Joulutarina: Vakio Yamaha R6R

Niin, jouluna on tylsää. Varsinkin, jos kaikki projektit tallilla seisoo syystä tai toisesta. Mietin, että nyt olisi hyvä aika kertoilla mitä tälle varikoiden volkkarille on tullut tehtyä ja miksi.

Tarinan alkuun pitää palata ajassa vuoteen 2014. Silloin olin ajellut tonnarilla radalla liki 10 vuotta, ensin katupyörällä ja sitten kilvettömällä vissiin seitsemän vuotta. Varsinaista katupyörää minulla ei ollut tuolloin ollut enää vuosiin ja olin lopullisen kyllästynyt vanhaan ärräykköseeni. Kisahommatkin olin vaihtanut pikkuhiljaa kilpamekaanikon hommiin. Kevät ja alkukesä 2014 tuli oltua miltei täyspäiväisesti kilpamekaanikkona ja omat ajot olivat jääneet todella vähiin. Silloin tuntui, että ärräykkösen kanssa oli tie kuljettu loppuun ja jostain pälkähti mieleeni perverssi idea 600cc katupyörästä. Josko sitä viimeinkin opettelisi ajamaan ja ostaisi kusiaisen?

Yritin myydä R1:stä pitkään tuloksetta. Sitä olin kuitenkin rakennellut varsin paljon, siihen oli paljon varaosia ja halusin siitä saada vähän budjettia uuden pyörän hankintaan. Sitten sattui semmoinen hauska juttu, että samalla viikolla kaksi tyyppiä halusi ostaa pelkän moottorin. Molemmille taisin ensin sanoa ei, mutta sitten aloin miettimään, että saan kahdesta moottorista melkein saman rahan kuin koko pyörästä. Kun yksi kaveri tarjoutui ostamaan pyörästä lähes kaikki rataosat, oli päätös sinetöity. Kilpuri meni osina myyntiin.

Loppusyksystä aloin katsella myynnissä olevia R6:sia. Budjetti oli aika tiukka, olin ollut jonkun aikaa työttömänä ja halusin että rahaa jäisi vielä rakenteluun. Pitkän kyttäilyn jälkeen pääkaupunkiseudulla oli myynnissä houkutteleva yksilö. Matkalla piti koukata pikkuisen lisää R1 osia (että saan varaosista rakennettua kolmannen moottorin) ja hyväkuntoinen käytetty yamaha-nahkapuku, kun semmoinen oli pilkkahintaan tarjolla. Nahkapuku oli, ei tosin kovinkaan hetero, mutta pyörää ei :D

Pyörä osoittautui hyväksi, vaikkakin vähän elämää nähneeksi, yksilöksi, ja kun hinnasta päästiin sopuun, niin pyörä vaihtoi omistajaa. Kyseessä on siis RJ11 eli 06-07 valmistettu malli. Tämä tosin on rekisteröity ylivuotisena keväällä 2008.

Liite 19933


Liite 19934


Uusi pyörä ja nahkapuku saapui siis kotitallille loppuvuodesta 2014. Hetken aikaa tallilla niitä hämmästeltyäni, päähän pälkähti idea, että josko rakentaisi semmoisen kilvellisen ratapyörän mikä näyttää mahdollisimman vakiolta? Siis semmoisen millä voi ajella näppärästi kadulla ja renkaat vaihtamalla mennä syöttämään nopeaan ryhmään radalle. Mikä voisi mennä pieleen?

Ensimmäisenä vajaana talvena oli tavoitteena saada pyörästä mahdollisimman kevyt, siisti ja toimiva. Pyörässä oli edellisten omistajien jäljiltä mm. PP-Tuningin jalkatappisarja, LSL:n cliparit ja kahvat, K-tech jouset, WP:n ohjausiskari sekä kuitukatteet projektorivalolla. Muuten pyörä oli tekniikaltaan täysin vakio.

Ensimmäisenä alusta lähti preppaukseen ja huoltoon Koittomotoservicelle, ecu Ifitecille kit-ohjelmistopäivitykseen ja uudet katteet, ram-air torvi, swingisuojat sekä huggeri tilaukseen Sebimotolta. Kit-ohjelmistoa puolsi halu saada pyörään säädettävyys, poistaa ylimääräiset saastelaitteet ja saada sifteri ilman mitään ylimääräisiä purkkeja. Ifitec kun pystyy muuttamaan ecuun kit-ohjelmiston joka toimii vakiojohtosarjalla ja mittaristo säilyy katumallisena.

