Yleistä pakoputken vaihdosta

Enpä ole ennen vaihtanu pakoputkia moottoripyöriin (enkä autoihin), mutta nyt aloin vaihtamaan pyörässä kiinni ollutta suoraa putkea sen mukana tulleeseen vakioputkeen. Eipähän tarvi miettiä melurajoja ja toisekseen toi mökäputken pauke ei nyt kauheen sulosointuinen ole näin muutaman viikon sitä kuunnelleena. Joku syvän matala hienostunut murina kelpais, mutta mennään nyt ensin vakiolla.

Mutta mutta... onko pakoputken vaihtaminen aina ihme kikkailua ja putken ja moottorin geometrian yhteensovittelua vai pitäiskö noiden mennä suunnilleen heittämällä kiinni?

Vakioputkeni on siis pyörän alkuperäinen ja ennenkin ollut kiinni samassa pyörässä. Siitä huolimatta piti löysyttää putkiston kaikki mahdolliset liitokset ja pannat ja veivata ja nostella ja käännellä putkistoa ja sen osia pari tuntia yritys-erehdys -menetelmällä, jotta sain putken päät sopimaan moottoriin. Toisen putkenpään sai aina koloon asti, mutta toinen jäi alkuun jopa sentin tai pari vinoon. Nyt molemmat päät ovat vihdoin moottorissa kiinni, mutta putken loppupää roikkuu vielä liian alhaalla ja pitää siis sitäkin renklata pari senttiä ylemmäs, jotta alakiinnikkeet osuvat kohdilleen.

Olisko putkisto vaan kolhiutunut ajan kuluessa vähän eri asentoon sitten viime asennuksen vai elävätkö ne aina ollessaan kiinni tai irrallaan siten, että uudelleen asennus vaatii huolellisen sovittelun joka kerta?

Kun omaani putkiston vaihdoin niin kumivasara oli hyvä apuväline että sai liitokset kunnolla toistensa sisään, ja sitten kun muisti että ei kiristänyt pultteja loppuun asti kuin vasta sitten kun koko ränni oli pyörässä kiinni niin sen sai istumaan täydellisesti.

Lainaa:

---

scud kirjoitti

kumivasara oli hyvä apuväline

---

Okei, tää muuttaa pelin kokonaan, erittäin arvokas tieto ;) Jatketaan kilkuttelemalla ja nitkuttelemalla. Vaihdan vielä samalla parit kupumutterit uusiin, niin saan niillä paremmin kiristettyä liitokset: nuo vanhat mutterit ovat vähän turhan lähellä pyöristymistä, ni ei uskalla vääntää liialla voimalla...

Taitaa tosiaan olla enempi sääntö kuin poikkeus. >Itse taistelin tuohon Gixxeriin orkkisputken paikalleen, se meni kohtuu helpolla, mutta kaveri, joka osti tuon suoran rännin taisteli viikon verran, ennen kuin istui samanlaisessa pyörässä. Oleellista varmaan on tosiaan toi, että kiristää kaikki paikat van huulille, ja nitkuttelee sitten pikkuhiljaa palikat paikalleen

Lainaa:

---

ts18056 kirjoitti

Taitaa tosiaan olla enempi sääntö kuin poikkeus. >Itse taistelin tuohon Gixxeriin orkkisputken paikalleen, se meni kohtuu helpolla, mutta kaveri, joka osti tuon suoran rännin taisteli viikon verran, ennen kuin istui samanlaisessa pyörässä. Oleellista varmaan on tosiaan toi, että kiristää kaikki paikat van huulille, ja nitkuttelee sitten pikkuhiljaa palikat paikalleen

---

Kirjoitellaan nyt tämmönen loppukaneetti, jos joku vaikka googlettais aikanaan tämän ketjun.

Putken asennus hoidettu hitaasti ja nautiskellen, ja sen jälkeen pari tuntia koeajoa, kunnes tuli liian pimeä ja huomasin, että etulamppua vois pikkusen nostaa; ei pitkillä näyttäny kovin kauas... Lisäks mun kokeileva säätö pikkupleksiin ei toiminutkaan ajoviimassa niin hyvin kuin luulin.

Muuten meni itse nitkuttelut hyvin, mutta varaosapuoli tahmoili. Samanlaisia pinnapultteja ja kupumuttereita ei kyllä kovin helpolla löytyny. Marmoritiskillä olis ollu toki valmistajan osat ja vaikka hintaakin olis tullu huimat kolme kymppiä, niin homma kusi kuitenkin viikon(!) toimitusaikaan. Tyydyin eri mopoliikkeistä ja motonetistä keräämiini sijaisosiin: täytyy seurailla pysyykö noi kiinni kunnolla pakoputken tärinässä ja paukkeessa. Alkuperäiset kupumutterit olivat nykyisiä syvempiä. Hylsykin oli nykyisiä pienempi, ilmeisesti ahtaan asennuksen takia. Liekö materiaalit parempia kuin tuo normi pienrauta...