Uusi Seelanti - Etelasaarta hiekkateilla

Kesaloma paatettiin viimeistella tekemalla 9 paivan reissu etelasaaren pohjois- ja keskiosiin.
Kalustona 3 hengen ryhmalla (allekirjoittanut, kiwi tyokaveri ja yksi aussi) oli Triump Scrambler ja 2 Kawasaki KLRaa.

3 viikon poutajakson jalkeen olikin yllatys aloittaa reissu vesisateessa. 500km veto Hamiltonista Wellington-Picton lautalle oli jaettu kahdelle paivalle, koska liikkeelle lahdettiin vasta iltapaivalla.

Ensimmaisen paivan paras patka oli odotetusti Forgotten Highway Taumarunuista Stratfordiin.
Tien varrelta loytyy aikoinaan vilkkaita kylia jotka ovat nykyaan lahes kokonaan hylattyja.

http://bit.ly/1RgT0LG

http://bit.ly/1OcGngV

Stratfordissa yopymisen jalkeen jatkettin rannikkoa alas kohti Wellingtonia.
Koska aikaa oli ylenmaarin, ehdittiin kavaista valilla rantsussakin.

http://bit.ly/1PmsCdr

Kartan mukaan rantaa pitkin meni noin 6km tie, mutta oikaisu hieman epaonnistui koska tie etelapaassa oli niin ohutta ja pehmeaa hiekkaa ettei niille uskaltanut kuormatuilla mopoilla. Ajeltiin sitten takaisin rannan pohjoispaahan jotta paastiin takaisin kovalle maalle.
http://bit.ly/1P0IbGZ

Wellington - Picton lauttamatka oli suunniteltu viimeisen paalle.
Lautta lahtisi vasta kahdelta aamulla, mutta Eary Boardin passeilla ja hytin varaamisella laivalle paasisi nukkumaan jo 11 aikaan. Nain siis teoriassa.

Kaytannossa vetta tuli vaakatasossa ja lautta saapui vasta 23:15 kovan merenkaynnin vuoksi.
Boarding onnistui vasta 1:00 koska henkilokunta joutui tekemaan ylimaaraisen siivouksen merisairaiden matkustajien jaljilta. Tama nosti vahvasti luottamustamme merimatkaan.

http://bit.ly/1Ol5CLM

Hytin osto osoittautu loistovalinnaksi, nukkumisaika jai vahille, mutta makuulla merenkaynti ei tunnu niin pahalle. Aamulla Pictonissa keli oli jo kohdillaan.
http://bit.ly/1OIXmsK

Kartan mukaan Picton - Blenheim vali on 28km, mutta onnistuimme loytamaan pikkupolun jota pitkin samaan matkaan meni 89km.

http://bit.ly/1IXIKFA

Taynna intoa pikkuesteet reitilta mesottiin pois hetkessa.

http://bit.ly/1SI638h

Reitti olisi jatkunut radiomastoilta viela ties minne, mutta paatettiin kuitenkin kaantaa nokka kohti Blenheimia.

http://bit.ly/1RgV1Yj

Blenheimista etelaan alkaa alue joka on taynna viinitiloja ja tylsia teita.
http://bit.ly/1SbY3Nw

Blenheimista lounaaseen loytyy sen sijaan hyvinkin mielenkiintoisia teita. Etenkin Molesworth station on erinomainen vaihtoehto etelaan pain siirtymiseen.

Kyseessa on rapsakka 185 000 hehtaarin maatila, jonka lapi meneva tie on avoinna kaikille osan vuodesta. Molesworthia pitkin paasee Blenheimista Hanmer Springsiin. Matkaa noin 180km josta valtaosa hiekkatieta.
Scramblerin rajoitetusta tankista huolimatta paatimme kipaista pikkutieta jollekin lukemattomista vuorista ennen Molesworthia.

http://bit.ly/1SbYwzb

Tilan maanmuodot poikkeavat hieman totutusta pohjanmaan maitotilasta.

http://bit.ly/1N1Bp2y

Moleswortin pohjois ja etelapaassa on portit joiden ulkopuolelta loytyy leirintaalue. Itse stationin alueella ei saa yopya. Tujautettiin teltat pystyyn pohjoispaahan jotta aamulla ollaan heti ns. hoodeilla.

http://bit.ly/1Zlue1C

Pitkan kuivan kauden jaljilta joissa ei ollut pahemmin vetta. Meidan onneksi sadetta oli tullut parin paivan ajan juuri ennen vuodenvaihdetta, joten tie oli edelleen auki. Viela joulun tienoilla varoiteltiin etta tie suljetaan tammikuun 1.