Pakoputkesta tuli poistettua kaikki katit, etummaiset leikkaamalla kammiot auki, tyhjentämällä ja hitsaamalla kammiot takaisin kiinni. Takakatin korvasi ebaystä ostettu väliputki ja äänenvaimentimessa olevan perhosventtiilin porasin irti ja poistin myös venttiilin akselin ja käyttömekanismin. Perhosventtiilin ohjausservon, toisioilmasyötön ja lambda-anturin nakkasin metsään.

Myös takapenkin avausmekanismi, ketjukoppa ja toinen flekti tuli poistettua. Lisäksi laitoin kaikki jarruletkut uusiksi, uuden litiumakun, silikoniletkut, pleksin, 520 ketjut ja rattaat, speedohealerin, kaatumatapit ja vaihdenäytön. Toiset vanteetkin tuli hommattua. Painoa lähti pyörästä 9,5kg ja rahaa paloi noin 2500€. Tähän muuten loppui kustannusten laskeminen, joka on ehkä ihan hyväkin asia :D

Sebimotolta sai kätevästi alakatteen punaisena, tarrasarjat ja feikkivalotarrat ebaystä. Näillä pyörä näyttää nopealla vilkaisulla vakiolta. Lisäksi hommasin vilkkupeilit ja rakensin rekisterikilpitelineeseen valot ja vilkut samaan pakettiin. Etuvalon kiinnityksen muutin ikäänkuin kantavaksi rakenteeksi, eli valo tukee katetta ja kate valoa. Peilit irroittamalla, renkaat vaihtamalla ja kilpitelineen irti ruuvaamalla pyörä olisi ratapäiväkelpoinen noin puolessa tunnissa.

Tältä pyörä näytti keväällä 2015 ja näyttää pitkälti edelleenkin:

Liite 19935

Lopuksi vein pyörän DC-Finlandille Naukkarisen säädettäväksi.

Liite 19936


Lähtökohtana oli siis tuo vajaa 106hp ja eka kesä mentiin tuolla 109hp teholla.

Hyvää stooria. Mielenkiinnolla odottelen jatkoa.

Jouluksi Tuomaksen Evankeliumi.

Lainaa:

---

JMH kirjoitti

Jouluksi Tuomaksen Evankeliumi.

---

Haha...hippi vetäs heti kärkeen ässän hihasta. Mut onhan tuo Tumppi kyllä sen sortin seppä, että harvalle voi tässä maassa motin jättää ihmeteltäväksi yhtä levollisin mielin.

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Haha...hippi vetäs heti kärkeen ässän hihasta. Mut onhan tuo Tumppi kyllä sen sortin seppä, että harvalle voi tässä maassa motin jättää ihmeteltäväksi yhtä levollisin mielin.

---

Juu. Tärkein piirre on, että hoitaa noita kuin omia vehkeitä.

Suurin osa sepistä vetää kuin vieraalla kullilla thaimaalaisessa dollarin ilotalossa.

Sitten osia tippuu.

Mainitsit jossakin viestissä aiemmin, että parantelit vakio penkkiä paremmin radalle sopivaksi. Mitä oikein teit sille?

Terveisin nimimerkki: Ostin toisen penkin, muttei hajuakaan mitä sille voisi tehdä :-)

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Haha...hippi vetäs heti kärkeen ässän hihasta. Mut onhan tuo Tumppi kyllä sen sortin seppä, että harvalle voi tässä maassa motin jättää ihmeteltäväksi yhtä levollisin mielin.

---

Tuo myös tännekkin lohtua että Lakkivaari käyny kikserin motin läpi, eikä paikallinen kyläseppä. :grin:

Ensimmäinen kesä meni pitkälti totutellessa pyörään ja olihan tuo lyhyemmillä välityksillä varsin kiva katupyörä. Radalla yllätys oli melkoinen: eikö tää nyt millään tempulla kulje v*ttu mihinkään? Äkkiä sitä voimaa nyt jostain lisää. Paljon. Moottorin vetoalue oli todella kapea ja jos siltä tippui pois, niin mitään ei tapahtunut.

Osia siis tuli haeskeltua pitkin kesää ja syksyä. Muutenkin minulla on ollut aina semmoinen tauti, että ostan omaan pyörääni osia jos hinta on oikea, vaikka en niitä just nyt tarvitsisikaan. Toisaalta harvoin tulee ostettua mitään osia kaupan hyllyltä jos niitä on käytettynä saatavilla.

