Miten aloittaa motocross?

Otsikossahan se tulikin, eli kuinka aloittaa motocross? :;):
Laji on kiinnostanut pitkään ja jo parin vuoden ajan olen selaillut nettimotoa ja suunnitellut pyörän ostoa.

Ainut hidaste tässä on kerta toisensa jälkeen se, että täällä Oulun seudulla ainut paikka lajin harrastamiseen mahtaa olla Ouluzone. Yhtään kokemusta crosseista ei löydy, eikä tosin yhtään kaveriakaan jotka voisi jeesata niin että alkuun pääsee. Jostain syystä on iso kynnys lähteä Ouluzoneen yksinään ihmettelemään.

Tällä hetkellä olis taas kiinnostava pyörä kiikarissa, mutta miten hitossa tästä nyt lähdetään etenemään? :dunno:

Moottorikerhojen crossijaostot järjestävät koulutusta - kysypä sieltä.

Crossi on aloittelijalle vaativa laji (been there, done that). Opettele pyörän hallintaa ja ajoasentoa ennen kurssille menoa. Erityisesti seisaallaan ajaminen oikeassa ajoasennossa on tärkeä valmius.

Tuolta saat vinkkejä: http://crosstrainingenduro.com/cross...techniques.htm

Rohkeasti radalle. Tämäkin on siitä hauska laji että varikolla kysyvä saa helposti neuvoja. Monet kerhot järjestävät kesäkaudella myös aikuiskoulutusta. Lisäksi yleensä entiset kisakuskit saa antamaan minimaalista korvausta vastaan hlökohtaista opetusta jolla saa hiottua ajotekniikasta pahimpia virheitä pois. Toki tässäkin on sata ja tuhat koulukuntaa tehdä asioita, ja henkilön omalla vastuulla on löytää itselle sopivat neuvot ja niksit. Mutta se onnistuu kun ajaa, oppii löytämään mikä itsellä toimii ja mikä ei.

Pari ratakarttaa:
https://www.google.com/maps/d/u/0/vi...3500000095&z=6
https://trackinfo.crossiblogi.fi

Hyvä huollettu pyörä alle ja hyvätasoiset perusvarusteet. Toiset on sitä mieltä että tarvii olla kalliit polvi- ja niskatuet, varikolla näet että huippucrossareistakaan kaikille ne eivät sovi. Itse käytän polkkareita, koska kolmesti olen ns huipputuet ostanut ja ne ei vaan sovi. Sama juttu niskatuen kanssa, mulla on lyhyt kaula ja en vaan voi ajaa tuen kanssa, se rajoittaa pään liikkumista liikaa ja haittaa ajamista liikaa. Choices.

Suojapaitoja kokeillut useammat, mutta niinikään ei sovi ja ajan perusharttareilla. Kengistä omaan makuun Sidi Crossfiret on parhaat. Kypäriä ehtinyt kokeilla kaikenlaisia, istuvuus omaan päähän on ensiarvoista. Esim Airoh kääntyy minun päässä siten että kypärä painaa laseja ja lasit nenää, eikä lopulta saa hengitettyä kunnolla. Vannon Shoein nimeen, mutta kunhan potta istuu kuin hanska ja on ns laatumerkki, en näe harrastajatasolla kummempia vaatimuksia. Housua paitaa ja hanskaa saa mistä vaan hyviä.

Vakuutukset on hiukka monimutkaisempi rasti. Osa ottaa ajopäiviksi pätkissä liikennevakuutuksen, osa on löytänyt diilit ja suurin osa kiukkuaa niiden hinnasta.

Ei muutakuin ajamaan ja siitä se lähtee.

Suhteellisen tuoreena aloittelijana komppaan edellisiä viestejä. Riippuen radasta ja muusta ajokokemuksesta alussa varmasti vähän kutkuttelee, että mitähän v***ua tästäkin tulee, mutta treenaamalla kehittyy. Tietyt lainalaisuudet varmaan ok opetella ennakkoon(muutama perusvideo youtubesta jne) ja itsellekin varmasti tekisi hyvää tuo ammattikuskien opastus, niin ei tarvitse kaikkia virheitä tehdä itse ensin(ensi kesänä sitten). Alussa todennäköisesti ongelmia sekä tekniikassa että kuntopuolessa, mutta ajamalla kehittyy molemmat. Paremmalla tekniikalla puristaa vähemmän -> energiaa säästyy + kun ajaa niin tietyt lihasryhmät tottuvat kuormitukseen jne. Asvalttipuolen ratailuun verrattuna plussaa siitä, että ratoja on paljon enemmän ja ainakin etelässä varsin hyvillä sijainneilla. Miinusta sitten noista melko ronskeista vakuutusmaksuista, mutta ei sitä pyörää tarvitse ympäri vuoden vakuuttaa ja harrastukset maksaa. Keskimääräinen loukkaantumisriski huomioiden korkeat vakuutusmaksut ovat sinänsä loogisia, vaikka en olekaan päässyt tutustumaan vakuutuspuolen ansainta/kululogiikkaan tämän osalta. Varusteita löytyy vähän joka lähtöön ja itse aina pitänyt crossipuolen värikkyydestä ajokamojen osalta. Oma kiinnostus heräsi jo joskus 80-luvun lopulla, kun laji eli muutenkin suosionsa huippuaikoja mutta kuten monesti meni sitten reilusti aikuisiälle, että pääsi ns. living the dream :)

