Niska jumii parin tunnin ajon jälkeen

Otsikossa onkin kaikki oikeastaan. Vaikka yritin foorumia ja googlea, en aivan aukotonta neuvoa löytänyt. Viime kesäksi hommattu Honda Vfr 800 -02 ja ekalla ns. pitkällä reissulla n.150km ja niska alkaa ilmoitteleen itsestään, parissa tunnissa jo tosi viiltävä kipu. Helpottaa kun pysäyttää ja liikuttelee ja hieroo. Aikaisempi Z750 -05 ei tuommoisia vaivoja, kädet puutui tärinästä. Niska pysyi kondiksessa kuitenkin. Aika kiusallinen reissu kun porukka joutuu toppailleen yhden äijän takia. Ajoasentoa yritin rentouttaa, lueskelin netistä kun perille päästiin. Äijä +40 ja 183 ja 80kg jos noilla nyt mitään väliä on. Auttaako jos tankoa hieman korottaisi? Pleksiä on hieman muokattu edellisen omistajan toimesta matalammaksi. Pyörä muuten kaikinpuolin omaan käteen sopiva. Pitkään hain tuommoista ja löytyikin parin vuoden hakemisen jälkeen. Onko vaihdettava mallia jolla ajaa Yamahan Vmaxiin tai Hd:n Vrodiin noita harkinnut tilalle. Vielä kerkeäisi cliparit vaihtaan ennen ajokautta.

Varmaankin trolli, mutta jos ei, niin suosittelen kevyttä liikuntaa..

No kyllä se jumiin menee, liikuntaa ei tuu harrastettua. Työ pitää kunnossa. Mutta niskan/kaulan lihakset voi olla heikot. Salille tai jotain venytyksiä alettava tekemään. :thumbup:

Lainaa:

---

juuuso14 kirjoitti

No kyllä se jumiin menee, liikuntaa ei tuu harrastettua. Työ pitää kunnossa. Mutta niskan/kaulan lihakset voi olla heikot. Salille tai jotain venytyksiä alettava tekemään. :thumbup:

---

Heikot niskalihakset voi olla tietysti yksi tekijä, mutta yleensä noissa lihasjumeissa on kaksi syytä.

1) Venyttelyn puute.
-Suosittelen käyntiä ammattitaitosella urheiluhierojalla/fyssarilla, että saa vinkit omaan kroppaan.

2) Ajoasennossa jotain viturallaan.
-Kun istut pyörän päällä, kiinnitä huomiota, että onko joku nivel (esim. ranteet) jotenkin epänormaalissa
kulmassa. Esim. monessa pyörässä kliparit ovat niin kiinni, että ranne on ulospäin mutkalla, jolloin koko käsi on
pidemmän päälle pienessä jännitystilassa, joka sitten voi heijastua niskaan.

150 kilsaa nyt ei kummonen matka ole, niin sanoisin että liian vähän ajoa. Tuulen paine on mitä on ja sitä vastaan pitää koko ajan painaa, isompi pleksi voi auttaa mutta tekee mahdollisesti kovat kypärämelut. Vauhdin lasku alkuvaiheessa auttaa tietysti myös.

Wind stopper kauluri voi auttaa.

Tietty onhan sekin mahdollista että on joku fysikaalinen probleema niskanikamissa tai jossain. :dunno:

Mulla on joka pyörän vaihdon jälkeen ollut kans jotain kipua ennenkuin on lihakset tottunut/kehittynyt. XJ:stä RF:ään niin yläselkä ei jaksanut millään kyykympää asentoa, RF:stä X6R:ään nin oli aluks niskat ihan loppu 50-100 kilsan jälkeen kun mä en mahd.. ööö... yläkate ei suojaa niin hyvin isoa miestä..

Mulla tulee pitkillä reissuilla sama ihan pelkästään kaasukahvan puristamisesta. Eli jotenkin nostan/jännitän olkapäätä samalla ja niska kipeytyy. Suosittelen kokeilemaan kaasukahvan lepuuttajaa.

Lainaa:

---

Nomad kirjoitti

Mulla tulee pitkillä reissuilla sama ihan pelkästään kaasukahvan puristamisesta. Eli jotenkin nostan/jännitän olkapäätä samalla ja niska kipeytyy. Suosittelen kokeilemaan kaasukahvan lepuuttajaa.

---

Nyt ei ole tarkoitus vinoilla tai viisastella tippaakaan, vaan
esitän ihan vilpittömän ihmetyksen vallassa YLEISEN kysymyksen.

Kysymyksen, jonka olen varmaan tavalla tai toisella heiitänyt jossain aiemminkin.

Millaiset kaasukapulat/palautusjouset mahtaa olla niiden mopoissa joilla "kaasukäsi"
alkaa heti lähisnagarin jälkeen laulaa syvistä syvimmän etelän Bluesia????

Ihan vilpittömästi!!!

En ole kymmeniin vuosiin törmännyt yhteenkään "modernin" ja kunnossa olevaan mopon
kaasukapulaan jota olisi tarpeen "puristaa" tai "kääntää" normaalissa ajelussa siinä määrin,
että alkaa mennä hapoille..... ei edes aamusta pitkälle iltaan reissuissa.

Tämä ei johdu todellakaan siitä, että tässä rullaillaan paistinpannuja ja revitään vanhoja puhelinluetteloita
paljain näpein kuin puolivahingossa:D.

Kyse on siis oltava jostain muusta perustavaa laatua olevasta asiasta kuin "kaasun jäykkyydestä".
On myös ihan eri juttu, jos ihmisellä on merkittävä fyysinen vamma tai haitta kädessä.
Tästä lienee kuitenkin harvemmin kyse useimpien "löysäkäsien" kohdalla.