Kesän ja syksyn aikana tarttui haaviin kokoputki, kit-imutorvet, -tulpat, -mäntäsarja, -huoltosarja, Apen säädettävät nokkapyörät ja mekaaninen nokkaketjun kiristin. Eli moottorinpoksautushommia oli talvelle luvassa.

Syksyllä sitten kävin Naukkarisen penkissä ottamassa vertailuvedon noilla imutorvilla, tulpilla ja kokoputkella. Tulos oli säätämättä kokolailla sama kuin aiemmin, mutta moottorin venyvyys oli huomattavasti parantunut. Tiesin, että nokkia ajoittamalla ja puristusta nostamalla saisi myös keskialueelle lisää leikkiä ja laulua.


Talvella sit moottori palasiksi, uutta kikkaretta sisään ja kaikki perushommat muutenkin tarkastaen ja tarvittavat osat uusiksi.

Liite 19939

Sattumalta tuolloin opiskelin, silloisen työnantajan tahdosta, pyörivien osien tasapainotusta. Harjoitustyönä sain tehdä kampiakselin ja vauhtipyörän tasapainotuksen. Tasapainotuksen tein dynaamisena kampiakselille, staattisena vauhtipyörälle ja niille vielä yhdessä parina. Meni ehkä vähän hifistelyksi, mutta eipä ole tarvinnut kampiakselin laakereihin koskea sen jälkeen.

Liite 19940

Kone nippuun ja penkkiin säädettäväksi. Nyt homma alkoikin näyttää jo siltä että tällä viitsii ajellakin:

Liite 19941

Lainaa:

---

timjoo kirjoitti

Mainitsit jossakin viestissä aiemmin, että parantelit vakio penkkiä paremmin radalle sopivaksi. Mitä oikein teit sille?

Terveisin nimimerkki: Ostin toisen penkin, muttei hajuakaan mitä sille voisi tehdä :-)

---

Yleisön pyynnöstä pompataan hetkeksi pois kronologisesta järjestyksestä.

Jossain kohtaa mietin, että voisihan tuota penkkiä yrittää muuttaa paremmaksi rata-ajoon. Halusin kuitenkin säilyttää nämä mahtavat tourinki-ominaisuudet, joten laitoin uuden penkin ostoslistalle. Löysinkin käytetyn melkein uuden veroisen penkin, joten vanha penkki pääsi silvottavaksi.

Revin vanhasta penkistä kaikki pehmusteet pois ja kävin hakemassa muistaakseni etrasta 3mm solukumia. Penkin runkoon aloin liimailemaan paloista pikkuhiljaa sopivaa muotoa.

Liite 19942


Muutaman illan liimanhaistelun ja sovitusjumppauksen jälkeen päätin että muoto on hyvä. Sen jälkeen pari kokonaista kerrosta pintaa päälle. Hyvin toi on kestänyt, muutaman kerran olen repinyt kuluneen päälimmäisen kerroksen pois ja liimannut uuden tilalle.

Liite 19943

Kiitos!

Tuleehan joulutarinaan jatkoa vielä joulun jälkeenkin?

^
Jotain surinaa Lakkivaarin ranchiltä on tyynellä kelillä kuulunut.

Lainaa:

---

JMH kirjoitti

^
Jotain surinaa Lakkivaarin ranchiltä on tyynellä kelillä kuulunut.

---

Eihän tässä ole päästy kuin vuoteen 2015, tänään syödään kinkkua ja juodaan limpparia. Huomenna jatkuu jouluevankeliumi. Tavoite olisi tavoittaa nykypäivä jossain kohtaa. Muisti tosin pätkii, mutta yritän pysyä aikajanalla ja kertoilla tarinoita 😉

Mielenkiintoinen tarina. Toivottavasti saa jatkoa.
Hyvää joulua.

2016 kesällä alkoi ajokin maistumaan ja moottori toimi huomattavasti paremmin kuin vanha. Olin jo aiemmin ostanut yhden rikkinäisen moottorin varaosiksi, mutta yllättäen ihan kotinurkilta tupsahti myyntiin toinen rikkinäinen kone. Singahdin viivana paikalle ja totesin että 1+1=2, eli kahdesta rikkinäisestä saisi tehtyä yhden ehjän kohtuullisin kustannuksin. Myyjälle rahat kouraan ja tallille värkkämään.