Oma aloitus pähkinänkuoressa:

- omaan makuun luotettava tyyppi myi vanhaa pyöräänsä -> pyörän osto (350 KTM, liikaa näille käsille? :D)
- samaan pakettiin ylijäämä huosut/paita + kasa tipsejä ajamisesta, kamoista jne.
- kamojen osto/tilaus Sidi, AGV, Acerbis, Scott jne.
- ajoa höystettynä kasalla kaatoja
- uutta ajokamaa Alpinestars
- lisää ajoa ja kaatoja

Ja näin.

Sanon myös, että ajamaan vaan. Se on hauskaa puuhaa ja kun sen ottaa kuntoilu-/hauskanpitomielessä.

Pyörä alle, ajovarusteet kuntoon ja tsekkaat vakuutukset. Sit pikkuhiljaa ajamaan ja kokeilemaan.
Sulla onkin hieman erilainen aloitus, kun valtaosalla, sillä talvella motocross on hieman erilaista jäätyneen maan takia. Mutta piikkirengasta pyörään kiinni ja kurvailemaan.

edit. Ainiin, ota hyppyreissä rauhallisesti. Tasakaasulla hyppyyn asti, on mulle opetettu.

Onko pyörän tyyppi nyt lukittuna? Oulussa paljon enduroharrastajia jotka ajelee myös Ouluzonen sekä raahen mx-radoilla. Itsellännikin enduropyörä ja alustan kliksejä säätämällä sillä pääsee kyllä lujaa mx radallakin, jos vain osaisi ajaa :D

Sitten kun ei hiekalla rälläys kiinnosta lähtee käymään muhoksen HBR parkisssa teknisemmässä maastossa tai alakylän tien varressa olevalla enduro radalla.

Ihan ensimmäinen rasti on kondista, kondista, kondista ja kondista:D.

Ilman rautaista fysiikkaa hommasta ei tule kuin vitutus ja kipeetä.

Ajelua ei välttämättä kannata aloittaa routaisilla pohjilla.
Jos yhtään on hommasssa edes hetkittäistä yritystä,
päädytään enemmän ja vähemmän katolleen vaikka
vauhti ei ihan GP-tasoa olisikaan.

Sulalla hiekkaradalla on paljon mukavampi kumpsahdella.

Vauhti on tietysti mukava juttu, mutta kannattaa ehdottomasti
kaivella mistä löytyisi varta vasten rakennettuja "tekniikkaratoja".
"Mikkihiiriradoiksikin" niitä kutsutaan.

Maakunnissa noita on monet menneen ajan kansallisen tason kärkikuskit
rakennelleet omille tiluksilleenkin.
Aivan mahtava paikka hakea tuntumaa ja ajoitusta hyppyihin sun muihin manöövereihin
ilman "tappavaa vauhtia".

Tuollainen kovempipohjainen "aikuisten tekniikkarata" on toisaalta myös
täydellinen "taivas" esim. 60cc ja 80cc minikuskeille. "Stadikkarata" :p.

Hieman kevyempi tapa aloitella on talviajo.
Ei käy niin pahasti fysiikan päälle kuin hiekassa möyriminen ja
vehkeet pysyy erinomaisen puhtaina.

Piikkirenkaat toki maksaa, mutta jos niitä ei laikkaa sileiksi spoorin päässä pötköttäviin maakiviin,
tai muuten tuhoa niitä tarkoituksella, harrastuta aloitteleva ajaa hyvin tehdyllä setillä pitkään.

Talvella säästyy aika pitkälle putsarihommilta ja ketju + rattaatkin kiittää.

Monella on paljon muitakin hyviä tipsejä alkuun, mutta noilla kaikkien edellä olevillakaan ei liioin mene pahasti metsään....
kunhan pysyy radalla:D.

Olennaisinta on silti se kondis, kondis, kondis, kondis..... ja vielä muutama kerta..... just se :;):.
Ihan jo siitäkin lähtökohdasta, että väsynyt tekee virheitä... joista tulee helposti kipeetä.....
ja kun on tunnettu tosiasia, että "toistoilla tehoa", niin paskalla kondiksella ei jaksa olla hereillä
kuin hetkellisiä räkäyksiä.

Ajokunnosta on pakko sanoa että noilla montuilla pyörii 30 kiloa ylipainoisia ex-kuskeja, jotka on ns fas-as-fuck ja ajavat kammokyytiä 40min eriä. Tekniikalla korvaa todella paljon kuntoa. Mutta minusta huonokuntosenkaan ei kannata rataa pelätä. Itellä se menee niin että jos otan kierrosajasta 5s pois, voin ajaa tyyliin tankillisen. Sitten kun joka jarrupattiin lataa sen minkä pää kestää ni takki on vartissa totaalisen tyhjä. Ja tyypillisesti +2min kierrosajalla se ero temmossa ei sinänsä ole merkittävä.

