Low cost chopper/bobber/papatin

Tämä tarina sai alkunsa viime talvena marraskuussa. Olen jo jonkin aikaan harrastanut kaiken mielenkiintoisen ostelua hetken päähän pistosta ja näin tämänkin tarinan XV 535 eli Yamaha Virago päätyi talliini.

Hyvä ystäväni Romukeisari omistaa pari romutaivasta ja hänellä on aika-ajoin mahdollisuus huuhtaa huutokaupoista, joissa perus toppahousuilla ei ole äänivaltaa. Romukeisari näytti minulle valokuvia huudettavista tuotteista ja poimin kuvien joukosta kyseisen XV:n, joka soveltuisi hyvin kevään askarteluprojektiksi. Pyörästä näkyi vain etukulma ja käytännössä etujarrulevyn perusteella oli arvattava pyörän koko. Arvelin sen olevan isompi kuin 125, joten se sai luvan kelvata ja tarjousta sisään.

Lunta tuli tammikuussa oikein reilusti ja huutokauppakin oli päättynyt. Olin voittanut huudon ja huutokauppa oli ilmoittanut, että olin 125 kuutioisen viragon onnellinen omistaja. :jippikaijee: . Ihmettelin väärin mennyttä kuutioarviotani ja aloitin raivokkaan etujarrujen googlaamisen. Hetkenpäästä olin vakuuttunut, että kyseessä on 535 XV, eikä 125 ja pyysin huutokauppaa varmistamaan tietonsa. Hetken päästä tulikin varmistus, että olin oikeassa ja kuutiot hypähtivät mielekkäisiin lukemiin.

Lumikasasta kun noudin pyörän, ehdin jo pohtia, että mitähän sitä on taas ostettu. Hetken sulattelun jälkeen lumen ja jään seasta paljastui kuitenkin ihan asiallinen peli. Pyörä räjähti jopa käymäänkin uusilla bensoilla, mutta nopeasti huomasin että V2 voimapesässä vain toinen pytty räjähteli agressiivisesti. Uudella tulpalla toinenkin heräsi eloon.

Seuraavaksi oli tietenkin suunniteltava, että mitä ihmettä tuolle kromikasalle sitten tekisi. Sanomattakin oli selvää, että takalokasuojan päällä ja sivuilla olevat kromit saisi siirtyä sivuun ja kottikärryn hantaakeja muistuttava tanko saisi myös väistyä. Netistä jokusen motivaatiokuvan löydettyäni olin hahmottanut päähäni ajatuksen mustanpuhuvasta pelkistetystä jampista.

Jostakin kumman syystä en ole oikein ikinä nähnyt livenä yhtään rakenneltua 535 Viragoa. Korkeintaan joku sissybar laitetty ja hapsutupit. Pyörähän on sinällään kelpo aihio. Vaimolla ollut jo ikiajat.

Sitä on vähän tuunattu. Tanko vaihdettu dragbariin risereilla, yksipaikkainen ja takapenkin paikalla vaimon suunnittelema pieni tarakka. Minivilkut, takalokari moldattu ja pieni ledivalo. Sivukilpi. Kaikki Yamaha-tarrat poistettu. Suht pienillä muutoksilla muutti näköä tosi paljon.

Tuo on myös oiva kafee raaseri aihio jos onnistuu jostain löytämään sen vanhemman (?) Version jossa monoshokki takana.

Katselin, että on näitä Viragoita maailmalla askarreltu reilumminkin, joten suuntaa oli helppo kiikaroida netiistä.

Rekkamasan kommenttiin koskien cafesta, niin kyllä cafessa pitää stereo perä olla. Lisäksi cafessa olisi kiva jos siinä olisi myös kulkua...

Pyörästä kun pyyhkäsin omaan silmään sopimattomia kromihässäköitä pois, niin se alkoi jo muistuttaa moottoripyörää. Ensimmäisenä hankintana pienessä ostohuumassa tein hieman nopean ratkaisun ja ostin stormilta LSL:än tangon. Tangossa ei itseasiassa ole mitään vikaa, se ei vaan suoraan istunut mun low cost budjettiin.

Kun sain takapenkin ja tarakan purettua pois, niin esiin paljastui japanilaisen insinöörin taidonnäyte takahäkistä. Se hieman hyppää silmille ja se ei vaan käy. Huomasin myös, että mikäli takapuolen pehmikkeen jälkeen aikoo rungon napsaista poikki, niin iskareita on syytä siirtää hieman erikohtaan. Niille löytyy onneksi M8 kierteellä varustettu kohta 5 senttiä lähempää tankkia, joten siihen oli helppo mallailla.

Parturoin myös takalokaria hieman sirommaksi ja haaveilin käyttäväni laukkurautoja lokarintelineenä. Hylkäsin kuitenkin tuon laukkurautaidean ja päätin säästää ylimääräiset tavarat innokasta nahkahapsumotoristia varten.

Sen takapenkin alla olevan hässäkän peitin tekemällä’ lasikuidusta kopan ja sen päälle hämähäkin seittiä mukaileva tarakka. Vaimo suunnitteli ja minä hitsasin.

