajokelit sen kun jatkuu, oli jälleen laitettava ajosaappaita tapeille... .

Plääni mahdollisimman yksinkertainen, eli ns. "helppo A": -teltta, ja makhuupussit ritsille, trangiaa ja m-alustaa unohtamatta, lisänä vielä sissieväät ja "tyttögessulla" matkaan, niin silloin en ole ruokakaupoista, saati tieluokituksista riippuvainen.

Eilen starttasin Tornion Laivurinkadun Sanan, ja rukousillan kautta Karungin mökille, jossa yöpyminen, ja aamulla ennen kokemattomien 4- numeroisia teitä pitkin Roi:hin. Sieltä suunta kohti Kemijärveä, mutta kiepsaus Misin aseman kautta, jossa en ole käynytkään sitten KaiPr:n 1980 talvisotaharjoitusjoukkojen siirtojen myötä.

Tienvarren varoitustaulut muistuttivat edelleen maastossa lojuvista ammuksista, ettei satunnainen ohikulkija tekisi nuotiotulia aivan mihin sattuu, tai muutoin: "TU-TUM", ja nokipannu lentää korkeammalle, kuin se kulkija!:kääk:

Harjoitusalueella oli rauha, koska seuraavat

Pohjoismaiden suurimmalla ampumaleirialueella näkyi, ja kuulosti rauha. Seuraavat ammunnat kun olisi vasta 7.10.2020. En tahtonut lähteä leirialueelle pärtsäilee, sen lukemattomista Kemijärven tienvarren, (44km matkalta), liittymistä koko päivän vallinneen "dymä":n takia, ja ilman navia varsinkaan, koska siellä jos eksyy, tulee siitä helposti ns. "loputon suo".

Kemijärven lentokentälle tein kuitenkin pienen piston. Jo senkin aikana ennätin paikallistaa kentän vastaanottopesäkkeet kentälle johtavan tieuran molemmin puolin, joten pidetäämpä paikka mielessä myöhempää jalkautumista varten?

Nyt olen Vuostimon Kuukiurussa. Paikassa, jossa yövyin 5- 6 talvea sitten, matkallani vuonoille. Paikkahan on venäläispariskunnan omistama, ja tälläkin kertaa mökin hinta sopivaksi puhuttavissa.. .

Iso 5:n hengen, täydellisesti varustettu, sauna, astianpesukone, yms. mökin pyyntihinta kun oli 78e-50e, (lähteistä rìippuen), saa sen satunnainen ohjastaja hyvillä puheilla 40e:een, kunhan vain tietää systeemin, ja saapuu

sopivasti ennen hämarää. Saattaahan sitä heikolla kouluvenäjälläkin olla pientä apua asiaan?

Tänään oli aikomus kerrata Pelkosenniemen talvisodan-39 joulukuisia "Tässä auttoi Herra" tst- paikkoja, joissa tapahtui uskomattomia käänteitä. Asioita seuranneet tietävät, mitä tarkoitan, mutta ei niistä tässä tämän enempää.

Edelleen, tänään ja huomenna voisin jalkautua muutamiin strategisiin maastonkohtiin, joista löytyy ennennäkemättömiä Salpalinjan kenttä- ja kantalinnotteita. Pohjoisimmat kun ovat tuossa Savukoskella, ja Sallassa, ja enempi sitten taas Kuusamossa etenkin. Oli meinaan siellä "RaateJutaus II":ssakin jo tästä hieman puhetta...

Yllättävää oli muuten nähdä eräs karttapiirros kenttälinnotteista Kiutakönkäällä! Tullut tutuksi jo muutaman kerran tuo upea köngäs, mutta ne juoksuhaudat? Kävisinkö kuvaamassa tänään?

Aamu alkoi yhtä "dymäisenä", kuin eilinenkin, eli pilvikorkeus oli aivan maassa kiinni! 80km/h:n maanopeus tuntui jo olevan iinä- ja iinä, että sellaista pystyi edes pitämään..... Pelkosenniemelle asti sitä riitti, kunnes näkyvyyttä alkoi tulla sitten jo enempi!

Temperaturet heiluu + kympin, ja kahdentoista välillä, että sillähän se "dymäsää" jatkuu, vaikka pitäsi vuodenaikaan nähden olla jo selvästi viileämpää? Nooo, käyhän se tälläinenkin, kunhan vain ei enemmän ala kelit kuumenemaan! Yhden ainoan motoristin olen kohdannut, ja se sattui tänään, ja juurikin sen "Tässä auttoi Herra"- muistomerkin kohdalla. Trumppa lähestyi pohjoisesta päin, ja moikattuani löysäsi kaasun pois, tarkastaakseen, etten ole joutunut pulaan, käänsi päänsä niin pitkälle vasemmalle kun vain arvasi, ja avasi sitten kaasun uudelleen...toki vastasi tervehdykseenikin aivan asiallisesti, (ei kuitenkaan se "orggimorotus).
:WAZAAP:

Pelkosenniemeltä jatkoin Savukoskelle, ja kas kummaa, miten en ollutkaan muistanut Er.Os.Saun muistomerkkiä laisinkaan, vai enkö ole sitä aiemmin pimeällä esim. huomannut. Sehän sijaitsee muutama km, ennen Savukoskea, ja on nimittäin mustana epävirallinen merkki tuo tuollainen, mutta pääasia oli, että nyt bongasin sen, ja kävin ihan paikanpäällä. Er.Os.Sau:n tehtävänä oli partisaanijahti, (vastasissitoiminta), jatkosodassa Lapin alueella, ja varsin- eikun MELKOISEN ISO varuskunta kerrassaan onkin täällä "korvessa" sijainnut!