Harrastajan tärkein sääntö on olla reuhtomatta. Ylikovaa yrittäminen johtaa tässäkin epäedullisiin lopputuloksiin monessa mielessä.

Sitten meillä on näitä moninkertaisia maailmanmestareita jotka treenaa kuin hullut kuntopiiriä, maantiepyöräilyä ja mitä tahansa. Sekä on niitä jotka ei lenkkaria jalkaan laita tai pyörän päälle nouse, koska ovat esim crossareita ja reenaavat crossia (Cairoli). Noh, tuskin silti asia noillakaan noin mustavalkoinen on.

Kovaa hommaa se on, ajokuntoa saa vain ajamalla. Kysykää vaikka Hyypiältä. Mukava kaveri, alkanut aikuisena ajamaan, ajaa nyt jo suht kovaa, kunnosta se ei ole koskaan ollut kiinni. Toki vahva yleiskunto helppaa, mutta ei ole mikään pakollinen feature että Cooperi menee 3tonnia ja sitten vasta mopon selkään.

Lainaa:

---

garagesale kirjoitti

Ajokunnosta on pakko sanoa että noilla montuilla pyörii 30 kiloa ylipainoisia ex-kuskeja, jotka on ns fas-as-fuck ja ajavat kammokyytiä 40min eriä. Tekniikalla korvaa todella paljon kuntoa. Mutta minusta huonokuntosenkaan ei kannata rataa pelätä. Itellä se menee niin että jos otan kierrosajasta 5s pois, voin ajaa tyyliin tankillisen. Sitten kun joka jarrupattiin lataa sen minkä pää kestää ni takki on vartissa totaalisen tyhjä. Ja tyypillisesti +2min kierrosajalla se ero temmossa ei sinänsä ole merkittävä.

Harrastajan tärkein sääntö on olla reuhtomatta. Ylikovaa yrittäminen johtaa tässäkin epäedullisiin lopputuloksiin monessa mielessä.

Sitten meillä on näitä moninkertaisia maailmanmestareita jotka treenaa kuin hullut kuntopiiriä, maantiepyöräilyä ja mitä tahansa. Sekä on niitä jotka ei lenkkaria jalkaan laita tai pyörän päälle nouse, koska ovat esim crossareita ja reenaavat crossia (Cairoli). Noh, tuskin silti asia noillakaan noin mustavalkoinen on.

Kovaa hommaa se on, ajokuntoa saa vain ajamalla. Kysykää vaikka Hyypiältä. Mukava kaveri, alkanut aikuisena ajamaan, ajaa nyt jo suht kovaa, kunnosta se ei ole koskaan ollut kiinni. Toki vahva yleiskunto helppaa, mutta ei ole mikään pakollinen feature että Cooperi menee 3tonnia ja sitten vasta mopon selkään.

---

Niinpä niin :D. 30 kg ylipainoisia "EX- kuskeja".

Loistonsa aikojen tasosta ollaan ihan helvetin kaukana..... mutta silti mennään "sarjacrosseissa"
jouhevan majesteettisesti hyvää kyytiä kuin tankkeri kanavassa...... eikä sen ohittaminen ole leikin tekoa :p.

Esim."Snellu".... muiden muassa.... oli tästä ihan kouluesimerkki ainakin vielä pitkälle 90- luvulla :grin:.
Nuoret & nopeet kävi sitten erän jälkeen vollottamassa kun turhautuessaan lopulta junttasivat
"tankkerin ahteriin" ja katolleen :grin:. Eiköhän sama hupi jatku nykyäänkin vaikka
"ex- kuskit" vaihtuu :)-.

Tuon kuntopuolen painottaminen liittyy tosiaan siihen, että homma kehittyy aika sitkaasti alussa
jos ei jaksa ajaa, eikä kyse ole siitä, että pitäisi pommittaa hampaat irvessä
väkisin joka reikää niin että vehkeet jongaa.

Samoin on myös ihan vitun hankalaa "vedellä rennosti" jos tuppien halkaisija kasvaa parin
kierroksen jälkeen mittaan 200mm +

Ei crossi eroa millään lailla muista fyysisesti vaativista lajeista alkutaipaleella / opettelussa.......
kun ei ole takana sitä taitoa joka tuo rentoutta ja säästää vähiä voimia :;):.

Muutama vuosi sitten juoksin 1000km vuodessa huvikseni perustreeniä, salit ja ajot yms päälle. Nyt en ollut neljään vuoteen juossut. Taas aloitin ja 2kk juossut keskimäärin 20,8km viikkoon. Juoksu kulkee jo helevetisti paremmin kuin 2kk sitten. Lyhyemmän 7km peruslenkkini pääsen ihan kohta alle 5min/km, kun alussa se oli 7.43. Keskinopeudessa toi parannus on mieletön. Ajossa se ei vielä mitenkään näy, en jaksa ajaa yhtään kovempaa, yhtään paremmalla ajotekniikalla tai yhtään pidempää settiä.

