FJ 1200 ja sadesää

Ajelin tänään Turusta Hämeenlinnaan ja erinäisten mutkien kautta takaisin Fak Juullani (vm. 90, ajettu ainakin 104 000 km). Säähän oli mitä oli: vettä tuli aika ajoin ihan kunnolla ja välissä oli sitten poutaa hetkittäin.

Ihmettelin moottorin virkeyttä ajaessani. Ei sitä kaasukahvaa yleensäkään tarvitse kovin käännellä, että pysyy liikennevirran mukana, mutta nyt tuntui pikemminkin siltä, että liikkeellelähdön jälkeen kaasun sai pitää lähes kiinni, ja vauhtia piisasi siitä huolimatta rajoituksen ja/tai järkevän tilannenopeuden mukaan.

Muistan jonkun vanhan moottorimiehen puhuneen, että perinteiset kuplavolkkarit olivat myös virkeimmillään sadesäällä. Olen myös kuullut että lentokoneiden tähtimoottoreihin saatettiin ruiskuttaa veden ja metanolin seosta tilanteissa, joissa tarvittiin suurin mahdollinen teho.

Jos nämä muistamani seikat pitävät paikkansa, pidän mahdollisena, että kyse ei ole vain sään aiheuttamissa muutoksissa havainnoissani ja tuntemuksissani. Miksi moottori on virkeämpi - jos on - sadesäällä?

Eikös sadesäällä ole matalapaine ja käsittääkseni ilmakuutiossa on enemmän happea, jolloin samalla ilmamäärällä saadaan enemmän potkua. Vastakkainen ilmiö on, kun mennään vuoristoon, hapen määrä ilmakuutiossa on pienempi ja niin moottorin teho laskee.

En ole kuullut, että ilman koostumus muuttuisi paineen takia. Lisäksi matalapaineella paine laskee kuten ylemmäs siirryttäessä. Mäntämoottorisissa lentokoneissahan seossuhde on säädeltävissä ohjaamosta lentokorkeuden mukaan.

Lainaa:

---

ted kirjoitti

Ajelin tänään Turusta Hämeenlinnaan ja erinäisten mutkien kautta takaisin Fak Juullani (vm. 90, ajettu ainakin 104 000 km). Säähän oli mitä oli: vettä tuli aika ajoin ihan kunnolla ja välissä oli sitten poutaa hetkittäin.

Ihmettelin moottorin virkeyttä ajaessani. Ei sitä kaasukahvaa yleensäkään tarvitse kovin käännellä, että pysyy liikennevirran mukana, mutta nyt tuntui pikemminkin siltä, että liikkeellelähdön jälkeen kaasun sai pitää lähes kiinni, ja vauhtia piisasi siitä huolimatta rajoituksen ja/tai järkevän tilannenopeuden mukaan.

Muistan jonkun vanhan moottorimiehen puhuneen, että perinteiset kuplavolkkarit olivat myös virkeimmillään sadesäällä. Olen myös kuullut että lentokoneiden tähtimoottoreihin saatettiin ruiskuttaa veden ja metanolin seosta tilanteissa, joissa tarvittiin suurin mahdollinen teho.

Jos nämä muistamani seikat pitävät paikkansa, pidän mahdollisena, että kyse ei ole vain sään aiheuttamissa muutoksissa havainnoissani ja tuntemuksissani. Miksi moottori on virkeämpi - jos on - sadesäällä?

---

Nää on taas niitä asioita joita toiset huomaa... toiset ei.... ja ne jotka ei..... pitävät asiaa mielenhäiriönä :D.

Kyllä tuo monessa tapauksessa on ihan todellinen asia, erityisesti se tuntuman muutos.
Jos peli on ajokierroksilla (alhalta ja keskellä) "liian laihoilla", se sattuu joskus sopivan "trooppisella kelillä"
rikastumaan sen verran, että ei "laita vastaan" koko ajan. Kun se siirtyy sen maagisen kynnyksen
yli "tonteille", toiminnassa on varsin suuri ero juuri sen tuntuman suhteen.
Ilmapeleissä esim."rikastuminen" suurinpiirtein kohdilleen laihoilta vaikuttaa myös huomattavasti enemmän
käyntilämpöihin kuin vesipeleissä.

Ilmiö on siis ihan todellinen, vaikkakin hyvin peli ja säätökohtainen..... ja persdynon tarkkuus tietty :D.

Lainaa:

---

ted kirjoitti

Ajelin tänään Turusta Hämeenlinnaan ja erinäisten mutkien kautta takaisin Fak Juullani (vm. 90, ajettu ainakin 104 000 km). Säähän oli mitä oli: vettä tuli aika ajoin ihan kunnolla ja välissä oli sitten poutaa hetkittäin.

Ihmettelin moottorin virkeyttä ajaessani. Ei sitä kaasukahvaa yleensäkään tarvitse kovin käännellä, että pysyy liikennevirran mukana, mutta nyt tuntui pikemminkin siltä, että liikkeellelähdön jälkeen kaasun sai pitää lähes kiinni, ja vauhtia piisasi siitä huolimatta rajoituksen ja/tai järkevän tilannenopeuden mukaan.

Muistan jonkun vanhan moottorimiehen puhuneen, että perinteiset kuplavolkkarit olivat myös virkeimmillään sadesäällä. Olen myös kuullut että lentokoneiden tähtimoottoreihin saatettiin ruiskuttaa veden ja metanolin seosta tilanteissa, joissa tarvittiin suurin mahdollinen teho.

Jos nämä muistamani seikat pitävät paikkansa, pidän mahdollisena, että kyse ei ole vain sään aiheuttamissa muutoksissa havainnoissani ja tuntemuksissani. Miksi moottori on virkeämpi - jos on - sadesäällä?

---

Oli sillä sadesäällä isokin merkitys "ennenvanhaan" kun alettiin turbottamaan metsä ja maansiirtokoneita, kyllä se aamuyöllä sumuilmalla oli tehot ihan eriluokkaa kuin päivällä aurinkopaisteella. (ei ollut vielä välijäähdyttimiä coolereita)

Copy paste netistä:

Moottorin polttoaine-ilmaseoksen sekaan syötetään pieniä määriä hienojakoista vesisumua, joka alentaa seoksen ja palotapahtuman lämpötilaa. Viileämpi seos kykenee sitomaan itseensä enemmän happea, joten suorituskyky paranee ja polttoaineen kulutus vähenee. Höyrystyessään vesi sitoo itseensä tehokkaasti lämpöä, joten samalla myös moottorin kestoikä lisääntyy pienentyneen nakutusvaaran ja matalampien termisten kuormitusten seurauksena. Toisin sanoen samasta polttoainelitrasta saadaan enemmän hyötyä irti kuin aiemmin.

Oisko samaa ilmiötä ? Näitä vesisuihkutuksia käytetään formuloissa, wrc autoissa, driftaajat suosii yms.

Tuotahan pitäis jonkun oikeesti kokeilla :D

​http://www.sporttiauto.com/tuotteet/...i_FI/aquamist/

Täyttöasteen, seossuhteen ja lämpötilojen ympärillähän tässä pääosin eri tavoin ja painotuksin pyöritään.

Jos kuitenkin pysytään "lähtöruudukossa" ja käytännön puitteissa (FJ 1200),
niin tuon "hienon tunteen" pääasiallimmat syyt ovat "persesäätöjen" oleminen lähempänä
oikeita ko. olosuhteissa.... ja tästä edelleen käyntilämmön ilmeinen lasku.... positiivisine vaikutuksineen.

Kiitos vastauksistanne! Vaikuttaa siis siltä, että aanailuni ei ollut silkkaa sielun erhetystä :) Konsa tuo raskasmoponi seuraavan kerran menee huoltoon, mainitsen asiasta. Ehkäpä joku minua kokeneempi osaa esittää näkemyksiä, kannattaako kaasuttimen säädöille tehdä jotakin. En tosin käy hätiköimään. Pyörä käy tasaisesti ja jaksaa poutasäälläkin ihan tarpeeksi. Jostain mystisestä syystä värinätkin tuntuvat vähentyneen viime suvesta, vaikka FJ tuskin vallan värinättä hyrisee ikinä. Sen tästä voinee kuitenkin päätellä, että vaikka FJ värisee enemmän kuin nykyajokit, niin ei senkään pitäisi vallan mahdottomasti tutista.

Vielä kun kilisevä ja kälisevä käyntiääni siistiytyisi, kehtaisin ajaa kylilläkin :D Tämäkin kuuluu olevan mallin tyyppivika. Ominaisuudeksikin joku varmaan väittäisi... Vaan tosiaan, en nyt enää jaksa siitä liikaa hämmentyä. Pyörä käynnistyy lämpimänä kauniisti, käy kiltisti ja (etenkin sadesäällä) tehoa riittää yli tarpeen. Kylmänähän tuo edellyttää pientä pelaamista ryypyn kanssa, mutta ehkä minä nyt siedän sen seikan 100 000 (vaiko peräti 200 000?) kilsaa ajetulta myllyltä.

Taidan siis ryhtyä sadekelin motoristiksi =)

Lainaa:

---

battaglin kirjoitti

Eikös sadesäällä ole matalapaine ja käsittääkseni ilmakuutiossa on enemmän happea, jolloin samalla ilmamäärällä saadaan enemmän potkua. Vastakkainen ilmiö on, kun mennään vuoristoon, hapen määrä ilmakuutiossa on pienempi ja niin moottorin teho laskee.

---

juurikin näin. mitä enemmän ilmaa sinne moottoriin saadaan sen puhtaampaa on palaminen. pelkästään sen orginaalin paperi suodattimen vaihtaminen paremmin virtaavaan ja pestävään malliin auttaa mukavasti. itse olen toki mennyt tästäkin hieman pidemmälle ja asentanut joka kurkulle oman metalli sihdin että ilmaa varmasti riittää :d