Muistomerkin viereen pystytetty karttataulu nimittäin osoitti, miten suuri on tuo varuskunta-alue ollut, ja itse majoitusalue on käsittänyt 60 rakennusta! Luit aivan oikein! Henkilöstoä n 600- 700 miestä, että on ollut iivanan kiinniottajaa, joskin heidän käytössään on ollut vain 2 saksalaisten kuorma-autoa, mutta kuitenkin!

Savukoskella tankkasin, melkein täyteen "tyttögessun" tankkiin sopineet neljä litraa bensiiniä, mitä kun SEO- huoltamon kyltissä luki räyhäkkäästi: "Viimeinen huoltoasema ennen erämaata!", ja vielä huutomerkki perässä...
Kassatäti istui sätkällä ovenpielessä musta SEO:n paita yllään, jolle tokasin jotta: "Vai viimeinen, no täytyy tankata varuiksi, mutta mistäs se erämaa sitten oikein alkaa?". Eipä tuo osannut sanoa siihen juuta, eikä jaata, mutta yhdessä sovittiin, että tuosta ihan huoltamon huoltohallin nurkalta...

Kypärä kiinni, ja menoksi kohti Marttia. Oli aikomus jatkaa Martista kohti Naruskaa, sitä oikealle kääntyvää, Värriöjokea myötäilevää tietä pitkin, kunnes piiiitkien ja yksitoikkoisten suorien, mutta todella hyväkuntoisten ja nopeiden suorien jälkeen yleinen tie yllättäen päättyi, ja meno muuttui pompottavaksi "rompoliksi!"... Ei, tie ei sinänsä peloittanut, eikä se lisäliikennemerkkikään: "Tie on huonokuntoinen, ja ajo omalla vastuulla", mutta kun vain aloitin sellaisen yksinkertaisen pähkäilyn ja järkeilyn heti Nivan jälkeen, kun pysähdyin tekemään aamupuuroa Kiimaselän ja Lanssin- teiden risteykseen..... .

Olen ollut näissä ns. "stefaralleissa" ihan riittävästi, painavilla sivulaukuilla, ja ilman, mutta JOS tälläistä rompolitietä, lähtee ajamaan ihan tarkoituksella, niin siihen kyllä täytyy mielestäni olla muitakin perusteita, kuin vain se, etten ole tästä aiemmin tullut ajaneeksi! Siis onko järkeä ajaa tätä kautta Naruskaan, kun Savukoskelta olisi sinne mennyt siloinen asfalttikin, kyselin useampaan kertaan itseltäni..? Rengasspray, ja tubeless- matopaikkasarja minulla oli kyllä matkassani, mutta entä sitten?

Päätöksen teko oli kohta jo paljon helpompaa, kun tulosuunnasta näin paikallisen alkuperäisasukkaan lähestyvän mönkijällään, porokoira takaritsillä.....

jatkuu...

Kertoi tämä paikallinen poromies, jotta on useampikin rengas mennyt tuolla välillä, ja että ei se kännykkäverkkokaan toimi täällä joka paikassa.... Koira tuijotti meikäläistä tiukasti silmiin, ettei tiennyt varmaksi pitäisikös alkaa haukkumaan outoa kulkijaa, vaiko mitä sitten....? Harvoin on nuin pistävä koiran katse, kun tuolla!

Tuumasin, jotta eihän tässä mittään kiirusta ole miulla, kunhan puuron vain tässä syön, ja poromies iski Bombardien taas käyntiin, ja sylkäsi maahan. Kuulosuojaimet asetti paikoilleen samalla kertaa, kun kaasutti menemään, ja koira kävi matalaksi kovaa kyytiä varoen. Oli ollut aikaisemminkin tuossa vauhdissa, kun jo vain kohta Bombardien ääni lakkasi tienpäässä kuulumasta.

Joten, kun sain puuron näkkileipineen suusta alas, trangian pakettiin, ja kaiken sen muunkin tavarapaljouden, mitä tälle rompolitielle, ja "tyttögessun" ympärille olin ennättänyt levitellä kasattua ja sullottua vario-sivulaukkuihini, suuntasin pärräni eturenkaan takaisin tulojälkiäni Savukosken kirkolle. Tulipahan käytyä syömässä aamupuuro varsin tympeässä, ja mitään sanomattomassa neljän tien risteyksessä. Maisema-arvo täysin pyöreät 0.

Savukoskelta suuntasin sitten suoraan kohti Sallaa, ja matkallani sinne, tsiigasin tarkemmin niitä Salpalinjan kohteita, joita en aiemmin ollut edes tiennyt tämän tien varrella olevan. Tulipa vastaan se partisaaniuhrien muistomerkkikin siinä Kuoskun kylässä. Sattumoisin paikalle tuli eräs ikääntynyt, entinen taksimies, joka alkoi kertomaan missä mitäkin tapahtui, ja selosti vieläpä tapettuja omaisiaankin, joiden nimiä löytyi muistomerkistä... tuli koruntonta kertomaa!

