Printable View
Tuli siis koettua ensimmäinen kaato. Mutkassa lähti mopo alta. Nyt en hae syitä kaatoon, mutta kun nyt sattuu joka paikkaan, niin henkisesti kuin fyysisesti, niin mietin että olisiko kokeneemmilla jotain vinkkejä siihen kun huomaa että nyt pyöritään hiekalla? Mitä siinä tilaanteessa pitäisi tehdä, tai jättää tekemättä?
Koita olla osumatta mihinkään kiinteään. Vauhti kertaa massa kertaa kiinteän objektin terävät kulmat yms. toimivat kertoimena kivun määrälle :grin:
Lainaa:
Jussi666 kirjoitti
Itse olen kaatunut kahdeksan kertaa ja sillä kokemuksella voin sanoa että kädet kannattaa laittaa ristiin rinnan eteen ja jännittää leukaa rintaan. Sit vaan nauttii kyydistä ja odottaa että pesukone pysähtyy. Mulla ei ole kertaakaan murtunut mitään.
Ensiksi tsekkaa, onko sulla kunnon turvavarusteet päällä. Sen jälkeen tulee vaikeeta; jos näkee missä mopo pyörii, niin koittaa ohjailla itseään johonkin muuhun suuntaan. Jos mopoa tai muuta kiinteää ei ole näkyvissä, niin voisi koittaa laittaa kädet rintakehän eteen ristiin, jotta ne ei jäisi pyörimisessä äijän alle. Muuten on sillai rennosti :)Lainaa:
Jussi666 kirjoitti
Itse olen aina liukunut asfaltilla ennen hiekalle menoa ja tässä kohtaa on pystynyt ohjailemaan äijän suuntaa moposta pois. Hiekalle kun on päätynyt, niin ei siinä kissaa ole ehtinyt sanomaan kun koko ruljanssi on ohi.
Tärkein osa on kuitenkin se loppu. Muista hengailla siinä kohtaa, mihin pysähdyit jokunen kymmenen sekkaa. Siinä ei ole mitään kiirettä. Koita vähän tunnustella, onko mikään paikka mennyt rikki. Taitaa sormet ja solisluut olla yleisimmät, mutta kaikki muutkin paikat ovat mahdollisia. Mopoa on turha surra. Jos se on rikki, niin ehdit katselemaan sitä monta päivää.
Ennen kuin "alan miehet" taas alkaa höpöttää jonkun sienien popsimisista, kompetenssin jaLainaa:
Jussi666 kirjoitti
kredibiliteetin puutteesta... jota ei kuitenkaan sitten puutuisi inkontinenssin osalta......
Todetaan alkuun yksinkertainen juttu: Kaatuilu, pahemmanlaatuinenkaan, ei ole millään
tavalla RR-porukan yksinoikeus, eikä kaikki asiaan
liittyvä viisaus majaile siellä :;):.
Kaikissa 2-pyörälajeissa, oli vehkeet nopeampia-hitaampia, kevyempiä tai painavampia....
ja painavampien kanssa varsinkin....
Kannattaa tosiaankin hankkiutua niistä vehkeistä eroon ja mahdollisimman pitkälle jos vaan mahdollista
kuten tuolla neuvottiin.
Jos ei asia ihan avaudu esim. mopon kanssa, kannattaa mennä vaikka pienen penkan alapuolelle
ja "ottaa koppi" kun kaveri laittaa täyden löpötynnyrin tulemaan :D.
Jos ei muuten käy huonosti, 150+ kiloa rautaa "niskaan" on enemmän kuin vittumainen rasti.
Mutta muutoin kaatuilusta.....
Voi alkuun kuulostaa perin naurettavalta.... vanha toteamus:
Kaatuilu on myös taitojali jota kannattaa harjoitella !!!
Se on realiteetti myös yllättävän monessa erilaisessa huvissa / lajissa.
Ei tietenkään esim. parista markasta kanttareiden yli männikköön....
vaan vaikka ihan muissa puitteissa, joissa "lähtö tulee hätäisesti", mutta
loukkaantumisriski on kohtuurajoissa.
Sulan veden aikaan kannattaa kokeilla vaikka vesihiihtoa suksetta siellä
40:n solmun huippeissa, mielummin pitkällä köydellä perässä.....
kneeboardilla kikkailua "ylinopeudella" jne. jne.
