Preikestolen / Rogaland / Norway 17.05.2012

Oli otsikon mesta tällä kertaa kohteena kun aiemmin on menty vain ohitse -tai sitten käyty pihapiirissä mutta ei ylös asti kuitenkaan. Tuo kalliotasanne sijaitsee 604 metriä merenpinnan yläpuolella, Lysebotenin rannalla ja näkymät ovat "henkeä salpaavat", -siis silloin kun sitä näkyvyyttä HYVÄN KELIN KUVIA..:D

Meikäläiselle sitä ei tällä kertaa vielä suotu mutta sehän on vain hyvä syy lähteä sitten uudelleen tuolle suunnalle...:orgmp:

Muutama parempi kuva lisää..
hyvällä säällä, mutta meikäläisen säätyyppi oli sitten ..

http://kuvablogi.com/nayta/prev/img3548402.jpg
...tälläinen !:itkupilli:

Että illalla en ollut lainkaan varma onko tuonne ylös (2 tunnin kävely suuntaansa) mitään järkeä lähteä? Mutta sitten aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen ja kun ei mitään aikatauluakaan ollut olemassa -tuumasin että voisihan sitä lähteä onneansa koettamaan että JOS sieltä matalalla riippuvien pilvien raosta jotain voisi kuitenkin edes hetkellisesti nähdä...päätin tukevan norjalaisen Vandrarheimissa nautitun aamiaisen jälkeen kuitenkin lähteä koettamaan.... .

http://kuvablogi.com/nayta/prev/img3548406.jpg

17.05 aamulla oli sade alhaalla ainakin lakannut....jee !

17.05 on tunnetusti Norjan itsenäisyyspäivä ja eri puolilla maata lähes kaikki kaupat, postit, virastot, jne. ovat kiinni ja se on vapaapäivä lähes kaikille. Ainoastaan lautat ja laivat kulkevat normaalisti mutta esim bussit ja junat eivät juurikaan.

Polku-uralle on tehty opastus punaisin T-merkinnöin jotka tosin ylempänä alkanut lumisade oli jo osittain peittänyt. Kengät on syytä olla asialliset, tosin meikäläisen mp-ajokengät eivät nekään huonot olleet, mutta mitä jäykempi pohja, sen parempi. Matkaa edestakaisin tulee n 8 km mutta paikka paikoin nousu on varsinkin märillä kivillä vaativa, tässä hieman kuvaa:

http://kuvablogi.com/nayta/prev/img3548410.jpg

Ylhäällä, noin puolivälissä alkoikin sitten lumisade jolloin olikin aika laittaa mukanani oleva jätesäkki laittaa päälle, tehdä vaan siihen ensin tietysti ne reijät.
Näkyvyys oli koko ajan aika heikko, onneksi ei kuitenkaan tuullut juuri lainkaan. Matkalla ohitin 5 norskia joiden mukana oli melkoiset kantamukset ja varmaan ihmettelivät kun itselläni ei ollut kuin t-paita, villapaita lanteilla sekä pipo ja kamera.

Porukan vetäjä sanoikin että voisinko ottaa naisten mukana olevan haitarin selkääni koska mitään kantamuksia ei minulla ollut. Luulin tuota vitsiksi ja totesin että olen itse aloittelija, antakaa armoa ja kolmanneksi olen kovasti myöhässä -minua odotetaan ylhäällä....he hee! Lähestyessäni huippua olivat jotkut olleet teltassa (2 kpl) yötä mutta enpä vielä tuossa vaiheessa tiennyt mikä porukka se olikaan....

http://kuvablogi.com/nayta/prev/img3548418.jpg

NRK:n kuvausryhmän yösijat.

Lopulta tuo. mitoiltaan noin 25m x 25m "saarnastuoli" alkoi tulla sumun seasta näkyviin ja olihan siellä muitakin ? Alkoi kuulumaan huutoa, taputuksia, jne. -mitä kummaa ? Siellähän olikin oikea "vastaanottokomitea" paikalla? Oli pöytä jossa tarjolla perinteisiä norjalaisia kansallisruokia: savulohta, smetanaa, ohutta vaaleat "korppuleipää" sekä savukinkkusiivua!
Olin kuulemma päivän ensimmäinen kulkija ja vieläpä ulkolainen !

Ja tämän kaiken tarjoaa norjan retkeily-yhdistys (tms.) Valitettavasti minun täytyi kertoa olevani kasvissyöjä mutta kiitin kohteliaasti tarjoilusta eli olin varsin otettu vastaanottokomiteasta taputuksineen jne...

Sitten tuli Marte (NRK:n toimittaja) kameramiehineen ja kertoi että he tekevät tästä nyt suoraa tv-lähetystä ja ympäri norjaa kansa katselee juuri nyt alkavaa tv-lähetystä..TÄ ? Mitä siis ai nytkö ja mitä---

NRK:n sivut "Bileistä"


http://www.youtube.com/watch?v=guV_l5B3Zwo&feature=plcp
Ja vastaavasti tässä meikäläisen versio tapahtuneesta...

