Kotarin 1290 Super Adventure 2015 testissä...
Jokaisella on omat mielihalut pyörästä. Mihin sitä tarvii ja minkälaiseen käyttöön. Minulle paras on sellainen pyörä jolla on helppo lähteä Siwaan tyyliin kypärä päähän ja menoksi. Lisäksi se pitää pystyä valjastamaan matkapyöräksi Euroopan turneelle tai Turkkiin ja siitäkin eteenpäin. Hayabusan ja Daytonan jälkeen kaipaan kuitenkin tehoja ainakin kohtuullisesti. Minulla pyörä talvehtii aina Espanjassa tai Turkissa joissa tulee ajeltua todella paskoja teitä pitkin vuorenrinteitä ja siis käytännössä minun ajokausi on 12 kk.
Näillä spekseillä ostoaikeissa pääsin vihdoinviimein kokeille ko. kotarilla.
1km ajettu kotari, aikaa kolme tuntia (meni hieman enemmän...), puolipilvistä/sadetta...Nopeat silmäilyt nappuloihin ja toimintoihin, räpläilyä, ykkönen silmään ja Neotecin visiiri alas.
Heti kärkeen miinukset. Muutama seikka hieman "kismittää".
Pitkien valojen "viiksi" meinaa huomaamatta joissain kohtaa (ehkä viisi kertaa) painasta pitkät päälle, voi ja onkin tietty tottumiskysymys ja tietysti kun siinä himoissaan painelee nappuloita niin sattuu ja tapahtuu. Toinen pienen pieni juttu on että kun laittaa virta-avaimesta tankolukkoon niin ainakin hanskat kädessä avain on hankala ottaa pois. Sekin tottumiskysymys.
Tehoja siinä on kyllä riittävästi vaikka en päässytkään rajoittimen (1000km kai nostetaan rajoitinta?) takia täysiä valjastamaan. Pyörällä oli siis ajettu huimat 1km ennen testiä ja mun mielestä tuossa 150km:n jälkeen se jotenkin piristyi :O
Karttoja muuttamalla saa kyllä sellasen pyörän alle kuin haluaa. "rain" asetuksella pyörä muuttuu aivan eriluokan pyöräksi. Ajelin mamman kanssa tunnin lenkin ja huomasin että sade kartalla se on tollaseen rauhallisempaan ajoon erittäin bueno. Paljon pehmeemmäksi muuttuu kaasun käyttö. Sportilla ja 160hv kotari muuttuu katusukkulaksi ja noilla tehoilla tollanen pyörä onkin sitä parasta antia mitä voi saada, selkä pystyssä menee kun prkl ja vääntää oikeestaan millä pykälällä tahansa. Kaikkea muutakin siitä saa noitten välillä kun painelee ja selailee valikkoa joka on todella yksinkertainen vähän tyhmemmällekin.
Ajoasento on kyllä miekäläisen 183cm/110kg varrelle hyvä. Ensimmäinen matkaenduro jossa ei ala ahteri ja ahterin häntäluu huutamaan hoosiannaa ekan sadan kilsan jälkeen! Perseitä on tietty monenlaisia mutta mun perse on ainakin Caponordilla ja Varaderolla ollut ongelma nro 1 kun pidempiä matkoja ajelee :sad:
Jousituksen comfort asento oli ehdottomasti tollaseen semiajeluun paras. Kotari nielee montut ja muut eleettömästi ajoin sitten yksin tai mamman kanssa.
Paljon puhuttua kaarrejarruluistonestoabskallistusanturi tsydeemiä piti tietenkin testata. Hampaat irvessä tiukkaan kurviin ja sadekelillä pelkkää etujarrua painamalla arvelutti. Mutta kun myyjäkin sitä piti ihmeenä ja kehui kuinka se sinne menee niin kauhun sekaisin tuntein annoin mennä. "trrrr..." -ja jumalauta, sehän ei karannu mihinkään, ei meinannutkaan lähteä luistelemaan!! Tuntui "vanhanliiton" pyöriin verrattuna todellakin ihmeelliseltä. Vaikka kyllä oli oikea jalka pedaalilla niin valmiina kun voi olla että jos se vaikka meinaa kuitenkin etusen luistattaa alta...Vauhtia oli kuitenkin senverran että jos ois Daytonalla sinne menny samaa vauhtia niin ois voinu tienvarsisorat ropista.
Tuosta sitten innostuneena ja kartat naputellen lähdinkin sitten off roadia kokeilemaan. Jos joku väittää tuon tyypin pyörästä että tämä on "möhkö" niin kannattaa joko a) kokeilla vanhaa kunnon Varaderoa b) ostaa aito crossi tai c) ajella muutama vuosi lisää kokemusta ihan asfalttiteitä pikkuhiljaa soran kautta poluille. Tätä pyörää pystyy kyllä viemään sellasta haipakkaa että jos tarvii vielä enemmän enduroa niin valitse kohta b) tai PV suzuki :hanuria:
Kello lähenee luovuttamista. Ehtisinkö vielä käydä hörppäämässä kahvit ABC:llä maantiepätkän jälkeen. Street päälle ja koneelle leipää. Ohittelut autoista menee kutosella nopeasti. Ehdin vaikka polizai tulikin vastaan...onneksi sillä oli vilkut päällä ja kiire johonkin tehtävään.
Pyörä parkkiin ja viimehetken pällistelyt ja suunnitelmat. Ainakin akran pöntöt pitäis saada. Lisävarusteita hmm...siinä on melkein kaikki mutta kun puhutaan reippaasti yli kahden kympin pyörästä niin siinä kohtaa on sitten sama ottaa alkuperäiset lisät. Mäkilähtöavustin on kaksi päällä ja lastattuna Turkin vuoristoteillä ylämäessä lampaita odotellessa kova sana. Alkuperäinen levyjarrulukko ehdoton. Tarviiko tuo jotain lisävaloja? En usko koska kaarrevalot on olemassa. Ja ja ja...
Herra toimitusjohtaja sapastelee paikalle.
"no onhan tässä tällaisia juttuja mitkä tympäsee" ja aloin luetella pikkuasioita...
"No miten edetään"
"laita siihen kaikki lisät ja PRKL, ALA TEKEMÄÄN PAPEREITA."
Ensi viikon lopulla huristelen uudella kotarilla. :orgmp:
Re: Kotarin 1290 Super Adventure 2015 testissä...
Tämä korkeus oli ainoa isompi asia joka häiritsi. Vois kuvitella että täydessä lastissa on liikennevaloissa aika tarkoin pysäytettävä. Kone oli loistava, tehoa riittää. Pientä tärinää moottoritienopeuksissa ainakin bläkkäriin verrattuna.