Kertomus matkasta Kajaani-Minsk-Kajaani 4...10.8, matkalla Pekka, 54 v ja Honda, 27 v.
Perjantai-iltana pyörän huolto: ketjujen kiristys ja rasvaus, öljyn, jäähdytysnesteen ja akkuveden tarkastus, kaikki kunnossa.
Mukaan pyörän omat työkalut, Bahcon ”leathermanni” ja ruuvimeisseli kolmella irtokärjellä sekä erkkaria ja nippusiteitä. Varaosiksi puola, syttöboksi, jännitteensäädin ja pulssianturi, onhan pyörällä jo ikää ja se on nähnyt maantietäkin oman osansa.
Takaboksiin pitovaatteet ja tankkilaukkuun sadepuku ja muut -varusteet, kyllä näillä pärjää. Ei navia lomareissulle, karttataskuun pieni Latvian kartta jolla on jo parit reissut ajeltu, kai ne karttoja myyvät kohdemaassakin.
Päivä 1, Kajaani-Helsinki, lauttamatka ja Tallinna-Tartto, yht. n. 760 km
Lauantaiaamu valkeni sateettomana, joskin sadetutkan mukaan kuuroja saattaisi tulla Kuopion jälkeen. Herätys ennen seitsemää, aamupala, kahvit ja liikkeelle. Kun tankattuani pyörän jätän Lohtajan ABC:n, näyttää kello puolta kahdeksaa, tie on kostea mutta ei sada. Matka sujuu vakaasti, ajelen suunnalleen rajoitusten mukaan, ensimmäinen kahvitauko Pitkälahdessa, johon pölähtää muutama matkaenduromies matkalla lähtöpaikkaani. Etelämpänä ei kuulemma ollut satanut, ja jatkan matkaa positiivisellä mielellä, mutta jo jonkun ajan kuluttua alkaa ropsimaan, ja kalakukkoja myyvän asuntovaunun kohdalla pysähdyn bussipysäkin katoksen alle pukemaan muumipuvun päälle. Matka jatkuu vaihtelevassa sateessa Juvalle jossa tankkaan ja otan voileipäkahvit, ennen Heinolaa sade on päättynyt ja tiekin alkaa kuivumaan, joten Tähtihoviin sadekamppeita riisumaan ja tupakalle. Siitä kohti Helsinkiä, ja saavun länsiterminaaliin vartti ennen check-in:in aukeamista, pian pääsenkin ensimmäisenä lauttaan. Muita pyöriä ei ole kuin venäläinen Wingimies ja latvialainen Jyväskylän rallia seuraamassa ollut pariskunta kotarilla.
Lautalla lihapullat ja pottumuusi, vähän torkkumista, pian koittikin saapuminen Tallinnaan. Ulos laivasta, tankkaus Ülemisten Nesteellä ja laskeva aurinko selän takana matkaan kohti Tarttoa ja hotelli Reheä (http://www.rehehotell.ee/), jonne saavuin joskus puoli kymmenen jälkeen kierrettyäni pari ylimääräista kierrosta, kun edellisiltana Google mapsista katsotut ajo-ohjeet eivät olleet jääneet mieleen aivan kristallinkirkkaina. Pyörä parkkiin, ja syötävää kyselemään, mutta keittiö oli jo kiinni. Koska ei huvittanut lähteä enää ajelemaan Tarttoon, niin illallinen: suolapähkinöitä ja kaksi Saku Rockia (noin 5 Eur), hyvin niillä sitten pärjäsi.
