Onhan näitä jo täällä myssytelty, mutta jos jotakuta kiinnostaa moisen laitteen hankinta, niin summailenpas tähän omat kokemukseni kys. moposta. Muistathan lukea pilke silmäkulmassa *http://www.moottoripyora.org/iB_html...icons/wink.gif
Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa että ensimetrit tuntuivat kertakaikkisen kamalilta, oman tonnisen V-stromin jäljiltä. Plastiikkia, tutinaa ja värinää, puuttuva polttoainemittari, crossipyörän ajoasento, etc...
Tätä kauheuden tunnetta kesti noin 10 kilometriä, kun jo huomasin ajoittain hymyileväni kypärän sisällä ja pikaisia ajatuksia risteili mielessä, tyyliin: "no joo, onhan tässä kyllä tää voima.." , " "ohops, onpas tässä vääntöä", "miks kaikki ajaa niin hiton hiljaa"...
Pari sanaa moottorista: Lämpimällä ilmalla käynnistyvyys on loistavaa luokkaa sekä kylmällä että kuumalla koneella. Syksyllä ilmojen viilennyttyä, on aamustarttien kanssa ajoittain aikamoista starttinapin painelua ennenkuin kone jäi käymään. Tämä saattaa toki olla yksilökysymyskin. Samoin puoliksi jäähtyneellä koneella lähtiessä takaisin taipaleelle, tapahtuu moottorin stumppaamista ajoittain.
Vääntöä ja voimaa on mielestäni vähintään riittävästi. Ykkös ja kakkosvaiheiden kanssa saa pitkä poika olla jopa varovainen, sillä äkkinäinen kaasun avaus aikaansaa eturenkaan säästöä hyvinkin herkästi, takarenkaan ottaessa yksin vastuun roisista etenemisestä.
Koneen mekaaniset äänet ovat melkolailla kovat, ja peittoavat jopa pakoäänet alleensa (orggisputkilla). Pannuhuoneessa uurastavat umppa lumpat vastaavat kaasun kääntöön isolla jengillä ja välittömästi. Huikea suorituskyky suorastaan yllyttää vapauttamaan varsat pilttuista. Joskus jopa niin että sitä huomaa kuin vahingossa olevansa varsinainen perushäirikkö, iloisesti hymyilevä sellainen *http://www.moottoripyora.org/iB_html...icons/cool.gif
Paras fiilis pysyy sillä että pitää kierrokset kokoajan 4000 paremmalla puolella.
Kytkin ja sen toiminta saa ainakin minulta täyden kympin. Liikerata on pitkä ja mahdollistaa sujuvat liikkeellelähdöt, mutta on mielettömän maukkaasti mukana myös kiivaammassa menossa. Mieleenpainuvin miinus, ainakin letka-ajossa on rullaamisen täydellinen puuttuminen. Tiukat puristukset pitävät huolen siitä että moottori joko kiihtyy armottomasti, tai jarruttaa yhtä armottomasti, ilman mitään välimuotoa. Joissain fillareissa asiaa pystyy kompensoimaan käyttämällä suurempia vaihteita, mutta tämän vehkeen kohdalla ketjujen -mielestäni puutteellinen- reititys aikaansaa valtaisaa kalinaa, ronksotusta ja ravistelua. Vaihteisto toimii moitteettomasti ja vanhoja crossikotareita vaivanneet välivapaat ovat tyystin tipotiessään. Isoimman vaihteen välitykset ovat jopa niinkin huimat ettei sen käytölle löydy funktiota alle 120 km/h nopeuksissa. Eli siis laite vastaanottaisi selvästi isomman takarattaankin, joka taas saisi keulan kohti kattolamppua kolmosella ja jopa nelosellakin, pelkällä kaasulla. *
http://www.moottoripyora.org/iB_html...s/buttrock.gif
Kulutus on vaihdellut 5 litran ja 7 litran välissä, ajotavasta riippuen. Joskin SMT yllyttää, ellei suorastaan vaadi, käyttämään ajotapaa joka tukee tuota liki 7 litran kulutusta useimmilla retkillä http://www.moottoripyora.org/iB_html...cons/blush.gif