Koneessa oli kansivika, minkä sai kohtuullisen helposti ja pienellä rahalla korjattua, joten rakentelin sen samoilla spekseillä kuin mopossa kiinni olevan, eli kesken kesän ilmaantuvan moottoriongelman pystyisi korjamaan vaihtamalla moottorin. Toisin kuitenkin kävi. Jostain syystä kesken penkityksen alkoi moottorista kuulua kolinaa. Asiaa tutkiessa öljyn seasta paljastui metallilastua, joten ei siinä muu auttanut kuin painaa leuka rintaan ja suunnata tallille moottorin purkuun :kääk:

Toisaalta hyvä puoli oli, että vika saatiin penkissä kaivettua esiin. Syyksi paljastui kiinnileikannut kiertokangen alapään laakeri, jonka rikkoutumisen syy ei minulle koskaan selvinnyt. Joko laakeri oli valmiiksi viallinen, siinä oli väärä kokomerkintä, tai sen asennuksessa oli mennyt jotain pieleen. Mahdollista on myös joku koneessa ollut epäpuhtaus, mikä oli päätynyt laakeripinnalle. Kone oli seissyt rikkinäisenä vuosia ennen minulle tuloa, joten on mahdollista että esimerkiksi öljykanavaan on jämähtänyt joku lika mikä on penkityksessä sitten lähtenyt liikkeelle.

Liite 19948

Eipä siinä auttanut kuin katsella peilistä syyllistä, putsata osat mahdollisimman huolellisesti ja kasata kone uudella kampiakselilla ja kiertokangella. Päätin myös ajaa varakoneella koko seuraavan kesän, mikäli se sen kestäisi, että sen toimivuudesta tulisi täysi varmuus. Seuraavaksi kesäksi vaihdoin toisen moottorin takasin ja sillä on menty siitä lähtien.

Tänä talvena ostin sitten kolmannen rikkinäisen moottorin varaosiksi, ettei kävisi aika pitkäksi. Tarkoitus olisi nostaa vähän moottorien viritysastetta ensi kesäksi, ettei ihan kaikki tyypit pyyhi Kymiringin pääsuoralla ohi :D Tähän projektiin palataan myöhemmin.

Tuon moottorijumpan jälkeen en ole juurikaan tehnyt moottoreihin muutoksia. Viime vuosina olen keskittynyt pääasiassa imupuolen optimointiin, huollon ja käytön helpottamiseen sekä pyörän keventämiseen.

Imupuolihan tässä vanhemmassa R6R:ssä on erilainen kuin uudessa. 2008 vuonna tulleeseen RJ15 malliin tuli myös säätyvät imutorvet. Muutenhan pyörissä ei kovin isoja eroja ole. Uusi malli tuottaa kuitenkin vakiona paremmin voimaa, joten vanhemman imupuolessa on pakko olla parannettavaa.

Olin jo ostanut pyörään sebimoton ram-air torven, poistanut kanavassa olevan ilmanohjaimen sekä vaihtanut imutorvet yamahan kit-mallisiin. Seuraavaksi hommasin MVR:n ilmansuodattimen ja rakentelin uuden ilmanohjaimen ram-air kanavaan. Ideana oli saada ilma kulkemaan vapaammin ilman turhia kynnyksiä ja vastusta airboxiin.

Liite 19950

Leikkelin ja taivuttelin muovista sopivan ohjaimen ilmakavaan ja kiinnitin sen niittimuttereilla ja ruuveilla vanhan ilmanohjaimen pohjalevyyn.

Liite 19951

Liite 19952

Penkityksessä muutos osoitti toimivuutensa, pienistä osasista se homma vaan muodostuu. Nyt päästiin jo noin 115hp takapyörätehoihin keskialueen kuitenkaan kärsimättä.

Alkaa olemaan aika respectful tehot 600cc:ksi.

Kivaa luettavaa vaikkakin ymmärrän kunnolla vain about 60% :respect:

On se helppoo kun osaa. Mukava lukea koostetta tällaisesta ever ongoing- projektista joka on samaan aikaan myös kovassa käytössä. Tähän ei moni pysty.
Tuolla olis motoGP puolella tarvetta saada Yamahaan vähän lisää laulua, ehtisitkö Tumppi käydä vähän fiksaa?