http://bit.ly/1ZluzS0


Tuolta tultiin

http://bit.ly/1SI7OCB

ja tuonne jatketaan

http://bit.ly/1IXJzya

Tien varrella on 2 huilipaikkaa pyorailijoille ruokailukatoksen ja WC:n kanssa.

http://bit.ly/1ZeX8LA

Ei haise veskissa p*ska kun avaa vahan ovea

http://bit.ly/1ZeXeTp

Tie oli hyvakuntoinen hiekkatie jota vetaa lapi vaikka normaalilla henkiloautolla, joten Hanmer Springsissa oltiin ennen lounasaikaa

http://bit.ly/1PYq8Xb

Lounaan jalkeen takaisin pohjoisen suuntaan St. Arnaudiin Rainbow Roadia pitkin joka on avoin vain moottoripyorille ja 4WD vehkeille.


Ennen Rainbow Roadin alkua loytyy pari hyvaa sivutieta.
http://bit.ly/1ZeXMZp

http://bit.ly/1mOloIF

Valissa pulahdus joessa. Vesi oli hitusen kylmaa.

http://bit.ly/1mP4wAQ

Majoittuminen Lake Tennysonille ennen Rainbow Roadille menoa.

http://bit.ly/1mOlwYz

Rainbow Roadilla keli suosi edelleen koska jokien vesi voi nousta nopeasti kun vuorilla sataa. Tapasimme loppuviikosta ryhman joka oli yrittanyt paasta lapi seuraavana paivana yhden sateisen yon jalkeen. Kahden hukutetun F700:n jalkeen ryhma oli paattanyt jattaa leikin kesken.

http://bit.ly/1TOdtp2

Pakollinen poseerauskuva Rainbow Roadin pohjoispaassa.

http://bit.ly/1P0Pz5c

St. Arnaudissa pidetyn lounastauon jalkeen matka jatkui edellen paateita valtellen Murchisoniin.
Talla kertaa 4WD reitti paljastuikin kokolailla vaativaksi reitin jyrkkyyden, kivien ja rengasurien vuoksi.

Maisemat Rotoroa jarvelle olivat komeat.
http://bit.ly/1JE0QMM

Joskin aussikaveri ei niita pahemmin osannut arvostaa kaadettuaan KLR:n tassa alamaessa ja huomatessaan etta samalla hajosi syylari.

http://bit.ly/1kYzmWB

Murchisonissa oli onneksi hotelli/baari jossa otettiin runsaasti ryyppyja murheeseen. Henkilokunta piti hovelisti baarin auki aamuyohon vaikka muita asiakkaita ei ollut lahimaillakaan. Ehka osaksi siksi etta baarihenkilostolla aukesi korkki 23:30 jotta pystyivat osallistumaan aktiivisesti juopotteluun puoli kahteen asti.

http://bit.ly/1VXt7Qa

Seuraavana aamuna kylanraitilta loytyneen kuorma-auton kunto heijasti osuvasti tiimimme tilaa.

http://bit.ly/1IXKVc9

KLR:n ajokuntoon taikonut aussi ei uskaltanut enaa tata pahemmille teille. Taitaa tuhertaa vahan itkua tassakin kuvassa kun miettii mita vuokraamo sanoo mopoa palauttaessaan.
http://bit.ly/1UHI4Vg

Jotain pienta vesiputousta kaytiin katsomassa kaikkien turistien

http://bit.ly/1SIcvfH

Valilla jatettiin aussi huilimaan tienvarteen ja kaytiin katsomassa minne mielenkiintoisen nakoiset pikkupistot vie paatielta.

http://bit.ly/1JE1DND

http://bit.ly/1OlaK2x

Pikaisen jaahdytysnesteen ostostopin jalkeen Greymouthissa suunnattiin kohti itarannikkoa Arthur's passia pitkin.
http://bit.ly/1N1HEmU

Saatiedotus oli luvannut koko paivaksi kaatosadetta, joten ajelu vain pilvisessa kelissa yli vuorten yli oli puoli voittoa.

http://bit.ly/1Zf0aPO

Iltapaivaa kohti keli alkoi muuttua koko ajan sateisemman nakoiseksi

http://bit.ly/1K7A4aE

joten paatimme mokkeilla seuraavan yon.

http://bit.ly/1RgYhTl

Motellin pihalla pyori pari keaa, jotka ovat tunnettuja tuholaisia. Kumiset ja kiiltavat osat kiinnostavat, joten aamulla voi yllattya kun autosta on riivitty antenni tai tuulilasin tiivisteet yon aikana. Onneksi jattivat mopot rauhaan.

http://bit.ly/1ZlAM09

Yolla tulikin vetta kaatamalla ja aamu valkeni kunnon vesisateessa. Aiempien paivien perusteella koko tiimi tiesi ettei hanskat ja kengat pida vetta, joten haimme respasta kasan muovipusseja ja virittelimme jesarilla nayttavat sadevarusteet. Tosin kaasukadessa kayttamani seesaminsiemen bageli pussi oli hieman liian pieni.