Sallassa Salpalinjan varustukset jatkuivat, ja kylän keskustan museosta löytyi parit neuvostopsv:n tykkitornit, joita oli käytetty Salpalinjan varustuksissa. Maahan upotettuina, olivat varsin tulenkestäviä, tai ainakin verrattain kiväärikaliperin tulta vastaan. Olipa joku löytänyt neuvostokypärän rippeetkin jostain, ja se oli laitettu näytille.

Päivä alkoi olemaan jo kohta puolin pulkassa, joten kaasunavaus tapahtui Sallan kylän loppupään raitilla... Suuntana oli nyt Kuusamo, ja tarkemmin Rukan "takamaasto". Siellä tulisin oleilemaan parit seuraavat yöt, ja huomisen käyttäisin Kuusamon seudun Salparakenteiden tutkimiseen. Niitä kun sielläkin seutua tuntuisi riittävän!

Rukan rinteillä jo lasketeltaisiin huomenna lauantaina. No, nyt ei ollut siihen aikomusta, sitä paitsi kukas sitä nyt sinne väenpaljoukseen edes haluasi? Kumma kyllä, jotkut haluavat.... Itse suuntasin "tyttögessun" suoraan Suorajärven tukikohdan parkkiin, laittelin liedellä evästä, ja napsautin saunan päälle. Kyllä kelpasi palata jälleen tuttuun mestaan. Päivä oli ollut jälleen lievästi utuinen, eikä auringosta ollut mitään havaintoa, ja tv:n säätiedotuksen mukaan huominen lauantaipäivä tulisi olemaan edellisten kaltainen... .

Lauantaiaamu tuli sääennusteen mukaisena, mutta mitäs sitten? Mietin hetken, jotta kumminkos päin suunnittelemani kohteet kiertäisin: 1. Kiutaköngäs 2. Salpalinjan varustukset. Nopeasti päädyin ratkaisuun, jossa ottaisin mukaan termospullon, sekä puuroainekset leipineen, jolloin minun ei tarvitsisi tulla valmistamaan erikseen puurolounasta takaisin tänne tukikohtaani, vaan söisin puurot leipineen sitten siellä, missä yhdeltätoista sattuisin olemaan. Ja kiertosuunnaksi valitsin ykköseksi Salpalinjan varustukset.'

Kiehuva vesi termariin, ja voinapit näkkärineen sivulaukkuun, ja menoksi. Vieläpä tuli mieleen parhaillaan meneillään oleva ilmavoimien Ruska 2020 pääsotaharjoitus, ja koska myös Kuusamon lentotukikohta olisi yksi harjoitusjoukkojen kohdekentistä, päätin ajella ensimmäiseksi suoraan Kuusamon lentokentälle. Tosin mitään jyrinöitä en ainakaan vielä ollut kylläkään kuullut, ja toisekseen, valtakunnan rajalle kun ei kovin hirveästi täältä ole edes matkaa, niin näinköhän Kuusamossa kovin "äänekkäästi" edes harjoiteltaisiin? Mutta kohtahan se selviäisi sitten... .

Vuotungin kautta suuntasin kohti Kuusamoa, ja pianhan se lentokentän risteyskin tuli sitten jo vastaan. Jo kenttää lähestyessäni tuli mieleeni, ettei täällä ainakaan kovin suurta harjoitusosastoa ole kyllä liikenteessä, koska tiellä ei tullut auton autoa vastaan? Eikä myöskään mennyt samaan suuntaankaan...eikä ollut edes harjoituksesta kertovaa opaskylttiäkään missään.... outoa? Tulin lentoaseman parkkipaikalle, eikä sielläkään kyllä ollut mitään, mikä kertoisi jotain parhaillaan käynnissä olevasta harjoituksesta? Kaarsin erään lentokonehallin taakse, josta olisi kentälle parempi näkyväisyys, koska täytyihän koneiden jossain tuolla metsänreunassa, tai rullausteillä olla? Tai ainakin mekaanikkojen teltat, autot, maalaitteet, kontit, jne....

Siis ei niin mitään, eikä missään? Voisiko olla sitten niin, että kentän miehitys tapahtuisi vasta huomenna, tms. tai sitten tänne tukeutuu vain ja ainoastaan yhteyslentueen koneita, tms. "taustalla toimivia osia"?
No, kiertelin vielä kentän pohjoispään hiekkamontuilla aikani, päästäkseni näkemään kentän ympärillä kiertäviä huoltoteitä, kunnes "tyttogessun" maavarat, (ne varsin vaatimattomat), sekä joustot alkoivat ilmoittamaan, että etköhän ukko käänny jo takaisin päin, ennen kuin pärrälle sattuu jo jotain pahempaa!