Olihan melkoinen yllätys ! Ei ollut tukka hyvin enkä tuota jätesäkkiäkään ennättänyt yhtään paremmin laitella saati ottaa sitä pois mutta olihan siten toisaalta hauskempaa :)

http://www.youtube.com/watch?v=FstgB378QB8&feature=plcp


Aikaa tuonne ylös muuten meni 90min tosin suunta oli aika ajoin hukassa, piti vähän ottaa takapakkia sekä etsiä noita T-merkkejä lumen alta. Mutta E H D O T T O M A S T I käymisen arvoinen paikka vaikka sumussakin !

Highly Recommended !

Ai-niin SHOW TIME

Lainattua: "Preikestolen Pulpit Rock in Norway is without doubt one of the most beautiful places on Earth. Climbing up on the plateau with views of magnificent Lysefjord below is nothing short of standing on top of the world. Give yourself the pleasure of this experience and pay Norway a visit. Preikestolen is wild and beautiful year round."

Juku, mchuurre on kansainvälinen tv-julkkis!

Kaikkea jännää sitä kokee kun vaan ahkerasti reissaa. Itse en välttämättä olisi ensimmäisten joukossa räntäsateessa ajelemassa ja retkeilemässä Norjassa, mutta mielenkiinnolla luen näitä tarinoita joten kiitos jälleen kun viitsit tänne jakaa tämänkin reissun tapahtumia.

Lainaa:

---

Pande_K kirjoitti

Juku, mchuurre on kansainvälinen tv-julkkis!

Kaikkea jännää sitä kokee kun vaan ahkerasti reissaa. Itse en välttämättä olisi ensimmäisten joukossa räntäsateessa ajelemassa ja retkeilemässä Norjassa, mutta mielenkiinnolla luen näitä tarinoita joten kiitos jälleen kun viitsit tänne jakaa tämänkin reissun tapahtumia.

---

Kiitos-kiitos ! Toki kirjoittelisin enemmänkin mutta kun ei taho aina joutaa! Nytkin jäähdyttelen tässä Mjölby-nimisessä ruotsalaiskylässä kun ajosaappaat höyryää tuossa kirjaston lattialla :grin: Toissapäivänä piti noutaa Munchenistä se oma K100RT, joka oli siellä Málagan reissun jäljiltä "huilaamassa" -ajoimme Kasseliin josta ostettiin yhdelle lapin kaverille matkavehje myös, eli K1200LT. Eilenä pika-pika sen 600km Malmöhön ja nyt sitten Stokikseen iltalaivalle Turkua kohden....:orgmp::orgmp2:


Juu - ja mitä tuohon julkkishommaan tulee niin tosiaan, kun tulin alas sieltä Preikenstoleniltä niin suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen kun menin sinne Vandrarheimin respaan luovuttamaan avainta, tuli siihen sitten 2 rouvaa jotka kertoivatkin nähneensä meikäläisen hetki sitten tv:ssä .......no kyselivät lisää kaikenlaista ja neureskeltiin sitten vielä lisää kun eivät kuitenkaan vielä halunneet nimmaria paperiin tms. muuhunkaan paikkaan....

Ja sama homma jatkui kun ajelin sen 200km länteen jonnekkin pikkukylän huoltamolle, niin kassarouva tunnisti sielläkin vaikka päälläni ei enää tuota Guzzi:n "new-age" rain suitea (jätesäkkiä) ollutkaan.....:;):

Tällätään tämä koko stoori tähän, (talviajohommia odotellessa), josko joku ohjastaja tuonne suunnille vaikka kevväillä?



Tuulen mukaan

On toukokuun 5.s ja Lillehammerissa oli satanut lunta. Netistä katselen ja ihmettelen kuinka maa on valkoisena ja vieläpä noin etelä-norjassa? Nyt olisi päätettävä millä "työkalulla" sitä lähdetään lauantaina taipaleelle. Juuri pestyllä K1200LT:llä vai R1100GS:lla? LT:ssä on, kuten hyvin tiedätte, sellainen "Scanian tuulilasi" jonka takana varmasti on säältä kuin säältä suojassa kuten myös lämpiävät penkit ja kahvat sekä vielä päälleni tuleva "thuliliivi" niin sen ohjaamossa ei kyllä kylmä tule. Ainoa mutta oli se kun takarengas on jo kulumerkkeihin asti ajettu. GS:ssa taas olisi "äijäpyörää" ajella vaikka lumellakin jos sikseen, koska esim. maaliskuussa tuli poikettua sillä Kirkkoniemestä-Hammerfestiin ja sieltä vielä Kiirunaankin, mutta silloin alla oli tosin rallinastat. Hmm..., päädyn ehkä kuitenkin LT:hen koska siirtymät ovat pitkiä sekä silkkaa asfalttia ja toisekseen, onhan niitä renkaita ostettu tienpäältä ennenkin.


