Tuolla toisaalla olenkin jo pitkästi kertoellut grandioottisista ponnisteluistani iskunvaimentimien piirissä ja myös sen äärellä.
Täällä, ystävien kesken, haluan vielä kertoa erään huomion, jonka tein liittyen mitä tasapainoisimpaan moottoripyörään, BMW:hen.
Omistamani BMW R1150GSA (huomannette hauskan liitynnän käyttämääni nimimerkkiin, heh), on ominaisuuksiltaan sen kaltainen, että se keskituelle nostettuna hän laskee takapyöränsä maahan ja antaa etutassua. Käyttäytyminen poikkeaa tavanomaisesta, oletan.
No hyvä, olin vaihtamassa kelvotonta OEM Showaa Ruotsin Kuninkaallisen Konepajan valmistamaan kultaiseen Öhlins vaimentimeen. Aikaisemmin tässä kertomuksessa mainitsemani BMW R1150GSA istui sfinskin lailla takatassuillaan. Irrotin hänen hinterraadin (sic). Eturengas laski maahan, tietysti, takaperähän kevittyi. Tein tarvittavat temput eikä siinä ajast'aikaa mennyt.
Ajattelin: "miten takapyörä takaisin paikoilleen, ettei romahda alas ja mene reisille?" Luottamuksellisena tietona: kysymys askarrutti epätietoista ongelman lailla.
Huoli oli täysin turha. Insinööri on kaiken luoja ja siinä erehtymätön.
Nostin pyörän paikalleen ja takapää pysyi ylhäällä. Hyvä, saatoin lopettaa tukemasta olkapäällä rungosta ja pystyin ottamaan pultin laatikosta. Laitoin pultin paikalleen, etupyötä pysyi edelleen maassa ja saatoin toimia vapaammin. Otin toisen pultin ja laitoin kiinni, ei muutosta. Sitten kolmannen, ei muutosta.
Kun saatoin neljännen, eli viimeisen, pyöränpultin säädetylle paikalleen kiertäen sen kätösin eli sormin paikalleen, pyörä kauranvihdan lailla hetken huojahti ja sitten istahti nätisti alas ja antoi etutassua! Onhan ne pyöränruuvit toki verrattomasti helpompi kiristää takapyörä maassa!
Kyllä on mitä tasapainoisin moottoripyörä: BMW!
