Lapin kierros Kotarilla

Matkapäiväkirja Lapin reissulta.

11.8.2010
Keräilen tavaroita Lapin reissua varten. Olisi tämäkin pitänyt tehdä jo aikaisemmin, mutta kun oli olevinaan niin hyvä mielikuva siitä mitä tarvitaan, ja edellinen pakkaus alppireissua varten onnistui niin hyvin. Huomenna olisi vielä yksi asiakastapaaminen Vaasassa. Sen sijaan että kävisin siellä edes takaisin autolla, otankin varusteet mukaan ja käyn siellä matkalla pohjoiseen. Säästyy noin 300 km ajamista. Tarkoitus on tavata velipoika mökillä ja jatkaa seuraavana päivänä Savukoskelle.

Pohjoisessa tavaraa tarvitaan enemmän kun etelässä, tekstiiliyksiökin on hyvä ottaa mukaan. Vaikka majoituspalveluissa on hyvät puolensa, mikään ei voita telttamajoitusta kun osat sattuu kohdalleen - paikka, sää ja aikataulu. Omatoimimajoituksen myötä vaan tavaramäärä kertautuu, makuualusta, makuupussi, keittovälineet (ainakin kahvia varten) jne. Virvelikin löytää paikkansa - eipä sitä tiedä jos jossain osuu tammukkapurolle tai rautujärvelle. Tammukkaa makeampaa kalaa ei olekaan.

Keräilyssä tulee hiki vaikka lämmintä ei olekaan kuin parikymmentä astetta. Käy hyvin kuntoilusta kun ravittaa kerroksesta toiseen kamoja hakemassa. Päätän suosiolla ottaa isommat laukut - kotarin telineeseen käy sekä Givin 20 litraiset custom-laukut että 42 l hinkit. Lisäksi pitäisi mukaan saada asiakaskäyntiä varten hieman siistimpää asustetta ja kenkää mukaan. Onneksi niitä ei tarvitse koko matkaa roudata. Isommatkin laukuit tulevat aika täyteen. Keittovehkeet vievät yllättävän paljon tilaa. Majoitusvälineet sijoitan suosiolla Ortliebin säkkiin.

Säätiedotus lupaa riittävästi kelejä - sadetta ja paistetta. Lapissakin on luvassa 10-15 astetta ja vettä. Sehän ei haittaa kunhan pysyttelee poissa pääteiltä. Mitä kylmempi keli sen pienemmmät tiet. Pakkasellakaan ei palele kun päästelee menemään umpihangessa. Eikä tarvitse lähteä kovin kauas kotoa.

Lopulta saan ajattelemani tavarat pakattua. Vielä jos löytäisi korvatulpat jostain. Ne löytyvät lopulta auton etupenkin ja keskikonsolin välistä, kiitos vaan vaimolle havainnosta. Kotarilla en lähde ilman korvatulppia minnekään, niiden kanssa taas minne vaan, on siinä niin suuri ero.

Vielä pikainen kertaus, mitään uutta ei muistu mieleen. Siispä ajokamppeet niskaan ja taipaleelle. Tässä tuleekin testattavaa, sillä mittariston päällä kiiltelee tuore navigaattori ja yllä upouusi tekstiili-gore. Edellinen olikin jo vuodelta 2001, joten eiköhän se voida jo katsoa täysin palvelleeksi.

Suuntaan kohti Vaasaa. Navi suosittelee tylsää reittiä Saari- ja Kyyjärven kautta. Aikaa on tärvääntynyt pakatessa joten en ala sen kanssa väittelemään vaan pukkaan pelin liikkeelle. Liikennettä on yllättävän paljon. Pyörällä on kyllä helppo ohitella mutta tässä autopuurossa se ei juuri nopeuta. Jätän suosiolla vähän välimatkaa ja kurkkailen syrjäsilmällä Navin ruutua. Tässä on 800*450 pikseliä, ja se näyttää isoltakin alueelta myös pikkutiet. Ero Zumoon on suuri, karttaa näkyy noin viisinkertainen alue. Taustavalo voisi tosin olla vähän kirkkaampi. Käynnistyksessä se yrittää aina merikorttipuolelle. Täytyypä tutkia illalla voiko oletustilan säätää jostain. Lupaavalta kuitenkin näyttää.

Uusi ajoasu tuntuu erikoiselta, ihan kuin sitä ei olisikaan, etenkin kun vertaa vanhaan peltipukuun. Joustokangas tosiaan joustaa. Viima ei kuitenkaan käy läpi ja olo tuntuu mukavalta. Tosi haasteet ovat kuitenkin vielä edessä päin.

Matka on niin inspiroimaton kuin se pääteitä pitkin ajamalla voi olla. Yhdessä kohtaa tulee viranomainen vastaan, mutta ylitystä ei ole inflaatiokorotusta enempää eikä sinivilkut välähdä. Välillä hiukan sataa ja edellä menevistä autoista nouseva vesisumu tarttuu visiirin. On tipalla etten ryntää sivuteille, mutta sitten liikenne vähenee ja tie kuivuu. Sama toistuu varmaan kymmenesti.

