50 tuntia ...

..lomaa

Hiljainen viikko työrintamalla poika ekaa päivää eskarissa, liikaa aikaa iltapäivällä ja anoppi kylässä. Kello 16.30 kysäisin vaimolta jos saisin käydä parin päivän mopo retkellä, lupa tuli.

Kamat kasaan, jopa teltan otin mukaan. Ostettuani lauttalipun Hki-Tallinna reitille nokka kohti Länsisatamaa ja Eckerö Linen 21.40 lähtevään laivaa.Odotellessa laivaa paikalle saapui Jukka? Vespan ja peräkärryn kanssa, noin 70-vuotias herrasmies matkalla Viroon. Laivamatka meni mukavasti jutustellessa ja päätin seurata Jukkaa Pirita Harbour Campingille yöksi. Teltta pystyyn ja Jukan tarjoaman XO konjakin saattelemana nukkumaan.

Aurinko herätti jo sopivasti 8.30. Ei muuten ole leirintäalue, lähinnä parkkipaikka matkailuautoille yms. Vessat löytyi, mutta ei suihkuja. Parkkipaikalta käveli tervehtimään Hollantilainen mies matkailuautosta ja tarjosi apua?! Mikäs hätä tässä minulla, vettä suihkua yms, kieltäydyin kun tässä vaiheessa ajattelin, että kyllä vessassa peseytyminen onnistuu, joka myöhemmin osoittautui vääräksi. Puhuimme pitkään reissuista mitä oli tehnyt matkailuautollaan mm Etelä-amerikassa Venäjällä, ties missä.
Kevyt aamiainen kuppi kahvia ja tuorepuristettua appelsiini- ja porkkanamehua, Sailors home kahvilassa.

Piritaa ympäri ja juomatauon ja tankkauksen jälkeen nokka kohti itää ja Narvaa, koska en siellä ole koskaan käynyt. Tuuli riepotteli todella voimakkaasti moottoritiellä. Jonkin aikaa ajettuani motaria huomasin Jukan menevän pysäkille Vespansa kanssa, joten pysähdyin minäkin hieman jaloittelemaan.

Matka jatkui kohti Narvaa, pysähdyin jossakin Varja Kohvik nimisessä kahvilassa hampurilaiselle ja litran taisin vettä juoda. Matka jatkui kohti Narvaa. Tässä vaiheessa ajattelin, että voisin yrittää kiertää Pietarin kautta takas Tampereelle välttäisin tylsän laivamatkan. Sillamäessä stoppi ja huoltoasemalle täyttämään tullauslomakkeita yms Venäjälle menoa varten ja tankkasin kun kerran pysähdyin.

