Seikkailuhenkisille- tai satunnaisesti seikkailua etsivälle, Madeiran saari erikoisine lentokenttineen, ja etenkin sen tieverkosto, tarjoaa yllin kyllin sopivia "rastiaiheita" ja piäntä jännitystä.
Satunnaisena etelänmatkaajana, vaikka suomen talaviajokelit ovat tällä hetkellä mitä parhaimmillaan, vietimme vaimoni kanssa viikon, tuolla pienen pienellä saarella, ja tietty myös satulassa istuen. Joten tässä pienen piäntä kertomusta viikon ihmettelyistä....olokeepa hyvät!
Viteookin saattaapi tulla sitten perästä....:;):
Yleistä:
Jo pelkästään lento sinne, on alun alkaen epävarmaa, koska saarella puhaltavat voimakkaat tuulet, yhdessä merenpäälle rakennetun kiitotien kera, takaavat vähintäin mielenkiintoisia ilmeitä kanssamatkaajien kanssa.
Meidän oma lentomme pääsi kuin pääsikin heti ensimmäisellä yrittämisellä kiitotielle, vaikkakin, ihmettelimme lentoemäntien "tiukkaa" ukaasia siitä, että edessä tulee olemaan voimakasta turbulenssia, eli syöksyvyöt, tiukalle, selkänojat, kyynärnojat tip.top, tarjottiminineen, tarjoilukärryt jne, eli kaikki se matkustamon irrallinen tavara sidottiin tiukasti ja / tai tungettiin penkkien alle.... ja myös tarkistettiin moneen eri kertaan! Muutenkin lentoemännät olivat totisia, eivätkä enää hymyilleet saati nauraneet iloisesti, kuten vielä hetki sitten.......Olo olikin sitten oudon hiljaista hytissä ja matkustamossa....etenkin kun mitään lännenelokuvista tuttua "JIIIHAAAA"-rodeoesitysta, heilumista tai ryskymistä ja koneen natinaa ei sitten koskaan tapahtunutkaan! :blink:
Mutta täytyy sanoa, että vaikka olen suhteellisen monelle eri kentälle laskuun tullut, on tuo Funchalin kenttä aiiiiikas erikoinen "veto", koska lähestymisemme myötätuuliosa suoritettiin lännen suuntaan, jo varsin matalalla, (meren päällä- tiätty), ja sitten kiitotietä kohden tapahtuva perusosa erittäin matalalla voimakkain (joitain varmasti turhankin pelottavin ja jyrkin!), käännöksin, korkeuden ollessa aiiiiiikas vähäisen, ja lopulta finaaliin tullessa, kiitotie, (050"), "pomppasi" tyhjyyydestä" suoraan koneen eteen!
Tuo kiitotie kun alkaa suoraan törmän päältä, ja toinen, se itäinen puolisko koko kentästä, on rakennettu kokonaan pylväiden varaan, Atlantin päälle!
Usein, koneet yrittävät sen toisen lähestymisen, tai jopa kolmannenkin kerran, mutta jos tuulet estävät edelleen laskeutumisen kentälle, viedään matkustajat suoraan viereisen Porto Santon saaren kentälle, tai sitten suoraan Lissaboniin, josta matkustus jatkuu sitten laivalla.
Että jännitys taatusti tiivistyy heti sen n 5h:istumisen jälkeen viimeistään! :D
Tiestö
Tiet ovat saarella varsin mielenkiintoisia, jo heti Funchalin keskustasta alkaen. Saaren korkeuserot, kun ovat varsin suuret, ja heti rantaviivalta alkaen. Saaren ympärysmitta, on vain n 150km, niin toki mekin oletimme, että kiertäisimme saaren pariin kertaan helposti, vaan totuus olikin toinen.....
Nimittäin, teiden jyrkkyydestä, mutkista, laadusta, ja sen kaiken roskan, lehtien, sammaleen, "liman", tms. yms. jne. mitä teiden päälle on kertynyt, (maanvyöryjen kiviä yhtään unohtamatta!), ei keskinopeus vuokrakotilollamme, koko tuon viikon aikana noussut - ei sitten yhtään 37.4km/h:sta suuremmaksi! Juu, luit aivan oikein! Toki motareita on Funchalin edustalla, vaan eipähä tuota pätkää tänne vartavasten ajamaan tultu, vaan juuri noita saaren muita pätkiä!