Toistetaan nyt vielä kertaalleen tämä vilpitön ihmetys "puutuvista kaasukäsistä" ja tuiki tarpeellisista "lepuuttajista".

Lainaa:

---

Bone kirjoitti

Toistetaan nyt vielä kertaalleen tämä vilpitön ihmetys "puutuvista kaasukäsistä" ja tuiki tarpeellisista "lepuuttajista".

---

Jos kaasun lepuuttaja tuo sen pienen muutoksen ajoasentoon, jolla ajamisesta tulee rentoa, miksi sellaista ei käyttäisi? Ymmärtääkseni kukaan ei ole väittänyt, että kaasun jäykkyyden takia kahvaa pitäisi puristaa. Monesti vastaava muutos olisi mahdollista klipareiden/ohjaustangon asentoa entraamalla, mutta kaikissa pyörissä tuokaan ei ole mahdollista.

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Jos kaasun lepuuttaja tuo sen pienen muutoksen ajoasentoon, jolla ajamisesta tulee rentoa, miksi sellaista ei käyttäisi? Ymmärtääkseni kukaan ei ole väittänyt, että kaasun jäykkyyden takia kahvaa pitäisi puristaa. Monesti vastaava muutos olisi mahdollista klipareiden/ohjaustangon asentoa entraamalla, mutta kaikissa pyörissä tuokaan ei ole mahdollista.

---

Avainsana lienee jollain tapaa tuo "puristaa". Sen suhteen ei taida olla mekitystä, onko
kapula sairaan jäykkä kääntää :;):..... vaikka tuota puristamista tuolla hieman "loivensin".
Mikä toisaalta voisi olla joku muu syy miksi kaasukapulaa pitäisi normiajossa puristaa?? Ihan vakavasti nyt!

Sitten seuraa väistämättä kysymys: Miksi puristaa?.... Normiajelussa pysynee kyydissä muutoinkin, eikä
nyt taida olla kyse offi tai kisahommien "kädet puutuu" riesasta? :D.

Tangon päiden kulmalla/asennolla on toki ihan ratkaiseva merkitys käsien ja koko muun ukon
mukavuuteen ja kestävyyteen.
Tähän asiaan ei tuo muovihärpäke vaikuta millin vertaa mihinkään suuntaan.

Näiden kanssa ollaan kuitenkin ja edelleen sen edessä, että ihan hullut Apehangerit tai yhtä radikaalit
ratkaisut ovat ihan oma lajinsa.... ja niille omat "SM-kerhot" suljettujen verhojen takana:D.

Sen verran tässä mennään toki aloittajan asiasta sivuun, että tartuttiin tähän Nomadin
"puristamiseen".

Kysymys kuuluu edelleenkin.... Miksi niin moni ilmaisee tuon asian.... kaasukäden väsymisen... ja tarpeet
erilaisille "lepuuttajille", joiden ainoa toiminnallinen funktio liittyy juurikin kaasukapulan kääntämiseen????
Vai kui?

Jos stongan kulmat sun muut ovat "väärät", pyrkivät kädet väistämättä hakeutumaan itselle
parempaan kulmaan/asentoon tangossa.... eli pois toivotusta perusotteesta. Härpäke on.. tai ei ole. Yksi lysti.
Se kaasukapula ei silti muutu yhtään jäykemmäksi.... ei pitää paikoillaan, tai kääntää vaikka tuppi ei
istuisikaan 100%:sti käteen. Tuppia /tankoa ei edelleenkään ole tarpeen "puristaa" tai roikkua siinä
normiajelussa.

Se mitä nyt ajetaan takaa on se, että kaikista "löysäkäsistä" (sori ilmaisusta) on todennäköisesti
aivan valtaosalla kyse ihan muusta ongelmasta kuin siitä, että kapula "ei käänny" ilman apuvälineitä.

Valtaosalla, pyörän perustyypistä riippumatta, se onhelma on siis ihan muualla ja se ongelman ratkaisukin
löytyy ihan muualta kuin jostain muovihärpäkkeestä kapulassa.

Eipä se mun mielenrauhaa pahemmin häiritse, vaikka millaiset härpäkkeet... ties missä..... tuntuisivat
tuottavan helpotusta...... kunhan ei sitä ihan lasten nähden....:grin:.

Jos tuollainen "kaasukäden lepuuttaja" näyttäisi tuovan helpotusta ajamiseen ja käteen.....
silloin meillä on todella isomman luokan ongelma ihan muussa kuin "kaasun jäykkyydessä" ja
sen ison ongelman suhteen tuo muovihärpäke on "housuun kusemista" tulipalopakkasella.... vimpan päälle.

Kaasukäsi väsyy:sad3:... OSTA HÄRPÄKE!
Paleltaa :kääk:..... KUSE HOUSUUN:thumbup:.

Huomaatko er... eiku yhtäläisyyden:;):.

Lainaa:

---

J@ck kirjoitti

Muistuu mieleen K 12 RS Bemu, jossa kaasukahva ei ollut sieltä herkimmästä päästä. Kokeilin siihen lepuuttajaa, joka auttoikin, mutta... Yritin totutella lärpäkkeeseen, vaan ei luonnistunut ja se taisi lähteä jo parin viikon kokeilun jälkeen. Muistelen kuulleeni samansuuntaista muiltakin, mutta myös päinvastaista.