Kuten sanottu, kunto on hyvä asia. Mutta ei mitenkään hauskanpidon keskeinen edellytys. Crossissa on se kiva puoli että harvoinpa siellä kukaan on kellottelemassa, kun taas ratapuolella katsomossa on aina porukkaa kellojen kanssa. Tarkoitan tällä että crossissa aikuisena aloittavan on lähtökohtaisesti aivan tautisen vaikea päästä siihen ryhmään jolle kellotellaan. Crossissa on minusta asenteellisesti helpompaa höntsätä omaksi iloksi kuin radalla. Ja se höntsääminen ei vaadi kovaa yleiskuntoa. Ja kovakaan yleiskunto ei ole mikään vauhdin tae.

Turha siis säikytellä. Kyllä "huonokuntoinenkin" voi tästä jommasta nauttia. Ajamaan sieltä näppiksen takaa! Mä meen Ylöjärven hallille 5.12., muutoin ulkoradat on kai kokolailla kaikki kiinni nyt odottamassa maan kunnollista jäätymistä.

Vastaillaan aloittelijan näkökulmasta sen verran pyörän osalta, että sen kannattaa olla alustaltaan käyttötarkoitukseen sopiva.
Aloittelijalle helppo ajettavuus on oleellista, kun ohjelmaa on muutenkin riittävästi. Tähän löytyy myös eri pajoilta tai kuskeilta enemmän tai vähemmän oikeita vinkkejä. Itse tuskailin pitkään pehmeän hiekan kanssa, kunnes älysin käännellä vaimennuksia reippaasti kiinni ja nostaa keulaa vähän korkeammalle. Kokeneempi kuski menisi varmaan kovaa myös huonommalla säädöllä, mutta kokemattomalla siitä ei tullut yhtään mitään.

^Jouset pitäisi olla kuskin painon mukaiset.

Pehmeällä hiekalla tarvitaan sopivan kovat jouset, paino takana ja paljon vauhtia. Mitä enemmän vauhtia, sen helpompaa ajaminen pehmeässä hiekassa on.

Lainaa:

---

garagesale kirjoitti

Ajokunnosta on pakko sanoa että noilla montuilla pyörii 30 kiloa ylipainoisia ex-kuskeja, jotka on ns fas-as-fuck ja ajavat kammokyytiä 40min eriä. Tekniikalla korvaa todella paljon kuntoa. Mutta minusta huonokuntosenkaan ei kannata rataa pelätä. Itellä se menee niin että jos otan kierrosajasta 5s pois, voin ajaa tyyliin tankillisen. Sitten kun joka jarrupattiin lataa sen minkä pää kestää ni takki on vartissa totaalisen tyhjä. Ja tyypillisesti +2min kierrosajalla se ero temmossa ei sinänsä ole merkittävä.

Harrastajan tärkein sääntö on olla reuhtomatta. Ylikovaa yrittäminen johtaa tässäkin epäedullisiin lopputuloksiin monessa mielessä.

---

Vaikken ole metriäkään crossia ajanut, tähän kommenttiin on silti helppo samaistua. Itse lukeudun näihin läskeihin liikuntaa harrastamattomiin konttorityöläisiin, ja pohjoisessa on vuokrakelkalla tullut useamman kerran todistettua, että ihan älyttömiä tunti- ja kilometrimääriä sitä silti jaksaa päivässä ryskätä melkoisessa patikossa, kunhan ei vedä ihan naula päässä. Toki sen huomasi, että kesken päivänkin liian pitkään paikallaan oltua meinasi ukko alkaa jumittaa, vaikka liikkeellä ollessa väsymys ei tuntunutkaan. Seuraavana päivänä oli kyllä parempi vaan maata kylpylän kuumavesialtaassa. :grin:

Ja tuon ylikovan yrittämisen riskin lisäksi crossiin epäilemättä pätee myös se, että ison vahingon riskit kasvavat eksponentiaalisesti siinä vaiheessa, kun homma alkaa vähän sujua, ja erehtyy luulemaan osaavansa, vaikka totuus on jotain ihan muuta.

Lainaa:

---

Mikeyx kirjoitti

^Jouset pitäisi olla kuskin painon mukaiset.

Pehmeällä hiekalla tarvitaan sopivan kovat jouset, paino takana ja paljon vauhtia. Mitä enemmän vauhtia, sen helpompaa ajaminen pehmeässä hiekassa on.

---

Tarkennetaan vielä sen verran, että ilmakeulaan oli vaihdettu reippaasti jäykemmät top out jouset, jolloin se kulki valmistajan supsituspaineilla aika lailla nokallaan. Tähän vielä lisäksi pikkuisen matala öljyn pinta ja vähän menovaimennusta, niin oli aika huteraa menoa.

Ja sitten vois vielä ihmetellä, että miten harrastaa crossia siten, ettei sekin lähde käsistä? Nimim. selailen tässä mxb kisakalenteria..

Lainaa:

---

suizaki kirjoitti

Ja sitten vois vielä ihmetellä, että miten harrastaa crossia siten, ettei sekin lähde käsistä? Nimim. selailen tässä mxb kisakalenteria..

---

:grin: Loistavaa!

Lainaa:

---

suizaki kirjoitti

Tarkennetaan vielä sen verran, että ilmakeulaan oli vaihdettu reippaasti jäykemmät top out jouset, jolloin se kulki valmistajan supsituspaineilla aika lailla nokallaan. Tähän vielä lisäksi pikkuisen matala öljyn pinta ja vähän menovaimennusta, niin oli aika huteraa menoa.

