Tämä on tosikertomus Kurtista, germaanialaisesta Gessu-ohjastajasta sekä siitä, mikä ajaa hänet katsomaan talvisodan taistelupaikkoja suomalaiseen korpimetsään. Samoin kuin niistä arvoista, jotka ovat heille tärkeitä sekä myös heidän loistavasta organisaatiokyvyistään.... .:;):
"Siksi otimme tst-kaasut käyttöön"
Tarina alkaa:
Kurtin ja minun kohtaamiseen tarvittiin kolmas osapuoli, eräs suomalainen ohjastaja itäsuomesta, joka soitti minulle talvella 2014, ja kysyi lupaani antaa nimeni ja @-osoitteeni Kurtille. Kurt, kun oli erittäin, suorastaan sairaalloisen kiinnostunut suomen ja neuvostoliiton välillä käydyistä "maaotteluista vuosina 1939-1945. No, tuumasin jotta mikäpäs siinä, eihän tuo mitään ota, jos ei tosin annakkaan. Tämä kolmas osapuoli, kun oli jostain saanut tietää, että olin myös itse ainakin aikoinaan hyvinkin laajalti kulkenut ja samoillut noilla tst-alueilla ja mannuilla, samoin kuin sattuisin myös tietämään asiasta jotain.
Eikähän sitten mennytkään kauaa, kun Kurt otti yhteyttä eikä meinannut edes pientä taukoa tulla hänen niin tiiviiseen @-postiliikenteeseen! Oli iltoja, jolloin oli 4- tai 5:kin meiliä laatikossani, koskien hänen tälle kesälle suunnittelmaansa suomen matkaansa: missä kannattaisi käydä, minne mennä, mistä saisi junaliput, mistä prepaid-liittymän, yms. jne. tms. Eikähän siinä mitään, kun olin kerta luvan antanut, niin annoin sitten myös apuani jokaisessa asiassa, mihin vain pystyin. Hyvin siinä illat kuluivat, kun viestiliikennettä oli jopa melkein "chattailemällä", puolin ja toisin. Hyvin tuntui Kurt suomen matkaansa valmistelevan. Oli kysymyksiä myös reitistä, ennättäisikö käydä siellä ja täällä? Oliko mahdollista ajaa kuten germaaniassa? Jos ei, niin mitkä ovat nopeusrajoitukset? Vain heti alkuunsa, tuo hänen pohjoisin käyntipaikkansa, norjan Vardö, verrattuna lomamatkan lyhyyteen, 13 vrk:tta, josta 2 ensimmäistä menisi vieläpä laivalla, matkalla suomeen, tuntui kovin lyhyeltä. Etenkin, kun hänen tarkoituksenaan, siis nimenomaisena tarkoituksenaan, oli tarkastalla ja käydä reitille osuvilla kaikilla mahdollisilla tst-paikoilla, sekä museoissa! Yritin neuvoa hänen ajoreitilleen tietysti mahdollisimman monia "hyviä" kohteita, joissa näkemistä riitti, mutta kuitenkin niin, että hän pääsisi uuden uutukaisella Gessullaan suoraan kohteille, tai ainakin niiden viereen. Hän kun oli ostanut keväällä uuden vesigessun, eli R1200GS:n!
Tarjouduin lähtemään hänelle oppaaksi, tutuille Itäsuomen talvisodan tst-kentille, Kuhmoon, pariksi päiväksi. Olihan tuo maasto itselleni niin tuttu jo -70 luvulta, sekä tiesin siellä käytyjen paikallisten taistelujen kulun, sekä ennen kaikkea, osaisin viedä hänet juurikin "hyville" tst-paikoille, joissa olisi nähtävää, eikä hänen aikansa kuluisi niiden etsimiseen. Varasin hänelle sen ainoan hotelliyönkin Kuhmosta, joka häneltä vielä puuttuisi, koska kaikki muut, koko reissun hotellimajoitukset hän oli jo varannut kotoaan käsin, hyvissä ajoin siis! Tämä oli sitä germaanialaista täsmällisyyttä, jos mikä! Oli varannut laivaliput edes- takaisin suomeen ja suomesta, sekä nuo majoitukset. Vain auto-juna-yökyyti Rovaniemi-Pasila enää puuttui, mutta pienellä vaivalla, tai oikeastaan, aika suurellakin vaivalla, sain sen hänelle sittemmin myös varattua, josta tosin täälläkin on oma pieni juttunsa, mutta se siitä. Nyt Kurtin lomamatka suomeen voisi alkaa.