Majoitun Vaasassa Astoriin. Mukava pikku hotelli, mutta iltaruokaa ei ole tarjolla. Kysäisen tiskiltä suosituksia ja saan vihjeet kolmesta paikasta. Kävelen Hovioikeudenpuistikon läpi ja tarkistan Fondiksen, Il Bancon ja lopulta päädyn Strampeniin. Tiesi kyllä respan likka mistä puhui. Erinomainen paikka eikä hintakaan yhtä syvältä kuin jossain Hesan paikoissa. Lienee syrjäseutujen etuja.

Illalla kokeilen vielä Navia, nyt se käynnistyykin suoraan City Navigator-kartoilla. Päivän ajojen keskinopeus liikkeellä ollessa näyttää olevan 95,1 km/h, tankkaustauko mukaan lukien 91 km/h. Kai tuota satasen aluetta oli sitten niinkin paljon.

12.8.2010
Palaveri on iltapäivällä, joten aamulla ei ole kiirettä. Vedän siistimmät vermeet ylle ja käyn taksilla asiakkaan luona. Olen takaisin hotellilla neljän maissa, tarkistan vielä muutamat sähköpostit. Eiköhän vaan tule pari puheluakin, ajoitettuna juuri siihen hetkeen kun *olen kamat päällä ja hanskat kädessä kiipeämässä pyörän selkään. Hotellin parkkipaikka alkaa tuntua turhan lämpimältä, lopulta pääsen kuitenkin tien päälle.

Suunnistan E-kasia Oulua kohti. Työasiat pyörivät vielä mielessä enkä oikein pääse rentoon ajotunnelmaan. Liikennevaloja on vähän väliä, kaikki tietysti punaisella, samoin kuin lämpömittari ajoasun sisällä. Tankkaan ja otan softshell-takin ajotakin alta. Nyt kulkee jo paremmin. Tien varressa peltipöntöt tähtäilevät kulkijoita mikä CD-levyllä, mikä oikealla salamalla varustettuna. Ajelen kuitenkin maltillisesti. Mitä pitempi matka sen hitaampi vauhti.

Matkaa on runsaasti, tie on tasainen ja suora. Tai kyllä siinä mutkia on, mutta vain oikealle ja ainoastaan silloin kun edessä on joku ohitettava. Kilometrit lipuvat ohi hitaasti kuin viimeiset koulupäivät ennen kesälomaa. Jos joku on löytänyt vielä tylsemmän, tai edes yhtä tylsän tien, voisi kyllä kertoa sen muillekin varoituksena. Ja jos huomaa että olen taas menossa tuolle tielle, soittakoon valkotakkiset paikalle.

Tankkaan toisen kerran ja pääsen lopulta Oulun ohikulkutielle. Yritän etsiä vielä viimeisen mahdollisen aseman pikkuteille siirtymistä, Simon paikkeilta. Yhdeltä huoltikselta on bensa loppu, seuraavalla ei kelpaa sirukortti. Onneksi Simon Plussa-kaupan pihassa on pumppu joka kelpuuttaa Visani. Avaan molempien tankkien korkit ja painan liipaisinta. Pumppu käynnistyy ja vinkuu tuskaisasti, mutta pistoolista tulee vaivainen lirinä. En tiennytkään että bensapumppuihinkin voi iskeä tippuri. Hetken heruttelun jälkeen bensaa alkaa suorastaan tulvia ja saan tankit täyteen. Olipa sekin kokemus.

Puhdistan visiirin ja menoksi. Matkaa on vajaat sata kilsaa, äkkiä se menee. Hetken kuluttua uusi navi ilmoittaa että akku on nyt viallinen, ulkoista virtaa ei ole (valehtelee...) ja laittaa hanskat tiskiin. Saan sen päälle uudelleen mutta heti kohta se antaa saman ilmoituksen. On jo hämärää enkä viitsi ruveta tarkistelemaan liittimiä. Valitsen tutumman joskin hieman pitemmän reitin. Loppuosa matkasta meneekin mukavasti kun soratiellä pääsee paremmin toteuttamaan itseään.

13.8.2010
Kolmastoista päivä ja perjantai. Aamuun ei sisälly mitään dramatiikkaa päivämäärästä huolimatta. Tarkistan navin ja huomaan että kartat sisältävä muistikortti ei tainnutkaan olla aivan pohjassa, nyt se näyttäisi taas toimivan. jätän työvaatteet mökille, pakkaamme pyörät ja suunnistamme kohti Kemijärveä sorateitä suosien.

Ei ruuhkaa:
http://i2.aijaa.com/b/00462/6784603.jpg

Reitti on aika suora ja koukkaamme metsäautoteille. Navin kartasto ei näytä tuntevan läheskään kaikkia. Pari kertaa osumme umpiperään, ja yhden kerran jokeen. Pienet takaiskut kuuluvat tähän matkailutyyliin.
http://i7.aijaa.com/b/00674/6784606.jpg
Saapumissuunnasta:
http://i10.aijaa.com/b/00868/6784618.jpg

Ennen Vanttauskoskea Navi tekee vielä pariin kertaan samat temput. Alan jo harkita laitteen palautusta, mutta eipä se täällä jänkhällä onnistu. Se kuitenkin herää samalla tavalla kuin puhelinkin - akku irti ja kiinni taas. Pirttikoskelta käännymme kohti Kemijärveä. Tie on hyväkuntoinen ja mutkainen, tosin asfaltoitu mistä pieni miinus näin kurapyöräilyä ajatellen.