Ja sitten vois vielä ihmetellä, että miten harrastaa crossia siten, ettei sekin lähde käsistä? Nimim. selailen tässä mxb kisakalenteria..

---

Onhan se "värkkien hiplaaminen" tärkeä asia joka lajissa :grin:.
Ihan oikeesti. Se vaan on näin vaikka paukkuja olisi kylmällä järjellä ajatellen parempi
satsata tuottavamminkin.

Sileellä ajaminen on jo lähtökohtaisesti ihan eri luokan hiplaamista vehkeiden suhteen, mutta
ei se niin ole että hiekkalaariin tai saviradalle riittää kunhan on rupulikumia alla.

Alustan on kyllä oltava "tontillaan" kuskin painon, kuten myös vauhdinkin mukaan ja tosiaan myös
ajoalustan vaatimusten mukainen, mutta vanhat ketut osaa katsoa tarvittavia säätöjä/muutoksia
radallakin kun vaan kehtaa kysyä.

Kun perusasiat saa tontilleen, pärjää alkuun jo niin hyvin että voi keskittyä enemmän ajamiseen kuin
eessuntaas ruuvailuun. Ruuvailu on ihan jees, mutta hiekkalaatikossa "hahlo" on ihan eri luokkaa
kuin asvalttihommissa.

Alustan säännölliseen ja tiuhaan huoltamiseen kannattaa panostaa kunnolla, mutta se ei tarkoita
jatkuvaa säätöjen nysväämistä randomisti, vaan ihan mekaanisia huoltotoimia.

Alkuun ei muuten haittaa yhtään, jos höylää enemmän.... jos ei samaa, niin saman tyyppisiä ratoja.
Hiekkalaari / kova rata on nimittäin aikasen eri homma ajoalustana.
Ihan käytännön esimerkki tästä on meillä yleiset hiekkalaari versus "kovat radat" joita
löytyy varsin heikosti suomessa. Karkkila taitaa olla etelässä ainoita edes suht puhtaita
lajityypin edustajia etelässä.... ainakin täysmittaisena.
Niitä aiemmin mainittuja "neppailuratoja" toki löytyy helpommin.

Kovien ratojen kotoinen puute tömähtää kintuille aika raskaasti esim. siinä kohtaa kun täältä lähdetään
maailmaa kiertämään ja kovaa pitäisi päästä. Kisahommissa siis.
Harrastushommissa tuo ei välttämättä niin haittaa, mutta ihan aloitellessa tuo pohjien ero ja
niiden vaikutus on hyvä tiedostaa..... ettei ehdoin tahdoin sekoita alkuunsa hataraa pakkaa
ja ihmettele "miksi tänään ei oikeen kulje":D.

Homman nimi noin kokonaisuutena on siis se, että mihinkään, kenenkään esittämiin tipseihin ja detaljeihin
ole syytä takertua kouristuksenomaisesti ja aloittaa eipäs-juupas.

Olennaisinta on, että tärkeimmät päälinjat ja realiteetit ovat jotenkin hahmotettavissa.
Ne kun eivät ole mielipidekysymyksiä.... eikä hifistelyjuttuja.

Noniin. Kappas keppanaa, viikonloppuna pyöränhakureissulle. :WAZAAP:

Kohta on pyörä, kypärä löytyy jo etukäteen. Mitkä suojat on ehdottomia hankintoja heti kättelyssä? Panssari? kyynärsuojat? polvisuojat? ajosaappaat? niskatuki?

Mitä kirjoitettuja (ja kirjoittamattomia) sääntöjä radoilla yleisesti ottaen on? :grin: Tietää etukäteen vähän miten siellä toimitaan kunhan sinne asti kerkeän. Tutkailin vähän paikkoja ja nyt onkin tiedossa hyvät hiekkamontut missä aion käydä alkuun ottamaan vähän tuntumaa. :)

Lainaa:

---

Aes kirjoitti

Noniin. Kappas keppanaa, viikonloppuna pyöränhakureissulle. :WAZAAP:

Kohta on pyörä, kypärä löytyy jo etukäteen. Mitkä suojat on ehdottomia hankintoja heti kättelyssä? Panssari? kyynärsuojat? polvisuojat? ajosaappaat? niskatuki?

Mitä kirjoitettuja (ja kirjoittamattomia) sääntöjä radoilla yleisesti ottaen on? :grin:

---

Hieno homma!

Kypärä, lasit, panssari, polvisuojat, housut, saappaat ja hanskat. Nuo on mun mielestä minimit.

Ja radalla ajetaan yhteen suuntaan ja ohittaja on väistämisvelvollinen. Ja nyt kun meet alottelijana, ni keskity omaan ajoon ja koita pitää ajosi ja ajolinjasi loogisina, eli älä turhaan puokkoile. Tällöin ohittajalla on helpompaa, kun vähän osaa ennakoida ja lukea sun ajoa.

