Printable View
Tervehdys kaikille.
Tuli hankittua tuollainen VF 1000 F vm. -84 ja mittarissa on reilu 48tkm. 30 vuotta on päässyt kulumaan siitä kun teininä ajoin pari kesää MBX 125:lla ja nyt "taas" tuli hankittua pyörä :D
Löytyykö täältä keneltäkään kokemuksia kyseisestä mallista? Eli onko mitään tyyppivikoja yms?
Ja ihan kaikkea muutakin pyörään liittyvää keskustelua olisi mukava saada aikaiseksi.
Terppa .
Miulla on itelläin vm.-87 VF1000F .
Toimii hyvin, on kyll melkosen perusteellisest läpi käyty sen jälkeen ku ostin sen, joitakin vuosia sitte .
Korjauksen kohteita ollu tähän mennessä ; öljypohjan tiiviste, kaasareitten puhistus ja kellotus, ketjut, rattaat, jarrulevyt, jarrupalat, tulpat, ilmansuodatin, öljynsuodatin, tankki on huudeltu ja renkaatkin piti vaihtaa ku olivat niin loppu . Perus huollolla pääsee jo pitkälle . Ei muuta ko kovaa ajoa !
Eikös noissa ollu nokkien kulumisen, ja nokkapukkien laakerien kanssa ongelmia jos on ajettu liian vähillä tai likaisilla öljyillä? Viisaammat tarkentakoot.
Minulla oli joskus 20 vuotta sitten kyseinen pyörä ja talliin on jäänyt korjauskirja.
https://www.clymer.com/vf700f-vf750f...1983-1985-m349
Jos on tarvetta niin olkoon halukas yhteydessä.
Muistikuvissa ominaisuuksista on jonkinasteinen öljynkulutus, työläs nokkaketjun vaihtaminen ja vuotava ilmatäytteinen takajousi.
Nokissa ja nokka-akselin pukeissa se vika oli. Tuossa ote 13 vuoden takaa tältä palstalta:Lainaa:
Rekkamasa kirjoitti
Ensimmäiset S-mallit kärsivät erinäisistä lastentaudeista kuten epätasainen tyhjäkäynti, murtuileva runko (esim TM:n käyttötestipyörä -82 katkaisi takarunkonsa, omassa S:ssä oli murtuma rungon ja ohjausakselin putken (?) liitoksessa), sekä runsaan elektroniikan aiheuttamat viat. Mutta suurin ongelma oli kaikkien mallien ja kokojen nokka-akselien puutteellinen voitelu sekä niiden laakeripukkien asentaminen ilman sovitusta/ aarporausta, jolloin osassa koneista kaikki toimi hyvin, kun taas toisissa nokka-akselit pääsivät liikkumaan liikaa "laakeri"pesissään. Ja kaiken päälle vielä erä viallisesti karkaistuja nokka-akseleita, niin maine oli mennyttä. Samat ongelmat koskivat kaikkia ensimmäisen polven koneita, viimeiset tonniset toimitettiin sitten aarporatuilla laakeripukeilla, eikä niissä ollut niin paljoa ongelmia. Tästä sisuuntuneena suunnittelivat homman uudelleen, ja tekivät VFR:n. Se, ettei mallisarjaa laajennettu samanlaiseksi kuten aikaisemmin oli ollut, saattoi johtua myös V4:n suuremmista valmistuskustannuksista. Minulla on sekä tuhatkuutioinen että 750-kuutioinen VF, ja koneen ominaisuudet ovat hienot. Toiseen on jo asennettu ja toiseenkin tulee öljynkierron parannussarja, onpa noita joku itsekin tehnyt