Etelä-norjassa ja maaliskuussa on aikoinaan tullut kesärenkaillakin ajettua, mm Rjukanin kautta Kristiansandiin ja sieltä vielä rannikolle lounaaseen, mutta silloin tulikin räntä- ja vesisadetta nähtyä. Nyt kuitenkin menisin ylimmillään Keski-Norjan tasalle, juurikin noille suosituimmille Trollstigenin ja Geirangerin mutkateille sikäli jos vaan ovat lumitilanteesta riippuen avoinna? Tuolla seuduin kun joskus tulee lunta kesälläkin, saati nyt sitten! Sieltä sitten kelien ja tuulien mukaan ohjastelisin edelleen alemmas Norjan kauniimman ja pisimmän vuonon varrelle Sognefjordin mutkaisille rannoille ja lopulta jos aurinkoa ja fiilistä löytyy, Preikestolenille, tuolle hurjalle kalliotasanteelle jossa voi uskaliaammat maata aivan jyrkänteen reunalla josta on huikea 600 metrin pudotus suoraan alas mereen, kuvan kauniiseen Lyseboten-vuonoon.
Tuo ehkäpä onkin se Norjan eniten kuvattu lukuisista postikorteista ja mainoslehdistä tunnetuin ja mainostetuin matkakohde!

Plan A

Tällä kertaa teltat saa jäädä kotiin. Päätän käyttää ainoastaan Norjan retkeilyhotelliverkostoa (Vandrarhem.no) joka on suhteellisen kattava näin toukokuussakin, osan noista avautuessa vasta sesongin alussa kesäkuussa. Toiset kuitenkin palvelevat turisteja ympäri vuoden. Varauksia en kuitenkaan lähde tekemään vaan luotan alkukevään hiljaiseen kysyntään sekä viime vappureissun hyviin kokemuksiin. Ainoa tehty varaus minulla on Vikingin Isabellalle, B2P-hyttissä, Turku - Tukholma lauantai-illalle jolloin "kaasun avaus" voidaan tehdä seuraavana aamuna Stadsgårdenin satamassa kukonlaulun aikaan ja silloin otetaan suunta kohti Norjan Gardemoenin retkeilyhotellia jonne matkaa ei tosin tule kuin todella vaatimattomat 500km. Gardemoenin valitsin siksi kun tuon retkeilyhotellin vieressä sijaitsee Norjan ilmailumuseo jossa ei ole tullut käytyä muutamaan vuoteen niin nyt sekin tulee samalla päivitettyä. Hyttiluokka B2P on muuten mielestäni ehdottomasti paras mp-matkailijalle koska hinta-laatusuhde on edullinen ja kun noiden hyttien sijainti vitoskannella on hyvä, (esim n:ot 5500-5520). Lähes aina olen saanut pyörän ajettua ylös josta onkin sitten lyhyt matka noihin B2P-hytteihin. On iso etu kun aamulla voi lähteä hytistä suoraan pyörälle joka on yhden oven takana ja vasta sitten kun autokansi on tyhjentynyt, eli ei siis kannata reagoida niihin ensimmäisiin kuulutuksiin: ”Saavumme kohta Tukholmaan”, eikä tullissakaan tarvitse tällöin hidastella, vaan pääsee ajamaan suoraan E4:lle. Vielä kun muistaa ottaa laivalta heti vasemman kaistan eikä edes harkitse ajamista Tukholman pohjoisen kautta länteen!

Mukanani ei ole kannettavaa eikä Ipodia joten siksikin nuo retkeilyhotellit ovat mieleeni. Nimittäin monissa kun on ilmainen nettikone jolla voi päivittää omaa blogiaan aina matkan edistymisen mukaan. Kätevää! Ajokiksi varmistuu lopulta sitten LT koska saan kuin saankin netistä tilaamani ME880 takarenkaan kotiini edellisenä päivänä joten nyt on taas kulutuspintaakin vaikka koko norjan kiertämiseen.

Matkaan

Ajelen Turkuun, en suorinta JKL-Tampere-Turku -reittiä vaan mutkaista mp-reittiä: Jämsä-Kuhmoinen-Padasjoki-Evo-Hämeenlinna-Turku. Se on hitaampi mutta juurikin noiden mutkien takia aina hauska ajettava. Turussa on aikaa poiketa Turun Tuomiokirkossa jonka pääovikin on vielä avoinna. Lähestyessäni alttaria tuntematon kanttori alkaa soittamaan Bach:in Toccataa niin voimallisesti että koko holvikirkko vapisee! Upean mahtavaa kuultavaa! Soinnin päätyttyä kerään itseni hurmostilasta ja ajan Viking-laiturille odottamaan lastausta jossa ei muita pyöriä näy, ihmettelen? Viimein tulee vuoroni ja pyöräni opastetaan poikkeuksellisesti alimmalle autokannelle. Etupyörä seinää vasten, vaihde ykköselle ja pyörä sivutuelle, näin se on aina ennenkin ollut. Hyttiin, nopea tax-free kierros ja nukkumaan. Koskaan ei lahden ylitys ole ollut minulle muuta kuin se pakollinen siirtymä, ei siis nytkään. Aamulla Tukholman satamassa ei puhalluteta ja muutenkin autojonot rullaavat liikkeelle ihmeen nopeasti. Pääsen ajamaan keskeytyksettä liikennevaloihin ja heti niistä E4 S-suuntaan eli kun tänään oli tavoitteena ajaa lähelle Osloa, sen päälentokentälle Gardemoeniin tulee tuo olemaan helppo pala. Saapuisin sinne jo noin 5 tunnin ajon jälkeen. Keli on aurinkoa, +6c eikä tielläkään ole juuri liikennettä näin sunnuntaina. LT:n stereoiden näpräämisen ohella seuraan tutun moottoritien maisemia kunnes jossain vaiheessa huomaan Gränna-tienviitan! Eihän se voi olla totta? Kuinka voin tulla Grännaan joka sijaitsee Vätternin länsirannalla, no tuumaan että se oli jokin "toinen" Gränna koska olinhan matkalla Osloon. Grännaan ajetaan silloin kun suuntaan saksanmaalle tai etelään.
Hetken päästä tulee Grännan tikkarimainos -juu se punavalkoraitainen ”polkagris” josta ei voi erehtyä! Harmittelen tapahtunutta ja nopeasti mietin eri vaihtoehtoisia ratkaisuja kuinka ja miten nyt kannattaa toimia koska näemmä olenkin matkalla etelä ruotsiin jonne usein, tätä liiankin tuttua tietä olen ajanut. Nyt vaan luotin liikaa muistiini että Osloon olisi oma viitta ja samalla ihmettelen kuinka esim Örebro ei tullut vastaan missään vaiheessa. Navigaattorikin oli perälaukussa jouten koska eihän sitä nyt ruotsissa tarvita -eihän? Kurvaan lähimmälle huoltamolle tankkaamaan ja laitan navin tuulilasiin, samalla kun vielä tarkistan karttalehdeltä että onko ideaa mennä Tanskan kautta lautalla Osloon?

