Tässä näitä ensituntemuksia Intruderista:
Aloitetaan ajoasennosta. Se on 184cm pitkälle lähes täydellinen. Jaloille en osaa kuvitella rennompaa tai parempaa asentoa. Kädetkin asettuvat kahvoille juuri sopivasti. Ajoasento on rento, mutta erittäin tunnokas. Hallintalaitteet ovat Suzukin uusien pyörien peruskamaa, toimivaa muttei erikoista tai loisteliasta tms. Kaikki löytyy ja oikeilta paikoiltaan, jopa hätävilkut ja pass nappula. Trippien ja kellon napit on hiukan hankalasti tankin päällä nopeusmittarin vieressä, mutta harvoin niitä on pakko ajossa räplätä. Mittaristo on tasoa OK. Nopeusmittari on selkeä, mutta näkökenttään se tulee melkoisen kaltevasti. Varoitusvalot on koottu yläpaneeliin kierroslukumittarin alle ja ne ovat siinä hyvin kuskin silmissä. Itse kierroslukumittari ei erityisen selkeä ole, mutta mahdutettu pieneen tilaan digitaalisena ”viivana” – hyvä olemassa, ei välttämätön. Pyörä on ruiskukoneella, joten ryypytyksestä ei tarvitse itse huolehtia. Bensahanaa ei ole, mittari ja valo, sekä kaksi trippiä ajavat asian. Lisäksi peileistä pitää mainita, että ne ovat pienet, mutta pysyvät kirkkaina ja niistä näkee hyvin taakse, eli ei ole omat hartiat juurikaan tiellä.
Suzukin bensavaroitussysteemi on harvinaisen ärsyttävä. Ensimmäiset 180km bensamittari näyttää täyttä, sitten seuraavan 40km aikana se putoaa viidestä palkista kahteen. Noin 10km sen jälkeen yhteen palkkiin + bensavalo alkaa vilkkua. Tässä vaiheessa siis on mittarissa noin 230km. Ajoin noin 250km ja bensaa meni tankkiin vain alle 15 litraa, eli 4,5 litraa oli vielä tankissa jäljellä. Sillä pääsisi laskujeni mukaan vielä n. 75km. Eli käytännössä n. 100km ajetaan bensavalon ensin vilkkuessa ja sitten lopuksi palaessa. Se on vielä tuossa kierroslukumittarin alla, eli suoraan kuskin näkökentässä. Noh, tuskin pääsee ainakaan menovesi loppumaan.
Kulutus osoittautui kutakuinkin odotetun kaltaiseksi, eli n. 6l / 100km.
Ajossa Intruderin lähes 350kg:n massaa ei tunne (tallissa kääntäessä kylläkin..) Jo heti ryömintävauhdissa tunne hallinnasta syntyy, eikä ajosta tule haparoivaa. Tassut voi nostaa tapeille heti ja pyörä myös kääntyy yllättävän pienessä tilassa ja helposti (siis ajaen). Ensi koeajolla pyörä tuntui alle 60km/h kovin kantikkaalta ja kömpelöltä. Syynä oli ilmeisesti alhaiset rengaspaineet, sekä edessä että takana. Oikeilla ohjekirjan mukaisilla paineilla raskaus väistyi. Mutkatiellä pyörä menee kokoonsa ja painoonsa nähden aivan uskomattoman helposti ja tunnokkaasti. Nopeus nousee helposti yli rikesakkorajan, ellei sitä tarkkaile aktiivisesti. Tätä EI tapahtunut Shadowilla! En käsitä miten tuossa on onnistuttu. 500km on vasta takana, joten jalkatappien kulutuspalat on kyllä vielä ehjät ja kulumattomat. Veikkaan että sellaisina pysyvätkin. Alusta on siis parempi mitä uskalsin ikinä toivoa. Matka-ajossa jostain syystä tuuli ei haittaa mainittavasti Suomessa sallituissa nopeuksissa. Ilmeisesti pieni etukatteen tynkä, lampun muotoilu ja matalalla istuminen suojaavat kuskia.
Kaksi päällä pyörä kaipaisi hiukan jäykentämistä takajouseen, mutta itse en säätöjä jaksa alkaa tekemään, kun yksin tuntuu niin toimivalta. Perä elää aavistuksen verran isommalla kuormalla. Kyytiläinen piti Hondasta (Shadow 750) enemmän, mutta Suzukista enemmän kuin Yamahasta (TRX850). Selkänoja (sissy) auttaisi asiaa, mutta 300e hinta ja totaalinen sopimattomuus ulkonäköön ehkäisevät ostoaikeet. Itse takapenkin asennus tuon kuupan tilalle ja päinvastoin on n. 5min. homma, allekin. Päädyinkin ajelemaan kuupallisella ja ruuvaan tarvittaessa takapenkin kiinni.