Mut joo.. Nämä puutumiset ja pakotukset ovat pienestä kiinni. Jos on yhtään liian jyrkkä polvikulma, niin mulla kramppaa kintut nivusista. Joskus siihen auttaa hetkellinen seisominen jalkatapeilla, pahimmillaan on pakko pysähtyä ja nousta pyörän päältä. Tuohon muuten auttoi K 12 ässässä vain parin sentin satulan korotus.

Hiemankin painoa käsillä, niin alkaa ranteet oireilla jne.. Customeilla (voi löytyä poikkeuskin?) en pystyisi tekemään kummoista reissua, selkä puutuu jo 100 km lukemilla.
Joskus vuosia sitten ihmettelin ajaessa yllättänytta päänsärkyä. Kesti melko pitkään ennen kuin tajusin sen johtuvan aurinkolasien sangasta. Sama homma aikoinaan kypäräpuhelimen luureista, ajaminen alkoi lopulta olla tuskaa ja puhelin oli pakko purkaa pois reissun päällä..

---

Hieno homma:respect:.

Harvoin osataan/kehdataan tuodaan esille se, kuinka helvetin pienistä jutuista kehittyy hiemankaan pitemmässä
vedossa ihan todellinen piina kuskille.

Tämän takia kannattaakin "keskittyä olennaiseen". Eihän vikaa voi korjata ellei tiedä mikä on rikki.

Jotain outoa tuossa kaasukädessä on minullakin.
Ei tarvi ajaa kuin 5 minuuttia, niin peukalon hanka kipeytyy. Sen jälkeen on vaikea peukalolla tehdä enää mitään oheistoimintaakaan katkaisijoiden osalta.
Kaasua en purista, eikä se ole jäykkä. Pysyy likimain paikallaankin. Vasen käsi ei oireile lainkaan. Sama juttu joka kesä, vaikka talven käsi huilaakin muissa liikkeissä.

Nykyään kun särkee paikkoja jo ajamattakin, niin ei oo niin kovin vakavaa jos joku paikka alkaa ajaessa vähän ilmoitella, mutta onhan se häiritsevää jos nousee tietyn kynnyksen yli se kipu. Yhden pyörän kanssa aikanaan mulla alkoi aina jostain ihmeen syystä särkeä vasenta polvea. En tiedä miksi. Pidemmällä matkalla piti vetää buranaa.
Noi voi olla aika mystisiä, aerodynamiikka saattaa näytellä suurta roolia.

Tietty kuski&kate-kombinaatio saattaa painaa päätä aerodynaamisesti alaspäin esimerkiksi. Niin vähän, että itse et kiinnitä huomiota, mutta tuntien ajossa kroppa alkaa kiinnittää. Kypärän malli&paino voi vaikuttaa, miten se "lentää" pyörän pleksin kanssa. Itse ostin tuon nykyisen pyörän osittain siksi, että siinä on Corbinin matala kuppimainen penkki ja semi etukeno, eli häntäluuhun ei kohdistu suurta rasitusta. Alin välilevy ei enää salli ajamista pystyasennossa pitkiä aikoja.

Lainaa:

---

Aakku kirjoitti

Jotain outoa tuossa kaasukädessä on minullakin.
Ei tarvi ajaa kuin 5 minuuttia, niin peukalon hanka kipeytyy. Sen jälkeen on vaikea peukalolla tehdä enää mitään oheistoimintaakaan katkaisijoiden osalta.
Kaasua en purista, eikä se ole jäykkä. Pysyy likimain paikallaankin. Vasen käsi ei oireile lainkaan. Sama juttu joka kesä, vaikka talven käsi huilaakin muissa liikkeissä.

---

Ensimmäisenä kiinnittäisin huomiota ranteen asentoon. Ranteen pitäisi olla ajoasennossa ns. neutraalissa asennossa suhteellisen suorana. Jos ranne on kääntynyt jommalle kummalle sivulle, ylös tai alas, on asennossa jotain pielessä, ja virheellinen ranteen asento aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä puutumisoireita ja kipuja. Pienimmillään tuon korjaa pienellä muutoksella omaan ajoasentoon, isoimmillaan sitten joutuukin modaamaan pyörän ohjaustankoa, penkkiä tms. Ranteen asennon lisäksi olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kyynervarsi on likimain vaakatasossa, eli ohjausliikkeen suuntainen. Liian usein näkee kuskeja, jotka nojaavat tankoon suorin käsin ranteet punnerrusasennossa.

Lainaa:

---

Aakku kirjoitti

Jotain outoa tuossa kaasukädessä on minullakin.
Ei tarvi ajaa kuin 5 minuuttia, niin peukalon hanka kipeytyy. Sen jälkeen on vaikea peukalolla tehdä enää mitään oheistoimintaakaan katkaisijoiden osalta.
Kaasua en purista, eikä se ole jäykkä. Pysyy likimain paikallaankin. Vasen käsi ei oireile lainkaan. Sama juttu joka kesä, vaikka talven käsi huilaakin muissa liikkeissä.

---

Kroppa on varsin omituinen keksintö kaikesta hienoudestaan huolimatta.

Se on helppo homma löytää sylttytehdas kun lyöt varpaan kynnykseen tai vasaralla peukaloon.

Tuon jälkeen saattaa välillä mennä hieman hankalammaksi se perimmäisen syyn löytyminen.

Alan ihmiset noista paremmin tietää, kuka enemmän kuka vähemmän.
Vittumaisen usein moni lääkärikin on siinä vähemmän tietävien joukkueessa.