Kurt on eläkkeellä oleva insinööri, joten aikarajoitusta hänellä ei periaatteessa matkanteossa ole. Oli vain jotenkin tullut siihen tulokseen, että tuo aikaväli: 30.06 - 12.07 hänelle riittää. Ja olihan kaikki jo etukäteen varattu ja se reittikin oli "hakattu kiveen". Keine problem !
Uusi pakasta vedetty vesi-Gessukin pitäisi huolta, että kaikki sujuu kuten pitääkin. Maanantaina 30.06. Kurt ajoi Gessunsa laivaan, josta matka suomeen alkoi. Ja vihdoin keskiviikkona, laiva rantautui Helsingin satamaan klo 11:30, jolloin Gessu ulostautui suomen mantereelle. Genau! Ensimmäinen etappi, oli tietenkin lento-osasto Kuhlmeyn operaatiokenttä Immolassa. Tuolta jatkosodan aikaan toiminut lento-osasto antoi suomelle, merkittävää torjunta-apua taistelussa neuvostovoimia, etenkin heidän panssarikiilojaan vastaan. Aikataulullisesti, Kurt oli tuolle keskiviikolle suunnitellut Immolan lisäksi entisessä päämajakaupunki Mikkelin, jalkaväkimuseossa käynnin, ja illaksi hän saapuisi sitten tänne Jyväskylään, ei kuitenkaan meille yöksi, vaikka näin olin toivonut, vaan Hotelli Miltoniin yöpymään. Ajomatkaa tulisi tuolle ensimmäiselle ajopäivälle n 500km. Minulle hän ilmoitti saapuvansa hotelliin, klo 19:00, jonka jälkeen olisimme tervetulleita "drinkille", hänen kanssaan..... . Tiesin jo edeltä käsin, ettei tuo aikataulu ole mitenkään mahdollista. Itse arvioin, että hän olisi hotellilla aikaisintaan klo 21:00, niin kuin muuten sitten olikin....mutta eipäs mennä asioiden edelle.
Ajokelit eivät luvanneet mitään "herkkuja", tuolle päivälle: pilvistä, vesikuuroja, +13-15´c, ja koko tuolle matkalle! Kurt oli jo aikaisemmin kertonutkin, että kylmä ei häntä haittaisi, mutta jos sataa, niin sitä hän "vihaa" :kääk:. Ja nyt siltä näytti, että tulee ehkä jopa "isoviha"! Lähtin päivän aikana Kurtille sms-viestin, että Mikkelin jalkaväkimuseo menee kiinni jo klo 17:00, joten tietäisi, kuinka kauan sopii oleskella siellä Immolan kentällä. Ettei tulisi ainakaan yllätyksenä tuo.
Ei tullut mitään vastausta Kurtilta, ei päivällä, ei iltapäivällä, eikä sitten illallakaan.... lähetin vielä uuden viestin, että vaihtoehtoisesti, hän olisi tervetullut meille kotiin, illalliselle, syömään vaimoni leipomaa kinkkupiirakkaa sekä runsasta salaattia, mutta lisäsin, koska mitään viestiä emme olleet saaneet, että ymmärrämme täysin, mikäli menisi myöhään ja jos hän olisi päivän pitkään ajoon ollut väsynyt, että näkisimme sitten vasta aamulla meidän kotona. Ei tullut vastausta tähänkään? Sitten vielä ennen ilta yhdeksää, laitoin vielä yhden viestin, kysellääkseni, että oliko hän lähempänä Mikkeliä, vaiko Jyväskylää, johon hän sitten muutaman kymmenen minuutin päästä vastasikin: "Hi ! I ´am here in Milton Hotel. I´am so tired and wet, so we can see you tomorrow morning at 9:00! Servus: Kurt. Vastasin siihen, että hyvää yötä ja nähdään siispä huomenna meillä.... .