Lainaa:

---

Tumppi kirjoitti

Pakoputkesta tuli poistettua kaikki katit, etummaiset leikkaamalla kammiot auki, tyhjentämällä ja hitsaamalla kammiot takaisin kiinni. Takakatin korvasi ebaystä ostettu väliputki ja äänenvaimentimessa olevan perhosventtiilin porasin irti ja poistin myös venttiilin akselin ja käyttömekanismin. Perhosventtiilin ohjausservon, toisioilmasyötön ja lambda-anturin nakkasin metsään.

Myös takapenkin avausmekanismi, ketjukoppa ja toinen flekti tuli poistettua. Lisäksi laitoin kaikki jarruletkut uusiksi, uuden litiumakun, silikoniletkut, pleksin, 520 ketjut ja rattaat, speedohealerin, kaatumatapit ja vaihdenäytön. Toiset vanteetkin tuli hommattua. Painoa lähti pyörästä 9,5kg ja rahaa paloi noin 2500€. Tähän muuten loppui kustannusten laskeminen, joka on ehkä ihan hyväkin asia :D

---

Onko keventämisestä jäänyt ruutuvihkon syrjään lisää? Siis grammojen ja myös ei niin tyypillisten kohteiden kera? Painon pudottamisesta voisi kirjoittaa... ei pelkästään laulua, vaan kokonaisen albumin. Ja herrasmies ei riisu itseään, vaan kumppanin aina ensin.

Edit: Sen verran referenssiä, et omaa pyörää (är ykkönen) ei tarvitse keventää enää kuin tekemisen ilon vuoksi, joka usein on tärkein syy polttaa tonni sinne, toinen tänne ja loputtomasti tunteja. Tyhjällä tankilla maaliviivaa ei saa kisoissa enää ylittää, muutoin olla 1,5kg alle 170kg minimin.

Lainaa:

---

suizaki kirjoitti

Onko keventämisestä jäänyt ruutuvihkon syrjään lisää? Siis grammojen ja myös ei niin tyypillisten kohteiden kera? Painon pudottamisesta voisi kirjoittaa...

---

Painonpudotus on ollut tietysti mielessä alusta asti. Pyörän, ei kuskin. Kuskin pitää sopia nahkapukuun, joten pullukan pitää huolehtia painostaan, ettei ala nahkapuku lepattamaan. Tuon 9,5kg sain riisuttua pyörän painosta heti alkuun, siinä oli ne kohtuullisen helposti ja pienellä rahalla toteuttavat muutokset. Tuostahan oli ennen minun omistusta riisuttu valot ja vaihdettu vakiokatteet lasikuituisiin.

Tässä laitteessa on kuitenkin pakko tehdä kompromisseja, koska haluan säilyttää pyörän katukelpoisuuden. Toinen flekti, äänimerkki, seisontatuki jne. on vielä paikallaan. Myös takahäkin olen pitänyt vakiona takavalon ja penkin kiinnityksen vuoksi. Kuskin penkkejä on siis kaksi, tosin sen vaihtoon ei mene kuin pari minuuttia. Paino ratakunnossa ilman polttoainetta on nyt 159kg ja katukunnossa pari kiloa enemmän.

Toinen merkittävä tekijä on budjetti. Kaikesta rakentelusta huolimatta haluan pitää kustannukset kurissa, enkä osta mitään osaa mitä en pidä hintansa arvoisena. Esimerkiksi teräksinen kokoputkisto pitkällä äänenvaimentimella painaa huomattavasti enemmän kuin titaaninen kisaputki, mutta en ole katsonut sitä muutaman tonnin arvoiseksi muutokseksi.

Täytyy myös muistaa, että painoa on pyörässä neljää erilaista, joista kaikkien muutos vaikuttaa eri tavalla. Pyörässä on jousitettua, pyörivää jousitettua, jousittamatonta ja pyörivää jousittamatonta painoa. Esimerkiksi jousitettua painoa ovat pyörän runko ja tankki, pyörivää jousitettua kampiakseli ja kytkin, jousittamatonta pyörien akselit tai jarrusatulat ja pyörivää jousittamatonta painoa ovat vanteet ja jarrulevyt. Eniten pyörän käytökseen vaikuttaa jousittamaton pyörivä paino. Karkeana esimerkkinä juuri kukaan ei huomaa onko tankissa bensaa pari kiloa enemmän, mutta 2kg kevyemmät vanteet vaikuttaa pyörän käytökseen merkittävästi.