Ei ole ihan yksi eikä kaksikaan esim. polvikipuilevaa, joita on oltu viemässä vauhdilla "pölkylle"....
eli polvileikkaukseen, vaikka se kivun ja kolotuksen todelinen syy olikin ihan muualla ruodossa.

Lainaa:

---

Aakku kirjoitti

Jotain outoa tuossa kaasukädessä on minullakin.
Ei tarvi ajaa kuin 5 minuuttia, niin peukalon hanka kipeytyy. Sen jälkeen on vaikea peukalolla tehdä enää mitään oheistoimintaakaan katkaisijoiden osalta.
Kaasua en purista, eikä se ole jäykkä. Pysyy likimain paikallaankin. Vasen käsi ei oireile lainkaan. Sama juttu joka kesä, vaikka talven käsi huilaakin muissa liikkeissä.

---

Itselläni ei ennen nykyistä pyörää ollut koskaan mitään ongelmaa kaasukäden kanssa, mutta kuvauksesi osuu erinomaisesti. Peukalonhanka kipeytyy ja sormet tahtovat puutua herkästi pidemmällä matkalla. Vasen käsi ei myöskään minulla oireile. En ole vielä ehtinyt korjata asiaa, mutta olen 99,9% varma, että oireiden syy on liian suoran ja liian leveän tangon yhdistelmä, joka pakottaa ranteen epäluonnolliseen asentoon. Toisin sanoen kämmenluut / sormet eivät ole ”suorassa” käsivarren luihin nähden, vaan väkisin käännettynä kohti pyörän keskilinjaa, joka on ranteelle se hankalin suunta. Mitä vasemman käden oireettomuuteen tulee, niin se pieni ero tulee siitä, että ei sellaista kaasua olekaan, joka ei yhtään vaatisi jännittämään kättä/rannetta, ja samasta syystä jotkut saavat avun kaasukäden lepuuttaja-muovilärpäkkeestä.

Lainaa:

---

Nitrous kirjoitti

Ensimmäisenä kiinnittäisin huomiota ranteen asentoon. Ranteen pitäisi olla ajoasennossa ns. neutraalissa asennossa suhteellisen suorana. Jos ranne on kääntynyt jommalle kummalle sivulle, ylös tai alas, on asennossa jotain pielessä, ja virheellinen ranteen asento aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä puutumisoireita ja kipuja. Pienimmillään tuon korjaa pienellä muutoksella omaan ajoasentoon, isoimmillaan sitten joutuukin modaamaan pyörän ohjaustankoa, penkkiä tms. Ranteen asennon lisäksi olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kyynervarsi on likimain vaakatasossa, eli ohjausliikkeen suuntainen. Liian usein näkee kuskeja, jotka nojaavat tankoon suorin käsin ranteet punnerrusasennossa.

---

Tuosta varmaan löytyy todella monelle apu, eikä tarvitse olla kyse kovin kummoisestakaan "virheasennosta".

Vaikka ihmisen "normaali" perusruoto on kuinka "tyypitetty", ihan jo pelkästään ranteissa-kämmenissä....
näiden perusasennoissa ja rakenteissa.... on paljon enemmän ja suurempia eroja kuin äkkiseltään kuvittelisi.

Alaraajojen suhteen on päljon enemmän "lätinää" ja niiden henkilöhkohtaisia eroavaisuuksia pidetään
kyllä ihan arkisina asioina ja niitä huomioidaan ihan eri tavalla.

Ehkä tästä(kin) syystä kaikki kaksipyöräisiin liittyvät "stongahommat" mielletään enemmän
tyylikysymyksiksi.... tai joutavaksi pimppailuksi.

Ihan tavallinen "pystypyöräkin" huutaa usein sen kulloisellekin kuskille "sopivaa" stongaa.....
ja erityisesti juuri tangon päiden kulmien suhteen.

Kulmat kun on pielessä, alkaa varsin äkkiä vituttaa koko ajaminen, vaikka sitä päivän sisulla pärjäisikin
ilman kummempaa kolotusta. Näin käy helposti, jos "muut" ajoasentoon liittyvät asiat ovat tontillaan.
Toisella taas alkaa armoton jomotus jo siinä kohtaa kun toinen toteaa, et jottai tarttis tehrä.....
muuta kun kus.... eiku... hankkia härpäke:p.

Lainaa:

---

sami1024 kirjoitti

.... ei sellaista kaasua olekaan, joka ei yhtään vaatisi jännittämään kättä/rannetta, ja samasta syystä jotkut saavat avun kaasukäden lepuuttaja-muovilärpäkkeestä.

---

Aika lailla(kin) :D se kaasu "pysyy päällä" kun käsi ylipäänsä lepää stongalla.
Ihan jännittämättä tai puristamatta, ainakin edes kohtuukuntoisia pinnattuja teitä ajellessa.

Toinen asia on sitten.... kuinka paljon ja moni "puristaa" tiedostamattaan. Tätä ei kannata ohittaa ihan kevyesti.

On myös monta tapaa "kääntää kaasua" kun muut asiat pyörässä on oman ruodon suhteen kohdillaan.

Löylyä voi lisätä tai vähentää ihan vaan peukalon ja etusormen välissä "rullaamalla".....
Koko kämmenen otteella rannetta kääntämällä......
Kyynärpään korkeutta muuttamalla.....
Kuten myös siirtämällä koko raajaa "eteen-taakse" olkanivelestä saakka... eli "rullaa" kämmenen alla/sormia vasten.

Normaalissa matkahumpassa... muiden asioiden ollessa suht kohdillaan... on hyvinkin
puolen tusinaa erilaista, ihan normaalisti ilman akropatiaa tai erityistä "suorittamista" hyvin
toimivaa tapaa kiristää tai löysätä sinkkiä.

