Miten minttikuntoisesta Yamaha R6:sta tuli kolhuinen köyhänmiehen ratapäiväkampe
Ajatus moottoripyörästä heräsi pitkästä Ruususen unesta, kun yhtenä kesänä, eräänä kauniina päivänä, kotoa johonkin asioille lähtiessä tuli mieleen, että olisipa ollut mukava lähteä moottoripyörällä. Pyörät siis kiinnostivat jo junnuna, mutta mopoa kummempaa kaksipyöräistä en koskaan saanut aikaiseksi ja karting vei rahat silloin kun olisi kevaria pitänyt ostaa. Kortti tuli silloin kuitenkin ajettua, ja siitä kiitos eräälle luokkakaverille, joka pyysi kaveriksi autokouluun.
Siispä tuumasta toimeen ja sopivaa pyörää etsimään. Nettimotoa selattiin ensin yksi talvi ihan vaan ajatusta makustellen ja seuraava kevätkin vielä. Tuumailun päätteeksi päädyin siihen, että kuussatanen kyykky on passeli peli, koska ratahommat vähän houkutteli ja muutenkin rr-hommat ovat aina kiinnostaneet. (Tosin Aprilia RSV veti myös puoleensa seireenin lailla, ehkä vielä joskus...) Muutama sopiva löytyikin, mutta menivät nenän edestä ja meinasi jo epätoivo iskeä, kunnes silmäni osuivat todella nätille näyttävään Yamaha R6:een vm. 2005. Soittelin myyjälle ja sovittiin päivä koska nähdään. Pyörä oli juuri niin siisti kuin kuvissa näyttikin ja muutenkin vaikutti hyvälle. Kättä päälle ja kaveri ajoi Yammun kotiin, koska itseäni ei hirveästi himottanut alkaa verestellä taitoja pääkaupunkiseudun liikenteessä oudolla pyörällä ja toisekseen, eihän mulla olisi ollut ajokamppeitakaan kuin vanhat Sinisalon crossihanskat ja vielä vanhempi Kiwi K14 -potta.
Eka kesä meni tuntumaa hakiessa ja päätavoitteena oli käydä AT2 Ahvenistolla. Ja se olikin menoa sitten, ratakärpänen puraisi pahemman kerran ja kävin vielä toisenkin päivän kiertämässä Ahvenistoa ennen syksyä. Loppukesästä heitin myös takajalkatapit pois ja vaihdoin takapenkin muoviseen peitelevyyn. Lisäksi asensin Rennerin race-malliset kaatumatapit ja jarrukahvan suojuksen.
Liite 20149
Syksy tuli ja kausi päättyi. Mitään suurempia remontteja ei ollut tiedossa, normaalit huollot vain, mutta pieniä parannuksia oli toki mielessä. Ihan ensimmäiseks kyytiä sai se valtava vakiomallinen savupiippu kokoa kuorma-auto. Tilasin briteistä sen tilalle Pipe Werxin vaimentimen väliputkineen. Samalla tein putkelle alumiista uuden kiinnikkeen jalkatapin tilalle ja samoilla lämpöisillä hainevän takarattaan eteen. Tuulilasi vaihtui hieman racing-henkisempään niin ikään briteistä löytyneeseen korkeampaan kirkkaaseen lasiin. Tosin vähän turhan matala se edelleen on ja tarkoitus vaihtaa joskus sellaiseen kunnon TT-tyyliseen ruutuun. Ratahommia ajatellen hankin vielä Öhlinsin ohjausiskarin, joka löytyi myynti-ilmoituksen perusteella ja kiinnikkeeksi löysin eBaysta Harris Performancen hilut. Kiinnikkeet tulivat aikanaan Skotlannista ja huomasin, että se kolmion mutterihan pitää olla tietenkin erilanen kuin vakiona. Tyhmänä en tajunnut sitä ostaessa, mutta kaveri ja kaverin sorvi pelastivat tilanteen ja iskari saatiin paikalleen.
Liite 20150 Liite 20151 Liite 20152
Jatkuu...