Virheen korjausta

Lähden ja suuntaan eturenkaan siispä Vätternin rantaviivaa ylös pohjoiseen ja samalla huuhdon mielestäni ajatuksen että pääsisin vielä tänään Gardemoenin ilmailumuseoon. Se olisi jo kiinni koska ajo tulee kestämään vielä 6 tuntia. Saavun lopulta Gardemoenin lentokentän läheisyyteen ja nyt pitää löytää enää se vandrarheim. Lähteviä matkustajakoneita nousee ja laskeutuu tämän tästä. Muutaman turhan kääntymisen ja parin neuvoa-antavan kyselyn jälkeen tulen retkeilyhotellin pihaan samalla kun ennustettu vesisade alkaakin melkoisen tuulen kera. Vanhat kasarmit on kunnostettu ja näissa onkin tilaa runsaasti joten saan 6 hengen dormitoryn omaan käyttööni. Huoneen runsas varustelu yllättää, eli kaikki tarvittava löytyy aina astiastoja myöten: mikro, tv, oma suihku- ja wc jossa lattialämmitys. Todella hyvä ja edullinen majoitus n 38 euron hintaan. Ainoa puute on pc:n puuttuminen, tosin wifi löytyisi.

Kolmas ajopäivä

Aamulla sade lyö ikkunaan ja tuuli humisee. Tyypillinen norjankeli? Pakkaan pyörän ja tavoite päivälle on päästä vuonojen tuntumaan eli Skjoldeniin, Keski-Norjaan, Sogneveien tie (Rv55) ajaen joka lopulta huipentuu 13 km:n mutkaiseen alamäkeen. Tuo tunturitie on pohjois-euroopan korkein kohoten aina 1434 metriin ja sen vieressä Jyvasshyttan tunturimajalle menevä pienempi tie kiipeää jopa 1840 metriin. Nuo tiet sijaitsevat aivan Galhöpiggenin eli norjan korkeimman vuoren juurella (2469m).
Lämpökahvat sekä liivit päälle ja menoksi. Ensin Hamar:iin sekä Lillehammeriin. Pohjoiseen menevä uusi moottoritie (E6) on vielä osittain työn alla, eli kaikkia kaistoja ei vieläkään ole saatu päällystettyä jolloin kiertoteitä pitää ajella useammassa paikassa. Hamariin tullessani tihkusade loppuu ja näen jopa sinitaivaasta vilauksen. Hyvä, näin se sääennuste myös povasi. Alempana satelee mutta tuntureilla paistaisi aurinko. Hamarin viikinki-vene näkyy jo kaukaa, eli kun Lillehammerissa oli vuoden 1994 talviolympiakisat Hamariin rakennettiin erikoinen jättimäinen urheiluhalli joka muistuttaa isoa kumollaan olevaa venettä. Saavun Mjösa-järven ylittävälle pitkälle sillalle jossa raskas pyöräni poukkoilee tuulen voimasta. Melkoinen tuuli mutta on onneksi myötäinen. Lillehammerissa poikkean syömään rautatieaseman vandrarheimiin jossa pääsen käyttämään myös nettiä. Kaupunki tuli minulle tutuksi olympiavuonna koska ostimme vaimon kanssa kihlasormukset tuolloin sekä seuraavana vuonna vastaavasti vihkisormukset. Paljon kauniita muistoja. Lähtiessäni kysyn respasta onko Rv55 avoinna. Mies tarkastaa sen netistä ja auki on. Hienoa! Nyt vain sitten kohti Ottaa. Sinitaivas avautuu mutta tuuli jatkaa heiluttamistaan. Kuuntelen nrk:n uutisia ja musiikin lomassa olen kuulevinani että Sognefjellveien olisi suljettuna? No, ei hätää, koska tiedän että Lom:in kylässä, josta tuo tie lähtee, on aina ollut opastaulu joka kertoo onko tie varmuudella auki vai ei. Tankkaan Otta:ssa ja kysyn samalla kassalta että pääsenkö ajaen Rv55:n alas Skjoldeniin? Kyllä, tie on avoinna ja ollut sitä jo pitkään. ”Oletteko aivan varma” - ”Kyllä, ei mitään ongelmaa” -vastauksen saattelemana jatkan kohti Lom:ia. Tuuli on yllättävän puuskainen ja voimakas. Eräskin kylä näyttää olevan kuin tulessa koska niin paljon on hiekkaa ilmassa että se näytti kauempaa savulta. Saavun Lom:iin ja käännyn Rv55:lle ja siinähän se opastaulu tuleekin vastaan: ”Sognefjellveien natt-stengt 20:00 - 08:00”. Hienoa, eli se on avoinna kuten kaikki jo kertoivatkin, eli se radio-ohjelma kertoi kaiketi jostain muusta?

Puomi yllättää

Tien käännyttyä kohti Galdhöpiggeniä tuulikin muuttuu nyt sivutuuleksi. Saan puristaa tankoa välillä aivan tosissaan, eikä nyt parane ajaa hitaasti. Eräänkin sillan kohdalla tietyömiehillä on suuria vaikeuksia saada kerättyä sillankaiteiden suojamuoveja talteen koska niin kovasti ne siinä lepattavat ja minäkään en voi pysäyttää pyörääni. Ajan osittain muovien lävitse eikä miehetkään varmasti kuulleet pyöräni ääniä. Tämähän alkaa tuntumaan jo seikkailulta. Tie alkaa nousemaan ylängölle ja osittain tulee jo lumilaikkuja vastaan. Yhdessä mutkassa onkin vain yksi ajokaista koska tuuli on tuonut lunta sulkien toisen kaistan kokonaan. Välillä pääsen kallioleikkausten suojaan ja tiekin laskee alemmas, vaan mutkan takana tuleekin vastaan puomi! Mitä! Tien piti olla avoinna? Sammutan pyörän ja tutkin puomin lukitusta tarkemmin. Ei voi mitään, lukossa on ja onkin kunnon putkilukko joten ei muuta kuin 36km takaisin Lom:iin. Saavun opastaulun luokse ja luen nyt tekstin uudelleen: ”Sognefjellveien Stengt” - no niin, nyt se on päivitettynä tuohonkin, eli olin mennyt ohitse ennen uusinta tietoa ja jälkeenpäin vielä kuulin syynkin, eli se oli ollut kova tuuli, ei lumi tällä kertaa! Ajoreittiin tuli nyt muutos. Skjoldeniin ei pääse mutta kyllä minulle Stryn on aina yhtä mieluinen kylä. Sitä paitsi, on sekin merenrannalla, tosin viime keväänä olin siellä vasta viimeksi. Matkalla huomaan että voimakkaasta tuulesta varoitetaan myös tuolla välillä. 17 m / s kertoo opastaulut ja eihän tuo enää miltään tuntunutkaan. Matkan varrella on muuten Strynin kesähiihtokeskus jonka kausi alkaa vasta kesäkuussa! Luit aivan oikein. Tuolla olen joskus lasketellutkin ja se on hieno 2:n hissin menopaikka. Tie laskeutuu 4:n tunnelin kautta Strynin kauniiseen vuonokylään ja perillä suuntaan suoraan tuttuun vandrarheimiin. Tällä kertaa saan 4 hengen huoneen dormitoryn miespaikan hinnalla koska dormit olivat vielä hiukan siivouksen alla.

jatkuu....

Gudbrandsdalsostia

Vandrarheimin aamiainen on jälleen loistava: Gudbrandalsostia (vuohenmaitojuustoa), isojyväistä vastaleivottua lämmintä norjanleipää, jogurttia, tuoremehua jne. Ainoa puute oli kun nettikoneet ovat korjattavana joten nyt täytyy käydä kylän turisti-info:ssa lukemassa postit. Jatkan tietä n:o 60 pitkin Kaupangerin suuntaan joka on muuten norjan kapeimpia, ellei kapein päätie. Vuonon rantoja kauniisti kierrellen se vie matkailijoita eteenpäin mutta kahden auton kohdatessa tulee kiire äkkijarrutukseen. Pyörällä pääsee helpommalla mutta lukuisat jarrutusjäljet asfaltissa kertovat karua kieltään tiukoista kohtaamisista. Kaupangerissa löydän itseni kirjastosta jossa voin jälleen päivittää kertomustani. Kauniin Songnevuonon ylitän lautalla sekä kahta pitkää tunnelin käyttäen. Lauttamatka on ilmainen koska korttini ei jostain syystä toimi rahastajan käsipäätteessä jolloin hän pyytää ajamaan lautalle ja sanoo tulevansa ohjaamaan minut kahvion kassalle. No kun ketään ei sitten lauttamatkan aikana luokseni tule, päättän että noin pientä maksua ei sitten tarvitse maksaa, (44Nok = 6 €).

