Ensimmäinen Euroopan reissu
Nyt kun muutama päivä on reissun jälkeen elvytty kotimaan helteissä, lienee paikallaan lyhyt stoori ensimmäisestä Euroopan reissustani.
Matkaan lähdimme Mikkelistä perjantaina 13. heinäkuuta aamutuimaan. Suorinta tietä Hesaan ja Tallinkilla yli. Heti pian lautasta ulos tultuamme taivas repesi ja läpihän se H2O tuli. Niin GoreTexistä kuin TixTexistä. Onneksi oli vain lyhyt kuuro ja päivän loppumatka Hiiunmaalle (1,5 tunnin lautta) sujui mukavasti. Pari päivää menikin ko saarella paikkoja katsoen, saunoen, syöden ja juoden. Kaverin mökillä-
Lähtöpäivänä sunnuntaina sitten satoi, vaikkee ropinaa olkikattoisesta mökistä kuulunutkaan. Kurahaaraleille oli käyttöä. Ajatuksena oli ajaa Puolan puolelle, mutta sade ja via Baltican yksitoikkoisuus saivat meidät antamaan periksi. Liettuan Kaunasiin ja hotelliin. Emme olleet varanneet yhtään hotellia etukäteen ja aina löytyi tilaa. Navista värkättiin aina hotelli kun olimme sopivassa kaupungissa. Bestwesterit ja holidayinnit olivat etusijalla.
Seuraavana päivänä sitten Puolaa alas niin pitkälle kun huvitti. Katowiceen oli tarkoitus ajaa, mutta Varsovassa alkanut sade ja Varsova-Katowice motarin tietyöt muuttivat suunnitelmia. Pikkuteitä Lodziin ja hotelliin. Sieltä pikapärräytys seuraavana päivänä Katowiceen, enimmät kamat hotellille ja muutaman kymmenen kilsan pikataival Auschwitziin. Ja sieltä palatessamme hotellille vettä tulikin taas kaatamalla.
Aamulla mopo kohti Tsekkiä. Puolan puolella oli taas vähän sekoilua, kun motari oli suljettu ja kiertotien opasteet puuttuivat. Löytyihän se raja lopulta. Tsekki meni poikittain sitten yhtä tankkausta lukuunottamatta yhtä kyytiä. Itävallassa koukkasimme heti pikkuteille Navin suosiollisella avustuksella. Hienoja kyliä oli, mutta ihmisiä niissä ei näkynyt. No, yhdessä isommassa oli huoltsikka itsepalvelupesulinjalla. Aika pestä mopot, jotka olivatkin tosi likaisia. Kartasta värkkäsimme seuraavaksi yöpymispaikaksi St Pöltenin ja hotelli löytyi taas helposti. Siellä olikin torilla joku kv tapahtuma : eri maiden ruokakojuja, olutta, paljon väkeä. Hyvin viihdyimme. Kelikin suosi.
Alun perin oli seuraavana päivänä tarkoitus ajaa Kitzbuheliin, mutta jollain huoltoasemalla Salzburgin suunnalla joku kotilolla liikkeellä oleva motoristi suositteli Zell am Seetä. Kuulemma helpompi löytää hotelli. Muutama kymmenen kilometriä ennen kyseistä paikkaa tuli taas kurapuvulle käyttöä. Pari hotellia katsoimme ensin, mutta kuraisille motoristeille tuntuivat turhan fiineiltä. Sitten löytyi joku, jossa oli lippukin "Bikers Welcome". Suihkuun ja pitsalle sekä olusille !
Ja aamulla pilvisessä mutta sateettomassa kelissä kohti Grosslockneria. Lähes koko Alpenweg oli pilvessä, joten visiiri auki ja hiljaa tuli tuo pätkä ajettua. Myöhemmin kuulimme, että tie oli heti pian sille päästyämme suljettu sääölöjen vuoksi. Jatkoimme samaa soittoa Kotkanpesälle Aatun mökille. Bussimatka parkkikselta ylös oli suht'pelottava. Hissillä ylös, pieni kierros talossa ja sen terasseilla ja sitten takaisin. Nokka kohti Muncheniä. Ja taas taivas repesi. Burger Kingiin sadetta pitämään, hampurilaiselle ja yöpymistä etsimään. Navi vei yhteen hotelliin kaupungissa Bad jotakin. Ensimmäinen hotelli mikä oli täynnä, mutta omistajalla oli vieressä Pension-apartmentti ja sinne pääsimme. Supermarketista iltapalaa....
Ja aamulla Muncheniin ja pikavisiitti BMW Weltiin. Sieltä Nurnbergiä kohden. Kovasti oli paikoitellen autobahnilla stauta tietöiden vuoksi. Kaupungin lähellä valitsimme navista Holiday Innin, joka sattui olemaan punaisten lyhtyjen alueen vieressä. Mutta mitäpä savolaisukot siellä....
Lähinnä etäisyyksien vuoksi olimme valinneet seuraavaksi kohteeksi Magdeburgin. Alkuun motaria, mutta eräällä huoltoasemalla paikalliset motoristit neuvoivat kivoja pikkuteitä. Paljon niillä olikin paikallisia pyöriä. Pikkutiet veivät meitä itäisen Saksan puolelle ja ei tuo infra ollut siellä vielä lännen tasolla. Pieni lossikin jonkun joen yli sattui matkalle. Magdeburg löytyi, mutta vaikutti jotenkin ei-niin-viihtyisältä paikalta. Nokka länteen ja Braunscweigiin. Sieltä huone Best Westernistä. Ja pakkohan se oli sianpotkaa syödä. Vähän kuin olisi juuripaistettu joulukinkku ollut lautasella muussin ja hapankaalin kanssa. Mutta kyllähän iso (?) mies tuollaisen syö. Oikein rapsakkaa oli kamara.
Viimeinen ajopäivä Saksassa veikin sitten hieman pienempiä teitä pohjoiseen. Lyypekissä hepalle heiniä ja itselle pitsaa. Sitten Travemunden rantabulevardille aikaa tappamaan ja hyvissä ajoin Finnlinesin terminaalille. Finnlady toi meidät Vuosaareen 25.7 aamuksi. Ainoa kokemus reissulla poliisin kanssa oli laivasta tulleiden puhallutus. Sitten suorinta tietä kotiin se reilu parisataa kilometriä.
Kilometrejä kertyi 4400. Hotellit+laivat+bensat vajaan parin viikon reissulta n 1200 euroa/nuppi. Pyörien kanssa ei minkäänlaisia murheita. Hieno kokemus oli. Talvella sitten voi miettiä jo seuraavaa kesää.