No, hyvä että pääsi onnellisesti kuitenkin perille! Tosin nyt jäi ne "drinkit", tai / ja se meidän illallinen, mutta toivottavasti Kurtin huolella suunniteltu ajopäivä oli muutoin ollut täydellinen !
No, sitten aamulla selvisi, ettei se suinkaan ollut sitä! Nimittäin, se Immolan kenttä, tai siis se lento-osasto Kuhlmeyn muistomerkki, sitä ei Kurt ollut löytänyt mistään! Ei löytänyt, vaikka hänellä oli navigaattori uudessa Gessussaan, ei löytänyt, vaikka oli Google Maps omassa kännykässään, eikä ollut löytänyt, koska ei sitä minulta ollut kysynyt.....:boring: ....tuli jotenkin mieleen se: "lähtivät kuin kesävarusteissaan sotaan", ( silloin kun oli se Stalingadin suurmotti, jossa niksmannit olivat kesätakeissaan, vaikka iivanoilla oli turkikset ja töppöset, ja siperian viima kun se siellä aroilla puhalsi ja varjossa oli -30´c ja enemmänkin...)
Noo, sitten kun oli aikansa, n 2 tuntia siellä ristiin rastiin ajellut ja kiertänyt kehää, niin käänsi eturenkaansa kohti Mikkeliä. Ja kuinka ollakkaan, oli sitten jalkaväkimuseon löytänyt aika hyvin, vaan kun oli jo ovet menneet kiinni, että siis semmoinen tapaus..
Ja sitten siinä tietenkin jäi ne kauniit maisematietkin ajelematta, joita hänelle olin neuvonut ajelemaan, matkalla tänne Jyväskylään!
No, hotellihuone oli kuitenkin ollut hyvä - ja hotelli kanssa. Tuli meidän pihalle sitten melkein klo 09:00, ( 09:26 tms. ), kun itse olin laittanut "parasta pöytään", eli nyt sitten syötäisiin ja juotaisiin kaffeet ja kinkkupiirakat, yms. paakkelssit, vaan eihän se nyt niin mennyt.... Kurt iski tuliaiskassin ovella käteeni, ja sanoi että joko lähetään? Olihan minulla oma Gessu ollut leirivarusteineen valmiina, jo edellisen päivän illasta alkaen, ei siinä siis mitään, mutta kun hän ei ollut meillä koskaa aikaisemmin sisällä, ( eikä pihamaallakaan ), käynytkään, niin kyllähän sitä oli tarkoitus, ainakin siis minulla, että katsellaan nyt hieman karttoja, tms. muutenkin vähän paikkoja ja istutaan hetkeksi jne.!?
Kurtilla oli päällään semmoinen "kumipuku", jokin Louikselta ostettu sadeasu, joka kuulemma varmasti piti vettä! Oli sanojensa mukaan vaan nyt niin kuuma, ettei sitä voinut riisua pois, ja hän menisi autotallini eteen odottelemaan, kunnes minä saisin ajovermeet puettua päälleni! Poikamme katseli oveltaan, kun kuuli että joku vieras oli tullut kotiimme ja sanoinkin: " sanos nyt Kurtille terve!" ja poikamme sanoikin: "terve", kun Kurt saman tien lähtikin ulos Gessulleen? Tämäkin oli sitä germaanialaista tehokkuutta! Olivathan he toisen maailmasodan aikaan kehittäneet se ns. "salamasodankin", sen sotalajin, jossa ei rintamalinjaa varsinaisesti ollut, vaan että ne panssarit kun raivasivat vihollisen linjoihin panssarimuodostelmillaan aukon, jatkoivat ne kulkuaan edelleen, piittaamatta jalkaväen hitaammasta etenemisestä, ja vihollisen paettua, jalkaväki marssi panssarien perästä sitten tyhjää maaseutua pitkin psv:n taukoalueelle, jossa sitten tehtiin uudet suunnitelmat.