Ei muuta kun hauskaa ajoa ja koita muistaa hengittää [emoji3][emoji3] (se on mulla aina se vaikein osuus)

Lähetetty minun FRD-L09 laitteesta Tapatalkilla

Lainaa:

---

T1mppa kirjoitti

ja koita muistaa hengittää

---

Juuri näin, tämä on se tärkein ohje koko ajamisessa. Jos tämä unohtaa, niin kaikki muuttuu mahdottomaksi. Ainoat asiat joita enskaillessa ja crossaillessa tietoisesti mietin ovat ”katse ylös”ja ”HENGITÄ!”.:blink:

Lainaa:

---

Aes kirjoitti

Noniin. Kappas keppanaa, viikonloppuna pyöränhakureissulle. :WAZAAP:

Kohta on pyörä, kypärä löytyy jo etukäteen. Mitkä suojat on ehdottomia hankintoja heti kättelyssä? Panssari? kyynärsuojat? polvisuojat? ajosaappaat? niskatuki?

---

Niihin saappaisiin kannattaa hieman panostaa, tuolla aiemmin kehutut Sidin crosfiret on omaankiin jalkaan hyvät. Jos se kenkä tuntuu ja näyttää lakettelumonolta (kärki 10cm paksu ja nilkka ei taivu mihinkään) ei sillä kovin kiva ole vaihteita vaihtaa tai jarrua painaa.

Ilman kyynersuojia alkuun pärjää kyllä, mutta ei ne tuossa konkurssissa missään tunnu. Kengät, polvisuojat ja hanskat sekä tietysti kypärä ja lasit on must. Itsellä on ollut halvin mahdollinen ”panssari” käytössä nyt yli kymmenettä vuotta, kai se jotain voi suojata, mutta lähinnä taitaa suojella lenviltä kiviltä. Parempaakaan en ole osannut kaivata. Niskatuki jää usein autoon, en saa sitä kovin hyvin sopimaan. Voi olla toki tuosta panssarista sen sopivuus kiinni.

Ajosaappaat on kengät siinä missä muutkin kengät.

On laadukkaita ja vähemmän laadukkaita ja käyttötarkoitus vaihtelee, mutta
kaikissa yhteinen ja TÄRKEIN asia on omaan jalkaan sopiva lesti.

Jos se ei ole kohdallaan, homma muuttuu aika nopeesti kidutuksen tapaiseksi......
ja häiritseekö tekemistä.....? KYLLÄ.

Eri merkeillä ja niiden "rinnakkaismerkeillä" tahtoo olla hyvinkin vaihtelevat lestit.

Muutama vuosi on vierähtänyt viimeisten solkimonojen hankinnasta, mutta faaraoiden ajan
peruslestitys ei liene juuri muuttunut.....

Sidit on niille, joila jalkaterät on jäänyt pysäkillä lukemattomia kertoja bussin alle.....
ja Gaernet menee hieman "rintavampaankin" jalkaan mukavammin :D.

Kylmillä keleillä jos huutaa paksumpaa sukkaa peliin, sopivan lestin merkitys korostuu vielä entisestäänkin.

Eli merkeistä viis..... ja omaan jalkaan sopivuus edellä. Ei varmasti mene pieleen.
Se on tietty plussaa se sirompi kärkiosa.... ja bussin alle jääneet jalkaterät polkimien hipelöinnin kannalta :D,
mutta rupulikumihommissa se vaihtaminen ja jarrun käyttö ei ole mitään hiplaamista, vaan mennään
kohtalaisen karkeita otteita käyttäen..... ainakin sileellä ajettavaan verraten :D.

Niin.... ja siitä kyynärsuojien tarpeellisuudesta.
Niitä oppii arvostavaan sitä enemmän, mitä enemmän tuolla oikeasti konttailee.... tai on konttaillut.
Varsinkin niitä "pitkiä", napakasti istuvia kyynärsuojia.

Koulukuntia on monia. En käytä lainkaan kyynärsuojia. Koen nekin haitaksi. Hyvähän se olisi jos sopivat löytyisi. Muuten varusteiden osalta pitäydyn aiemmassa kommentissani.

Alustasta. Joo, on merkityksellinen sitten kun ajo sujuu. Mä käyn harvakseltaan kisailemassa, tänä vuonna vain joukkue-SM:ssä. Tähän saakka on kelvannut Yamahan vakioalusta. Jouset oli vaan laitettu mun painolle. Nyt se tehtiin osaavan sepän toimesta uusiksi, ja vielä en ole ajanut metriäkään ns tehdyllä alustalla. En millään tapaa väheksy alustan merkitystä. Mutta kun sellaiselle joka on ostamassa ekaa pyörää lyödään suut ja silmät täyteen vaatimuksia, herää kysymys mikä on tarpeen?

Hyvä huollettu vakioalusta käy ns normipainoiselle tasan varmasti alkuun. Sen jälkeen jouset itselle sopiviksi. Ja sitten kun alkaa olemaan jonkinlainen ajotekniikka, on aika kehittää pyörästä alustaa siihen suuntaan mitä oma ajotapa siltä vaatii.

Pikkusen ärsyttää hlökohtaisesti että porukalla on tarve päteä tiedollaan myös sellaiselle joka on ekaa metriä alkamassa ajamaan. Siinä kun omat lapset aloitti itse syömään, oli kohtuullisen sama antaako syömäpuikon vai Villeroy & Bochin lusikan käteen. Ainoastaan sen liikkeen opettelu lautaselta suuhun merkitsi. 98% puurosta oli pitkin lattiaa, kattoa ja kaikkea siitä väliltä.