Itse esimerkiksi haaveilin muutama vuosi sitten kevyemmistä hiilikuitu/takoalumiini/magnesiumvanteista. Niiden hinta pyörii kuitenkin tuhansissa euroissa, joten hankinta oli jäänyt tekemättä. Päätinkin maalauttaa vakiovanteet uusiksi, joten purin vanteista kaikki irtoavat osat ja laakerit irti ennen vanteiden toimitusta Kylmäkosken Jauhemaalaukselle. Siinä yhteydessä totesin, että vanne itsessään ei paina juuri mitään. Painonsäästöä on siis paljon helpompi ja halvempi tehdä esimerkiksi jarrulevyistä.

Jarrulevyiksi valikoin Galferin tuotteet, ne ovat luotettavassa maineessa, kohtuullisen hintaisia ja suhteellisen kevyitä. Plussana tietysti oli myös niiden saatavuus Eurobikerilta. Moni lahjakortti on tullutkin käytettyä jarrulevyjen hankintaan :) Sen verran olen myös höllännyt kukkaron nyörejä ja vaihtanut pyörivien jousittamattomien osien kiinnityspultit ja -mutterit titaanisiin. Titaaniosa on noin 30-50% kevyempi kuin teräksinen. Tietyissä paikoissa olen myös käyttänyt alumiinisia osia teräksisten sijaan, tässä kohtaa täytyy kuitenkin muistaa alumiinin heikkous verrattuna teräkseen. Titaanisien pyöränakseleiden hankintaa en ole vielä pystynyt itselleni riittävän painokkaasti perustelemaan :p


Liite 19953


Liite 19954

Yksi helposti unohdettu kohde on ketjut ja rattaat. 520-sarjan ketjut ja lightweight-rattaat ovat parhaimmillaan 1,5kg kevyemmät kuin 530-sarjan vastaavat. Osa ketjusta ja takaratas ovat kuitenkin samaa pyörivää jousittamatonta massaa.

Liite 19957

Olen myös yrittänyt tehdä pyörästä mahdollisimman turvallista ja helppokäyttöistä. Jos jokaisella ajolenkillä, ratapäivällä tai huoltoa tehdessä törmää johonkin ärsyttävään osaan tai ominaisuuteen, on sille tehtävä jotain. Valmistajilta jää aina tämmöisiä asioita tuotantopyöriin, joita ei vain yksinkertaisesti huomioida tai ne ovat liian kalliita valmistaa.

Pyörällä ei ole oikeastaan koskaan ollut tarkoitus ajaa kilpaa, joten muutoksia rajoittaa ainoastaan mielikuvitus. Esimerkiksi takarenkaan vaihto oli alkuperäisillä osilla raivostuttavaa. Kiinteät holkit vanteisiin ja pidemmän takajarruletkun hommasin heti, mutta takajarrusatulan tipahtelu rengasta vaihtaessa on ärsyttävää. Tutkin netistä erilaisia kiinnitysadaptereita jarrusatulalle, mutta ne olivat joko kalliita tai huonosti suunniteltuja kiinalaisia keksintöjä.

Niitä tutkiessa sain idean, että kiinnittäisi satulan ketjunsäätöpalikkaan. Jarrusatula jää normaalisti akselin keskittämänä puristuksiin säätöpalikan ja vanteen holkin väliin, etupää pysyy paikallaa swingiin koneistetussa urassa. Akselilla saisi kiinnityksen kohdistettua ja sen jälkeen satula pysyisi paikoillaan ilman akseliakin. Kiinnitysruuveille ei tosin ole tilaa, joten satulaan varteen piti jyrsiä niille tila.

Liite 19963


Liite 19964

Takaiskarin yläpään irroitus on myös hankala homma. Kiinnityspultti ei mahdu tulemaan helposti pois. Tähänkin löytyi lääke dremelistä ja jyrsinterästä. Runkoon sopiva viiste ruuvinkannan kohdalle, niin homma helpottuu huomattavasti :D

Varmistuslankoja ja -sokkia tykkään myös käyttää paljon. Langalla pyrin varmistamaan kaikki jarruihin ja öljynkiertoon liittyvät paikat mitä ei tarvitse avata usein. Sokkia pyrin taas käyttämään niissä kohteissa mitä availlaan usein. Välillä tietysti pitää käyttää hiukan mielikuvitusta ja porailla reikiä.

Liite 19961


Liite 19962

Lainaa:

---

PrivateeR kirjoitti

Alkaa olemaan aika respectful tehot 600cc:ksi.