Taitaa turhan monella kuskilla olla.... kaiken muun lisäksi.... ristinään vielä eräs "perussynti".
Nimittäin alitajuinen pyrky mahdollisimman suureen ja laaja-alaiseen "staattisuuteen".
Eli asiaan joka on kropalle täyttä myrkkyä ja syö sitä isoa rottaa pahemmin.

Eräänlaista "staattisuutta" jonkun asian tekemisessä edustaa tavallaan myös se, että keskitetään työ vain
yhteen kohtaan ja tapaan.... vaikka se hoituu hyvin paljon laaja-alaisemminkin.

Mennääs näin....

Ollaan punnertavinaan pienillä painoilla penkissä.

Tekee sen ensin niin, että pitää kyynärpäät ylhällä pystyssä ja laskee/nostaa tankoa pään yläpuolelta vain
ojentajilla. Laittaa vielä palikan alle, että ei mene alemmas kuin menisi rinnalle laskien. Ynnää mihin pääsee.

Seuraavalla kerralla pitää sen tangon normaalipuitteissa "rinnan päällä" ja tekee toistot muutellen
kyynärpäiden sijaintia.... käytettävissä olevien eri lihasten "painoitusta" jne.

Ihan pikkasen taitaa tulla toistomääriin eroa:p.

"Rasti" oli kuitenkin molemilla tavoilla sama. Tanko suorille käsille..... vrt. esim mopon sinkin säätö.

Jostain kumman syystä ihan toimistohomppelihommissakin toisilla on paikat aina hirveessä köntässä.....
ja toiset ei tiedä jumiutuneista paikoista kuin tarinoiden perusteella.

Joku jännä juttu tuossa vaan pilee.... vaikka tehtäis samoja asioita samoilla määrillä:;):.

Toinen istuu paskakin jäykkänä pulpetissa ruudun edessä..... ja toinen taas pyörii kun paviaani niin ettei
tahdo jakkaralla pysyä...:D.

Toinen on juntturassa..... toinen ei.

Noh, here goes...

Ihan ammatiltani koulutettuna hierojana ja nelisen vuotta näitä hommia tehneenä ja itse aikalailla kaikki mahdolliset kropan vaivat kokeneena voin sanoa, että ei ole 1,2,3,4,5,6,7 eikä edes 8 syytä miksi noita vaivoja ilmenee.... niitä on vähintään se 34377648.... Tarkoittaa sitä että jos otetaan vaikkapa 100 kuskia jotka ajaa samassa asennossa 100 kilometriä samalla pyörällä ja ovat vielä samanpituisia kaikki, niin about 50 sanoo että "olipas mukava reissu, ei tunnu missään" , noin 20 sanoo "ei vittu ku niskat aivan jumissa ja päätä särkee ja kädet puutuu ja perse hellänä" ja loput 30 sanoo jotain tuolta väliltä.

Tarkoitan siis, että ei se ole pelkkä A tai B se syy mikä niitä ongelmia tuo. Lähes 100% varmasti ongelmat on jo lähdössä mukaan ennenkuin kuski edes istuu pyörän selkään.

Mutta tässä nyt niin monta erilaista syytä kuin satun tähän hätään muistamaan mitä ite voin 100% varmuudella sanoa että aiheuttaa ongelmia motoristille matka-ajossa:
- staattinen asento, ihan sama onko se asento rento vai jännittävä
- paha nivelkulma, joka ärsyttää nivelen limapussia
- jumissa oleva kaularanka/rintaranka/lanneranka
- hierojalla/fysikaalisessa hoidossa käyty viimeksi 13 eKr. enkä lue mukaan thai-hierontaa
- ylipaino (kyllä, katsokaa vaa peiliin)
- ryhti vituillaan (yläselkä jatkuvasti notkolla, pää työntynyt ryhdissä eteenpäin, lantio mutkalla)
- vähäinen ravitsemus/nesteytys ennen reissua/reissun aikana/reissun jälkeen
- väärällä korkeudella ohjaustanko
- väärän kokoinen pyörä kuskille
- jäykkä kaasu (täytyy puristaa kahvaa turhaan)
- puutteellinen ajovaruste (niskaan kohdistuu kylmää viimaa, tuuli puskee rinnuksiin joka aiheuttaa hengitykseen ongelmia)
- "rautaperseily" eli "kyllä tästä ajetaan läpimärkänä kaatosateessa vielä 8 tuntia ku isovaarikin onnistui siinä"
- heikko lihastasapaino
- huono peruskunto

Ja noista monen asian summa vielä, ja vielä jäi lukuisia sanomatta.

Lainaa:

---

Bone kirjoitti

Aika lailla(kin) :D se kaasu "pysyy päällä" kun käsi ylipäänsä lepää stongalla.
Ihan jännittämättä tai puristamatta, ainakin edes kohtuukuntoisia pinnattuja teitä ajellessa.

Toinen asia on sitten.... kuinka paljon ja moni "puristaa" tiedostamattaan. Tätä ei kannata ohittaa ihan kevyesti.

---

Ei kannata ohittaa sitäkään ihan kevyesti miten vähän tiedät näköjään anatomiastasi.

Vaikka et puristaisi ollenkaan ja siinä tangon päällä olis nätti ***** jota silittelet kevyesti, SILTI saatat saada niskasi ja hartiasi totaalisen jumiin, eikä sillä ole tasan MITÄÄN merkitystä puristitko vai silititkö sitä kaasua.