Runko itsessään ei juuri jätä toivomisen varaa. Ei notku ei niiaa, vaan tekee juuri sen mihin se on suunniteltukkin. Mitat ovat toimivat "normaalikokoiselle" henkilölle, eikä allekirjoittaneen 198 senttiä nekään tuota mitään ongelmia, vaan pyörä tarjoaa maukkaan ja istuvan ajonautinnon jokaiselle, kunhan vaan jalat yltävät maahan. Satula on kova, mutta toimii vauhdikkaammassa mutka-ajossa hyvin ja antaa loistavan perstuntuman sekä sallii bärttelin siirtelyä sivulta toiselle esteettä, jos vaikkapa haluaa niittää sisäkurvin horsmia polvellaan. Mutkissa KTM on ymmärrettävästi hiukan kulmikas kääntyjä, jos sitä vertaa esim. perinteiseen kyykkyyn. Pitkistä nopeista kaarteista tahtoo tulla kahdeksankulmaisia, pitkän pyöreän sijaan. Tosin tämä seikka ei tuota mitään sen suurempaa probleemaa. Ainoastaan klassiset tasakaarteet vaihtuvat ehkä enemmän sellaisiin agressiivis-luonteisiin haukkopaloihin, joilla Kotka nielee mutkat isoissa paloissa, ja turhia pureksimatta. Mainittakoot että kaksipäällä-ajo, jota etukäteen hieman jännitin, osoittautui sekin oivalliseksi kokemukseksi. Mutkaan saa kantata lähes samalla forcella kuin yksin ajettaessa, eikä perän vaappumista esiintynyt silloinkaan. Kyydissä istuvan matkustusmukavuutta -yleensä omalla mopollaan ajava siippa- kuvaili sanoin "ei ikinä enää".
Pienenä miinuksena haluaisin mainita etukatteen ja suojien plastiikan aiheuttamat resonanssipärinät, jotka alkoivat jo 6 tuhannen kilometrin jälkeen kuulua varsin äänekkäinä tietyillä kierrosluvuilla. (pelillä oli ajettu pohjalle noin 4500 kilsaa ennenkuin sain sen alleni)
Jarrut: Tuntuma on mielestäni hyvä ja pysäytysteho vähintään riittävä. Etulevyt alkoivat tosin täristää ensimmäisen "tosissaan" ajetun reissun jäljiltä. Eli mahdollisesti pientä kieroutumista nopean kuumenemisen johdosta syntyi. Pidätän pienen mahdollisuuden siihen että vika voi olla myös eturenkaan aavistuksen "kynsille" kuluneessa pinnassa. Takajarrua on vaivannut uudesta saakka sen kylmänä päästämä valtaisa ujellus hitaissa nopeuksissa. Palat saattavat olla hiukan lasittuneita edellisen käyttäjän jäljiltä. Ujellus ja kirskunta katoaa jos ajat mutkiin niin tanakasti että saat jarruihin sopivan lämpötilan. Positiivisena seikkana mainittakoot että Kotarin jarruja tarvitsee mutkapätkillä käyttää verrattain harvoin, sillä huikean tehokas moottorijarrutus ajaa saman työn ilman että jarruvaloja tarvitsee juurikaan vilkutella. Tämä ominaisuus on itseasiassa yksi SMT:n hauskimpia piirteitä, sillä parikin kertaa on takana ajanut tullut huomauttamaan että "sun jarruvalo on rikki muutes", vaikka kyse onkin todellisuudessa siitä että sitä vaan ei normireippaassa mutka-ajossa tarvitse poltella. Tämä samainen ominaisuus aikaansaa sen että mutkista lähdetään todella agressiivisesti ulos koskapa sopiva vaihde on jo valmiiksi silmässä ulostultaessa. Yksi hauska lisäanekdootti on se että takanatulija helposti täräyttää perässäsi mutkaan hieman liian lujaa, koskapa tämä sääntelee monesti nopeuttaan lukemalla jarruvaloasi, siis sitä joka ei juurikaan syty *http://www.moottoripyora.org/iB_html...ticons/omg.gif
Jousitus: Maailmassa on mielestäni kaksi kovaa iskaritehdasta, jotka listaan tähän paremmuusjärjestykseen (siis omasta mielestäni) Öhlins, WP. Kotarin käyttämä White Power on ollut kesän suurimpia ilonaiheita (eikä pelkästään reippaan arjalaiskaikuisen nimensä puolesta). Säätömahdollisuudet ovat hyvät ja alusta toimii kuin mummon uuni. Ajoitpa sitten hissuksiin, semireippaasti tai tykität mutkaa kuolemaa halveksien, ei ainakaan jousitusta pääse rienaamaan, ei sitten niin millään. Loistavaa työtä WP:ltä ja yhdistettynä Kotarin upeaan runkoon sekä oivalliseen etuputkien kulmaan, ei tässä osiossa päästä sanomaan juurikaan mitään negatiivista. Jarrutöyssyihin ei tarvitse himmata pätkääkään eikä minkäänlaista vaappumista nopeissakaan mutkissa ole ollut havaittavissa what so ever.