Siinä mennään pienillä limiiteillä ja lähtö tulee salamannopeasti kun tulee :D
Harvemmin tuossa pahemmin sattuu, mutta riittävän monta kertaa kun
kelluu märkävussa tuskissaan ja miettii.... tuleeko kuset vai paskat.... ja sitte
toivoo, että tulis vaikka molemmat kunhan vaan sattuminen loppuu.....
alkaa hitaampikin päästä jyvälle, että "se välähdyksenomainen hetki"
kannattaa käyttää laskeutumisen valmisteluun..... eikä yritykseen seivata
junaa joka meni jo :D.
Ja HOPLAA ! Hiljalleen homma on "ytimessä" ja siellä sitten pyöritään/pompitaan
"nipussa" ja odotellaan sitä tuolla mainittua "pesukoneen pysähtymistä".
Kaatuminen on siis todellakin.... ja yllättävän suuressakin määrin "taitolaji",
jonka oppii vaan harjoittelemalla.... eikä hyvät vinkit siinä haittaa ollenkaan.
"Se hetki".... ja mihin sen käyttää, on kuitenkin avainasia, eikä se "mene oikein"
ennen kuin homma on ajettu selkäytimeen.
Jos "lähdön hetkellä" asioille on jotain tehtävissä, silmänräpäys on pitkä aika tuon
tilaisuuden käyttämiseksi......
Eli tarvitaan todella "selkäydintoimintaa" ja kehonhallintaa.
Kaatuilu ei ei liioin (ylipäänsä) ole ikääntyvien/velliperseiden laji.
Paikat ei vaan tahdo enää kestää..... mikäli takana ei ole jatkuvaa,
kymmenien vuosien kokemusta ja huippufysiikkaa ikään suhteutettuna.
Vaikka "selkäydin" vielä toimisi, riski paikkojen hajoamiselle kasvaa
huomattavasti fysiikan rapistumisen myötä.
Tämä realiteetti on monen kohdalla paljon mukavampi vaan myöntää....
kuin todeta tosiasia paikat tuhannen paskana lasaretissa.
Nautinnollista kaatuilun harjoittelua! :thumbup:
Vaikka aihe on vakava ja tärkeä, tämä erinomainen kommentti kirvoitti hymyn naamalle. Selkästi kirjoittajalla on kokemusta pesukonekyydistä.Lainaa:
tamik87 kirjoitti
Nimimerkki, yhdestä liposesta kuusi luuta poikki/murtuneena.
Kokeusta on asfaltilla kolmen pyörän ja 8 kaadon verran pääosin viimeisen 5v aikana.Lainaa:
vma kirjoitti
Tilastoa:
-3 kertaa ei käynyt mitään
-2 kertaa sattu ihan vitusti
-2 kertaa pieniä murtumia ja venähdyksiä, eli jokunen viikko taukoa.
-1 kertaa koko kausi loppui kaatoon
-4 kertaa näistä mopo selvisi naarmuilla, muutoin on remontoitu enemmän tai vähemmän.
*Kaikki mahdolliset varusteet mitä löytyy päälle auttaa asiaa.
*Kuskin hyvä fysiikka korostuu iskujen kestossa ja voimissa.
*Pyörä ei ole vituttanut vielä kertaakaan.
*Aina kannattaa jäädä paikalleen, jos paikka ei ole vaaralinen. Siinä sitten voi pää sekaisin koittaa käyttää omaa harkintaa parhaansa mukaan.
*Ainoastaan kerran voin sanoa ohjailleeni kaatoa jossain määrin, muuten sitä on oltu täysin matkustajana
*Vauhdit näissä väliltä 50-180km/h. Vauhti korreloi heikosti vammojen kanssa, kaatumis mekanismi sitäkin ennemmän.