Ja niinhän minä sitten käännyin. Kuusamon eteläpuolelta sitten löysin sen erään pienen, ja tutun erämaalammen, jossa olin aikoinaan hyvin myöhään eräänä vuonna, (1991?), syksyllä telttailemassa. Mukana oli monoski, ja aikomus päästä ensilumen rinteille Rukalle laskettelemaan. Lampi oli sulana vielä pimeänä syysiltana, ja muistan vielä elävästi, kuinka heräilin yöllä useaan kertaan, kun lampi veti yön aikana jäähän: "vouvou....VOU...vauuu-va-vU...." jne... upeaa luonnon omaa ääntelyä, ja kas kun sitten aamulla kömmin teltasta pihalle, kesti lammen kristallin kirkas jää jo hyvinkin kävellä -eikä yhtään edes ritissyt!

Noniinnoniin, ei tuo episodi nyt tähän juttuun oikeastaan liittynyt mitenkään muuten, muutakun jo silloin katselin, että tuon lammen rannalla menevä tieura oli sen Kuusamon kenttäradan ratapohjaa. Siitä se oli aikoinaan mennyt, ja nyt lähdin "tyttögessulla" tutkimaan tuota ratapohjaa hieman tarkemmin....Mitenkähän monta iivanaa, on näihinkin metsiin kuopattu, tuumasin? Nehän kun tämän radan hyvin pitkälti rakensivat, ja arvaahan se sitten, kun se vetäytymisen aika tuli, mikä se sotavangin kohtalo aina silloin on, mikäli se noutaja ei kohdannut varsinaisen radan rakentamisen aikana jo... .

Viteokimara tähän asti tapahtuneesta: "Trailer A"......:orgmp:

https://www.youtube.com/watch?v=yAiCAopkn1A&t

Ennen kuin jatkan atakkia Vanttajankankaan suuntaan, niin muistelen vielä hiukkasen tuota Misin ensitapaamista.....
Vuosihan oli -80, ja kyseessä oli KaiPr:n, eli koko prikaatin talavisotaharjoitus Rovajärven ampuma-alueella, jonne meikäläiset siirrettiin Misin juna-aseman kautta. Ja tiätenkin tuo pidettiin silloin kaikkein kireimpien pakkasien aikaan, kaiketi tammikuussa.... .

No, hommahan lähti siten liikkeelle, että ensinnäkin, prikaatin kaikissa yksikoissä, (itse oli puhelinkomppaniassa - vaikkakin sissiradisti), tuli aamuyällä herätys hilijaisena, joskus aamukolmelta, että valoja ei saanut tupiin sytyttää, ennen kuin ikkunapaikoilla nukkuneet ripustivat kaapinoviin, ja ties mihin törmäillen, ja jakkaroita kaadellen pöytää apuna käyttäen, ikkunoihin huopaviltit, ja vasta sen jälkeen sytytettiin valot tupiin.

Alkoi vimmattu ovien paiskominen, kun mosut alko pakkailemaan silmät kireällä kaikkea mahdollista siihen piäneen sipulisäkkiin, ja tst-liiviin että kaasunaamarilaukkuun, mitä ei muualle saanut sopimaan... Osalla tiätty kuivaushuoneessa romppeita kuivumassa, vaan arvatkaapa muistiko niitä kiireellä ja hopulla sieltä kukaan mitään hakea! Päivystäjä kävi väliinsä kurkku suorana lisäämässä meihin vauhtia, niinkuin ei vauhtia ei muutoinkin jo olisi ollut, samalla kun kiersi availemassa asetelineitä! Ovet paukku, ja aseet kolisi pimeällä käytävällä, osan juostessa jo takapihalle suoraan 3-riviin, kun eihän käytävälle mitään valoja saanut laittaa.

Käsky oli, että mukaan otetaan tst- ja kenttävarustus, eli käytännössä kaikki se, tai ne, mitä kaappiin sopi, ja kun ei tuohon aikaan mitään makuupusseja kenelläkään ollut, niin kenttävarustukseen kuului myös se huopaviltti, joka tempaistiin siitä sängystä sipulisäkin päällimäiseksi....

Takapihalle juostiin, ja jonkinlaista 3-riviä siihen alkoikin jo muodustumaan, vaikka eihän sitä pimeässä mitenkään nähnyt, että oliko siinä ympärillä edes oman joukkueen mosuja? Äänen perusteella vain mentiin, ja kuiskaten silloinkin, kun jo jossain vaiheessa jonkin taskulampun valossa, aloin hahmoittamaan tutun, (sen joka aina haisi vanhalta viinalta), kapiaisen kasvoja.... No, olimpahan ainakin "omien" joukossa- ajattelin, kun jo kohta meitä marssitettiin.... ei ruokalaan, vaan kohti Kajaanin rautatieasemaa!?? Pakkasta oli niin, että hengitys vain huurusi niiden muutamien himmeiden ja kaukaisten katuvalojen vienossa valossa, kun ilman tahtia laahustaen yritettiin painavat reput selässä pitää edes ruodut jollain tavalla kunnossa....

Muutama mosu lenti aina silloin tällöin nurin Hoikanportin kassuntietä kun alaspäin tultaessa, jolloin kirosanat kaikui aina sen rynkyn kolahduksen jälkeen..eihän tuohon aikaan mitään hiekoitusta teillä ollut, saati kevyenliikenteen väylää... Oli se aikas aavemainen näky, kun kylän, (Kajaanin), keskustassa hämärässä laahustaa noin kolmirivinen ja loputtoman pitkältä vaikuttava, sinne tänne kiemurteleva lumipukuinen massa, josta kuului epämääräisiä pulinoita, vaikka eihän muodossa saanut jutella....epätietoisena joku kyseli aamupalaa, toinen taas määränpäätä, kolmas taas tiesi, että neuvostoliiton vastaiselle rajalle meitä vietäisiin....?