Nyt en sitten ennättänyt edes tuliasikassin sisältöä sen tarkemmin tutkia. Ajovermeet vain päälle ja KLAN:in takki ajotakin alle. Ulkona oli kevyttä vesisadetta ja +13´c. Kurtin pyörän varustus oli runsas? Gessussa oli sivulaukut, iso perälaukku, pienempi tankkilaukku sekä selässään painava ja iso reppu. Kaikki oli kuulemma tarpeen, ja kun vertailin varovasti omaani lastia, vaikka minulla oli leirivarusteet, teltta ja makuupussi makuualustoineen, oli minulla varsin "vaatimattomalta" näyttävä lasti! Tosin, olinhan vain yhden yön matkalla, mutta eipä se viikon matkasta eroaisi, mietiskelin....
Kurt ei päässyt liikkeelle, ennen kuin olin auttanut hänen "kumipuvun" hihan suun ajohansikkaan päälle. Sen toisen hän sai itsekkin, mutta tuo toinen hihan suu, se minun piti nyt tästä lähtien aina laittaa ajohansikkaan päälle. Okay, hyvinhän se minä joutaisin laittelemaan. Muutoin Kurt sai reipun selkäänsä, vaikka olin hänelle ehdottanut, että ottaisimme parit kumilenkit tallistani, jolla hän voisi sen sitoa takapenkille, jolloin se ei painaisi hänen selkäänsä. Meillä oli seuraavaksi ajoa Kuhmoon, 365km.
Vesisade ei ollut runsasta, mutta sitä jatkui vähän väliä. Laukaa, Konnevesi, Rautalampi. Sen jälkeen se lakkasi. Kuopio meni jo kuivassa kelissä, mutta koska Kurt ei ajanut edelleni missään vaiheessa, ( olimme sopineet, että jos hän haluaa meidän pysähtyä, niin hän kiihdyttää ja ajaa edelleni ja hiljentää sivuun...), joten päättelin , että hän haluaa pitää "kumiasunsa" edelleen päällänsä, kuten halusikin? Tankkasimme ja söimme tekemiäni eväsleipiä Porokylässä. Kurtille ne maistuivat, kuten myös vesi, jota minulla olikin 2 pulloa mukanani. Tankkasimme tankit täyteen jolloin Kurt halusi ehdottomasti kuitin automaatista, aivan kuten oli Konnevedelläkin halunnut, ( niin- se germaanialainen täsmällisyys ! ). Kysyin ja muistutin "kumipuvun" tarpeellisuudesta, tai tässä tapauksessa siis sen tarpeettomuudesta! Mutta Kurt ilmoitti sotilaallisen ryhdikkäästi, että sade voisi alkaa milloin tahansa uudelleen, mikä tietenkin oli totta! Eihän sitä voi tietää, milloin esim. meteoriitit iskeytyy maan pinnalle.....:boring:
http://img4019.photobox.co.uk/771205...1bd997e932.jpg
Jatkoimme vauhdikkaasti kohti Kuhmoa, itselläni KLAN:in tuliliivi oli ollut kytkettynä koko matkan ajan, eikä minulla ainakaan ollut mitään valittamista sään, eikä minkään muunkaan suhteen, eli olikin hienoa siinä jutailla peräkanaa....:orgmp::orgmp:
Hyvä oli ajella kun ei ollut paljon liikennettäkään. Tulimme Rastin tienhaaraan, jossa olikin ensimmäinen "sota-aiheinen" pysähdys. Paikalla kun oli aikoinaan ollut oikein "suurmotti", eli vahvat neuvostojoukot olivat pitäneet tienristyksen aluetta hallussaan, sodan alkupäiviltä aina rauhan tuloon asti. "Sepostuksieni" aikana, vaikka en turhaan siinä meitä seisottanut, huomasin, että Kurtilla oli "kiire", mutta olihan se selvää, koska paljon "jännittävämmät" ja mielenkiintoisemmat paikat olivat vielä edessä.
