Maailma muuttuu, idän eksotiikka karkaa yhä kauemmas...

Morotus. Kun tein ensimmäisen matkani itäisen Euroopan kautta entiseen Jugoslaviaan 35 vuotta sitten, elämä oli kovin erilaista. Nykyäänhän nuo maat, Baltia, Puola, Tsekki ja niin edelleen ovat sitä yhtä ja samaa Keski-Eurooppaa. Sieltä mitään eksotiikkaa enää löydä.
Onneksi vähän idempää vielä löytää jäänteitä vanhoista hyvistä ajoista. Jos ette ole innostuneet ajelemaan kokonaan samaa reittiä, niin käykääpä edes jossakin näistä tämän matkani kohteista. Reitti on kulkenut näin: Baltian maat, Puola, Ukraina (tsernobyl), Kiova, Odessa, Chisinau, Kiova ja tällä hetkellä olen Kurskissa Venäjällä. Täältä sitten kohta Moskovan kautta kotiin.
Muuten on ollut kivaa, mutta Ukrainan poliisi on keksinyt alkaa rahastamaan turisteja oikein kunnolla. Minulta on mennyt köyhien virkamiesten tukemiseen tähän mennessä 170€. Toinen ikävä asia Ukrainassa on jatkuva valokuvaamisen kyttääminen ja kieltäminen, sekä se, ettei turisti tunnu aina kelpaavan puolityhjään hotelliin asiakkaaksi. Mutta pääsääntöisesti palvelut pelaavat ja maksuvälineeksi käy luottokortti. Ilman paikallista rahaa on pärjännyt kohtalaisesti.
Tämä Kursk on sitten oma lukunsa, niin kuin Venäjä tietysti muutenkin. Olen paikallisen motoristin vieraana ja melkoisia tarinoita elämästä ja liikenteestä täällä olen saanut kuulla. Tämä isäntäni ajelee 650-Bemarilla, johon ei ole vielä "ehtinyt" edes rekisterikilpeä kiinnittää, vaikka pyörä on hänelle ollut useamman vuoden.
Että näin naapurissa.