Ja se että vertaat ranskalaista punnerrusta vs penkkipunnerrusta ja käytät sitä benchmarkkina puhuessasi prätkän ajamisen aiheuttamista kiputiloista on täysin vertailukelvotonta. Toinen liike eristää ojentajalihaksen (jos sen tekee oikein, ja voin btw sanoa että kaikista salisioista about 80% tekee sen liikkeen väärin) ja toinen liike käyttää isoa rintalihasta, pientä rintalihasta (jos tekee negatiivista penkkiä), etummaista hartialihasta, ja leveää selkälihasta. Se että toistojen määrä väheni ei ole millään tavalla rinnastettavissa ajamisen tuomiin kiputiloihin, vaikkakin se on totta että väärällä ajoasennolla saadaan aikaan LIHAKSILLE suotta ylimääräistä kuormitusta joka aiheuttaa väsymisen ajossa.

Mutta väsyminen EI tarkoita että siitä syntyy minkäänlaisia kiputiloja.

Kiropraktikolle. Syy voi olla ihan muualla kuin niskassa, joka aiheuttaa lopulta sen että niska oireilee. Sitten vaikka hierot tai hoidat niskaa niin auttaa hetkellisesti mutta juurisyytä ei hoideta ja kohta sama kipu päällä.

Lainaa:

---

Turder kirjoitti

Kiropraktikolle. Syy voi olla ihan muualla kuin niskassa, joka aiheuttaa lopulta sen että niska oireilee. Sitten vaikka hierot tai hoidat niskaa niin auttaa hetkellisesti mutta juurisyytä ei hoideta ja kohta sama kipu päällä.

---

Juurikin näin, ja melkein sanoisin että kannattaa varojen salliessa tehdä molemmat. Käy ensin kiropraktikolla/osteopaatilla avaamassa rangan nivelet jotta ne alkaa toimimaan oikein, ja näin ollen lihaksisto hermottuu myös oikein.

Sen jälkeen käy hieronnassa niin saa mahdollisesti käytössä kiristyneet lihakset kuntoon. Tämän jälkeen se ei vaadi kuin pientä ylläpitoa kehoon päivittäin että ongelmien määrä minimoituu.

Itsellä oli näyttötutkinnossa yksi asiakas joka oli käynyt vuosia hierojalla viikottain ja urputti siitä kun ei mikää auta ku aina on vaa niska kipeä... siinä hieroessa sitte huomasin että naisparan rintarangassa oli pari nikamaa totaalisen jumissa, eikä saanut ihan pienellä voimalla niitä auki, eli tarvittiin kiropraktikkoa. Kehotin kohteliaasti asiakasta hoidon jälkeen käymään kiropraktikolla ja kirjoitin hänelle paperille ongelmanikamien numerot jotka sitten sanoo kiropraktikolle...

Ei enää naista sen jälkeen hieronnassa hirveästi näkynyt, kunnes tuli parin kuukauden päästä jalkahierontaan ja sanoi vain että kiitos paljon ku kehotit menee kiropraktikolle. Se niskasärky lähti samantien kun nikama naksautettiin auki. Nyt ei tarvinnut ku käydä hierojalla sillon jos tuntui että lihakset oli kireällä.

Yksi mitä täällä on vähän sivuttu muttei mielestäni tuotu varsinaisesti esille on myös jarru- ja kytkinkahvojen asento (ylös/alas) ja etäisyys, joka jää usein säätämättä kun pyörää otetaan käyttöön. Näistä voi seurata hankalia asentoja ja jännityksiä jotka heijastuu lihaksistoon tai sitten vaan ajamiseen.

Sama toki koskee kaikkia hallintalaitteita - pitäs säätää omalla vartalolle sopivaksi.

jonkinlaista ohjetta:
kahvat
Polkimet

Pari kolme kertaa viikkoon tanko niskaan ja pikkuhiljaa levyjä päihin kaveriksi. Seuraavana päivänä lämmöt kehoon ja kunnollinen venyttely/liikkuvuustreeni. Parin vuoden päästä alkaa olemaan kaikki helpompaa...

Jalat ja varsinkin keskivartalo kyykkypyörän kanssa on kovilla ja ylävartalon/käsien pitäisi pysyä rentoina, varsinkin jos ja kun vauhti kasvaa. Kovemmassa kyydissä voi alkaa tulemaan tilanteita jos niistä sarvista pitää tukea ottaa.

Tietysti jos ei halua remonttia lukuunottamatta mitään rasittavaa tehdä ja rapamaha kiehtoo enemmän, niin HD ehdoton valinta ainakin tyylin puolesta. :grin:

Mulla on BMW R1100 RS, johon asensin tankoihin jatkopalat. Siinä saa tangon kulmaakin hiukan säädettyä. Penkin pistin ala-asentoon sillä uhallakin, että polvet menee hiukka liiaksi koukkuun.
Koko homman tarkoitus oli nostaa ajoasento pystymmäksi. Niskassa on jo kunnon kulumaa rahtiajon seurauksena. Istuma-asento tuntuu nyt muuten aika hyvältä, mutta tuo peukalomysteeri pitää koittaa ratkaista.

Sali ta ja kiropraktiokt sun muut varmaan paikallaan kun on paikallaan,
mutta kyllä se pöyrä kannatta justeerata itelle.

Mulla tuli viimeisen pyörän vaihdon jälkeen tunnin ajosta järkyttävät olkapää/hartiakivut.
Alkoi jo vähän masentaan.
Sitten aloin siirteleen stongaa eri suntiin ja kulmiin.
Ja askartelun päätteeksi itse asiassa päivässä löytyi se asento, jossa kipua ei vaan tullutkaan.