Eikö muka sillon pari kesää siten alastarolla tehty volttaus johtanu murtumaan ? Saakutin kipeää se ainakin näytti nilkalle tekevän ;)Lainaa:
tamik87 kirjoitti
Itse komppaan myös tuota kädet rinnan eteen ja leukaa rintaa kohden. Tosiaan yhtä tärkeää on kaatumisen jälkeinen paikallaan olo ja vammojen tutkiminen, siinä adrenaliinipöllyssä jää helposti hoksaamatta että polvi taipuukin 90 astetta eteen, tai että ranteen ja kyynärpään väliin on ilmestynyt "uusi nivel". Siitä kun lähtee reuhoomaan, niin jo syntyneet vahingot vaan pahenee.
Kädet ristiin rinnan päälle ja leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ja jos liukuu niin yrittää vähän katella, että mihin on menossa, että osaa valmistautua jos meinaa tömähtää mopoon tai johkin kovaan. Muuten vaan silleen rennosti odotellen ja tosiaan kun vauhti loppuu niin ihan rauhassa siinä paikoillaan tunnustelee, että mihin sattuu. Jos johonkin sattuu vaan vähän, se on tod. näk. murtunu. Jos sattuu ihan vitusti niin sit vaan oottelee lanssia paikoillaan, sillon on varmasti murtunu jotain. Jos ei satu yhtään ja kaikki raajat liikkuu normaalisti ja on varma, ettei törmänny muuhun kuin radan pintaan, voi varovasti nousta pystympään ja siirtää ittensä sivuun. Moposta kannattaa käydä lyömässä päävirta pois jos pystyy liikkumaan. Muuten oottelee sit raatoautoo/lanssia paikalle.
Jos on hankalasti riisuttavia ajokamoja (esim. tiukat kengät) kannattaa ohjeistaa lanssihenkilökuntaa riisumaan ne heti kun tulevat paikalle ennen kuin turvotuksen takia niiden poisto on paljon vaikeempaa.
Edit. Tämä siis puolenkymmenen kaadon kokemuksella alkaen jostain 40km/h vauhdeista ja vauhdikkaimmat on ollu 150+ kyydeistä. Yhden kerran on sattunu lanssireissun verran, muuten on menty liukumalla tai ns. kevytpesu -ohjelmalla.
Tämä precheck kannattaa tehdä jo kotona ennen radalle lähtöä. Siinä ilmalennon aikana se alkaa olla jo vähän myöhäistä...Lainaa:
T1mppa kirjoitti
Kävipä sitten meinaan itsellä niin että sain kaverilta vaivanpalkkaa (en koskaan käytä hilloa, vaan palvelukset kuitataan mafiatyyliin joko kamalla tai palveluksilla, tai joskus brenkulla) tällä kertaa sain noin 20 vuotiaan yksosaisen ratanahan.
Puku itsessään on merkkituote ja ollut uutukaisena myös erittäin turvallinen valinta. Koska hartia-, kyynär- ja polvisyndit oli päässeet vähän koppuraksi, niin päätin päivittää ne tuoreempiin.
Vanhat syndit oli rakenteeltaan kolmikerros vohveli, jossa alin ja ylin kerros oli miellyttävän pehmyttä foamia joiden välissä oli se todellinen iskunvaimennin. Tässä mallissa se keskimmäinen kerros oli ns. styrox joka sitten lähemmin tutkiessa oli menettänyt ominaisuutensa käytyännössä täydellisesti. Jo pienenkin paineen ja väännön alla se mureni kuin peunalastu ja kun isompia paloja tiputteli pöydälle, ni ne kilahteli heleästi kuin kristallinen viinilasi.
Kandee siis päivitellä niitä varusteita muutenkin kuin potan osalta.
Jännä on myös huomata, että siinä ilmalennon aikana ennen linkousta ei koskaan ole ollut mielessä tuleva leski, orpo lapsi, tai MINÄ, vaan aina miten kävi mopolle...:)
Tähän tulikin hyviä vinkkejä! Ite olin järkeillyt myös tota leuka rintaan-juttua, ainakin näiden niskakipujen perusteella. Paikalleni sentään tajusin jäädä ja miettiä hetken että onko paikat ehjänä. Muuten tuli kyllä pyörittyä vaan ja odoteltua että mitenköhän tässä käy.
