Nyt uni naurattaa mutta ei naurattanut nähdessä.
Ajoin Burgmanilla kohti Koskenkorvaa. Olin menossa käymään äidin luona. Täysiä, eli noin 160 km/h vedin. Alueella rajoitus 100 km/h. Yhtäkkiä huomasin kymmenen metrin päässä korkean hidastekorokkeen. En ehtinyt edes jarruttaa. Suunta pikkuisen muuttui ja pyörä pomppasi ainakin yli kahden metrin korkeuteen ja suuntautui viistosti vasemmalle kaistalle jossa pyörät saavuttivat maan pinnan just asvaltin ja hiekan rajalla. Ehdin jo toivoa että kunpa selviäisin sairaalareissulla. Törmäsin kuitenkin vastakkaiseen ojan penkkaan ja kuva silmissä muuttui mustaksi. Kauhua. Tässäkö tämä oli. Nyt kuolin. Kaikki oli niin todellisen tuntuista. Pyörän iskeytyminen korokkeeseen, vastakkaiseen ojan penkkaan. Oma iskeytyminen vasten ohjaustankoa ja plexiä. Toivottavasti hillitsee hurjasteluun taipuvaista mua.
Pari yötä sitten näin.