Ei ollut kouluttajia, siis kapiaisia missään, vain jokunen kokelas- tiesi joku sanoa, että kummasti vain kaikki pysyi muodossa, ja lähestyttiin Kajaanin rautatieasemaa? Juna oli pitkä ja sen mustat ja lukemattomat härkävaunut odottivat meitä. Syrjemmällä näin, kun pysähdyimme viimeinkin kuuntelemaan kapiaisten ohjeita tulevasta, kuinka lavettivaunuihin ajettiin niitä isopyöräisiä TERRA-traktoreita. Sininen savu vain leijaili koko ratapihan päällä, olivat näemmä tehneet jo lastaushommaa pitempään. Hevosia ei asemalla näkynyt, vaikka jonkun kerran, olimme saaneet ruuan sotaharjoituksen aikana Kassunkurun metsään. Olisiko pakkasta ollut nyt niille liikaa, en tiedä? Jonkintapaisen aamupalan saimme ennen vaunuihin nousemista: kuumaa vettä, teepussi, ja sitä tavanomaista "Sotilas- ja vankileipää". Se luki kartonkipaketin kyljessä, ja sehän oli kaikille myös ruokalassa tullut tutuksi jo alokkaan ensimmäisenä päivänä. Panssarinäkiksi sitä kylläkin kutsuttiin, koska se oli niin kovaa, ja paksua! Eikä siihen kaikkien hampaat pystyneetkään, ja sempä takia, osalle oli myönnettykkin lääkärin toimesta oikeus parampaan leipään, eli oli ns. "pehmeän leivän kortti". Minulla sitä ei ollut, mutta kyllä se haaleaksi jäähtynyt keltaiseksi värjäytynyt teevesi pehmensi sen, eikä se pahaa ollut, etenkin jos vielä sokuria oli muonamikko muistanut tuoda lisänä?

Sitten jo kohta meidät käskettiin nousemaan takanamme oleviin härkävaunuihin. Tuli jotenkin mieleen ne juutalaisten kuljetukset Auswitsiin kieltämättä, kun härkävaunun iso ja järeä liukuovi tempaistiin avoimeksi, ja meitä nousi aina kymmenen kummallekkin puolelle, eli yhteensä 20 vaunua kohden. Eikä ollut mitään tikkaita, vaan ensi heitettiin reppu ja tesetit aseen kanssa lavalle, ja sitten jo pari muuta repi sinut perässä... Huuru nousi koko ratapihalta, ja TERRAT työnsi sitä sinistä savua... Tiedä sitten, eikä muista kauanko sitten asemalla ja vaunuissa odoteltiin, mutta kapiaiset osasi taas kadota kuin huuruna ilmaan? Joki tiesikin sanoa, että menivät kaikki ravintolavaunuun porukalla ryyppäämään, mutta tuskin tässä junassa mitään ravintolavaunua ollut?
Meidänkin härkävaunussa vain kerroslaverit molemmissa päissä, keskellä vaunua valurautauuni, vähän heiniä lattialla, eikä mitään muuta.

Kyllä kaikesta näki, että nämä umpivaunut olivat todellakin eläimille tarkoitettuja, ja että jos nykyään tälläisissä vaunuissa kuljetettaisiin ihmisiä, oli suomi ja puolustusvoimat EU:n syytelistalla välittömästi! Sinne vain laverille työnsit omat kamasi levälleen, se taitettava telttapatja, (ns. telaketju), makuupaikaksi levälleen, sipulisäkki tyynyksi, ja se ohut, "pierunkuori"- viltti päälle ja ihme ja kumma, osa mosureista alkoikin heti yrittämään saada unta, vaikka kylmähän meillä kaikilla siellä oli! Krapuloissaan varmaan olivat niin poikki, ja väsyneet, olihan tuota marssiamatkaakin tietysti tullut kassulta tänne asemalle varmaan se 4-5 km?

Junan vihellyksiä kuului vähän väliä, ja vielä ennen junamme lähtöä, joku raotti vaunun toista liukuovea sen verran raolleen, että sieltä lensi muutamia ropsihalkoja lattialle kolisten, ja perään pokasaha, ja kirves. Sitten tuli huutöa, että teette tulet, ja vaunun ovet on pidettävä sitten koko matkan ajan säpissä! "KLOMG": ja "SUUUUUH", meinasin lentää pimeässä vaunussa nurin, kun koko vaunu hytkähti...ei vielä liikuttu, mutta jotain nyt jo tapahtui.....sama toistui sitten vielä pari kertaa, mutta nyt toisesta suunnasta: "KLONGS" ja vähän kovempi "BANGS"...mutta sitten kuului vähän toisenlaista suhinaa, ja vihellys! Nyt sitten lähdettiin liikkeelle.....