Mä kuvittelin että mä sain jossain kaadossa nätisti kädet vartaloon kiinni, mutta mopon etukamerasta kävi ilmi että asento oli lähempänä laskuvarjohypyn X-asentoa kuin hallittua rullailua. Suosittua on myös pitää loppuun asti pyörän kliparista kiinni ja koittaa käyttää sitä selfie-tikkuna.
kaadon jälkeen ei kannata hätääntyä, vaikka tulee aika paljon sellaista tärinää. Adrealiini kuohahdus saa aikaan aika hyvää tärinää. Se helpottaa kun tietää sen olevan sitä eikä joku oire.
se sama adrealiini saa myös aikaan sen, että olen nähnyt jonkun ajavan mopolla mettään ja se sattui ja paljon, jätkä pomppasi kuin supermies pystyyn. vasta vähän ajan päästä se alkoi konkata jalkaansa ja tutkimaan naarmujaan.
Jos laittaa heti alussa kädet nyrkkiin niin sekään ei haittaa. Käsissä on paljon luita jotka voi mennä rikki ja joita on hankala korjata.
...kun laskuvarjoilu mainittiin, niin omalla kohdalla joskus kävin ko. kurssin ja siinä harjoiteltiin kaatumista(pallovarjot oli varavarjona, eikä niitä pysty ohjaamaan). Muistaakseni juurikin kädet vartaloon kiinni ja leuka rintaan ja siitä vartaloa rullaamalla suorilta jaloilta nurin. Mopoilla on tullut kaaduttua lukemattomia kertoja(enskaa, krossia, jäärataa, s-motoa, roadrasea) ja kerran on kypärä käynyt maahan(jäähän), kun tulin tikkana pää edellä alas :) , muuten on tuo leuka rintaan opettelu toiminut(Itse ainakin kuvittelen, että lihasmuistiin meni tuo juttu iihan treenaamalla / toistamalla).
Refleksi tahtoo olla ,että ottaa käsillä vastaan syöksyssä. Sitä pitäis yrittää välttää ja saada kädet nyrkkiin ja vartaloon kiinni, niin ei sormet kääntyile väärään suuntaan.
Lauantain kaadossa, samoin kuin muutaman vuoden takaisessa, ihan reflekseillä menny. Mitään kuvaa siitä, että olis ehtiny tekeen ennalta ajateltuja liikkeitä ei ole. Tosin molemmat melko hitaista vauhdeista, joten liu´ut olleet lyhyitä.
edit. juurikin varmaan kämmenellä nyt otin vastaan, peukalo murtu.
Tarpeeks monta kun noita kaatoja tulee niin ei mee ns. säkki päässä se kaadon hetkikään vaan on koko ajan tietonen siitä mitä tapahtuu. Eri asia sit ehtiikö reagoimaan.Lainaa:
S^Hansu kirjoitti
Lainaa:
GuessWho kirjoitti
Mulla venähti nivelsiteet ja viikko oli kepit. Se on tosiaan pahin vammautuminen itellä.
Tarpeeksi kun on ollut vauhti tai korkeutta niin ei ole ollut mitään jakoa kontrollointiin meni sitten kuperkeikkaa tai sivuttain kierien. Kaikissa tämmösissa tapahtumat etenee pirun nopeasti sen jälkeen kun meno alkaa. Vastaavasti taas etusen alta lähdöt on tosi hitaita tapahtumia missä ehtii vain muistelemaan, että älä yritä nousta seisomaa ennen kuin vauhti loppuu.Lainaa:
Nitrous kirjoitti
Noinhan siinä munkin haikkarissa kävi. Muistaa kyllä kaikin mitä tapahtu, mutta eipä siinä pystyny/ehtiny mihinkään vaikuttamaan. Tommonen sekunti kun on aika pirun lyhyt aika oppia lentämään. :DLainaa:
Vuorela kirjoitti
^ Jep, melko korkealla kävin minäkin.
Tajusin tuijottavani Kymppiä yläsuunnasta mutta muuta en sit tajunnut / ehtinyt.
Seuraavaksi tajusin kivun.
Saman kurssin käynyt. Meitä kyllä hyppyytettiin reilun metrin korkeelta korokkeelta ja yllättävän helposti sieltä pystyi rullata nätisti tonttiin. Tulihan tuota käytännössäki testattua ku yhdessä hypyssä ryssin tuulessa laskeutumisen jarrun, niin että käytännössä tipuin muutaman metrin korkeudelta.Lainaa:
jjjjj kirjoitti