Lainaa:

---

PrivateeR kirjoitti

Ei kannata ohittaa sitäkään ihan kevyesti miten vähän tiedät näköjään anatomiastasi.

Vaikka et puristaisi ollenkaan ja siinä tangon päällä olis nätti ***** jota silittelet kevyesti, SILTI saatat saada niskasi ja hartiasi totaalisen jumiin, eikä sillä ole tasan MITÄÄN merkitystä puristitko vai silititkö sitä kaasua.

Ja se että vertaat ranskalaista punnerrusta vs penkkipunnerrusta ja käytät sitä benchmarkkina puhuessasi prätkän ajamisen aiheuttamista kiputiloista on täysin vertailukelvotonta. Toinen liike eristää ojentajalihaksen (jos sen tekee oikein, ja voin btw sanoa että kaikista salisioista about 80% tekee sen liikkeen väärin) ja toinen liike käyttää isoa rintalihasta, pientä rintalihasta (jos tekee negatiivista penkkiä), etummaista hartialihasta, ja leveää selkälihasta. Se että toistojen määrä väheni ei ole millään tavalla rinnastettavissa ajamisen tuomiin kiputiloihin, vaikkakin se on totta että väärällä ajoasennolla saadaan aikaan LIHAKSILLE suotta ylimääräistä kuormitusta joka aiheuttaa väsymisen ajossa.

Mutta väsyminen EI tarkoita että siitä syntyy minkäänlaisia kiputiloja.

---

Ei tässä tartte ihan oikeesti mennä hifistelemään minkään tason ammattiniksautuksiin vielä pätkän vertaa
jos lähestyy kipeytymistä ja jumiutumista ihan "karhu paskoo metsään" realiteeteillä.

Ei tosiaan ole kyse siitä, etteikö karhu voisi... ja toki se paskookin muualle:;):.
Taitaa "metsästä" kuitenkin löytyä eniten kerättävää:;):.

Eikä sekään varmaan tarkasti ottaen ole "kiputila", kun joku yksittäinen paikka alkaa hapottaa
siihen malliin, että pää halkeaa:D.

"Bennchmarkkina" taisi olla aika lailla selkeästi(kin) eri tavoin ja laveasti(kin) piirtää "staattisuuden" myrkyllisyys
ja sen mukanaan tuomat jutut.

"Väsyminen" ei sinällään liene ongelma.... vaan paremminkin siitä alkunsa saavat monet ikävät seurannaiset.
Ei pitäisi olla liian vaikea nöyrtyä näkemään hieman laajempaa kuvaa näissäkään yhteyksissä.
Jos ei näe vaikka katsoo, kannattaa skarpata väijymällä vaikka eväitään pitempään ja kovempaa juoksevia
harrastajajuoksijoita.
Kontit pysyy joltisessakin ruodussa jonkin aikaa, mutta sitten alkaa ulokkeet monella olla sellaisissa asennoissa,
että siitä ei seuraa mitään hyvää:D. Mut joo.... ei siinä väsymisessä sinällään ole ongelma.
Sen seurannaisissa vaan.... mutta sehän on toki eri asia:;):.

Edelleen.... Onko herra koulutettu hieroja nyt ihan varmasti sitä mieltä, että suoritettaessa jotain asiaa on
yks hailee, käyttääkö siihen käytännössä pääosin yhtä "osiota/liikettä" raajasta.... vai "jakaako" rasitusta
eri tavoin eri paikkoihin?
Vähän sama, kun kisattais vaikka yhdellä jalalla hyppien pitkää siivua.... tai vaikka seistään paikallaan...
varmistamisesta puhumattakaan
Toinen käyttää vain toista ja samaa jalkaa.... toi vaihtelee mielensä mukaan jalkaa.
Ei ala eri tahtiin kavereita väsyttää.... "jalasta" eikä asialla ole seurauksia:thumbup:

Kun nyt mennään tuolla "ei kannata sivuuttaa" yksi noista jutuista on monella vakavamminkin urheilevalla
se, että "kehon tuntemus" on pahasti kateissa. Anatomian osaaminen eteenpäin ja taaksepäin aamukolmelta umpijurrissakin herätettynä ei haittaa mitään eikä ketään, mutta sitä ei pidä sekoittaa "oman kehon tuntemiseen".... jota ilman ollaan väistämättä ja jatkuvasti "nahkurin orsilla" ja käsi lömpakossa:p. Koulutettu hieroja tietänee näin ollen, mikä tilanne sitten on "ei urheilijoiden" keskuudessa:D.
Tuntemusta kyllä löytyy.... mutta se keskittyy "jumien tuntemiseen"..... voi kättä... voi jalkaa... taas se alkaa:D.

Toisilla tuo "tunteminen" on luontaista ja toki vaan kehittyy mitä enemmän touhuaa fyysisesti.
Kuten tuolla totesitkin, ikä ja yleinen "kunto" vaikuttaa armottomasti.
Siksi "kyky pelata" maaliin pääsemisen kanssa nousee arvossaan sitä mukaa kun kroppa alkaa antautumaan.

En sano, että tietäisin anatomiastani paskaakaan..... mutta sen verran on ollut oman kropan kanssa
tekemistä, että taisin olla joskus olympiavalmennettavien ryhmässä huhkimassa pitempään kuin
olet kouluttautunut ja ammattia harjoittanut". Ei tässä silti hierojaksi yllä:D.