Jatkoimme seuraavaksi psv-esteille, eli kiviesteille. Siinä sitten Kurt kuvasikin vaunuesteitä monelta eri kantilta ja päivitteli sitä, kuinka kova homma onkaan noissa aikoinaan varmasti ollut! Kohta jatkettiin Sivakan risteykseen joka myös oli mottipaikka, vaan siinä ei pysähdytty. Luelahden muistomerkillä sen sijaan kyllä. Neuvostosotilaiden muistomerkille oli Kostamuksen asukkaiden puolesta tuotu seppele. Kurt kertoi sitten miksi ensimmäisessä maailmapalossa, saksalaisten oli otettava tst-kaasut ensimmäisenä käyttöön ja minä kuuntelin tarkasti, koska en sitä ollut ajatellut:
"Me, saksalaiset, meidän oli otettava taistelukaasut rintamaosuuksilla käyttöön sen takia, koska asemasotavaihe, oli pitkittynyt, englantilaiset sekä ranskalaiset olivat piilossa ampuhaudoissaan, eikä niitä voinut ampua. Mitään liikettä kun ei ollut näkynyt pitkään aikaan, meni päiviä, meni viikkoja, mutta ei ollut mitään "oikeita" taisteluja! Siksi otimme kaasuaseen käyttöön.
Okei, ahaa, vastasin ymmärtäväni, ja jatkoimme seuraavaksi matkaa Kannaksen mottialueelle. Kannas on paikka, jossa on runsaasti entisöityjä pesäkkeitä sekä majoituskorsuja. Kurt ei kuitenkaan edes halunnut mennä niiden kaikkien sisälle, eli aistin, että taitaa olla päivä jo takana?
Jatkoimme seuraavaksi Reuhkavaaran kuuluisalle "2 -kerros, sairaalakorsulle", vaan olipa jotenkin "koomisen" näköistä jo Kurtin liikkuminen ja etenkin nouseminen Gessun päältä. Kävelykään ei ollut enää kuten aamulla? Tuo "kumipuku" tuntui haittaavan enemmän, kuin suojaavan? Kurt oli kiireinen tuollakin, ja kun kerroin, että jatkaisimme seuraavana Löytövaaraan, Kurt jo melkein korotti ääntään: "What we doing over there? I want to go hotel, go to shower and get a rest!" Hämmästyin, koska tuo purkaus tuli, vaikka pientä merkkiä olikin ollut väsymisestä ilmassa, silti kuin salamana kirkkaalta taivaalta! Kerroin, mitä menisimme katsomaan sinne ja että käykö se? Kello ei ollut kuin 16:30, ja pientä tihkua ilmassa, keli oli kutakuinkin ok, ( vai oliko sittenkään ? ). Sanoin, että perillä olisi 1km ajoa hiekkatiellä, onko se okay? ( Tiedän nimittäin kokemuksesta, kun germaaniassa ei juuri hiekkatietä ole, eivät kaikki halua niillä ajella. Esim ystäväni Dieter, ei koskaan ole ajanut mp:llä, hiekalla, mutta autolla on kuulemma joutunut joskus ajamaan... ), Kurt sanoi, että "no problem", joten lähdimme liikkeelle... .
Tulimme teiden risteykseen, josta käännyimme nyt hiekkaosuudelle. Katselin peileistä, tuleeko Kurt ja jos, niin millä vauhdilla perässäni...? Tulee ja tulee kyllä, tosin aika varovaisesti, mutta tulee. Ja noin yhden km:n jälkeen laitamme Gessut parkkiin, ja kun otimme kypärät päästä pois, Kurt alkaa kertomaan, kuinka hänen Gessun renkaat ovat tarkoitettu asfaltille? (vapaa käännös seuraavassa, meinasin kyllä revetä, mutta en yksinkertaisesti uskaltanut : =) , " Tiesitkös, että nämä renkaat ovat suunnattu ja niiden ominaisuudet ovat suunniteltu kahdeksankymmentäprosenttisesti asfalttiajoon ja VAIN kaksikymmentäprosenttisesti hiekalle!", ja sitten vielä jatkoi: "tämä hiekkatie on minulle kuin ajaisin jäällä!". :D
Nooo, sanoin, että voisimme nyt sitten unohtaa sen, mitä tulimme tänne katsomaan ja että kävelisimme ainoastaan tuonne mäen päälle, jonne on matkaa n 80 metriä, ok? Mutta nyt Kurt jälleen korottaa ääntään ja sanoo: "tämä jatkuva ramppaaminen satulasta alas ja takaisin, se kastelee minut sisältä! Minulla on niin kauhean kuuma ja tahdon sinne hotelliin suihkuun sekä levätä! Me on nähty jo riittävästi, mitä me täällä enää teemme?"