Kemijärven jälkeen hakeudumme hieman pienemmille teille, suunnistamme Savukoskelle Pahkakummun kautta. Pyydän navilta suorinta reittiä, ja tässä mallissa matikka tuntuu toimivan - navi ehdottaa pari kertaa talvitietä joka menee suoraan suon poikki ja jonka reunalla on viitat. Kotarilla ja GS:llä ei ole suolle asiaa joten jotkin navin ehdotukset hylätään. Kostoksi se neuvoo tielle joka pienenee ja pienenee, kasvusto puolestaan tihenee. Tienpinta näyttää vihreältä, siinä kasvaa jotakin levää. Pyörä luikertelee, ihan kuin olisi rengas puhki. Pysähdyn ja kurkkaan asian varmiseksi. Ehjät ovat, mutta vihreän tiepinnoitteen kitkaominaisuudet muistuttavat lähinnä vaseliinia. Liukasta on, myös saappaaseen. Lopulta tie päättyy vuolaan joen rantaan. Vettä näyttäisi olevan 60-80 senttiä. Tie kyllä jatkuu toisella puolella, silta vain puuttuu. Siispä käännös ja eteneminen jatkuu, tässäkään tilanteessa emme peräänny.

Vettä näyttäisi olevan noin 80 cm...
http://i5.aijaa.com/b/00060/6784623.jpg

Pahkakummun ja Ahvenselän paikkeilta Savukoskelle tielle on ajettu sepeliä ja hieman hienorakeisempaa ainesta, joka pölisee armottomasti. Onneksi tuulee, joten riittävällä välimatkalla takanatulijan ei tarvitse nieleskellä ainakaan isompia kiviä. Sepelipinnalla pyörä elää hieman, mutta ajo sujuu hyvin kun pitää vetoa sopivasti päällä ja antaa pyörän tehdä työnsä. Ei tänne kyllä ole katupyörällä asiaa. Poroja on tiellä silloin tällöin yksin tai kaksin. Ne ovat yllättävän rauhallisia eivätkä poukkoile ennustamattomasti sinne tänne. Tarkkana pitää kuitenkin olla.

Savukoskella käymme tankkaamassa ja kahvilla. Velipoika on tullut enimmän matkaa takana ja sen huomaa pyörästä ja vaatteista, eipä ole malttanut pitää riittävää välimatkaa. Kotarille kelpaa polttoaine, 7,5 litraa sataselle, GS näyttää vievän 5,5.

Soitan Tulppioon ja kysyn majoitusta. Tilaa on joten lähdemme liikkeelle. Matkaa on noin 80 km, ajelen pintakaasulla polttoainetta säästäen. Marttiin asti tie on hyväpintaista, sen jälkeen pätkittäin asfalttia ja soraa. Poroja näkyy silloin tällöin. Yleensä ne näyttävät olevan matkalla samaan suuntaan, mutta yksi poro seisoo valtavat sarvet tanassa - tästä ei sitten mennä. Se muuttaa onneksi mielensä kun tulemme lähemmäksi. Olipa sarvet, ikinä en ole nähnyt yhtä suuria. Katson mielenkiinnolla miten poro selviää metsässä - noilla sarvilla sen luulisi juuttuvan puiden väliin ehtimiseen. Se liikkuu selvästi varoen, eikä juutu. *

Tulppiossa on mukava mökkialue ja sitä käyttävät monet kalamiehet tukikohtanaan, ehkä vaeltajatkin sinne joskus eksyvät. Legendaarisen Tulppion Tiskon kattoon on koottu satamäärin lippiksiä. Eipä sattunut mitään sopivaa sinne jätettäväksi...tai velipojan puolikypärässä on kyllä lippa mutta katson viisaimmaksi olla lausumatta ehdotusta ääneen.

Navi pysyi hyvin mukana (tuo lukema on tietysti ajettu yleiseltä liikenteeltä suljetulla alueella).
http://i8.aijaa.com/b/00430/6784632.jpg

Kämppä on siisti mutta harrikan kuvat seinällä epäilyttävät. Ettei vaan tulisi tartuntaa...
http://i7.aijaa.com/b/00022/6784671.jpg

Käymme tutkimassa ja kuvaamassa veturia. Ohjausmekanismi vaikuttaa huvittavalta mutta ilmeisen toimivalta. Kaasua ei näy missään. Telat ja sukset - jotain yhteistä moottorikelkan kanssa. Mutta tämä peli ei liene hyökännyt samaan tahtiin. Höyrykone näyttäisi olevan yksivaiheinen, kaksi työsylinteriä per puoli. Ehkä sillä saa tasaisemman vedon. Veturille on järkätty asiallinen katos, ja kyllä sen sen arvoinen muistomerkki onkin.

http://i2.aijaa.com/b/00374/6784642.jpg

Suksien ripustus poikkeaa hieman nykykelkoista:
http://i7.aijaa.com/b/00978/6784644.jpg

Sää hellii - 23-24 astetta ja aurinko paistaa. Käymme suihkussa ja sitten Tiskoon päivälliselle.