Se maailman pisin tunneli (2012)

Nyt jos Aurland olisi jäänyt näkemättä, pääsisin sinne maailman pisintä, 24 km:n pituista tunnelia pitkin. Tosin jos olisi jo kesä ja tunturitie avoinna, menisin sinne ilman muuta vuoren ylittävää kaunista tunturitietä josta avautuu todella upeat näkymät Sognevuonolle. Vaan nyt en ollut sinne menossa joten jatkan alas kohti norjan vanhinta sauvakirkkoa joka tulee vastaan Borgundissa. Tuo lähes mustaksi tervattu puukirkko on vuodelta 1150 ja on upea rakennus lohikäärme koristuksineen. Käännyn oikealle tie n:o 52:lle josta pääsen Gol:n kylään ja edelleen sieltä oikeaan tielle N.o 7:lle joka vie minut Geiloon, sen vandrarheim on seuraava yöpaikkani. Saan oman mökin tingittyä 35 euroon ja mikä parasta, pääsen illalla vielä lämmittämään saunan samaan hintaan. Lauteilla köllötellessä kertaan päivän ajotapahtumia kun meinaan jo nukahtaa. Mahtava fiilis! Vaan on aika palata mökkiini ja oikaista itsensä oikealle sängylle.

Valkoinen satula

Aamulla herätessäni näen satulan valkoisena ja isoja hiutaleita putoilee lisää. Toivottavasti Hardangerveien (Rv 7) on vielä avoinna sekä ajokelpoinen tai muuten tulee pitkä kiertäminen? Pakkaan jälleen pyöräni ja kiihdytän sen jäätyvää tienpintaa varoen kohti ylänköä. Mittari näyttää +0.5:n lämpötilaa mutta tie on onneksi vielä sulana. Tien kohotessa ylemmäs lumisade yllättäen lakkaa. Molemmin puolin tietä lumipatterien korkeus sen kuin kasvaa ja lopulta pysähdyn kuvaamaan kun niiden korkeus on jo korkeampi kuin meidän talo. Tie pysyy kuin pysyykin sulana koko matkan ajan ja pääsen helpottuneena alas Föringfossenille, tuolle upealle norjan korkeimpiin (183 m) kuuluvan vesiputouksen parkkipaikalle. Korkealta putoavan veden paineesta rotkosta nousee paksu usva kuin savuna ilmaan. Aina yhtä vaikuttavana näkynä tuo jää aina mieleen. Starttaan pyörän ja lähden kohti läheisiä tunneleita jossa tie tekee lähes täydet 2 kierrosta, vieläpä aika jyrkkään alamäkeen. Hardangerin vuonon rannalla tien numero vaihtuu 13:ksi ja tietenkin tien varteen asetetussa tiedotustaulussa ilmoitetaan että tie suljetaan ajoittain tunnin ajaksi. No ei kai juuri nyt tuumailen ja jatkan huolettomana nousua vuorelle. Kilometrin päässä edessä seisoo keltaliivinen mies radiopuhelin kädessään, käsimerkki ja seis. ”Kestääkö pitkään”? kysyn. ”Bare en timme” vastauksen säestämänä palaan rantaan lauttalaiturille ja onhan se aika pitää ruokatauko. Pasta kiehumaan ja levite voileiville. Kuinka sopivasti tuo tunti kuluukaan syödessä ja keittimien jäähdyttyä lähden uudelleen liikkeelle ja samalla tuleekin jo autoja vastaan. Vuonon ylitse rakennetaan isoa siltaa joka valmistuu 2013 kesäkuussa. Tuo tulee korvaamaan vuonon ylitse kulkevan lauttayhteyden tällöin kokonaan. Huikeita ja kalliita siltaprojekteja!

Oddan omenapuut

Vuonon rannalla etenevä kapea tie vie vuonon perille aina Oddaan asti. Voi tavaton sitä omenapuiden määrää joka tuolla onkaan!. Odda on tunnettu omenoistaan ja noita puiden kukkia onkin upea kuvailla kunnes saavun itse kylää. Etsin turisti-infon ja jälleen on aika selailla nettiä.
Tie n:o 13 vie aina Stavangeriin ja Preikestolenille asti joten enää ei viitsi pysähtyä edes Låtefossenin putoukselle, sille jossa pyöräkin puhdistuu ihan itsestään. On sen verran paljon vettä taas liikkeellä että on ajettava vesisumun lävitse huumaavan jylinän säestämänä.
Auringon mennessä pilveen taivaalle kerääntyy tummia pilviä ja tietenkin lopulta alkaa tihkusade. No enää ei ”saarnastuolille” ole pitkälti. Vain yksi lauttayhteys Nesvikistä -Hjelmelandiin (44Nok) ja lopulta Jörpelandin jälkeen tulen Preikestolenille kääntyvälle tielle joka lähteekin heti pikimmiten nousemaan jyrkästi ylös. Näkyvyys on lähes nollassa ja tuumaankin että kuinkahan on huomisen laita, ei kai ole mitään mieltä lähteä patikoimaan jyrkänteelle jos mitään ei näy? Tulen lopulta perille jossa etsin vandrarheimin sisäänkäynnin. Tilaa on ja ovien pielissä olevat norjan liput ennakoivat tulevasta suuresta juhlasta 17.05, eli ”sjuttimaista”. Norjalaisten itsenäisyyspäivä.

