Olen tällä hetkellä opiskelijavaihdossa Virossa, myös parempi/pahempi puoliskoni asuu täällä kanssani. Olemme ajelleet ympäri Viroa, alkuvuodesta autolla ja kevään tullen moottoripyörillä. Menneenä viikonloppuna teimme reissun Tartosta Paldiskiin. Oli sen verran onnistunut matka, että ajattelin kirjoittaa tänne pienen avautumisen. Ehkä joku lukee tämän ja saa vinkkejä oman matkansa suunnitteluun, etenkin jos on liikkeellä semmoisen pyörän kanssa, jolla on mukava ajaa muullakin pinnalla kuin asfaltilla.
Lähdimme siis matkaan noin kello 11, ensimmäisenä etappina Viljandi. Oli tosi lämmin päivä, ja matkan ensimmäinen osa taittui hujauksessa. Pysähdyimme Viljandin vanhassa kaupungissa pitsalle, ja kävelimme vähän ympäriinsä, mutta ilma oli tosiaan sen verran lämmin, että tixtexeissä liikkuminen ei jaksanut kiinnostaa kovin kauaa.
Lähdimme siis takaisin tien päälle. Seuraava kohteemme oli Pärnu, mutta päätimme skipata maantien, ja ajaa Soomaan kansallispuiston kautta soratietä. Suosittelen tätä reittiä lämpimästi! Matkalla pysähdyimme puiston infokeskuksessa etsimässä kahvilaa. Kahvilaa ei paikassa ollut, mutta henkilökunta tarjosi meille juotavaa ilmaiseksi. Kuuluu palveluun!
Pärnussa suunnistimme Aleksandri pubiin, joka ilmeisesti aika legendaarinen motoristibaari. Kello oli tuohon aikaan jo sen verran paljon, että päätimme skipata kaupungin nähtävyydet ja jatkaa matkaa. Täytyy sitten vissiin tehdä Pärnun-reissu erikseen, koska olen kuullut kyseisestä kaupungista lähinnä kehuja.
Seuraavana etappina olikin sitten Paldiski. Ajelimme pikkukaupunkien läpi, ja pysähdyimme suhteellisen usein juomaan. Kesäinen Viro on kyllä uskomattoman kaunis, luonto on vihreää ja joka puolella on kukkivia puita, etenkin syreenejä ja hevoskanstanjoita. Maaseudulla näkee kartanoita, hienoja vanhoja maataloja ja suuria kolhoosirakennuksia.
Lähellä Paldiskia on Padisen luostari, jossa kannattaa ehdottomasti pysähtyä. Me emme tosin tehneet niin tällä kertaa, koska ilta oli jo siinä vaiheessa, että telttapaikka alkoi siintää mielessä.
Nyt seuraa pieni varoituksen sana: Padisen ja Madisen välinen tie Paldiskin suuntaan oli auki, ja semmoisella suurikivisellä irtosoralla, että emme lähtenet koettamaan onneamme, vaikka onkin nappularenkaat alla. Varmaan jollain kevyemmällä endurolla voisi päästäkin eteenpäin; en tiedä. Tietähän siis ollaan päällystämässä, mutta ei tullut kyltistä katsotuksi, mikä oli arvioitu valmistumisaika.
Emme lannistuneet, vaan lähdimme ajamaan Keilaa kohti. Keilassa kävimme kaupassa, ja sitten otimme suunnan kohti Paldiskia. Paldiskin Leetsessä on jonkinlainen luonnonsuojelualue, jossa voi telttailla rannan tuntumassa. (En löytänyt mitään nettisivua, josta löytyisi infoa asiasta). Kävimme kaksi vuotta sitten samassa paikassa, joten tie oli tuttu. Tiestä muuten sen verran, että se on erittäin kuoppainen, asfaltoimaton metsätie (juuri sellainen, jota mä tykkään ajaa), joten katupyörällä ei välttämättä kannata yrittää.
Löysimme hyvän telttapaikan kauniin hiekkarannan tuntumasta. Nukkumisen kanssa oli tosin vähän niin ja näin, koska lähettyvillä huudatettiin sekä trancea että Jeeppiä. Ilmeisesti kyseinen mesta on suosittu myös paikallisten keskuudessa, joten syrjäinen sijainti ei ainakaan tässä tapauksessa takaa omaa rauhaa.
Seuraavalle päivälle meillä ei enää ollut kovin kummoisia suunnitelmia *(joskin olimme ajatelleet poiketa Sakussa moottoripyörämuseossa, mutta aamulla käynnistyimme sen verran hitaasti, että heitimme sitten moisen mielestämme). Kävimme Paldiskissa kahvilla ja lähdimme sitten Kloogaan. Paldiski on venäjänkielinen kaupunki, jonka huomasimme Tavernassa: tilasimme viroksi, mutta ensimmäinen tiskin takana ollut täti ei edes ymmärtänyt meitä. Toinen täti ymmärsi, ja jopa puhuikin vähän, kolmas paikalle tullut ymmärsi vähän, ja osasi tuottaa muutaman lauseen. Kolmas täti oli todella ystävällinen ja palvelualtis, ja jutteli kaikenlaista, lähinnä venäjäksi. Mähän siis en osaa venäjää, ja sanoinkin tämän muutaman kerran, mutta se ei tätä tätiä hatannut! Ymmärsin kyllä sanan sieltä, toisen täältä. Eikä sitä aina tarvitse puhua samaa kieltä, että tulee ymmärretyksi.
Kloogassa kävimme katsomassa holokaustin uhrien muistomerkkiä, tämäkin oli tuttu paikka kahden vuoden takaa. Sitten takaisin tien päälle. Loppumatkalla keskityimme lähinnä ajamiseen ja nesteyttämiseen, joka oli tarpeen, sillä lämmintä oli lähemmäs 30 astetta. Jouduimme myös rasvaamaan Alpin ketjut hammasharjaa avuksi käyttäen, koska ainoa sopiva öljy, jota huoltsikalta löysimme, oli sellaisessa pönikässä, josta hienovarainen annostelu ei toiminut (mulla on muuten Scottoiler pyörässä, mutta sehän nyt ei tietenkään suostunut toimimaan).
Luin muuten tuolta turvallisuusosiosta varoituksen liukkaasta pikipaikkauksesta jossain Paavolan ja Rantsilan välillä ja rupes hymyilyttämään: Virossa tiet ovat ajoittain silkkaa pikipaikkausta, joka tietenkin sulaa kuumalla ilmalla. Ajoimme Raplan kaupungin läpi, jossa tiet olivat niin sulat, että lätinä vain kävi. Ja tämä ei oikeasti ole mitään liioittelua: kun hidastimme johonkin risteykseen, ihmettelin, mikä tuo litisevä ääni on. Se oli tie.
Loppumatkalla emme enää pysähtyneet kuin syömään (Türissä) ja tankkaamaan sekä itseämme että mopoja. Põltsamaalla ajoimme kiintoisan näköisen linnan ohi, jota pitää käydä katsomassa heti, kun pyörän selkään taas päästää.
Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu! Mun mielestä Viro on kesällä todella kaunis maa, jossa on paljon mielenkiintoista nähtävää, niin luontoa kuin kaupunkiakin.