Omaan extremely-low-cost-bob-racer -viragoon tein takahäkin peitteen taivuttelemalla kuumailmapuhaltimen avulla Citroën Xsaran kojelaudan sulakerasian kannesta :jpstyle:

Seuraavana talvena laikka lauloi ja takapää katkesi heti penkin takakiinnitysten takaa. Samalla hitsailin kiinnitykset tällaiselle parinkympin kiinanpenkille: kuva

Oli valmiiksi jo suorat putket, niihin lämpöeristeremmiä, kromiosat (kuten ne helvetin munuaiset) kumimaalilla mattamustaksi, suorempi tanko, tangonpääpeilit. Takalokarikin tuli jostain kiinan peltilokarista askarreltua, samoin leditakavalo ja vilkut. Oli komee :)

Liite 18905

Multa vois löytyä vielä jotain viragon hilpettä ja ehkä tollanen penkkikin... Ainakin sellanen kahdella jousella oleva bobber-penkki löytyy.

Hyvän näköisiä pelejä olette askarrelleet omistanne! Katsotaan josko tästäkin jotain syntyisi.

Iskarit sain siirrettyä eteenpäin ja voin myöntää etten ollut kuin ällikällä lyöty kun vakiovieterit muuttuivat vielä astetta huonommiksi iskareiden kulman muututtua hieman enemmän etukenoon. Tästä kokemuksesta intoutuneena naksuttelin Öhlshit tulemaan atk:sta ja aloin sovittelemaan niitä paikoilleen.

Koska takarenkaan päällä törröttävä metallihäkki edelleen häiritsi taiteellista silmääni, niin otin laikan ja suurempia murehtimatta, leikkasin sen poikki. Myönnettäköön toki, että olin hieman valmistellut jamppia ja itseäni tätä suurta leikkausoperaatiota varten ja hankkinut luupin takahäkin päätteeksi.

Samalla kun hain luuppiin materiaalia Hydromarketista, niin otin myös takalokarintelineelle putkea, josta taivuttelin lokarin kiinnikettä ja vikkujen telinettä. En ole vielä täysin rakastunut kätteni tuotokseen, mutta katsotaan josko siihen tykästyisi.

Perän luupista tuli kohtalaisen hyvä. Seuraavaksi siihen täytyy alkaa suihkimaan filleriä, että saa työstöjäljet piiloon.

Kevään ja kesän mittaan, kun olen työnnellyt pyörää talliin ja pihalle, olen havainnut keulan olevan aivan luttana. Takaiskareiden jämäköidyttyä, keulalle oli tehtävä jotain, joten tein keulalle huollon ja päätin asentaa jousien esijännityspalikat. Kepeistä tuli odotetusti hyvin luirun näköiset ja likaiset öljyt, joten oletan niiden olevan alkuperäiset.

Tarkkojen mittausten jälkeen asensin molempiin iskareihin kuvassa sinisen paperin päällä näkyvän holkin. Toki kun löysin vain yhden holkin, niin puolitin sen jotta molempiin jousiin saatiin esijännitystä. Samalla laitoin hieman jäykempää iskariöljyä ja öljymäärää kasvatin siten, että öljypinta jäi sentin ylemmäs kuin mitä iskareissa alunperin oli. Nopealla tunnustelulla keula jäykistyi ehkä 20%.

Japanilainen muotoilija on aikanaan selvästikkin ollut enemmän mieltynyt kromiin kuin mitä itse olen. Tästä syystä osa kromi ja alumiiniosista sai tummemman värin. Samalla kun etulokasuoja oli irti, niin rapsuttelin vanhat tarrat pois ja pyöräytin kiillotuskoneella maalin esiin. Lopputuloksesta tuli varsin hyvä.

Seuraavaksi alkaisi penkin ihmettely. Sellaisia saa tarjotella jos on jäänyt nurkkiin. Teuskille laitoinkin jo viestiä.

Kesä on edennyt vauhdilla ja nyt sadekelit enteilevät jo syksyä. Jamppi on edennyt tasaisen verkkaisesti ja jotain on saatu jopa aikaankin.

Takalokasuojassa oli alkuperäisen lampun jäljiltä reikiä ja muotoa ja ne halusin siistiä. Otin lokarin kainaloon ja marssin Janne's Garageen, jossa sain pikakurssin englanninpyörän ja kutistajan käyttöön. Hetken siinä jännitin sormieni puolesta, mutta pikkuhiljaa korjauspalakin alkoi muodostua. Tuollainen lokari on kivasti kaareva joka suuntaan, joten ihan polvenpäällä hyvän korjauspalan tekeminen on aika haastavaa.

Takalokarin lisäksi muotoilin penkin alusen. Hain hydrauliikkaputkea ja taivuttelin sopivan luupin. Putkeen hitsasin penkin alapuolisen osion, joka peittää sähköjä ja bensaletkuja, sekä runkoa vasten tulevat suikaleet. Tämä syntyi ihan polven päällä, mutta oikeilla työkaluilla olisi kaiketi säästänyt aika paljon aikaa.