---

Oikeaan suuntaan ollaan tietysti menossa kun 10hp on tullut parannusta vakioon, mutta tuon verran voimaa tuottaa moni 600cc pyörä samassa penkissä.

Yksi ongelma jammuissa on sylinterinkannen huono viimeistely. Joskus muinoin tein siistimisen R1:n kannelle, lähinnä siis imukurkkujen kohdistuksen ja pahimpien valujälkien poiston. Sillä sai jokusen hepan lisää tehoa ja se vaikutti myös käyrien muotoon positiivisesti.

Liite 19965

Liite 19966

Tuossa ennen ja jälkeen kuvat siitä R1:n kannesta. Imukanavat on tuossa 20-venttiilisessä niin kapeat, ettei sinne pääse kauheasti touhuamaan. Mitään varsinaista viritystä en noihin ole tehnyt, ne hommat vaatii hiukan enemmän ammattitaitoa ja välineitä.

Nyt kun sain hankittua kolmannen ehjän kannen, olen tänä talvena kokeillut sen kanssa samanlaista hommaa. Se, että onko siitä mitään hyötyä tarvii testata penkissä talven aikana. Varsinkin se selviää, että kannattaako se vaiva ylipäätään.

Liite 19967

Lainaa:

---

Tumppi kirjoitti

520-sarjan ketjut ja lightweight-rattaat ovat parhaimmillaan 1,5kg kevyemmät kuin 530-sarjan vastaavat. Osa ketjusta ja takaratas ovat kuitenkin samaa pyörivää jousittamatonta massaa.

---

Tästäpä tulikin mieleeni. Juuri tänään aikaisemmin aamulla juttelin kaverin kanssa tosta voimansiirron aiheuttamasta tehohävikistä minkä ketjuveto (tai kardaani) aiheuttaa moottori vs takarengas.

Aiemmin oon ollu siinä ymmärryksessä että esmes busalla tuo vakioketjulla ja -rattailla voimansiirron tehohäviö on noin 13%.

Pitääkö tuo miten hyvin paikkansa tuo tieto? Ja ennen kaikkea kiinnostaa se että mites monta prosenttia tehohävikki pienenee tuossa 530 --> 520 siirtymässä?

Lainaa:

---

PrivateeR kirjoitti

Aiemmin oon ollu siinä ymmärryksessä että esmes busalla tuo vakioketjulla ja -rattailla voimansiirron tehohäviö on noin 13%.

Pitääkö tuo miten hyvin paikkansa tuo tieto? Ja ennen kaikkea kiinnostaa se että mites monta prosenttia tehohävikki pienenee tuossa 530 --> 520 siirtymässä?

---

Tuo tehohäviö kuulostaa aika paljolta, veikkaisin että totuus kampiakselilta takarenkaalle olisi alle 10%, josta ketjulle jää muutama prosentti.

Tuo ketjun kaventaminen ei välttämättä vähennä tehohäviötä lainkaan. Tärkeämpää on se mihin käyttötarkoitukseen ketju on valmistettu sekä ketjun kunto, kireys ja voitelu. Kilpaketjut rullaavat paremmin, mutta niiden käyttöikä on lyhyempi kuin esimerkiksi katukäyttöön tarkoitettujen. Esimerkiksi kilpureissa saatetaan käyttää kokonaan o-renkaattomia ketjuja, mitkä rullaavat erityisen kevyesti.

Eiköhän ketjun kaventamisen pointti ole keveys häviön pienentämisen sijaan.
Noista rengashommista, puolikkaalla ajoin renkaattomalla RK:n crossiketjulla kitkan pienentämiseksi, ketju kesti max. yhden kesän. Yksi kaveri oli punninnut useita ketjuja ja Biltema oli paitsi halvin, myös kevyin. Niitä se sitte vaihteli joka kisaan uusiksi.

Päätellään tapsanpäivän päätteeksi tämäkin tarina. Eli mitäs seuraavaksi?

Ensi kesäksi on tavoitteena saada tuo kansi numero kolme testattua ja toivottavasti uudet ennätyslukemat penkissä. Muutamaa pientä säätömuutosta voisi ehkä vielä myös koittaa. Lisäksi on tulossa blibbermodi ecuun, eli ilmaista välikaasua pitäisi olla tarjolla alaspäin vaihtaessa ensi kesänä.