M1800R:n sydän toden totta on sen 125hv ja 160nm tuottava moottori. Kiihdytys 1 ja 2 vaihteella ei tunnu aivan yhtä rajulta kuin H-D:n V-Rod Musclessa saati Hayabusassa, mutta melkoisen brutaalilta täyskiihdytys rampilta alas tuntuu. Suurin haaste on ehtiä vaihtamaan kakkosta ennen kuin rajoittaja ehtii ykkösellä katkomaan kiihdytystä. 10-100km/h tapahtuu lentävällä lähdöllä ihan tajuttoman nopeasti. Kolmosella hiukan jatkoin kiihdytystä kertaalleen ja veikkaan, että nyt on alla laite, joka kulkee enemmän, mitä minä uskallan ajaa sillä. Voimaa on käytössä koko ajan ja se on siitä huolimatta helposti hallittavissa esim. mutkateillä. Mutkista ulos kiihdyttäminen on koukuttavaa touhua... Jytinää, tärinää ja tunne kädestä joka selästä työntää voimalla eteenpäin. Pyörä on myös nöyrä kulkemaan pienillä kierroksilla, ilman älytöntä tärinää jos nyt ei liioittelemaan ala. 70km/h alkaen vitonen (joka on suurin vaihde) on ok. Ehkä allekin, mutta itse koen tuon toimivana rajana. 90km/h mittarissa vitosella ja kahvaa kääntämällä alkaa heti tapahtua. Moottorijarru on melko voimakas ja alaspäin vaihtoja kannattaa hiukan miettiä. Huoleton ja siisti kardaaniveto huolehtii voiman siirtämisestä. Huonoa moottorin toiminnasta löysin sen verran, että alle 60km/h tasakaasulla ajettaessa tuntee pientä nypytystä, joka käsittääkseni johtuu (ja on aika yleistä muissakin merkeissä) ruiskukoneesta. 70km/h ja yli menee tasaisesti. Lisäksi jäi itseäni vaivaamaan joten kokeilin uudelleen ja kyllä tuo vitosella lähtee nöyrästi ja iloisesti jo tuosta 70km/h nopeudestakin eteenpäin. Todella vaivaton ja miellyttävä moottorin luonne. 80-120 pykältämättä vitosella menee mukavan nopeasti. Vaihteisto toimii täsmällisesti, mutta on aika äänekäs, kytkin on toimiva mutta aika raskas. Ilmeisesti järeää kamaa.
Pyörän jarrut ovat käsittääkseni lainaa GSX-R 1000 mallista, radiaalikiinnitteiset tuplalevyt edessä ja yksi levy takana. Takajarru on peruskamaa, toimii eikä ole liian herkkä. Etujarrut parhaat mitä kustomeissa olen tavannut. ABS tosin puuttuu, mutta jarrut ovat tunnokkaat ja tehokkaat. Paremmat kuin TRX:ssä. Toki pysäytettävää massaa on liki tuplaten, joten jarrutusmatka jäänee pidemmäksi Suzukilla.
Ulkonäkö on toki makuasia, mutta itse en erityisesti pidä etulampusta ja sen suojasta (R2 mallissa valo on nätimpi), myöskään pyörän väri ei aluksi miellyttänyt, mutta mitä kauemmin sitä on katsellut sitä paremmalta se näyttää. Lisäksi väri on ainakin Suomessa ilmeisesti todella harvinainen, eli toista ihan samanlaista ei heti tule vastaan. Bonuksena pyörä näyttää päivänvalossa ihan eri väriseltä, kuin illalla / yöllä. Muutenhan pyörä on nätti. Alkuperäiset putket ovat tyylikkäät ja äänetkin ovat yllättävän muhkeat vakiona. Tankki on valtava (19,5l) ja myös valtavan näköinen. Takakuuppa paikoillaan pyörä on parhaimmillaan.
Tämä ensimmäisten kilometrien jälkeen. Ainoa huono puoli, minkä olen omasta yksilöstä löytänyt on takajarrupoljin, joka on liian ylhäällä, josta syystä jalkaa joutuu pitämään ulospäin vinossa. Siihenkin ehdin tottua, joten en tiedä alanko katsomaan saako säädettyä. (Säädetty!)
Pyörä aiheuttaa vaikeutta palata kotiin... Tässä pyörässä yhdistyvät – minun mielestäni – erittäin onnistuneesti kustomien ja sporttien hyvät puolet. Aivan helvetin hauska ja mukava pyörä. Lisää kokemuksen karttuessa, jos koen tarpeelliseksi.
Kannattaa lukea alkuhuuma ja onnellinen omistaja huomioiden.
PS. Sellaisia kysymyksiä on herännyt kuin:
- Kytkimen ja voimansiirron kestävyys?
- Ilmanputsareiden alla olevien huohottimien puhdistus - miten saa auki ne tulpat? Kumiletku vaan venyy ja vanuu, mutta tulppa *päässä pysyy.
- Onko normaalia, että putsarikotelon takaa tippuu tippa pari öljyä silloin tällöin?
Edit: Ilmeisesti öljyä tulee tuolta jos on yhtään ylitäytetty huollossa. Tuossa on piirun verran yli ylärajan mittatikussa öljyä, joten siksi kai huohottaa sitä vasemmalta. 2kk sisällä seuraava huolto, joten en taida tehdä asialle mitään.
Edit2: Imutin kuitenkin vähän öljyä pois ja putsailin vasemman ilmanputsarikotelon.