Kuten tavallista, vuoret blokkaavat lansituulen tuomat pilvet ja vuorien itapuolella on kirkasta.
Christchurchissa olikin napat 26 lamminta, joten muovipussit kasissa ja jaloissa nayttivat ihmetyttavan kylalaisia hieman.

Kunnon turisteina kavimme uudelleenrakennetussa keskustassa kaffella.

http://bit.ly/1OJ9dag

http://bit.ly/1K7Cjum

2011 jaristyksen jalkia on edelleen nahtavissa hammastyttavan paljon jopa keskustassa, missa kokonaisia kerrostaloja seisoo hylattyna ja puoliksi purettuina.
Pahiten karsineesta lahiosta ei tosin ollut enaa paljoa jaljella.

http://bit.ly/1ZlF47R

Kaupunki alkoi ahdistaa ja paluulautta lahtisi seuraavana paivana Pictonista, joten aloitimme siirtymisen pohjoiseen jalleen Hanmer Springsin ja Molesworthin kautta.

http://bit.ly/1OJ9tpQ

Viimeinen telttayo Seddonin lahella vahan Blenheimista etelaan.

http://bit.ly/1Rh0XR5

Lautta lahtisi vasta illalla, joten aikaa oli ajella Blenheimista Nelsoniin syrjaista 4WD reittia pitkin.

Havelockissa toinen aamupala naamariin koska Blenheimissa eksyttiin vahingossa johonkin hiton hipsterikahvilaan.

http://bit.ly/1P0XFuI

Reitti osoittautui kokolailla kivikkoiseksi ja Scramblerin iskunvaimennus varsinkin takana ei ymmarra moisesta pinnasta mitaan.
http://bit.ly/1TOkzK9

Reitin puolivaliin paastiin helposti.
http://bit.ly/1ZVvmpm

Matka kohti Nelsonia jatkui lyhyen stopin jalkeen. Puskassa piileksi jokin "Road Closed" merkki, mutta portti oli auki joten paatimme ignoorata moiset varoitukset.

Puhtaiden kalsareiden vaihtotauko. Reitti laskeutuikin todella jyrkasti maen paalta joelle ja alamaki oli taynna sellaista tiilen kokoista pyoreaa/soikeaa kivea. Haasteellinen lasku mutta ei

http://bit.ly/1OWiXjh

Nelson paljastui kivan nakoiseksi kaupungiksi ja paljon isommaksi kuin kuvittelin.
Keli oli muuten kohdillaan mutta tuuli oli noussut todella kovaksi. Ei tosin tarvinnut huolehtia kahvilan poydan siivoamisesta kun tuuli puhalsi kaiken irtaimen poydalta korttelin paahan.

http://bit.ly/1VXzAuk

Pictoniin paasee nakojaan laivalla Australiastakin. Paatti ei tosin rantaudu Pictoniin vaan noin 10km paahan mista turistit roijataan bussilla kylalle. Busseja riittikin ihan mukavasti koska paatissa oli noin 3000 matkustajaa jotka eivat olleet kayneet maissa kolmeen paivaan.

http://bit.ly/1SIigtG

Paatilla odottelemassa lahtoa takaisin pohjoissaarelle.
http://bit.ly/22UmhzQ

Hotelli oli buukattuna suoraan terminaalin vieresta, joten painuimme lautalta suoraan hotelliin ja nukkumaan.
Aamulla alkoi puuduttava 500km loppuveto kotia kohti.
Ei tosin ollut niin kova kiire, etteiko ehtinyt heittaa pikku sidetrippia Ruapehun rinteille.

http://bit.ly/1kYHcPY

http://1VXAw1R

http://bit.ly/1mOwhKt

Olisi ollut nayttavaa paattaa reissu tasan 3000km lukemaan, mutta nyt ei voimat riittaneet puuttuvien kilometrien ajamiseen ihan asiakseen.

http://bit.ly/1SIiEbK

Hyvää tarinaa. :thumbup:

Hyvä stoori, tuttuja mestojakin näkyi :)