Samoilla linjoilla, ensin niksauttajalle tai naprapaatille jota itse suosin lihasjumien osalta, toimii mulla paremmin kun hieroja (ei juurikaan vaikutusta) tai niksauttaja joka avaa enemmän rankaa kun lihaksistoa. Jokainen varmaan löytää noista sen joka itellä toimii parhaiten.

Työperäinen liikunta on pitkässä juoksussa myrkkyä kropalle, siinä altistuu vain tietyille liikkeille eikä lihaksiston käyttö ole kokonaisvaltaista. Jos mitään ei tee fyysisen työn lisäksi niin kusessa on kun kroppa vanhenee, tästä on kokemusta ja siitä on tullut peruuttamattomia seurauksia liikuntaelimiin ja kaularankaan, eikä lukuisat lipat ole parantaneet tilannetta kaularangan osalta.

Ei tarvii mennä edes punttisalille koska monella se johtaa pelkästään raudan pumppaamiseen ja paikat on entistä enemmän jumissa, fyssarilta ohjeet kotona tehtäviin kuminauha/talja/keppijumppaan on parempi tie alkaa parantamaan liikkuvuutta kun pelkän raudan kiskominen, siinä kun äkkiä unohtuu venytykset ja treenaa vääriä lihasryhmiä, jumittavia ja huonompikuntoisia lihasryhmiä on helppo kompensoida pumppaamalla toimivia lihasryhmiä ja jumit ei kun pahenee. Lihasten venyttelyt ja "työlihasten" vastaliikkeet on ensimmäinen vaihe jumien poistamiseen. Tärkeintä on ettei reuhaa oman mielen mukaan sitä mikä tuntuu hyvältä vaan pyytää ammattilaisen tekemään yksilllisen ohjelman, muuten voi lihaksisto/tukiranka mennä huonompaan kuntoon.

Seuraavaksi ajoasento kuntoon, mikään kropan osa ei saa olla sen enempää jännitysessä kun hyvässä tv-tuolissa. Jännitykset aiheuttaa kaikenlaista vaivaa pidemmän päälle. Mä ajan pelkästään kurapyörillä ja ajoasento pitää olla ryhdikäs pysty, niin että selkä on suorana eikä notkollaan eteenpäin ja hartiat/kädet rentona ohjaustangolla. Hauskinta on että jalkatappien madalluksella on saanut poistettua hartioille aiheutuvia jännityksiä, loiva polvikulma parantaa selän ja hartioiden ryhtiä kun lonkka/polvikulmaa saa loivennettua ja ajoasento on luontevampi. Moni katu/custom pyöräilijä on saanut uuden elämän kropalleen väljällä ajoasennolla olevan kurapyörän kanssa.

Lopuksi. En ole himourheilija enkä ammattilainen kropan suhteen. Nuorempana naureskelin monelle aisialle mutta neljänkympin jälkeen alkoi paikat rapistumaan, eikä tilanne ole parantunut ikääntyessä. Tässä on useita kertoja käyty fyssarilla, hierojalla, niksauttajalla ja naprapaatilla, niistä on kerääntynyt niin paljon tietoa kropasta että kun olisin tiennyt nämä asiat nuorempana, tai välittänyt niistä, pääsisi nykyään vähän helpommalla.

Lainaa:

---

Bone kirjoitti

Edelleen.... Onko herra koulutettu hieroja nyt ihan varmasti sitä mieltä, että suoritettaessa jotain asiaa on yks hailee, käyttääkö siihen käytännössä pääosin yhtä "osiota/liikettä" raajasta.... vai "jakaako" rasitusta eri tavoin eri paikkoihin?

---

Niin, minähän siis sanoin että:

Lainaa:

---

PrivateeR kirjoitti

Se että toistojen määrä väheni ei ole millään tavalla rinnastettavissa ajamisen tuomiin kiputiloihin, vaikkakin se on totta että väärällä ajoasennolla saadaan aikaan LIHAKSILLE suotta ylimääräistä kuormitusta joka aiheuttaa väsymisen ajossa.

Mutta väsyminen EI tarkoita että siitä syntyy minkäänlaisia kiputiloja.

---

Lainaa:

---

Bone kirjoitti

En sano, että tietäisin anatomiastani paskaakaan..... mutta sen verran on ollut oman kropan kanssa
tekemistä, että taisin olla joskus olympiavalmennettavien ryhmässä huhkimassa pitempään kuin
olet kouluttautunut ja ammattia harjoittanut". Ei tässä silti hierojaksi yllä:D.

---

Niin no siis ihan Mr.Olympia tasolla löytyy janttereita jotka tekee treenivideoita joissa ne laulaa ummet ja lammet asioista joista nekään eivät tiiä vittuakaan.... esmes iso osa jannuista jauhaa että vinopenkkipunnerrus treenaa erityisesti pientä rintalihasta..... tietämättä että pieni rintalihas ei tasan tee yhtään mitään kun työnnetään taakkaa yläviistoon. Vastaavia esimerkkejä löytyy iha sama mistä urheilijoista katsot. Ja jopa kiropraktikoilla ja hierojilla on anatomian tietämyksessään pahoja reikiä, varsinkin silloin kun opastavat ihmisiä jonkin asian korjaamisessa, eikä ko. ammattilainen ole välttis ikinä astunut salille... eikä näinollen tiedosta edes sen vertaa mitä se urheilija tietää.

Itse nyt satun kuulumaan siihen pieneen prosenttiin joka tuntee sekä toiminnallisen anatomian rakenteellisella tasolla JA tiedän kuntosali- ja muusta treenaamisesta todella paljon pystyäkseni yhdistämään nämä 2 asiaa vaivatta.