Tulppion kävijät ovat oma lukunsa ja heistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Näyttää siltä että moni ajaa tuhat kilometriä päästäkseen tissuttelemaan vapaasti. Illalla Tiskossa keskustelu on vilkasta ja kävijät vilkastuttavat kassaliikennettä. Tosin pohjat on valmisteltu mökissä halvemmilla aineksilla.

Tulppioon on pitkä matka, mittasipa sen melkein mistä tahansa. Menoa tarkkailtuani tulen siihen tulokseen että epäilemättä jokaisella täällä kävijällä hieman viiraa päästä. Ennenkuin lukija tästä älähtää, totean että nythän lukeudun itsekin tuohon joukkoon. No, totta puhuen, Nuorttijoki on maineensa veroinen taimenpaikka ja alue on kaunista, joten voi niitäkin seikkoja käyttää matkaverukkeena.

Yöllä herään sateen ropinaan. Satakoon, eipähän soratiet aamulla pölise.

14.8.2010.
Aamu valkenee jälleen aurinkoisena. Pakkaan, käyn kuittaamassa laskun ja ostan samalla parit viehelukot - tarvikelaatikko nimittäin unohtui pakata mukaan.

Ajokeli on mitä parhain. Sade on tiivistänyt pölyn, mutta aivan pinta on jo kuiva. Käännyn Ruuvaojalta kohti Lokkaa. Kyltti julistaa lakonisesti että "huonokuntoinen tie, ajo omalla vastuulla". Huristan satasta erämaiden halki. Samalla mietiskelen että tuskinpa puurajan alapuolella enää oikeita erämaita onkaan.. *Joka puolelle haarautuu metsäautoteitä. Niiden haarat näyttävät olevan muutaman kilometrin välein. Sääli. Maisemat edustavat rauhallista keski-lappia. Loivia vaaroja, mäntykankaita ja rakka-alueita. Koko välillä Ruuvaojalta Lokkaan näen vain yhden auton, sekin on parkissa Kairijoen eräkeskuksen pihassa.

Rakkaa:
http://i7.aijaa.com/b/00190/6784974.jpg

Lokan kylä lepäilee auringonpaisteessa. Ajan kalanjalostuslaitoksen pihaan, pari kalamiestä rantautuu uistelemasta. Tiedustelen saalista, pari sinttiä kuulemma. Minkäköhän kokoisia ne mahtavat olla täällä päin? Valittelivat kovaa keliä ja isoja aaltoja. Venesatamassa tulee maalta päin, joten vesi näyttää tyyneltä. Selkä on kuitenkin iso, ja tuuli navakka, joten en epäile kommentteja.

Posti-, polttoaine- ja sekatavaramyymälä on hieman kauempana padosta. Tankkaan kun siihen on kerran tilaisuus. Kaupassa on rauhallinen meininki. Rouvashenkilö kysyy, haluaisinko kahvia, että laitetaanko tulemaan. Ilmeisesti kauppa toimii baarinakin. En malta jäädä vaan suuntaan kohti Sodankylää. Tie on asvaltoitu ja hyvässä kunnossa. Annan kotarin laulaa ja matka taittuu nopeasti.

Sodankylässä aprikoin suuntaa. Menen SEO:lle kahville ja tankkaan taas. Mitä ihmettä, kymmenen litraa 87 km matkalla. En kyllä mielestäni niin kovaa ajanut. Ehkä tankki ei tullutkaan täyteen Lokassa kun piha oli aika jyrkästi viettävä. Avaan läppärin ja katson sääkarttoja. Eri firmoilla olisi tarjolla hieman erilaisia säitä. Mieli tekisi käydä norskien rannikolla kurvailemassa, mutta sääkartat eivät puolla tätä vaihtoehtoa. Päätän lähteä suorinta reittiä länttä kohti ja tarkentaa suunnitelmaa myöhemmässä vaiheessa.

Tankkaustauko Sodankylässä:
http://i9.aijaa.com/b/00417/6784928.jpg

Käskin navin välttää pääteitä ja sen se kohtuullisesti tekeekin. Yhdessä kohdassa sen laskema reitti näyttäisi tekevän ketunlenkin. Eiköhän tuota löytyisi jokin oikopolku, ja aikani zoomailtuani sellainen näyttäisikin löytyvän. Käännyn Kieringintieltä Maunujärven kohdalta pohjoiseen. Navi ehdottaa muutaman kerran u-käännöstä mutta suostuu lopulta valitsemaan ajattelemani reitin. Uskoipas! *Vahingoniloni loppuu lyhyeen kun pohjustettu tie muuttuukin talvitieksi. Suoheinä ja lätäköt näkyvät jo kauas. Kotari sivutuelle ja maastotiedustelulle jalan kuin trialissa ikään. Pohja onkin kovahko, vaikka sammalta pukkaakin. Lätäköt ovat öisen sateen jäljiltä. Eikun menoksi, ei siellä ainakaan syvälle uppoa. Reitti tosiaan näyttää pehmeämmältä kuin onkaan. Pari kilometriä menee hyvin, pääsen ajamaan jopa kakkosella paikka paikoin.

