Ajotaito II kurssilla kouluttaja mainiosti demonstroi huonoilla fiiliksillä ajamisesta ja riskien kasvamisesta, kysyen samalla onko kellään kokemusta ja meikähän hilasi lapaa pystyyn, kun mielessä oli tämä viime kesäinen.
Oltiin illansuussa Koblenzissa Saksassa (Moselin ja Reinin yhtymäkohdassa) takana mitä miellyttävintä Mosel jokilaakson fiilistelyä ja kilsoja semmonen reilu sata, eli erittäin keveätä moottoripyöräilyä.
Päivällä oli kuitenkin pituutta hyvinkin työpäivän verran, siis halusihan jo löytää majapaikan päästen virvokkeille.
Oltiin jo pari paikkaa kokeiltu huonolla menestyksellä ja tultiin lupaavanoloisen hotellin eteen ja rouva kyselemään. Paikalla oli kuitenkin vain hitusen englantia kimittänyt kiinalaissyntyinen ukko ja vaikka kuinka yritettiin, niin siitä kimityksestä ei ottanut tolkkua.
Minä suivaannuin, että on se nyt saatana, ettei majapaikkaa ala löytymään, ja käskin rouvan kyytiin ajatellen pää höyryten, että nyt lähettiin tästä ja lujaa.
Katu lähti suoraan lievään ylämäkeen, ykköstä pesään, liikkeelle ja RANKASTI kiihdyttäen, seurauksella, että Honusta keula pystyyn, oli ainakin metrin etunen ilmassa, johtuen myös takapainoisuudsta, kun oli kyytiläinen ja ennen kaikkea takaboksi tavaraa täynnä.
Mitään muutahan en säikähdykseltä osannut tehdä, kuin hellittää kaasun, jolloin keula alkoi laskeutumaan, samalla kuitenkin ohjaustanko kääntyi vähän vas., jolloin renkaan tavatessa taas asfaltin pinnan pyörä oikaisi itsensä melkoisen ravistuksen seurauksena.
Tämä on se toinen asia, jota koulutuksessa painotettiin, eli rentona ajamista, kyllä se moottoripyöräkin tekee työtä suoraan menemisen puolesta.
Siis, jos eukko/ukko natisee, pomo pottuilee ja tuntuu että kaikki menee päin persettä ja on pakko päästä löysäämään varaventtiiliä, niin minuutti varusteiden tarkistelua ja muuta varmistelua ja huoahtamista ennen starttia, niin ei ekassa mutkassa vetäse pellolle tms.
Muilla kokemuksia?
