En kerrassan löytänyt sopivaa topiccia otsikkoon liittyen, vaikka on topicceja mm.: sopiva kyykky pitkälle... jne.
Siispä, edellisen pyöräni ollessa naku äxjiiärrä varsin pystyllä ajoasennolla, sitten pidempien reissujen alkaessa maistua, oli harkinnassa jonkinlainen tukivyö selälle, vaikka olenkin ns. hyväselkäinen.
Toisinaan kävin sitten istumassa SportTourinkeja ja perstuntumaistumisella tuntui, että eihän helkutti mitenkään etukumaralla ajoasennolla pitkään jaksa vetää.
Noh, kävi kuitenkin niin, että alle vaihtui iso Vifferi etukumaralla ajoasennolla, ja tosiaankin totta, ei ole pitkilläkään vedoilla (pisin päivälegi 800 km) selän päälle käynyt, ja onpa täälläkin mainittu ja tiedetään, että ainakin Busilla ja isoilla Zetoreilla on vedetty pitkää Tourinkia, semmoista vajaan 1000 km päivälegiä.
Miten tämän selittää, kun kuitenkin yleisimmin nähdään selkää tukevia lisävarusteita varsinaisissa "matkasohvissa", eli GW, H-D:n matkamallit, Kawan matkasohva jne..., siis pyörät täysin istuvalla ajoasennolla menon vielä ollessa hiukan täristävää. Kaikki pyörät täristävät hiukan tien epätasaisuudesta johtuen, varsinkin Suomessa.
Selitys löytynee evoluutiosta ja lainaan pätkän erään Suomen viisaimman miehen, moottoripyöräilijänkin, Esko Valtaojan yhdestä loistavasta laaja-alaisesta teoksesta: Ihmeitä kävelyretkiä kaikkeuteen.
Siis Valtaoja kirjoittaa näin s. 132: "Jokaisen, joka hairahtuu kuvittelemaan, että me olemme jonkun "älykkään suunnittelijan" tekemiä, kannattaisi vähän perehtyä ihmisen selkään ja sen toimintaan. Mikä ihmeen insinööri nostaisi riippusillan pystyyn ja antaisi sen tukirangaksi luomilleen olioille? Kaikki selkä- ja jalkaongelmamme ovat lähtöisin siitä, että selkäranka oli alunperin riippusilta, pään ja peffan välissä roikkuva oiva kannatinrakenne nelijalkaisille elämänmuodoille.
Samalla mainostan kirjallisuutta ja Valtaojaa, jos edellä oleva herätti vähänkään kiinnostusta, kannattaa hakea Wikipediassakin mainitun Valtaojan tekstejä, hän on todella merkittävä mies.
Lainatusta tekstin osasta saisi tietysti mielenkiintoisia keskusteluja erään liiviporukan kanssa, nimittäin gospelistien.