Sitten aukeaa muutaman kymmenen metrin levyinen avosuo. Muutamat mönkkärin jäljet näkyvät, mutta niissä on pintapaine ihan muuta kuin mopossa, joten niiden perustella ei voi tehdä pitäviä päätelmiä. Suoritan taas maastotiedustelun. Paikka paikoin saapas uppoaa nilkkaan asti ja pohja joustaa. Epäilyttävää mutta kun jalka ei mene läpi yrittämälläkään, totean että ei kotarikaan akselia syvemmälle uppoa. Ja vielä on sivulaukut reservissä. Suunnittelen ajavani vauhdilla - suolla ei ole uria eikä tukkeja joten etupyörä pysynee hyvin suunnassa. Liipaisen vauhtiin, sitä on kuitenkin liian vähän ja se hyytyy turpeikossa. Napsautan ykköselle jolla peli kuitenkin etenee, potkin hieman vauhtia jaloilla. Paluuta ei ole, joko perille tai pysähdys. Peileistä näen että turpeikko lentää, eipä ainakaan mene kuvio tukkoon. Saavutan vastarannan. Pysähdyn hetkeksi. Mainioita nämä korpitiet kun ei ole katsojia. Tästäkään ylityksestä ei tyylipisteitä jaeta. Onpas rankka helle, ajattelen, mutta lämpömittari ei kuitenkaan näytä kuin 23. Raotan kuitenkin ajotakin vetoketjua. Vielä olisi kilsan verran seuraavaan risteykseen. Epäilen että Garmin on järjestänyt varalleni taas joen, mutta saavun tukevammalle tielle ilman sen kummempia episodeja.

Tuosta yli:
http://i8.aijaa.com/b/00494/6784654.jpg

Maastotiedustelun tulos:
http://i4.aijaa.com/b/00522/6784658.jpg

Jatkan pikkuteitä. Pinnalle on ajettu peukalonpään raekoolla soraa. Alle kuudenkympin sora muljuu renkaiden alla, etupyörä pyrkii luistamaan sivuun ja ajo on kuin ensikertalaisella. Mutta kun on veto päällä ja vauhtia jossain kuudenkympin ja satasen välillä, pyörä kulkee nätisti. Vain tiukoissa mutkissa ja porojen takia joutuu vauhdin pudottamaan, jolloin luikertelu alkaa.

Muutakin riistaa näyttää olevan. Pari metsoa humahtaa tien penkasta ilmaan. Yhdessä kohtaa keskellä tietä on teeriparvi - 6-7 yksilöä. Osa lähtee heti, mutta muutama jää tuijottamaan, Ilmeisesti eivät olleet nähneet kotaria aikaisemmin kun eivät kauempaa tunnistaneet merkkiä.

Saavun tielle numero 79, ajan sitä Kaukoseen asti, josta käännyn kohti Kalloa, ja väliltä Jauhojärven tielle. Saavun Ylläsjärvelle ja tankkaan varmuuden vuoksi. Ei mene kuin kuusi litraa. Nytkö kotari menisi muka alle vitosen? Varmaan mittausvirhe. Lännessä näkyy lähestyvä ukkosrintama. Matkallakin on jo heittänyt muutaman tipan, joten etsin majoituksen. Ylläkseltä löytyy Hotelli Saaga ja sen pihassa jonkun aateveljen peli ja jokunen muu mopo. Kai siellä vielä tilaa on. Niinkuin onkin.

Hotelli osoittautuu tasokkaaksi, mutta 75 ekeä tuntuu vähän korkealta hiihtohotellista näin kauden ulkopuolella. Käytän hyväkseni kylpylän ja kuntosalin, pitäähän sitä joitain vastinetta rahoilleen saada. Käytän varmaan puoli tuntia visiirin putsaukseen. Tässä mallissa on pinlock-sisävisiiri joka naarmuttuu herkästi. Siinä ei ole onneksi itikkavainaita, lähinnä pölyä. Vielä alas laskettava aurinkovisiiri irti ja puhtaaksi. Johan kirkastuu.

Majoituksen tasovaihtelua:
http://i8.aijaa.com/b/00850/6784664.jpg

Aateveli kumppaneineen löytyy hotellin aulasta. 900 km takana, menossa Jänkhällä jytisee-hotellibileisiin. Aikoo pyöriä Ylläksen tienoilla muutaman päivän ja siirtyä sitten Saariselälle. Mukava jos ajoitusbudjetti on mahdollista tehdä niin löysäksi. Juttelemme pyöristä, kaveri valittaa että kotari nykii ja stumppaa herkästi. Sanon että omani teki samaa mutta lopetti heti kun tein muutaman lisäreiän suodatinkotelon tarkistusluukkuihin. Halpa ja nopea korjaus. Punkka kutsuu joten toivotan hyvää matkaa ja hiippailen huoneeseen.