Pääsin rakentelussa pisteeseen, jossa takapuolen alle oli saatava pehmikettä. Selaisin kiinalaisia halpamyyntisivuja, joista löytyy penkkejä muutamasta kympistä eteenpäin. Tarkkaan pihistelyprojektin budjettiin edes nuo eivät mahtuneet, joten ainoa vaihtoehto oli askarrella penkki itse.

Pehmikkeeksi hain motonetistä telttapatjaa, joita liimasin tixolla yhteen useamman. Viimeiseksi kerrokseksi laitoin palan armaflexiä, jota oli jäänyt aikaisemmista IV-eristyksistä. Penkin pohjaksi hain etran jämäkorista muovinpalasen, jonka lämmittelin oikeaan muotoon käyttäen hyväksi liimapuristimia ja kuumailmapuhallinta. Penkin muodon pehmusteisiin muotoilin ensin mattopuukolla ja lopuksi epäkeskohiomakoneella ja 120 paperilla.

Nahan alle yleensä laitetaan vielä sellainen pehmittävä kangas, joka hieman antaa anteeksi pohjien virheitä. Tallista löytyi joku keinokuitukangas, jonka pingotin nahan alle pehmentämään muotoja.

Nahkaa lähdin isolla innolla etsimään eurokankaasta. Eurokankaan jämäkori tuotti karvaan pettymyksen ja keinonahatkin olivat kovin muovisen oloisia. Ne saivat jäädä siis suosiolla kauppaan.

Pudjettiin sopiva ratkaisu löytyi kierrätyskekuksesta. Pihistysprojektiin sopiva Italialainen käsintehty pehmeää nahkaa oleva takki löytyi 8 euron hintaan. Takista ratkoin hihat irti, joista riittää materiaalia kahteen penkkiin ja selkäpalasta vielä yhteen lisää.

Lopputuloksesta tuli mielestäni jopa tehdastekoisen oloinen.

:respect: :thumbup:

Ei huono! :thumbup:

Jos vallitsevasta korona-ajasta tulisi etsiä positiivisia asioita, niin ainakin tämän projektin osalta matkustusrajoitteet ovat tarjonneet mahdollisuuden askarrella. Talven aikana ehdin jo vaihtaa hapertuneet imukurkut uusiin ja samalla pesin kaasuttimet ultraäänipesurissa. Tämän jälkeen perusnäpräämiseen kuului polttoainepumpun purku ja putsaus, polttoainesuodattimen vaihto ja kaikkien sähköliittimien putsaus ja läpikäynti.

Kun perusasiat oli jiirissä alkoi pakoputkiston rakentelu. Kysymys kun oli pudjettiprojektista niin kaikessa oli tarkoitus säästää, joten putkiaihioksi löytyikin purkaamolta Yamaha XJR1300 alkukäyrästö. Ihmetys oli melkoinen kun kiiltävien putkien sisältä löytyi huomattavasti pienempää putkea. Samanlainen petkuhuiputus oli muuten Viragon omassakin putkessa. Ulkokehällä oleva näkyvä rööri on jotain 45mm halkaisijaltaan ja sisällä kulkee säälittävä 30-35mm putki.

Vaimentimet päätin tehdä vakiovaimentimista leikkaamalla päädyt auki ja tyhjäämällä sisukset. Tämän jälkeen reikäputkea ja teräsvillaa. Kirkkaat supistukset otin HD:n vakiovaimentimista, jotka olivat saaneet kipeää.

Tuplaputken idea on, että ulkokuori ei vaihda väriä.

Juuri ennen kuin helteet valtasivat kotimaan, valmistui tämä paholainen naapureiden kiusaksi. Lopputuloksesta tuli varsin hyvä. Pientä harmia aiheuttivat pienet 3W hehkulankavilkut, jotka saivat vilkkureleen vain surisemaan. Tilasin jo uuden vilkkureleenkin, ennekuin tajusin, että noinkin voi käydä jos orginaalit ovat 21W. Pienissä vilkuissa oli niin paljon enemmän kuormaa eli vastusta, että rele ei pätkinyt lainkaan.

Takalokasuojaan täytyy vielä lisätä yksi tukitanko, sillä esteettisesti kevyen näköinen lokasuoja väpättää häiritsevästi ajossa. Epäilen, että se menee jostain kohtaa poikki ellen vahvista sitä hieman. Se tarkoittaa hieman hitsihommia ja uudelleen väritystä, mutta toivottavasti putken sisälle piilotetut vilkkujen piuhat pysyy ehjinä.

Oli ilo muuten huomata kuinka kiihkeä tällainen V2 on kulkemaan ja kuinka vaivattomasti se liikkuu kun kaasarit on pesty, ilmavuodot tilkitty ja kaikki sytkäosat on käyty läpi. Nyt vaan keula kohti auringonlaskua.

Ihan asiallinen siitä tuli ja etenkin nuo valkosivut istuvat erinomaisesti tyyliin.

On kyllä todella hyvän näköinen peli. Ei osu just heti mitään mitä muuttaisin. Ja valkoreunaiset renkaat, ai että! Yksinkertaista ja tyylikästä! :rakastunut: