Talvi tuli ajeltua hiekkateitä ja kun sladitteli kurveja sallittua 80km/h niin tuli mieleen että miksi niin harva harrastaa hiekkatiekaahailua. Niin moni kehuu kuinka moottoripyöräilyn suola on mutkatiet. Hiekkatiet on yleensä ihan pirun mutkasia :D
Itsellä katupyöräily on jäänyt oikeastaan kokonaan pois (katu)enduron hankinnan jälkeen. Sen vähän mitä kävin viime kesänäkin katupyörällä ajamassa oli rajoitusten mukaan ajellessa tylsää ja kun kirmaili vauhdikkaammin (mutta silti turvallisesti) tuli vauhtia hetkessä 160@80 ja sellaisesta rikkeestä seuraus olisi aivan törkeät sakot ja ajokieltoa. Tämä siis pelkästään pienellä suoralla jonka jälkeen nopea jarru kurviin.
Metsän keskellä ei oo vielä kertaakaan tullut vastaan poliisia ja kameratolpatkin on aika niukassa. Sitäpaitsi monilla hiekkateillä kurvien ajaminen jo sallittua 80km/h nopeutta tekee tiukkaa.
Ehkä se on se ettei enskalla oikein tuu elvisteltyä snagarilla ja naispuolisetkaan ei kostu samalla tavalla kuin kyykyn nähdessään. Sen voin kuitenkin luvata että vauhdin hurmasta ei oo puutetta kun vetää mutkaista hiekkatietä koittaen pitää pyörän sladissa koko kurvin ajan. Vastaantulijoita saa pelätä ja ei ulosajokaan ihan leikkiä ole jos tien vierustat on täynnä puita.
Tietysti vauhdin hurmaa ja surmaa voi hakea ihan polulta ja enskaspooristakin mutta se on jo toinen tarina.