Joku sai tulet syttymään uuniin, ja puheet alkoi vaunussa hiipumaan.. Kiskot kolkkasi pakkasella todella kovaa, vai johtuiko se sitten siitä, kun vaunussa ei mitään lämpö- saati äänieristyksiä ollut? Joku tiesi kertoa, että mennään Rovaniemelle, mutta joku taas että juna olisi lähtenyt etelän suuntaan....samapa tuo, nyt olisi pitänyt saada nukuttua, mutta eihän tuollainen pieni, vaunun keskellä sijainnut uuni jaksanut lämpöä tänne vaunun perälle antaa, etenkin kun härkävaunun seinistä paistoi pieniä valonpilkahduksia läpi! Joku jo kuorsasi, ja mosut köllötti selkäselkää vasten.... On tämäkin touhua, ajattelin: kylmää kuin siperiassa, pimeää, ja ei edes ämpäriä annettu, mihin saisi tehdä tarpeet!

Eivät nukkuneet ukot kauaa, kun jo kohta yksi ja toinen tuli "kipinään". Uunin ympärille ei kaikki sopineet, joten siihen tulikin sitten lopulta ahdasta, ja vähän riitaakin jo vuoroista, kun kaikki halusivat lisätä puita, jotka tosin loppui jo heti kättelyssä. Junan vihellys, ja vaunu heilahti voimalla, jolloin uunin toiselle puolen tuli hetkellisesti tilaa....vaan nopeasti sekin tila jo taas täyttyi uusista miehistä. Yhdelle jos toiselle alkoi kohta tulemaan "hätä", ja seuraavasta pysähdyksestä ei ollut niin mitään tietoa... Homma meni sitten niin, että se ISO liukuovi avattiin, tai oikeammin raotettiin, ja sitten kun se "hätää" kärsivä oli siinä keskellä oviaukossa nojaten, piti pari muuta mosuria tätä vyöstä kiinni, ettei tämä päässyt putoamaan. Näin ne aamutoimet sitten vauhdissa hoidettiin, ja kyllähän tämä jo sitten Ouluun tullessa jo sitten hyvin osattiinkin.

Oulussa oli pysähdys, ja jo ennen Oulun juna-asemaa, juna pysähteli useamman kerran. Yhdenkin kerran muistan hyvin, kun juna oli ollut pysähdyksissä jo pitempään, eikä se ollut liikkunut moneen aikaan, avasin liukuoven, ajatuksena, josko olisimme hypänneet hetkeksi junasta jalottelemaan, mutta silloin olimmekin pysähtyneet korkealle sillalle. Pakkanen tuntui vain kirivän, ja tuli oli sammunut uunista jo aikaa sitten, koska puut olivat loppuneet silloin jo heti kättelyssä. Oulun asemalle saavuttuamme, oli siihen mennessä tehty jos monenlaista lämmittelyliikettä: oli vedetty laverilla leukoja, oli tehty etunojapunnerruksia, yritetty tehdä enempi makuutilaa tappelemalla, ja painien, jne... Mutta onneksi sitten Oulun asemalla saimme vaunuihin ruoka-astiat, kuumaa vettä, sekä lisää halkoja, joita sitten ensimmäiseksi sahattiin, ja kirveellä paukuteltiin uuniin sopiviksi, vaikka kaikilla olikin hirveä nälkä! Kyllä kylmä voittaa aina nälän kuitenkin!

Tuollaista sämaa, tulistelu- halonpilkkomis- ja liukuoven raotushommaa se oli koko tuon vuorokauden junamatka Kemin- ja Rovaniemen ratapihojen kautta sitten sinne lopultakin viimeiselle, eli Misin asemalle asti, jolloin puut tietenkin olivat jo siihen mennessä olleet loppu jo pitemmän aikaa, ja pakkasen kiristävä vaikutus tuntui jo luissa asti! Tuon matkan "uutuutena" oli ainoastaan se kun, yhdellä jos toisella tuli "isompi tarve", ja junan liikkeessä, ei tarpeita tietenkään voinut laverille tehhä, niin taas tarvittiin kaksi muuta avustajaa, jolloin tämä "isomman tarpeen" omaava vain roikkui liukuoven raossa, kuten pienemmässäkin tarpeessa, mutta toisinpäin, ja nämä avustajat pitivät nyt sitten kaverin käsistä kiinni.....että näinhän se homma toimi, kuin se "junan vessa", vaan kun sitä ei härkävaunuissa ollut.

Kun saavuimme Misin asemalle, oli siellä, ja tuli sinne vielä isompi kaaos! Tai siltä se ainakin meistä vaikutti! Pimeää ja kylmää, meteliä, huutoja, ja TERRA-traktoreiden, ja nyt myös muiden ajoneuvojen käyntiääniä! Kirkkaita valoja siellä täällä, ja meidätkin lopulta komennettiin vaunuista alas, ja sitten lähdettiin kylmästä kankeina huojumaan johonkin suuntaan, ja hyvinkin ilman tahtia...tuntui ettei jalat kyllä lähde käyntiin ollenkaan! Joku meistä jo oksenti, mutta silti vain piti jatkaa, koska meitä vietiin nyt pois jaloista! Uusia vaunuja kuulemma peruuteltiin jo, ja meidät kuormattaisiin TERRAN lavoille! Olisipa se hyvä, jos pääsisin TERRAN etuosaan- toiveajattelin! Siinähän olisi se ISO ja paksu pakoputki, joka antaisi hyvät lämmöt, vaikka se meteli olsii kyllä korvia huumaava, mutta ainahan saisin karvalakista korvasimet vedettyä korvien päälle....