15.8.2010.
Aamulla käväisen vielä salilla, pakkaan kamat ja lähden liikenteeseen. Velipoika liittyy taas mukaan Ellin kaupan kohdalla. Esittelen eilisen reitinvalinnan tuloksia - turpeenriekaleita pyörän takaosassa. Samalla huomaan että ketju näyttääkin kuivalta. Juuri kun eilisehtoolla pääsin kehumasta rasvaria. Syöttöviikset näyttävät ehjiltä mutta putki tyhjältä. Tarkemmin ajatellen kilsoja on tullut noin 5000 joten rasvarin säiliön tyhjeneminen sopii vikadiagnoosiksi. Ajamme Kolarin Nesteelle. Naapuritalossa on sopivasti KTM:n kyltti. Huoltohallista saan desin öljyä, 1,70€. Sillä pärjää taas ensi kesään asti. Viimeksi täällä käydessäni piti vaihtaa akku. Nyt selvisin paljon vähemmällä.

Suunnitelmissa on alustavasti raapaista Kiirunaan, Narvikiin ja Fausken kohdalta takaisin Ruotsiin. Ylitämme rajan. Garmin ei löydä juuri yhtään pikkuteitä Ruotsin puolelta, kun Suomen puolella niitä olisi vaikka kuinka. Joudumme siis ajamaan pikitietä. Olen joskus ajanut välin TDM:llä ja silloinkin se tuntui tylsältä. Nyt suorastaan tappavan tylsältä kun vaihtoehtoja, edes pieniä koukkauksia ei ole tarjolla. Tälle tielle en enää tule vapaaehtoisesti, muistuttakaa jos otan joskus Kiirunan puheeksi.

Onneksi matkalla on jonkin verran tietöitä ja asvaltti on kuorittu varmaan 30 km matkalta. Helpottaa kun pääsee sorapinnalle, kotarikin on enemmän kotonaan.

Lämpötila on juuri kuten sääennusteessa sanottiin: 12 astetta. Luvattua sadetta ei näy, eikä juuri pilviäkään. Tämähän sopii.

Vittangissa tankkaamme. Samalla (kylän ainoalla) huoltsikalla on 6 pyörän partio Suomesta, juuri lähdössä. Otan kahvin ja jonkinlaisen muffinssin, velipoika kokiksen ja kanapatongin. Ruotsalaista huoltamokahvia kurjempaa myrkkyä ei olekaan. Menee se nyt kuitenkin kun lisään muutaman kermapulverin ja sokerin. Nautimme eväät tietysti raikkaassa ulkoilmassa. Paikalla on joku fillaristi shortsit jalassa, ei varmaan tule hiki näissä keleissä. Puhuu puhelimeensa ja hyökkää sitten wc:hen. Kohta kahvimyrkyn vaikutus alkaa tuntua ja hiippailen lähemmäs wc:n ovea. Odotellessani tarkastelen fillaria. Ohjaustangossa on erikoinen laite jossa on pieni puhallin, usb- ja virtaliitin. Taitaa olla jäähdytystä varten. Voihan tietysti fillarillakin tulla kuuma jos joutuu pysähtymään valoihin. Meneepä sillä pitkään, taitaa olla runkkaamassa. Kyllästyn ja lähdemme ajamaan, keltainen väri ei näy vielä silmänpohjissa.

Kiirunassa olisi mahdollisuus mennä tutustumaan kaivokseen, mutta kierros kestää melkein kolme tuntia. Toteamme että siinä on hieman liikaa kaivosasiaa yhdelle reissulle ja jätämme sen väliin. LKAB:n parkkipaikalla on ruosteinen mutta kokonainen Bucurys-hullujussi. Näin isoa en ole aiemmnin nähnytkään. Kiipeän konehuoneeseen - sieltä löytyy sähkömoottorit. Nyt kaivostekniikka riittää, lisään ajopuvun alle softshell-takin ja sitten kohti Abiskoa.

Kaivoksen parkkipaikan antia:
http://i2.aijaa.com/b/00457/6784684.jpg

Lämpötila laskee kuuteen asteeseen ja tuulee lujasti. Oikein pitää tähdätä että osuu omalle kaistalle ojan ja keskiviivan väliin kun joku tulee vastaan. Matkalla yhytämme Vittangista lähteneen partion ja pyyhkäisemme ohi. Tuulee ja välillä sataa. Maisemissa ei ole enää valittamista. Lämpötila laskee neljään ja kahvalämppärit imevät sähköä akunposket lommollaan, mutta käsiä ei palele. Abiskossa on taas aika tankata. Käväisemme kuppilassa syömässä. Huoltamolla saatu myrkky kaivelee mieltä ja kokeilen josko täältä saisi parempaa. Naputtelen koneeseen maito+sokeri-lisukkeet ja odottelen aikani. Lopulta kone sylkee sisuksistaan aivan vaaleaa lientä, joka maistuu kuumalle maidolle, ehkä siinä on aavistus kahviakin mukana. Tai teetä. Ei taida täkäläisiltä onnistua tuo kahvin teko.