No nyt ymmärsin viimeistään, että Kurt:in mitta oli tullut täyteen. Ehdotin hänelle että mitä jos hän viimeinkin riisuisi tuon "kumipuvun" pois, ja että eikö tuo BMW-ajoasu olekkin GoreTexiä, ei siinä tapauksessa tarvita mitään "kumiasua"?
Kurt kertoi, että germaaniassa, hän ajelee +30´c:n helteissä, joten tämä hänen BMW-ajoasunsa on siellä aivan "super", eli loistava valinta. Mutta, kun hänellä on nyt allaan 3:t, ( siis kolmet underwear, eli alusasukerrastoa, sekä tuo BMW-ajoasu, ja siten tämä "kumipuku", niin nyt hänellä on kuuma!
Eli nyt tuli selväksi myös tuo BMW-ajoasun ominaisuudet, se ei ole GoreTex:iä, niin siksi sen päällä on oltava tuo "kumipuku"..
No, eihän siinä sitten mitään. Mehän lähdetiin sitten takaisin siihen suuntaan, mistä olimme tulleetkin, ja matkalla vain harmittelin sitä, kuinka olin valmistellut esiteltäväksi vielä n puolenkymmentä tst-paikkaa sekä muistomerkkiä, mutta nyt tuli siispä muutos.
Erkanimme Korkean tienristyksessä, jossa sovimme että tulen aamuksi hänen hotelli Kalevalan pihalle klo 09:00, ja että menemme sitten yhdessä vieressä sijaitsevalle talvisotamuseoon. Ja vain n 5 minuuttia siitä hetkestä kuin lähdimme omille tahoillemme, alkoi aurinko paistamaan upeasti, eikä mistään tihkusateesta enää ollut tietoakaan. Laitoin oman leirini pystyyn ja Kurt pääsi vihdoin hotellissa kaipaamaansa suihkuun.
Tarjoushinta motoristeille: 75 €, sisältäen tervetuliaiskahvin, pyöränpesupaikan, sekä iltasaunan. Luonnollisesti aamiainen kuuluu myös hintaan.
http://img4019.photobox.co.uk/574759...e4b43aa404.jpg
Minulla tosin huonehinnassa mukana, runsaasti polttopuita, iltauinti Kälkäneessä, runsas iltakaffee nokipannulla keitettynä, sekä ulkohuussi pehmo-embolla..... sekä erityisen lämmin kesäyö ja taatusti hiljaisuudessa!
Seuraavana aamuna, olin hotellin pääoven edessä täsmälleen klo 09:00 jonne Kurt sitten saapuikin vähäsen myöhässä. Kertoi, että hänen kaikki vaatteensa oli aivan märkänä. Hän oli kovin väsynyt sekä kuumissaan! Nyt hänen päällään ei tuota "kumiasua" vielä ollut, vaikka taivaalla olikin muutamia tummia pilviä. Kyselin varovasti oliko hän pukenut kuinka monta kerrastoa päälleen tällä kertaa....:blink: Kuulemma nyt oli vain yksi ja tuo BMW-ajoasu, joka ei ollut GoreTex:iä, mutta on kuulemma siellä germaanian +30´c:n asteen lämpötiloissa aivan loistava puku! Saksalaista huippuosaamista, tai ainakin BMW-laatua, tai sitä "tehokkuutta".....
Näin sivuhuomautuksena vain sen verran että, puolestani harmittaa tuollaista seurata, kun on paljon kiinnostavia asioita ympärillään, erityisesti niitä, mitä on tullut tänne katsomaan, mutta sitten omilla, suorastaan typerillä valinnoillaan aiheuttaa sen, että tuleekin turhautuminen, eikä tajua edes sitä, mikä sen aiheuttaa! Eikä Kurt ole mikään "rookie". On harrastanut mp-matkailua pitkin Etelä-Eurooppaa, Dolomiittejä, jne, ja vieläpä monen monta kertaa! Ainakin 20 vuotta satulassa istunut, mutta ei tosin suomessa.
jatkuu...