Yleisesti ottaen KTM 990 SMT on ollut hieman ristiriitaisia tunteita herättävä kapistus. Pitkällä matkalla pyörä ei ole mikään unelmien täyttymys. Nakussa otat vastaan kaiken tuulen ja ilmavirrat ravistelevat kuskia usein melko miehekkäästi. Sivutuulet nappaavat korkealla "paljaana" istuvaan kuskiin melko lujasti. 160 km/h on ainakin minun mittaiselle kuskille se kipuraja jonka jälkeen alkaa homma maistua epämielyttävälle. Joskin kertaalleen kokeilemani 185 km/h on vielä täysin ajettavissa pyörän puolesta.
Mutta sitten...Mutkatiellä aukeaa taivas jonka olemassaolosta en osannut edes haaveilla, en edes 22 ajovuoden ja yli 15 erilaisen mopon jälkeen. Useammallakin kyykyllä saa painaa tosissaan jos meinaa yrittää jätättää tätä itävallan ihmettä. Mukava lisä on niin ikään se että on aivan sama onko asfaltti hyvä- vai huonopintainen, sillä ei juurikaan ole Kotarin kannalta merkitystä. Edes ajoittaiset hiekkatiepätkät eivät tuota mitään tuskaa, lukuunottamatta asfalttirenkaita joiden alla irtosora hieman pyörii.
Häirikkömopona SMT on aivan omassa kastissaan. Ruuhkaliikenteessä menee kuin vesikauhuinen minkki ja pikku keulimisiin yllyttävä kone ja kytkin suo mukavia herkutteluhetkiä (tiedän tiedän, tyhmää ja laitonta) loputtomiin. Sopivilla slipareilla laite antaa varmasti myös muhkeat töminät. Mummot näyttää fingeriä ja Derbibomberit saa erektion.
Ketjut venyy ja renkaat kuluu suunnattomalla vauhdilla, mutta se on kaikki sen arvoista *http://www.moottoripyora.org/iB_html...ns/bowdown.gif
Kolmessa viikossa "ei ikinästä" kuoriutui "sairaan hauska" menopeli joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Hodarimaista pulttien kiristelyä kannattaa ajoittain tehdä.
Ulkonäköä en juurikaan tässä repostele, sillä kauneushan on aina katsojan silmissä. Omasta mielestä tämän mopedin naamataulu muistuttaa surullista biafralais-lasta, jonka kirkkaiden silmien alla lörpöttää massiivinen alahuuli avointa suuta reunustaen. Muiltaosin Kotka on äijämäisen hauska ja riitaahaastavan näköinen. Luulen että jos tuo osaisi puhua, se sanoisi: "Go ahead Punk, make my day..."
Jos harkitset kyseisen vekottimen hankintaa, suosittelen että koeajat sitä ainakin kaksi reilua päivää ja ainakin 200 kilometriä ennen ostopäätöstä. Pyörä on piru jolle antaa pikkurillin ja loppukaudesta katselet käsivarsien tynkiä. Se vie taatusti koko käden. Jos harkitset rautapersettä tai euroopan turneeta, mieti kaksi kertaa...
Ilmeisesti KTM 990 SMT:n vakiovarusteisiin kuuluu myös suojelusenkeli tai kaksi, sillä sakkoja ei ole tullut ja läpyskäkin on vielä lompakossa, ihme sinänsä. Millään maailman mopolla ei ole niin hyviä mahdollisuuksia päästä vallesmannin "most wanted" listalle kuin tuolla oranssilla pikku perkeleellä. Kyseessä on siis moottoripyörä jotan en halua ostaa mutta haluaisin sellaisen kernaasti kyllä omistaa. *
http://www.moottoripyora.org/iB_html...icons/cool.gif
Tämä vaatimaton tarina on puhtaasti henkilökohtainen kokemukseni, eikä perustu minkään sortin ammattitaidolle tai tekniselle jargonille, vaan pelkälle takapuolituntumalle ja kuukaudessa 5000 ajetulle kilometrille pitkin uudenmaan tuttuja mutkia.
Ouza