Miss Megan from USA

Levittelen varusteeni isoon dormitoryyn jossa on 4 sänkyä. Keittiö löytyy vierestä jonka liedelle laitan pasta-annoksen kiehumaan samalla kun vaihdan kevyempää päälle. Ruokailun ohessa kuulen koputusta ja ovella seisoo märkä pipopäinen nuori nainen: ”Hi, I´am Megan How You Doing”? Esittäydyn ja kättelen sekä kysyn onko nälkä koska pasta-annokseni on tarkoitettu kahdelle.
Totta kai hän tulee seurakseni koska kuinka kukaan voisikaan vastustaa pastan tuoksua varsinkin kun on koko päivän polkenut vesisateessa polkupyörällä. Megan oli lentänyt jenkeistä saksaan, tullut sieltä junalla Osloon ja saanut sieltä tuttaviltaan polkupyörän jolla aikoo nyt valloittaa norjan, tai no, ainakin nyt Preikestolenin huomenna. Ilta rientää mukavasti jutellessamme sekä katseltuamme toistemme valokuvia.

Tuttuja tv:stä?

Aamulla vesisade on lakannut mutta pilvet ovat edelleen matalalla. Maittavan ja perinteikkään aamupalan jälkeen päätän kuitenkin lähteä kohti huippua jonne on tosin 2:n tunnin kiipeäminen. Toki sinne menee viitoitettu polku mutta paikoitellen kun tuo polku on louhikkoa voidaan puhua kiipeämisestä. Otan päälleni vain t-paidan, pipon, college-housut sekä jalkaan mp-ajokengät. Tietenkin vesipullo ja kamera ovat tarpeen jos ylhäältä näkisi jotain. Jätesäkki saa toimia sadetakkina, koska ajotakki on aivan liian kuuma ottaa mukaan. Lähden punaisin T-merkein merkattua polkua pitkin joka lähteekin heti nousemaan jyrkästi. 30 min kiipeämisen jälkeen polulla tulee vastaan lumilaikkuja eli yöllä oli ylhäällä satanut uutta lunta. Kohta alkaa sitten tihkusade ja näkyvyys heikkenee entisestään.
On aika tehdä jätesäkistä sadetakki ja puen sen päälleni. Vesisade vaihtuu välillä räntäsateeksi mutta onneksi ei tuule. Polkumerkkejä pitää välillä etsiä kun osa niistä on jäänyt jo lumen alle. Lähellä huippua huomaan uran vieressä 2 telttaa? Onpa sissejä tuumaan ja jatkan kohti kalliokielekettä kun huomaan siellä jotain liikettä. Siellähän on jo väkeä vaikka kello ei ole edes yhdeksää! Sitten alkaa vihellyksiä, taputuksia sekä huutoja. Mitähän tämä oikein tarkoittaa? Edessäni on tarjoilupöytä savulohineen, kinkkuineen, leipineen sekä smetanaa. Tänään on ”sjuttimai” ja norjan matkailuyhdistys tarjoaa tämän kaiken ilmaiseksi ja minä vielä kun satuin tulemaan ensimmäiseksi. Kohta nrk:n kuvausryhmä työntää mikrofonin eteeni ja ilmoittaa että hetkisen päästä he lähettävät suoran tv-lähetyksen nrk:n kanavalle. Oletko siis valmis?
Ei, ei kun, no mikäs tässä sitten, jos kysymykset eivät ole vaikeita- vastaan. Ehkäpä katsojien huomio kiinnittyy päälläni olevaan modernin sadeasuun joten tuskin ne meikäläistä edes kuuntelevat. Uskomatonta, minä norjan tv:ssä, paikassa jossa en kenenkään uskonut olevan, keskellä sumua ja lumen päällä! Harmittavasti tuolta ei tosiaan näe nyt mitään muuta kuin 10 metriä mutta onhan se hyvä syy sitten tulla uudelleen tänne.
Alas päästyäni menen lämpöiseen suihkuun, vaihdan ajovarusteet päälleni ja palautan avaimen respaan kun ruokapöydästä nousee luokseni kaksi rouvaa: ”We just saw you in tv, did you really come from Finland”?

Nimikirjoitukseni ei vielä ollut kysyttyä tavaraa joten matkani jatkui seuraavaksi kohti Haldenia kahdessa vandrarheimissä yöpyen. Haldenin vandrarheimin sijainti ei voisi enää olla hienompi, linnoituksen vierellä aivan kaupungin keskustassa josta avautuu upea näköala koko kaupunkiin.

Norja on maa jossa riittää nähtävää, koettavaa oli sää sitten mitä olikaan. Bergenissä sataa aina ja Stavangerissä usein. Mikäli pohjois- norja on jo koettu on etelä- ja keski-norja aivan jotain muuta.
Ei muuta kuin matkaan, päivässä perille etenkin jos käyttää navigaattoria.:;):

Kuva-albumia jakoon, eli tuoreempia kuvia juhannukselta -18, ja olihan tällä kertaa hieaaman paremmat näkyvyydet kuin viimeksi!
Albumissa mukana myös Lysebotn - Lysefjord, elikkäs "saarnastuoli" myös altapäin kuvattuna.
:D

Itse polku olikin todella hyvässä ja erilaisessa kunnossa, kuin aikoinaan, elikkäs oli esitteiden mukaan rakennettu sherporjen toimesta leveämmäksi, sekä tasaisemmaksi, ja pahimmat kivet ja kapeikot olivatkin poissa. Myös vaijereita oli lisätty pahimpiin paikkoihin, sekä yksi "hätämajoite" (shelter), oli rakennettu puoliväliin matkaa.