Ravintolaan tulee ohittamamme porukka. Kas, aivan naapurista Petäjävedeltä ja *Jänkhälle menossa. Olivat kysyneet majoitusta mutta ei kuulemma ole kuin 70 km:n päässä. Lähdemme ajamaan, mutta poikkeamme muutaman kilometrin päässä ensimmäiseen paikkaan. Tilaa on mutta hinta on suolainen. Söimme juuri joten makea maittaisi paremmin. Ajamme Björklideniin, josta löytyy useamman tasoista majoitusta. Hostel-huone kahdella punkalla ja käsienpesualtaalla varustettuna kustantaa vain 650sek. Se riittää meille. Aulabaarissa on ilmainen wlan-internet käytettävissä. Vilkaisemme hotellin sääasemaa. Kaksi astetta, sataa ja tuulee luoteesta 10-15 m/s. Eipä houkuta tekstiilikaksio tällä kelillä.

Katsomme netistä sääennusteet. Tuuli tyyntyy aamuksi ja sade lakkaa, päivän mittaan lämpötilakin nousee jonkin verran. Saapa nähdä.

16.8.2010.
Aamulla paistaa aurinko. Lämmintä ei ole kuitenkaan kuin kuusi astetta. Ajamme eteenpäin ja poikkeamme aamiaiselle Riksgränseniin. Hotellin kaveri sanoo että eilen satoi lunta. Se kokemus jäi siis kiinni muutamasta kilometristä.

Torniojärvi:
http://i7.aijaa.com/b/00844/6784710.jpg

Heti rajan jälkeen Norjan puolella on varmaan satoja pienen pieniä mökkejä terasseineen. Ketään ei näy vaikka parkkipaikoilla onkin autoja. Tässä kiveliössä ei ruohonleikkuu kuulu työleirin ohjelmaan. Riittää että kokoaa myrskyn kaatamat hassut pienet kivikeot uudelleen ja hakee pihatontun järvestä.

Norskien mökkikylää:
http://i3.aijaa.com/b/00527/6784714.jpg

Taivas synkistelee ja uhkaa vesimassoilla. Emme siitä kuitenkaan säikähdä vaan jatkamme itsepäisesti. Lopulta Odin antaa periksi ja sää on aurinkoinen laskeutuessamme Narvikiin. Lämpötilakin on noussut 12-15 asteen välille.

Suuntaamme kohti Fauskea mitä parhaimmassa ajosäässä. Efjordenin jälkeen Skarbergetin alueelta eteenpäin vuoret näyttävät muodostuneen eri tavalla kuin pohjoisempana. Vuorenseinämät ovat jyrkkiä mutta aivan sileitä, aivankuin pintaa olisi sulatettu jättimäisellä toholla. Mielenkiintoinen kohta on heti Efjordenin siltojen jälkeen. Sileä kallio jatkuu vuoren laelle asti, riittävän loivana että sinne voisi raapaista enskalla. Tieltä poistuminen vaan näyttää äkikseltään sen verran hankalalta että jatkamme matkaa.

Skarberget:
http://i5.aijaa.com/b/00271/6784728.jpg
http://i7.aijaa.com/b/00493/6784746.jpg

Matkalla on yksi maksullinen lautta ja runsaasti tunneleita. Pisimmän tunnelin olisi voinut kiertää lännen kautta mutta se tuli vähän yllättäen joten ajoimme läpi. Siinä menetettin parikymmentä kilometriä hyvää mutkatietä.

Vuoret ovat paljon rosoisempia kuin pohjoisessa ja vaihteeksi paljon mielenkiintoisempia. Tämä pätkä täytyy tulla ajamaan uudelleen, ehkä toiseen suuntaan.

Fausken jälkeen E6 muuttuu tylsäksi, mutta kapenee sitten mutkikkaammaksi eli paranee näin motoristin kannalta. Hirvi näyttäytyy tien vieressä muttei änkeä eteen. Tankkaamme ennen tunturiylänköä Saltdalenin turist-pyydyksessä. Heti sen jälkeen käännymme vasemmalle. Nyt päästään asiaan, tiessä on muutama serpentiinin poikanen joten pyörää pääsee vähän kallistamaan.

Keli on lämmennyt ylängölläkin, tai ehkä se johtuu siitä että olemme Padjelantan ja Sarekin tunturialueen eteläpuolella. Ajopäivä alkaa olla valmis, ja jäämme yöksi Tjäkktja-järven rannalle pieneen Sandvikens Fjällgård-mökkikylään.

Eiliseen verrattuna päivä on ollut aivan loistava. Merkittäköön päivä ja reitti sellaisena aikakirjoihin.