Narvassa ajoin suoraan rajalle kuten täältä Suomesta mentäessä, väärin! Poliisi rajalla kysyi puhunko englantia vastasin tietysti kyllä, poliisi ei puhunut, mutta antoi kartan käteen ja sanoi että minun pitää mennä kartan osoittamaan paikkaan (Narva waiting area Rahu 4). Sinne siis portista sisään ja ekalle luukulle papereiden kera ja kerroin olevani ekaa kertaa ko paikassa. Poika luukulla täytti 2.5eur korvausta vastaan tiedot järjestelmään. Ohje oli: odota kunnes rekisterinumerosi näkyy mustalla taululla ja mene sen jälkeen kopille jonka päällä numero 2. Lämmintä varmasti yli 30 ja parkkipaikka, jossa ei mitään varjoa, paitsi rekkakaistan vieressä. Pyörä rekkakaistalle ja itse loikoilemaan varjoon betonimuuria vasten. Ei ollut muita moottoripyörillä. Olisi voinut vaikka nukkua, mutta kun ei ollut mitään tietoa kuinka kauan pitää odottaa. Reilun tunnin odottelun jälkeen hoksasin rekkarin näyttötaululla, eikun luukulle. Annoin passin ja mopon paperit vastaanottaja ei sanonut sanaakaan, puhelin soi, antoi paperit takaisin ja jatkoi keskustelua puhelimessa. Minä hieman hölmistyneenä kysyin takanani tulevalta voinko nyt mennä rajalle, taisi venäjäksi sanoa että rajalle. Mopo käyntiin ja rajalle, taas vastassa sama poliisi, et vieläkään pääse vaikka näytin numeroa jonka olin kopista 2 saanut, näytti autojonoa, olin siis ohittanut kaikki jonottajat ja suoraan portille. No sattuuhan sitä. Jonon perälle ja hetken mietittyäni ajoin taas jonon keulille, jossa odotin sitten kiltisti valojen vaihtumista ja omaa vuoroani. Rajalla edelleen sama poliisi tarkasti paperit ilman sen kummempaa tarkastelua.
Venäjälle pääsyä piti odotella varmaan puolisen tuntia keskellä rajajoen yli kulkevaa siltaa. Olisi tehnyt mieli kuvata joen molemmilla puolilla olevia linnoja, mutta enhän minä uskaltanut, muistikuvia on. Ensimmäinen puomi venäjälle tullessa aukesi heti passia näyttämällä ja samalla sain käteeni tyhjät tullauslomakkeet (!),, tämä oli minulle uutta, Suomesta mennessä ainakaan minulle ei ole koskaan ko lomakkeita annettu tässä vaiheessa. Jonon viimeisenä oleva autoilija viittoi minua menemään jonon ohi ja suoraan tullialueelle, mistä tulli(mies), nainen viittoi minua ajamaan suoraan tulliin. Passi ja mopon paperit ekalle luukulle, ja eteenpäin tokalle luukulle ja passin tuloleiman näyttö puomilla ennen rajalta poistumista. Koko Venäjän tullimuodollisuudet vei minulta noin 15 min. Kokonaisuudessaan liikennevaloista Viron tullista Ivangorod puolelle vei aikaa noin 1,5 tuntia. Huoltoasemalle tankkaamaan kuski. Kello oli jo jotain 19 kieppeillä. Ei muuta kuin nokka kohti Pietaria. Matka sujui mukavasta ilman mitään kummempaa ihmettelyä. Oikeammin oli todella upea huomata kuinka nopeammin menevää kulkijaa kunnioitetaan ja helpotetaan ohittamista siirtymällä lähemmäksi reunaviivaa, uskokaa pois tässä olisi meillä paljon oppimista. Pysähdyin ennen Pietaria Pietarin Hovin kieppeillä ja kävin tankkaamassa Shellin kuitti näytti kellon olevan 21.19. Ajattelin hieman oikaista ja ajoin Kronstadtiin, jossa ajattelin löytäväni hotellin yöpymistä varten, perjantai-ilta… hmmm. Hetken mietittyäni ja kotiin soitettua löysin hotellin läheltä Pietari Hovia Lomonosov nimisestä paikasta, ei kun takaisin. Väsymyksellä lienee hieman osaa, mutta hotelli oli hieman vaikea löytää kanavan varrelta, mutta löysin perille klo 23, 2700 RUB, noin 35 Eur yö huoneesta omalla suihkulla ja aamiaisella. Nälkäkin olisi, hotellin ravintola meni kiinni klo 23. Ruoka on liioittelua, onneksi löytyi vielä kolme myslipatukkaa jotka huuhdoin alas runsaalla vedellä, jota onneksi sai käytävältä automaatista, ilmaiseksi.
Aamiainen oli perivenäläinen, olin hieman toivonut pekonia ja munia. Ei olllut. Tosin tälläkin pärjäisi.Pieni jaloittelu kanavan rannalla, jonka toisella rannalla oli uponnut rautalaiva odottamassa noutoa. Samoin kanavan rannalla oli miehiä kalassa olihan lauantai.
Mopon pakkaus ja kohti Suomea. Reitiksi olin päättänyt tien A123, joka mutkittelee sopivasti rantoja pitkin. Kronstadtin jälkeen liikennettä alkoi olla todella paljon. Niin tosiaan lauantai, miljoonakaupungin ihmiset matkalla maalle ja minä moponi kanssa matkalla samaan suuntaan. Hetken ihmettelyä ja ohi ajoi nainen/tyttö moottoripyörällä sujuvasti kaikkien ohi, niin tosiaan tämähän onnistuu myös. Upea fiilis kun kaikki autoilija antaa tilaa, että pääsee moottoripyörällä ohi! Jokaisiin liikennevaloihin keulille ja siitä eteenpäin kunnes liikenne alkoi vähenemään.
Mitään mielikuvaa paikkakunnista yms ei ole nautin vain ajamisesta kohti Viipuria. Vauhtia oli ajoittain upeilla teillä varsin riittävästi. Paikoitellen tie oli varsin kuoppaista, mutta ei mitään mahdotonta tai tolkuttomia reikiä. Tätä tietä voin todella suositella mukava ajella. Viipuria lähestyessä liikennettä oli todella vähän tai olematonta ja vauhtiakin alkoi olemaan. Olo kuin TT kuskeilla, joissakin sopivissa nyppylän ylityksissä, kivaa oli ja varmaan vielä hieman enemmä mutta kun polttoaineen merkkivalo syttyi, olihan sitä vielä 2-litraa jäljellä Viipuriin tullessa.
Viipurin läpi ajelin venäläisen matkamotoristin kanssa. Kaupungin ulkopuolella poikkesin kaupassa ostamassa juotavaa ja ajattelin syödä, mutta eihän marketissa enää ollut pikaruokalaa. Ruoka on yliarvostettua.
Ennen rajaa tiesin olevan useampiakin kahviloita, ajoin yhteen josta en ruokaa onnistunut saamaan, tosin pari perivenäläistä paahtoleipää juustolla ja meetvurstilla ja päällä kurkunpala. No syödään tuonnempana.
Rajalla kaikki meni helposti, ilman mitään ongelmia, venäjän puolella jopa tullimies toivotti Suomeksi turvallista matkaa.
Rajahovissa kuskin tyhjennys ja nokka kohti Tamperetta. Kotona olin parin lyhyen stopin ja tankkauksen jälkeen klo 20.30. Ja ruokaakin löytyi :)

Sellainen 50 tunnin pyrähdys, kilometrejä tuli reilusti yli 1000, ajeluun minä vapaata pyysin.





Sent from my iPad using Tapatalk

Nopeesti tuo rajanylitys meni..olen kuvitellut olevan hankalampaa. Eiks olekin kivaa kun saa ajaa niinkuin normaalisti muualla kuin suomessa ajetaan.

Juuri oli tuossa lounastauolla juttua suomen liikenteestä. Kun mainitsin ajelevani moottoripyörällä alkoi jumalaton paasaaminen kuinka hulluja kaahaajia moottorpyöräilijät suomessa ovat; eivät kuulemma välitä mistään mitään. Yksi oli jopa nähnyt moottoripyörän menevän kehä3:lla autojen välistä. Enpä jaksanut keskustelua jatkaa sen enempää.... suomi on toivoton tapaus..

pari asiaa tuolla pistää silmään, vilkkua osataan käyttää ja antaa tilaa vaihtaa kaistaa. Ja tärkeimpänä kunnioitus jalankulkijoita kohtaan. Liikennemäärät kasvaneet hurjasti lyhyessä ajassa ja ovat jostakin oppineet kohtuullisen sujuvan tavan edetä. (Tämä koskee myös autoja).

Kun kerroin reissusta yhdelle naapurille, sanoi moottoripyöräilijän olevan kuningas Venäjällä





Sent from my iPad using Tapatalk

Olipa mukavaa luettavaa Voisin itsekkin ajaa tuo Suomenlahden ympyrän:thumbup: