Sattuipa tässä ensimmäistä, muttei varmaan viimeistä kertaa, että ajotapahtumassamme eräs pyörä roiskutteli glykolit pitkin rataa. Kuski ei itse huomannut pyörässä mtn erikoista ja kerkesi ajamaan n. 2 kierrosta rataa ympäri jäähdyttimen letku irti.
Kemoran ajolinjaa kiersi siis kiva saippuanliukas vana.
Tästä valitettavasta tapahtumasta johtuen kahvilanmutkassa kaatui samanaikaisesti kaksi pyörää. Ja kun tarkastelimme kaatumapaikkoja oli kummaltakin lähtenyt takarengas alta juuri glykolivanan kohdalta. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin, pintanaarmuja pyöriin ja säikähtäneet kuskit.
Ensimmäinen oikee mutka (lähtösuoralta katsomonsuoralle) oli kuin jään päällä olisi kävellyt. Siinä olisi kaikki nopeen ryhmän kuskit ollu kasassa, jos radalle olisivat seuraavaksi kerenneet. Tai viimestään paluusuoralla ja sen jarruissa, sielläkun oli puolenmetrin leveydeltä glykolivanaa.
Ajot loppuivat sitten siihen. Yhtään ei mieltä parantanut, että sateisen päivän jälkeen rupesi aurinkokin paistamaan ja rata oli vihdoin kuiva. Paloauto meni laskemaan vettä radalle ja harjausauto seurasi perässä.
Siinä mietittiin sitten, että pitäisikö aktiivisempien rataharrastajien vaihtaa glykolit pois? Itsekkin ajan kilpipyörällä melkein pelkästään rataa ja ihan normi jäähdytysnesteillä mennään. Morkkis sen jälkeen kun oma pyörä poikisi nesteet pihalle olisi niin suuri, että taidan vaihtaa vedet tilalle.
Mutta oikeesti sellaiset kilpipyörillä ajavat henkilöt, joilla rata-ajoa on monia kertoja kesässä, olisko mitään ideaa vaihtaa ne vedet sinne glykolin tilalle? Vaihtaa sitte syksyllä takasi, kun ei ratakautta enää ole ja haluaa kuitenki ajella kylmemmissäkin keleissä.
Ajatuksia... olisiko se niin suuri vaiva sittenkään?
~Heippa