Ei se alku vaadi muuta kun sopivan vehkeen ja siitä liikkeelle. Vaatimukset kasvaa sitten kun sitä rutiinia tekemiseen alkaa syntyä.

Ite en tee muita eri ratojen välillä kuin kovalle radalle päästän tolppia 8mm kolmioista läpi että mopo kääntyy hieman nenälleen. Siinä kaikki. Naksuja tulee joskus kokeiltua, mutta en koe mitenkään tarpeelliseksi niitä väännellä omassa kyydissä. Joo, varmasti pääsisin kovempaa jos niitä optimoisi koko ajan ja oppisi vaatimaan enemmän. Mutta WTF, mähän haluun vain pitää hauskaa ja kuntoilla ja hyvä vakioalusta on ihan riittävä mun kyytiin samanlaisena joka ratatyypille.

Lainaa:

---

suizaki kirjoitti

Tarkennetaan vielä sen verran, että ilmakeulaan oli vaihdettu reippaasti jäykemmät top out jouset, jolloin se kulki valmistajan supsituspaineilla aika lailla nokallaan. Tähän vielä lisäksi pikkuisen matala öljyn pinta ja vähän menovaimennusta, niin oli aika huteraa menoa.

Ja sitten vois vielä ihmetellä, että miten harrastaa crossia siten, ettei sekin lähde käsistä? Nimim. selailen tässä mxb kisakalenteria..

---

Mulla ikä oli riittänyt jo tänä vuonna MXV45 ja se olisikin mielenkiintoisin luokka. 8v junnuni on nyt lähdössä kiertämään liigakisat ja motivoin itseäni lenkille sillä ajatuksella että samalla voisi kiertää MXH tai MXB jotka ajetaan liigassa. Ehkä päästään hassuttelemaan yhdessä.

Niin, eilen kävin katselemassa yhtä motohomea...

Lainaa:

---

garagesale kirjoitti

Mulla ikä oli riittänyt jo tänä vuonna MXV45 ja se olisikin mielenkiintoisin luokka. 8v junnuni on nyt lähdössä kiertämään liigakisat ja motivoin itseäni lenkille sillä ajatuksella että samalla voisi kiertää MXH tai MXB jotka ajetaan liigassa. Ehkä päästään hassuttelemaan yhdessä.

Niin, eilen kävin katselemassa yhtä motohomea...

---

Toi kisailu on kans itellä treenien motivaattorina, ettei ajelu mene ainoastaan saunalenkkeilyksi. Ensi kesänä pääsisin vasta MXV35 veteraanien sekaan, mutta se näyttää nimiä katsellessa sellaiselta luokalta, jossa joutuu pian ajeleen yksin :D MXB:ssä taitaa olla hitusen pidemmät eräpituudet verrattuna MXH , joten sillä tuo kiinnostaisi enemmän.

Ja mitä vielä alustaan tulee, niin mun (käytetty) pyörä oli tehty johonkin selkeästi eri käyttötarkoitukseen ja ajo oli vakio säätöihin ruuvaamalla oikeasti vaikeaa alkuun. Jos kaupan hyllyltä hakee pyörän, niin tehtaan jäljiltä se on vähintäänkin hyvä, edellisellä käyttäjällä taas voi olla eri intressit mielessä.
Aika lailla samat asiat tuntui toimivan OMALLA KOHDALLA alkuun, kuin rr:ssä. Katse pois etulokarista, pykälän liian iso vaihde ja hidastaa vauhtia, jos ei kulje rennosti.

Mielestäni erittäin hyvä keskustelun aihe tämä! Tuntuu, että moni pikku skidistä asti montulla krossaillut kaveri ei voi mitenkään ymmärtää sitä aloittamisen vaikeutta kun aikuisiällä tätä touhua kokeillaan ensimmäistä kertaa. Itse kuulun näihin varttuneempana homman aloittaneisiin. On jäänyt ikimuistoisesti mieleen kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa Lavankoon kokilemaan millaista on ajaa crossiradalla. Olin kuin bambi liukkaalla jäällä [emoji16] Meno oli sellaista ykkösvaihde sisään, jalat pois tapeilta ja sitten luikerreltiin sellaista sujuvaa ässää puolelta toisella kaatuen aina vähän väliä liejuun pyörän kanssa. Tätä pyörän nostelua muutamia kymmeniä kertoja toisteltuani kirosin koko lajin ja mielessä oli lähinnä pyörän pois myyminen. Ja kuitenkin homma oli niin koukuttavaa, että radalle piti päästä takaisin heti kuin mahdollista. Aika äkkiä alkoi tulla ahaa elämyksiä ajamiseen liittyen ja siitä alkoi oikeasti nauttimaan. Että kyllä se sieltä lähtee kun vaan jaksaa yrittää ja treenailla. Se tunne on ihan uskomaton kun homma alkaa edes jotenkin etäisesti sujumaan.
Ja kyllä Mr. Garagesale on mielestäni ihan asian ytimessä noissa alusta kommenteissa. Kun ekaa kertaa crossiradalle kurvaa niin ei sieltä alustasta tarvii löytyä mitään huippualustagurun hifivirityksiä. Painolle sopivat jouset ja that’s it. Ei muuta kuin treenailemaan! Ja onnea hienon lajin pariin siirtymisestä [emoji106]


