Vuokrapyörillä Uusi-Seelannissa
Vietettiin Rvan kanssa Joulukuu 2014 kiertelemällä vuokrapyörillä Uusi-Seelantia, kaikkiaan 34 päivää, 6.000 km ja paljon kokemuksia. Reissun ajatuksena oli naatiskella mutkapätkistä (toteutui), tutustua golftarjontaan (toteutui) ja nauttia paikallisen keittiön tuotoksista (toteutui mutta tuotti semipettymyksen). Paikalliseksi yhteistyökumppaniksi valikoitui muutamien tiedustelujen jälkeen Christchurch’ssä majaansa pitävä South Pacific Motorcycle Tours (SPMT) joka toimitti allemme uudenkarheat Gessut ja huoltoauton kuskeineen. SPMT hoiti myös kaikki majoitusvaraukset, golfaikojen bookkaukset yms., eli kyseessä oli eräänlainen avaimet käteen paketti. Retken suunnitteluun meni lopulta aikaa puolisen vuotta ja sähköposteja maapallon toiselle puolen lennähti loppupeleissä lähes 100 kpl! Kaikki järjestelyt toimivat juuri kuten oli luvattu, pyörät (R1200GSW & F700GS) oli molemmat pakasta vedettyjä, juuri tonnin ensihuollosta tulleita. Mistään opaspalveluista ei oltu sovittu, mutta huoltoauton kuski Mark osoittautui todelliseksi tietopankiksi; ei ihme kun mies kertoi työskennelleensä Uusi-Seelannin matkailubusineksessa eri tehtävissä yli 30 vuotta. Kaveri tuntui tuntevan joka kolkan saaristaan ja joka toisen vastaan tulevan ihmisenkin!
Reissu jakautui kahteen osaan niin että ensimmäiset kolme viikkoa keskityttiin lähinnä ajamiseen eteläsaarella ja jälkimmäiset pari viikkoa ajettiin vähemmän mutta pelattiin golfia sitäkin enemmän pohjoissaarella. Osoitautui hyväksi suunnitelmaksi, sillä eteläsaari on ehdottomasti se parempi paikka ajamiseen; saari on aika iso – suunnilleen 900 x 200 km – siellä asuu alle miljoona ihmistä, hauskoja tyhjiä mutkapätkiä riittää ja maisemat ovat ihan helvetin komeita. Joulukuu on paikallista alkukesää ja lämpötilat eteläsaarella pysyivät kymmenen ja kahdenkymmenen asteen välissä, pohjoissaarella 25 asteen tietämissä. Kun koko reissussa jouduttiin ajamaan vesisateessa peräti 73 km voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa kelien suosineen.
Ennen reissua ehkä eniten jänskätti rystypuolen liikenne; mä tunnen oloni kohtuu mukavaksi auton ratissa väärällä puolella tietä päivän totuttelun jälkeen, mutta prätkällä en ole eläissäni ajanut rystyllä. Huoli osoittautui turhaksi, varmaan siksi että toisin kuin autossa, on prätkässä kaikki hallintalaitteet tutuilla paikoillaan, joten koko huomion voi kohdistaa liikenteeseen. Sovittiin Rvan kanssa että ajetaan kuten himassakin, eli mä edellä hän perässä ja jos yhtään näyttää että mä alan harhailemaan väärälle kaistalle, huomautus tulee välittömästi. Homma meni paremmin kuin uskalsin odottaa, vain yksi huomautus huoltsikalta poistuttaessa. Uusi-Seelannin liikennekulttuuri on kyllä ihan oma lukunsa, mulle jäi jotenkin sellainen vaikutelma että esimerkiksi ohittaminen on jokseenkin vieras tapahtuma paikallisille. Niin ohittaminen kuin ohitettavana oleminenkin tuntui olevan jopa vielä vaikeampaa kuin Suomessa, eli ihan helvetin vaikeaa! Lisäksi oman mausteensa liikenteeseen tuo vuokra-autoilla toikkaroivat kiinalaisturistit, joilta voi ihan oikeasti odottaa ihan mitä tahansa. Yksikin kiinalaistäti junnasi mutkapätkää jollain tila-autolla sellaista kahtakymmpiä ja kun ajettiin se kiinni niin täti teki tilaa – väistämällä vastaatulijoiden kaistalle! Mutkassa vastaan tulleen matkailuauton kuskin ilme oli näkemisen arvoinen. ;) Paikallisista nopeusrajoituksista voisi kerrankin sanoa että ovat motoristiystävällisiä: taajamissa ajetaan kuten meilläkin sitä neljää- tai viittäkymppiä, mutta kun taajama loppuu, alkaa satasen rajoitus, riippumatta millainen tie on kyseessä. Sitä samaa hunttia saa painaa sellaisilla hätäisesti auton levyisillä syheröillä ja moottoriteillä. Ja kaikilla siltä väliltäkin. Vain äärimmäisessä hädässä saattaa rajoitus hetkeksi laskea kahdeksaankymppiin, mutta sellaiset pätkät ovat todella harvinaisia. Paikallinen erikoisuus on ennen jokaista mutkaa olevat varoitusmerkit, joista voi päätellä hieman mutkan muotoa ja lisäksi merkkiin on piirretty ko. mutkaan suositeltava nopeus. Hyvin pian totesimme että jos suositus 70 tai yli, ei mutka aiheuta toimenpiteitä ja kun suositus putoaa kolmeenkymppiin tai alle, on kyseessä oikeasti tiukka vekki.
Reissu oli ihan loistava, mutta toista kertaa tuskin tulee lähdettyä. Ai miksikö? No ensinnäkin Uusi-Seelanti on ihan tolkuttoman kaukana, lyhyimmilläänkin matkustamiseen menee pitkälti yli 30 tuntia suuntaansa. Toisekseen ne tiet; kehä III:n ulkopuolella liikennetiheys on suunnilleen sama kuin tuollakin, eli meille härmäläisille ei mitään uutta, jollekin keski-eurooppalaiselle nahkahousulle juttu on toinen. Lisäksi tuollaisia tyhjiä vuoristoteitä löytyy paljon lähempääkin, esimerkiksi Andaluciasta tai Pyrenneiltä. Ja kupletin juoni on sama kuin Suomessa tai Espanjassa, ne vetomiesten mutkapätkät on hakemalla haettava, ei niitä joka kulmalta lähde. Lisäksi tuolla ei ole käytännössä tarjolla muita kuin paikallisia viinejä ja ne ovat kyllä suomeksi sanottuna aivan hevosenvirtsaa! :D Mutta ihan hemmetin hieno once-in-a-lifetime –reissu! Nyt höpötys seis ja kuvia kehiin.
-jp-
Päivät 1-8
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...psnl3teudw.jpg[/IMG]
Päivät 9-19
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...pswiljk8cc.jpg[/IMG]
Päivät 20-34
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...psrfpezqno.jpg[/IMG]
Uusi-Seelannin eteläkärki ”The Bluff”.
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...pss9166bgw.jpg[/IMG]
Uusi-Seelannin pohjoiskärki ”The Cape”.
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...psex0swlue.jpg[/IMG]
Mttaristoon teipattu keep left –nuoli helpottaa elämää kummasti.
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...psmjx7htv1.jpg[/IMG]
Voimlaitos. Tuollainen jakoboxi on reissussa tosi kätevä, ulos tulee 4 x AC ja 2 x USB joten erilaisten härpäkkäiden lataaminen sujuu kohtuu kätevästi.
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...psr6tsnjmt.jpg[/IMG]
2000 vuotta vanha kauri –puu. Rvakin on siellä mutta aika snadina.
[IMG]http://i34.photobucket.com/albums/d1...pshzy2ttgr.jpg[/IMG]
Jatkuu...