17.8.2010
Heräämme ensimmäisten joukossa. Järvellä leijuu vielä usvaa jota aurinko ei ole saanut haihdutettua. Taimenen tuikkirenkaita näkyy siellä tällä ja kohta pari varhaisherännyttä käy heittämässä virveliä. Miksiköhän eivät mene tuikkien kohdalle yrittämään vaan viskovat sivummalla? Mitään eivät saa. Sähköliivi löytää viileässä aamussa paikkansa ajotakin alta. Suunnitelmissa on tuikata suoraan 95-tieltä itään pikkuteille heti kun läpiajettavia löytyy. Tien molemmin puolin on hyvännäköisiä järviä, tuikkirenkaita ei kuitenkaan näy. Vesistö osoittautuu valjastetun sähkön tekemiseen. Jalokala ei siitä tykkää. Ennen Arjeplogia on tyydyttävä pääväylään, vain vanha tie tarjoaisi vaihtoehtoja. Ysiviitonen on suora ja yksitoikkoinen, muuta liikennettä ei ole, joten saavutamme Arjeplogin pian. Sekä kuljettajat että pyörät vaativat tankkausta. Suoritamme pikaisen kierroksen metropolissa ja päädymme aloituspisteeseen. Siihen missä on Franssen pizzeria ja Harryn pubi.

Heti Arjeplogin jälkeen Garminin mukaan löytyy läpiajettava reitti Kakel- ja Gublijauren pohjoispuolitse. Se näkyy karttapohjassa kovin haalealla, joten epäilen että mahtaako se olla polkua kummempi. Paljastuu että polku on asfaltoitu 4 metrin leveydeltä ja tasainen kuin biljardipöytä. Hyvät on metsäautotiet hurreilla. Päällyste loppuu jossain vaiheessa ja tie muistuttaa meikäläisiä metsäautoteitä, mutta pinta on edelleen aivan tasainen. Poroja ei ole vielä näkynyt, mutta niitä saattaa silti tulla eteen. Maastossa on paljon keloja, sekä pystyssä että kaatuneina. Vedet näyttävät kalaisilta - merkinnöistä päätellen. Hyvä kalapaikka on helppo löytää, parhaat on merkitty selvästi. Etsitään vain taulu jossa lukee "Fiske förbudt". Jo nappaa. Tosin tällä kertaa emme sitä jää testaamaan.

Ruotsin raitilta:
http://i8.aijaa.com/b/00826/6784750.jpg

Dippavägeniä myöten päästään läpi Suddesjaurelle, ja sitten pohjoiseen juuri ennen Moskoseletiä. Melkein tien vieressä kulkee junarata. Mahtaa olla ilmestys kun syyspimeällä tykittää keskellä synkintä korpea ja juna tulee vastaan. Tie ylittää Piteälvenin rautatiesiltaa pitkin, kyllä, puomit ovat kuten normaalisti, mutta ylityskohdassa ajetaan rataa pitkin sillan yli. Ei tullut mieleen jäädä sillalle pasteeraamaan.

Näin jatketaan, loppumatkasta tiet ovat kuivia ja pölyisiä joten välimatkaa täytyy pitää melkoisesti ettei hiekka narsku hampaissa. Melko suora reitti löytyy Karungiin asti. Loput 120 km mökille otetaan rauhallisena siirtymänä. Mökillä odottaa sauna. Pienen iltapalan jälkeen ei kaivatakaan mitään erityistä ohjelmaa.

18.8.2010
Aamulla ei ole kiirettä. Keräämme kamat ja suuntaamme Etelään. Ajan pikkuteitä kohti Oijärveä. Pari oho-tilannetta sattuu. Ensimmäisessä navi myöhästelee risteyksessä ja ajan ohi. Teen u-käännöksen ja kuvittelen tien riittävän liukkaaksi kotarin kääntämiseksi paskaringillä. Kun päästän kytkimen, kaivautuukin takapyörä suoraan alas ja nappaa kiinni, jolloin etupyörän ote pettää ja peli hyökkää kohti ojaa. Pysähtyy onneksi viime tipassa. Hiki tulee silti kiskoessani etupyörää luiskasta. Toinen oho taas hetken päästä. Vauhtia on vajaa sata ja edessä näkyy kohouma - silta. Löysään hieman, ja näen että pintalankut ovat hajonneet ja keskeltä pilkottaa läpi. Totean että ei pysähdy joten lisään vetoa, koitan asettaa pyörän suoraan ja siirrän painon tapeille. Ylitys onnistuukin hyvin. Hengitän seuraavat minuutit vain ulospäin. Totean että kun tähän asti on päästy niin loppumatkalla on turha ruveta tupeloimaan. Ajelenkin sitten maisemia katsellen.

Tankkaan Oijärvellä, Kiimingistä Ouluun ja nelostielle. Nelostiellä näkyy paljon pyöriä menossa jänkhälle. Bongaan muutamat morotukset. Pyhäjärven ABC:llä tapaan karttaa selaavan motoristin joka on palaamassa Lappeenrantaan ties mistä. Etsiskeli sopivaa paluureittiä. Ehdotin Kiuruvesi-Pielavesi-Suonenjoki-reittiä, joka kartallakin näytti aika sopivalta. Sinne päin kaveri lähtikin ajelemaan. Ehkä reitti oli hyvä kun ei ole valituksia kuulunut. Muuta merkittävää ei matkalla tapahdukaan.

Kilometrejä tuli noin 3500. Reittikuva täytynee kaivaa vielä Garminin lokista. Tallessa on suurin osa vaikka se välillä pätkikin.