Sent from my iPhone using Tapatalk

Leattin 3df 5.0 kyynärsuojia kannattaa koittaa jos kokee kyynärit häiritseviksi. Ainoat kokeilemani jotka huomaa ajossa vasta kun kaatuu kivikkoon.
Alustan kanssa ei tosiaan kannata hiplata mutta perussäädöt kannattaa katsoa suurinpiirtein tontilleen. Ehkä ääriesimerkki mutta aloittelija, puunkiertoenskaan säädetty pyörä ja pehmeä hiekka on kyllä aika hirveää touhua katsottavaksikin. Ei se mene metriäkään suoraan.

Kylpä.

Hiplaamaan ei ole tarvis ryhtyä, mutta peruslinjat on syytä hahmottaa ja opetella
erilaiset syy-seuraus yhteydet alusta saakka.

Jos homa joskus menee niin pitkälle, että alkaa löytyä hieman vauhtiakin, vaikka vaan kylätasollakin,
hommassa ei tule kuin kipeetä..... ja aivan turhaan.

On muuten ihan.... monessa mielessä mukavampaa.... uskoa että sileen ulkopuolellakin
on eri ajoissa, kyydeissä ja ajoalustoilla melkoinen merkitys erilaisilla "perussäädöillä".

Eli vaikka hahlo onkin hieman karkeampi, fysiikan lait ei lakkaa olemasta ja vaikuttamasta.

Homma toimii tai potkii munille jo paljon aiemmin kuin moni harrastaja kuvitteleekaan.

"Vauhtikin" on hieman suhteellinen käsitys.
Vaikka seuraava onkin vanhaa tarinaa kansallisen kärjen maailmanvalloitusten alkutaipaleilta,
se kuvaa konkreettisesti montaa muuttujaa.

Kun kotipuolessa mennään helvetikseen meidän suhteellisen hitaissa ja pehmeissä hiekkalaareissa....
ja siirrytään takki auki euroopan koville.... ja ihan eri luokkaa kovavauhtisille radoille, tapahtuu
monen rehellisen tunnustuksen mukaan seuraavaa:

Alustan säädöt ajoalustalle ja vauhdille ihan hukassa. ( pehmeä/hidas versus kova ja nopea rata)
Vaikka on totuttu vetämään "kovaa" hitaassa hiekkalaarissa, ihmetellään kun paikalliset kylätason
sepät painaa jatkuvasti tarraa selkään..... ja ihmetellään mitä ne eri väriset, vierekkäiset pitkulaiset
merkit radan pinnassa on..... 10-20 metriä omien laskeutumispaikkojen etupuolella :p.
Homma alkaa avautua kun aina hyppyyn tullessa kastettaessa paikallinen jonne vetää vielä sen saman
20-30 metriä torvi auki ennen loikkaa :p.

"Ei vittu vaan uskaltanu alkuun vetää niin kovaa kuin paikalliset kyläsepät".
Rehellinen tunnustus.... ja näinhän nuo on aina menneet:p.

Nopeuden noustessa/radan muuttuessa muuttuu aikasen moni asia.... ja mopon alustan vaatimukset sen myötä (säädöt).
Perusasioita joita kannattaa huomioda "riittävästi", ilman että on syytä alkaa hiplailemaan.

Pari kaveria on ajanu vuosia ja pari kaveria just alotti, kaikki ihan fiiliksissä. Jos itellä olis paikka missä ropeloida ja vehje millä kuljettaa niin luultavasti ajaisin itekkin. Näin ulkopuolisena mutta läheltä kattoneena, hommaa ainakin ne kunnon suojat koska kaatoja on tiedossa kaikenlaisista vauhdeista ja on kivempi ajaa ku parannella!'

"oon" myös ...huomannu että joka foorumilla aiheesta riippumatta on "ns" kylähullu, jos "opit" ....sitä kieltä, "niin" kerro "Mullekkin"

Muodollisesti oikea ilmaisu on varsin mielenkiintoinen juttu :p.

Öhh.... missä "virallisessa" kieliopissa tms. on naulattu esim. emojien kayttö? Oikeasta käytöstä puhumattakaan.
Anteeks ny vallan kauhiasta taas..... erilaiset murteetkin.

Alkais olla äkkiä arkiaamu ja töihin lähtö edessä... eikä lista edes puolivälissä...
kun luettelis kaikki kirjalliseen ilmaisuun liittyvät asiat joista joku ei aina pidä.
Puhumattakaan siitä, että menee ja mielensä pahoittaa.... ahdistuu.... :p.

Tuleeko kovin suurena yllätyksenä, että yksi suurimmista huveista on yhyttää jossain
illanvietossa pedantti etymogi... :thumbsup:.

Jostain syystä se kaveri istuu aika äkkiä "nauttimassa itsensä kanssa lasillisen Chardonnayta".....
kun muu porukka vetää perseet ja pitää hauskaa :grin:.