(Shelter = todellista hätää varten, koska ovi on lukittu, ja sinne pääsy on mahdollista vain puhelimella, eli avainkaapin koodi saadaan hätäkeskuksesta!).

https://serving.photos.photobox.com/...9bdf6c1f01.jpg

https://serving.photos.photobox.com/...f2d2fdc5fc.jpg

https://serving.photos.photobox.com/...7c0ae844f2.jpg

https://serving.photos.photobox.com/...7154e2a7b8.jpg

https://serving.photos.photobox.com/...d531afad91.jpg

Pitääkin pakata lenkkarit mukaan ensi kesänä, niin kestää kintut kiivetä tuolille. :right: On ne mahtavia maisemia.

Lainaa:

---

JMikkO kirjoitti

Pitääkin pakata lenkkarit mukaan ensi kesänä, niin kestää kintut kiivetä tuolille. :right: On ne mahtavia maisemia.

---

Mitä suotta lenkkareita raahaamaan. Silloin kun minä kävin siellä niin eräs vanhempi herrasmies lähti matkaan pikkutakissa ja -kengissä. Ja kädessä sateenvarjo koska satoi vettä. En kyllä ole ihan varma kävikö oikeasti perillä asti :grin:

Täytyy kyllä itsekin käydä joskus uudestaan (höh, tuskin käyn) koska tosiaan satoi vettä ja oli sumuista eikä nähnyt oikeastaan mitään. Mutta hieno paikka oli. Arvaatte varmaan, että seuraavana aamuna kun lähdettiin jatkamaan matkaa, taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi.

Lainaa:

---

siraulu kirjoitti

Mitä suotta lenkkareita raahaamaan. Silloin kun minä kävin siellä niin eräs vanhempi herrasmies lähti matkaan pikkutakissa ja -kengissä. Ja kädessä sateenvarjo koska satoi vettä.

---

Vanha kansa onkin sitkeämmästä puusta veistetty: kermaperse kun lähtee reissuun, niin apuja pitää olla enemmän matkassa. Tai helvetisti buranaa.

Tuossa kun jo melkein sandaaleissa haastellaan homman hoituvan, niin mitenkä vertaisitte tätä Kjeragbolteniin kapuamisen suhteen?

Ja nyt aikuisten oikeasti.
Olen nykyään invalidi ja Kjeragilla tuli luojaan päin katsottua silmästä silmään välillä.
Nuoruuden kilpailijan piru onneksi löi ittensä peliin ja tahdolla tulin takas.
Aikaa otti aamusta iltaan ja romahdus parkkiksella raju.

Pystyn liikkumaan eräsauvoilla tasasella keskimäärin 3 km/h vauhtia, jos polku iisi.
Nousut vaativat hirveää duunia lonkilta ja hypyt ovat ehdoton nou nou.
Onko mitään asiaa tonne?

Lainaa:

---

Eddie kirjoitti

Tuossa kun jo melkein sandaaleissa haastellaan homman hoituvan, niin mitenkä vertaisitte tätä Kjeragbolteniin kapuamisen suhteen?

Ja nyt aikuisten oikeasti.
Olen nykyään invalidi ja Kjeragilla tuli luojaan päin katsottua silmästä silmään välillä.
Nuoruuden kilpailijan piru onneksi löi ittensä peliin ja tahdolla tulin takas.
Aikaa otti aamusta iltaan ja romahdus parkkiksella raju.

Pystyn liikkumaan eräsauvoilla tasasella keskimäärin 3 km/h vauhtia, jos polku iisi.
Nousut vaativat hirveää duunia lonkilta ja hypyt ovat ehdoton nou nou.
Onko mitään asiaa tonne?

---

Jos tarkotat tuolla Kjeragilla sitä pyöreää kiveä siinä kallioiden välissä, niin se on kuulemma paljon haastavampi reitti kuin tuonne saarnastuolille menevä polku.

Lainaa:

---

Eddie kirjoitti

Pystyn liikkumaan eräsauvoilla tasasella keskimäärin 3 km/h vauhtia, jos polku iisi.
Nousut vaativat hirveää duunia lonkilta ja hypyt ovat ehdoton nou nou.
Onko mitään asiaa tonne?

---

Mä kävelin tonne viime kesänä bootsit jalassa. Suurin osa reitistä on aika helppokulkuista, mutta muutama lohkareista tehty portaikko on aika jyrkkä ja "askelmien" välit korkeita.

Eihän tuo käynti ole paha rasti vaikka olis paskempikin kunto, mutta jos
on roppa riekaleina, saattaa alaspäin tuleminen olla selvästi
hapokkaampaa kuin ylöspäin meno.

Joskus 15 vuotta sitten kiipesin Preikestolenille sandaalit jalassa ja olihan se ihan perseestä alaspäin tullessa. Liekö polut siitä parantuneet.
Bootsitkin on helposti paremmat, kuin pehmeät lenkkarit juurikin alaspäin kävellessä. Kaikilla jalkineilla meno varmasti onnistuu, kyse on pitkälti ajan käytöstä ja mukavuudesta. Toki jollain lipokkailla kaatumisriskit on suuremmat.
Mutta hieno paikka se on kirkkaalla kelillä.