Pimeässä meidät vietiin kuitenkin kauaksi Terroista, joten nuo tuolla ovat kyllä ihan tavallisia traktoreita! Ei kai! Kyllä, meidän käskettiin tavalliseen traktorin peräkärriin, jossa oli ennestään jos jonkinlaista tavaraa ja roipetta: lyhytläätikoita, bensatynnyreitä, sora- ja lumilapioita, halkoja, ja jotain jäätyneen veden- ja valkoisen maidon sekoitusta....! Sinne vain selälleen makoilemaan, ja sitten se kovaksi jäätynut muovinen ja paksu lainapeite viikattiin päälle! KYLMÄ oli jos missä, niin TÄÄLLÄ!

Minun lisäksi lavalle komennettiin koko meidän ryhmäni, ja vielä pari tuntematonta lisäksi, se selvisi sitten kohta kun aloimme huudellen kyselemään, missä kukakin oli ja minne nyt mentäisiin? Ja ennen kuin traktori oli lähtenyt edes liikkeelle, huomasin kuinka lyhtylaatikoista valuva valopetrooli oli sotkenut koko lavan, ja se haju oli siellä melkoinen, vaikka kireä pakkanen vei kyllä useimpien huomion.... Hirveä paukutus alkoi välittömästi, kun mosut paukuttiva saappaillaan jalkoja lämpimäksi peräkärryn laitoja vasten! Kuskikin yritti metelin läpi huutaa jotain, mutta käynnisti Valmettinsa, ja meidän matka kohti tuntematonta Rovajärven ampumaleirialuetta saattoi alkaa....ja se paukutus vain jatkui, ja jatkui...... Pakkanen kiri tuolloin muuten yli -40´c;een, eikä niitä kapiaisia näkynyt edelleenkään sitten missään?!!

Matkalla parin kaverin selkämys jäätyi peräkärrin lattiaan kiinni, mutta antaa tämän nyt jo olla.....
:kääk:

Kiitos, olipa eläväinen kuvaus. :jippikaijee:

Täsmälleen samoissa tunnelmissa mentiin Hiukkavaarasta Misiin ja edelleen Sarriojärvelle taisteluleirille joulukuussa 1989. Sen verran oli kehitys kehittynyt, että Hiukkavaarasta päästiin Oulun asemalle Proton kyydissä, härkävaunuissa oli ämpärit ja puutkin muistaakseni valmiiksi pilkottuja. Terra-Valmetteja ei enää ollut, vaan kyydit Misistä eteenpäin hoituivat Protoilla, Zileillä ja Hägglundsin telakuorma-autoilla. Oulussa oli lähtiessä pakkasta -20 ja Misissä -30. Kahdeksantena päivänä pakkanen lauhtui ensimmäisen kerran alle kolmenkymmenen. Omat makuupussit sai olla mukana, useimmilla olikin. Lähtö kasarmilta oli joskus aamuyöstä, Misissä oltiin alkuillasta koska joka asemalla odoteltiin vastaantulevia tai ohittavia junia.

Trailer B, olokeepa hyvät !

https://www.youtube.com/watch?v=TN_B-TsOVvA

Startataampas atakki sitten käyntiin.....

https://www.youtube.com/watch?v=UYRdvq9TyHI

Osa 2, olokeepas hyvät, ja tässä kerrontaa rompolitieltä & Kuoskun kylän tappajista, (video ei ole tehty lapsille)....:kääk:

https://www.youtube.com/watch?v=B5Z2HbBNmHQ

https://www.youtube.com/watch?v=DGYGOKUrb38

Jatkoin ohjasteluani lopultakin sinne Vanttajankankaan suuntaan, ja keli oli ihan leppoisan mukava. Tie olikin itselleni ennen ajamatonta, vaikka niin moneen eri kertaan olin tuota Kuusamon päätietä ajaessani huomannut tuon ruskean nähtävyyskyltin "Salpalinja" osoittavan tähän suuntaan, ja herättänyt ajatuksien sekamelskan, että mitähän täällä nyt voisi olla? Ne lähempänä Kemijärveä olevat, Kuusamopäätien viereiset betonibunkkerit kyllä toki tiesin, ja olin niitä parit kerrat käynyt tarkastelemassakin, mutta että olisikos niitä sitten täälläkin suunnilla?

Noo, pianhan se sitten selviäsi, päättelin, kun kaasuttelin edemmäs, ja tiirailin samalla tien oikealla puolen kulkevaa entisen kenttäradan pohjaa. Se kun sopivasti aika ajoin pilkahteli selvästi sieltä metsän siimeksestä...hmmm, joo ja tuollakin taas vilahti selvästi ihmisen kaivamaa, ja tasoittamaa tasaista vallia...

No sitten jo lopultakin saavuin Vanttajankankaalle, jossa oli tehty isompia puunkaato-operaatioita selvästi! Opastaulu tuolla, ja siispä sinne sitten... ja nyt huomasin jo räjäytetyn betonibunkkerin rippeet, entisöityä juoksuhautaa pitkälti, ja hetkinen! Tuonnekkos se kenttärata onkin sitten jatkunut, kun kaasuttelin tyttögessun vanhalle tienpohjalle, vai liekkö itse asiassa tämä ollut se ratapohja? No, pärrä parkkiin, ja kamera esille.