Alusta on tietysti huollettu kesää varten. Keulaksi vaihtui pari vuotta sitten Öhlinsin cartridke kit ja ohjausiskarikin vaihtui öhlinsiin jossain välissä. Takaiskari on edelleen Koiton preppaama vakio, se toimii ihan hyvin, mutta sen voisi kyl päivittää jos löytyisi sopiva pamppu, missä on korkeuden säätö, kohtuulliseen hintaan.

Joulupukin toivelistalla, eli mitä haluaisi mutta ei ole varaa tai mitään järkeä, on:
- kunnollinen luistokytkin
- parempi moottorinohjaus
- parempi pakoputki
- kevyemmät vanteet
- peukalotakajarru (nilkka sen verran romu, ettei pysty jalalla kontrolloidusti painamaan)
- paremmat nokka-akselit ja venttiilinjouset
- kit (tai vaikka Novan) vaihdelaatikko
- hiilikuitukatteet
- kevyempi takahaarukka
- billet keulakolmiot
- kai tohon vois jonkun tiedonkeruunkin laittaa

Eli täytyy olla kiltisti, että saa noi kaikki ens vuonna joululahjaksi :D

Toki kysymyksiä ja kommentteja saa laittaa ja tietty raportoin tuotekehityksen tuloksia tänne :)

Lainaa:

---

PoS kirjoitti

Eiköhän ketjun kaventamisen pointti ole keveys häviön pienentämisen sijaan.

---

En ole ketjua lukenut sen tarkemmin läpi, mutta PoS tietänee mistä puhuu.

Yksi varsin hyvä tuttu joka rakenteli aikoinaan kilpavehkeitä varttimailille sekä kaikenlaista peruspossua rahamiehille kyseli aika usein ekana kyssärinä, että paljon sä haluut, että tää kestää.

Lainaa:

---

Tumppi kirjoitti

Olin jo ostanut pyörään sebimoton ram-air torven, poistanut kanavassa olevan ilmanohjaimen sekä vaihtanut imutorvet yamahan kit-mallisiin. Seuraavaksi hommasin MVR:n ilmansuodattimen ja rakentelin uuden ilmanohjaimen ram-air kanavaan. Ideana oli saada ilma kulkemaan vapaammin

---

Onko toi ilman saannin parantaminen ihan yleispätevä modaus radalle tarkoitettuihin katupyöriin? En tarkoita nyt kanavien hoonailua, vaan ilmavirran kulkua putsariin.

Meikäläisen pyörässä on tämän näköiset vakiona
Liite 19979
Tekisitkö asialle jotain, jos olis sinun pyörä kyseessä?

Lainaa:

---

Tumppi kirjoitti

Päätellään tapsanpäivän päätteeksi tämäkin tarina. Eli mitäs seuraavaksi?

Ensi kesäksi on tavoitteena saada tuo kansi numero kolme testattua ja toivottavasti uudet ennätyslukemat penkissä. Muutamaa pientä säätömuutosta voisi ehkä vielä myös koittaa. Lisäksi on tulossa blibbermodi ecuun, eli ilmaista välikaasua pitäisi olla tarjolla alaspäin vaihtaessa ensi kesänä.

Alusta on tietysti huollettu kesää varten. Keulaksi vaihtui pari vuotta sitten Öhlinsin cartridke kit ja ohjausiskarikin vaihtui öhlinsiin jossain välissä. Takaiskari on edelleen Koiton preppaama vakio, se toimii ihan hyvin, mutta sen voisi kyl päivittää jos löytyisi sopiva pamppu, missä on korkeuden säätö, kohtuulliseen hintaan.

Joulupukin toivelistalla, eli mitä haluaisi mutta ei ole varaa tai mitään järkeä, on:
- kunnollinen luistokytkin
- parempi moottorinohjaus
- parempi pakoputki
- kevyemmät vanteet
- peukalotakajarru (nilkka sen verran romu, ettei pysty jalalla kontrolloidusti painamaan)
- paremmat nokka-akselit ja venttiilinjouset
- kit (tai vaikka Novan) vaihdelaatikko
- hiilikuitukatteet
- kevyempi takahaarukka
- billet keulakolmiot
- kai tohon vois jonkun tiedonkeruunkin laittaa

Eli täytyy olla kiltisti, että saa noi kaikki ens vuonna joululahjaksi :D

Toki kysymyksiä ja kommentteja saa laittaa ja tietty raportoin tuotekehityksen tuloksia tänne :)

---

Kyllä saatana tulee poroille hiki kun noita kelkkoo.