Kannattaa sitten muuten ottaa turbolla kotilo, tai sitten sitkeä diisseli ainakin! Sen verran jyrkkää katupätkää lähtee aivan keskusta alkaen, meneepä sitten minne suuntaan tahansa tuota piäntä saarta! Usein on myös niin, että poikittaiset, eli vaakasuoraan kulkevat tiet, ovat etuajo-oikeutettuja, joten jyrkässä mäessä tulee usein STOP-merkki, ja kun etupyörät ovat siinä valkoisella, ja muu kotilosta "roikkuu" alhaalla, niin miettiä kannattaa muutaman kerran, kannattaako sadekelillä, (märällä assulla), lähteä laisinkaan kaduille!!:kääk:
Ihmetellä täytyy, ja niin mekin teimme monen monta kertaa, että voiko tästäkin kohdasta ajaa kotilolla? Vaimo pitelikin useaan otteeseen silmiään kiinni, etenkin silloin, kun tien reunan takana sijaitsi pudotus, tie jatkoi nousuaan, ja sitten jos siihen vielä jouduttiin pysähtymään STOP-merkin taakse!
:D
Eräskin pysähdys oli tehtävä ennen pääteille ajoa, ja jossa olimme AIVVVVVVAN varmoja, että ajetaa VARMASTI karille, eli pohja karahtaa kiinni tiehen!
Noooo, eli tehokas, mahdollisimman pieni ja kevyt kotilo alle, ja 2 x "Isä meidän rukous", aamuin illoin, 7:nä päivänä, eli viikon ajan! Hyvin siitä sitten selviää, paitsi silloin, jos on satanut, koska renkaat eivät VOI fysiikan lakeja muuttaa....etuvetoisessa varsinkaan!
Teiden kunto, oli pieni pettymys! Surkeammat tiet, mitä muilla saarilla: Téneriffa, Baleraarit, Sisilia....:dunno:
Toki tunneleitakin on mielettömästi, ja jos vain niitä suosii, saa tuota keskinopeutta sitten "siistimmäksi", mutta saaren kerrokseen, saa varata kotilolla aikaa, ja tiätty pärrälläkin, koska en pärrälläkään missään vaiheessa juuri kotilonopeuksia kovempaa päässyt painelemaan, kuin noissa tunneleissa, missä mennään vaikkapa se 139km/h, minkä tuo CX700 kulki, mutta ylhäällä sitten taas vain sitä 35-45km/h...... paitsi ne harvat muutamat suorat sitten!
Tieltä löytyy kiviä, ihan kunnon "musuja", lehtiä, heiniä, mandariineja, sisiliskoja, lantaa, kakkoja, ja ennen kaikkea, sitä mistä Spaniassakin saa olla varuillaan: SITÄ PUNAISTA SAVEA! Sehän näyttää hiekalta, mutta on todella luikasta!
Erityisesti sateen alussa, kun vesi huuhtoo sitä pois, ja sittenkin vielä, vai pitäisikös sanoa ERITYISESTI silloin, kun sitä on siinä veden kanssa! USKOMATON LUISTO!
Hontassa oli ABS:t, mutta siltikään, ei tehnyt mieli koetella.....(tiedän aikaisemmista ajeluista jiiiiiiihaaaaaaa!)''
Saaren korkeuseroista johtuen, oli teillä myös jäätä! Luit jälleen oikein! Päivän temperaturet, (+19`c), laskevat korkealla pakkasen puolelle, joten hyvin löytyi ylempää myös lunta ja jäätä! Ihan lumisotasilla olivat paikalliset kauniina aamuna tuolla saaren korkeimmalla kohdalla, (Pico Areiro, 1880m),, ja täytyy tunnustaa muuten, etten minäkään sinne Hontalla päässyt, koska takusen pito, ei vastannut odotuksiani!
:D
RENTAL BIKE
Aikomus oli, ja niin myös teimme, että viikoksi kotilo, (halpaa kuin saippua), ja kahdeksi päiväksi pärrä - aivan mikä tahansa, kunhan ei vain scootteria! (justiinsa noiden jyrkkien maastojen ja maanteiden takia!)
Tarjontaa oli jo ennen seikkailulle lähtiessä, hyvin vähän, ja sekin harvassa!
..jatkuu...