Onhan täällä kaivettu yks-, jos toinenkin potero ja juoksuhauta ihmettelin puoliääneen! Hyvät on ollu ampuma-alat täältä mäenpäältä tuonne kiviesteiden suuntaan ajattelin, kun lähdin seurailemaan minne asti nuo juoksuhaudat oikein mahtoi edetä? Pitkästi tulin päätieltä, ja lähdin sitten opastaulun osoittamalle ns, "luontopolulle". Polulle, jonka varrella pääsi näkemään kymmenkunta entisen betonibunkkerin jäännöstä, joista ei tosin paljoa enää ollut jäljellä. Iivanat ne oli tuhonneet. Kuulemma, testailleet latausten ja r-aineiden ominaisuuksia, jotta miten ne olisivat tehonneet siellä Kollaan, ja Summan suunnilla esimerkiksi, jos olisivat saaneet samoja aineita silloin sinne..... ja paikalliset asukkaat ovat sittemin keräilleet betonia omiksi tarpeikseen, kuka ties sitten mihinkin käyttöön?

Polku jatkui majoitusalueelle, entiseen parakkikylään, ja kuvan perusteella täällä olikin ollut oikein "kylä"! Oli rantasaunakin, oikein betonista tehty, ja vieläpä puoliksi maahan kaivettu, että olisi saattanut kestää jopa rs.heittimen täysosumankin? Hienolle paikalle tehty, kun vieressä upeaa hiekkarantaa....
Polku jatkui ylös mäenharjanteelle, jossa oli runsaasti juoksuhautoja, ja sitten jo kohta taas tuli vastaan isomman betonibunkkerin jäännöspaikka.

No on ollut niitä jos isojakin, tuumailin, ihmettelin vaan, etta miten sitä betonia on niin vähän täällä enää maastossa nähtävänä? Sitten jatkoin jo takaisinpäin, ja suunnittelinkin sitten jo seuraavaa "SalpaJutaus III":sta mielessäni, että josko se olisikin sitten täällä Kuusamon seutua? Täällä kun näitä Salpa-rakenteita löytyy muualtakin, mm. Kiutakönkäältä ja monista ennenkuulumattomistakin paikoista. Ei varmaan huono ajatus olisi tuo, ajattelin vielä lisää, kun karttataulusta katselin paikkaa, missä saksalaiset krh:t olivat sijainneet, ja sitten myös niiden majoitusteltat.....

Palasin pyörälleni, ja hyppäsin satulaan. Entisöidyt kk-pesäkkeet näkyivät tielle hyvin, koska puita ja pensaita oli kaadettu, eikä puissa ollut näin syksyllä lehtiäkään.... Hmm. mikäs tuolla sitten on, eli käännyin vasemmalle, parkkipaikalle, jossa oli toinen, tällä kertaa huomattavasti isompi ja tarkempi kuvaus alueen tapahtumista ja historiasta. Saksalaisillahan oli täällä ollut siis vaikka ja mitä, ihmettelin.... Autokenttäkorjaamosta lähtien, elokuvasalit, varastoalueet, jne.. No onhan se tiätty ollut strategisesti merkittävä paikka tämä, kun tästähän on kulkenut suora tieyhteys aina neuvostoliittoon, eli se hyökkäysura aina Kiestinkiin asti.

Lähdin patikoimaan tuota vanhaa tienpohjaa, jonka varrella olivat nuo autosuojat, ja varastoparakit sijainneet, ja todellakin, täällähän oli vähän väliä jos jonkinsortin parakinpohjaa kivijalkoineen nähtävillä. Olipa eräässä vielä hetekanpuolikaskin jäänyt kertomaan majoitusparakista- vai oliko se sitten se lääkintäparakki? Molemmin puolin tiepohjaa noita ilmestyi vähän väliä, olisiko ollut peräti jo kaksikymmentä, kun olin mennyt jo laskuissani sekaisin... Palasin takaisin, ja yritin vielä lukea tuon saksalaisten joukkojen muistomerkin tekstiä, kun joku oli se tuhonnut osittain. Eivät kaikki tietenkään niksmanneista täälläkään tykänneet, etenkin kun lähtiessään polttivat rakennuksia sitten sen "poltetunmaan taktiikan mukaisesti".

Että voisihan täällä olla potentiaalia siihen SalpaJutaukseen todellakin.....ja tukikohdaksi vaikkapa se Suorajärven paikka, jossa olisi rantasauna, "upseerisauna", mökki- sekä sisämajoitustilaa, jne... Täytynee alkaa suunnittelemaa sitten vaikkapa tälläistä seuraavaksi, kenties?
:thumbup:

https://www.youtube.com/watch?v=056D7b2xjYw&

Mitä- mitä kummaa..? Osa 2 meinasi jäädä pois välistä, eikä kukaan virko mittää?
:blink:

...mitäkuo niin montaa erisorttista yhtaikaista reissua kanavilla, niin ei taho pysyä itekkään kyyissä mukana....

Pelkosenniemen taistelut, jossa sattui ja tapahtui suoranaisia IHMEITÄ! :blink: