-
Keski-Sveitsissä sijaitsee upea passo-kokonaisuus johon on varattava kaksi, mieluummin kolme päivää.
Itä-Länsi suuntaisesti kulkee kolme tietä, pohjoisimpana Sustenpass, sitten Furkapass ja eteläisimpänä Nufenenpass.
Idässä rajaajana ovat St Gothardin tiestöt ja lännessä Grimselpass.
Makuja on monia, miten nämä ajaa, meille mukavinta näin. Huomioitavaa, että ajan melkein kaikki ajot serpentiineillä kyytiläisen kassa, joka on täysin eri asia, kuin ajaa soolona!
Sustenpass aloittaen Wassenista aamulla. Kirkkaalla ilmalla aurinko paistaa takaa, valtava laakso jää vasemmalle, eli ajo on kallionpuoleisella kaistalla. Helppo ajaa, aurinko valaisee korkeuksiin kohoavat kalliojyrkänteet joiden välistä syöksyy alppipuroja kaukana alhaalla vihreänä siintävään laaksoon. Tätä ajoa on toistakymmentä kilometriä kunnes tullaan huipulle, jossa on pikkuinen järvi, luntakin heinäkuun lopulla ja viileää. TÄMÄ ON UPEA PASSTIE. Maisema verrattavissa Madeiraan.
Grimsel, ajo pohjoisen suunnasta, väljää hienoa ajoa, erityisenä sammaleen kuorruttamia vihreitä kallioita. Ylempänä voimantuotantoon rakennettu valtava patojärjestelmä ja ylhäällä pieni alppijärvi. Upea se on tämäkin.
Ylhäällä vielä erikoinen: Panoramstrasse Oberaar, meno-, paluuajot kellonajoittain.
Furkapass, suunta on makuasia. Matkalle sattuu hieno Rhone-jäätikkö ja kannattaa maksaa 5 €:n pääsymaksu jäätikön äärelle. Siellä on nimittäin jääluola, joka hakataan joka vuosi uudestaan, näin on tehty jo 140 vuotta.
Upea erikoinen tunnelma sinisen jään levittäyessä joka puolelle keskellä kesää!
St Gotthard: kaikki kannattaa ajaa. Ensin vanhaa mukulakivistä postitietä alas, alhaalla Airolossa vaikka kahvit tai lounas ja takaisin ylös Gotthardpasson väljää uudehkoa tietä pitkin. Mahtava vetomesta.
Gotthard-Tunneli ja vanha tie Andermatt-Wassen kokemisen arvoisia.
Nufenenpass vielä Ulrichenin ja Airolon välissä ja siinähän sitä on ajettu melkoisia mestoja.
Nufenenillä heinäkuun lopulla paikoin lumipenkkoja metrien korkuisina.
Muoks. Lisäys. Kun Sveitsiin menee, kannattaa ostaa se vignette 40 CHF, eli reilun kolmekymppiä. vs. suunnitella ajoja höyläämällä pikkusyheröjä.
Pariin kertaan poliisin läsnäollessa motarilta poistuttaessa katsoivat kyllä tarraa. Jos sitä ei olisi näkynyt, no en tiedä olisivatko kysyneet.
Ja tarran liimauksessa kanta lompsaan Jos tarra vahingoittuu tai se yritetään varastaa, mikä ei kylläkään onnistu kun irrottaminen ehjänä mahdotonta, kannalla voi todistaa että hankittu on.
-
Sattuipa silmiin tämä viesti kun kävin läpi viestiketjuja. Itse ajelin viime kesänä tuon Furkapassin. Tarkoitus oli ajaa Bernistä Wasseniin pitkin Rhone laakson pohjaa, mutta tie alkoikin nousta ja päätyi aina noin 2,5 kilometrin korkeuteen. Tuohon en ollut varautunut, mutta kun muitakaan teitä ei tarjolla ollut ei auttanut kuin jatkaa. Jälkikäteen ajatellen tämä oli Sveitsin matkani muistorikkain päivä. Matkalle sattui Goldfingerin kuvauksissa käytetyt reitit:thumbup:
-
Jovvain! Täältähä nuo löytyy satulasta käsin kätevästi....:;):
https://www.youtube.com/watch?v=4xMm...lI4gmcZWVAqwoL
-
Onko ihan välttämätöntä ottaa nuo kulmakunnat puheeksi...oikein sattuu kun tekis mieli sinne lähtee...mutkun on vähän aikaista ja muutakin tekemistä (on olevinaan).
No, joka tapauksessa mahtavia paikkoja etenkin maisemallisesti.
Jos ihan ajamista aatellaan niin Dolomiiteilla korkeuserot ovat lievempiä ja mutkat loivempia, joten ei tarvi ykköselle asti vaihtaa, toisin kuin äärimmäisen tiukoissa lacetti-tornante-kehren-serpomutkissa. Juohevampaa ajamista, maisemat on sielläkin kyllä upeita.
Molemmat kyllä mullekin kelpaisivat!
