Norsu aloitti kevään kosteissa merkeissä. Syksyllä tietysti öljyt ja
seisoskelemaan. Tässä kevään koittaessa enimmäisten ajojen jäl-
keen ilmeistyi tippaa lattialle. Panssari pois, kuivaus, ajoa ja koko pohja märkä. Tässä vaiheessa luuri kouraan ja puhelu Kallelle Pianokauppaan joka oli peliin vuoden takuun antanut. Eikun mopo sinne ja sieltä myöhemmin Hailacille. Kun firmasta ostat, takuu yleensä pelaa. Ja sitten asiaan:
Sain tilapäisesti alle uuden superskootterin. Oli kuulemma mopon
runko, neliventtilikone ja kuitenkin variaattori. Ulkonäkö pelissä
edestäpäin kuin pahimmissa muoviluodeissa. Lähtö pihasta oli
varmaan näkemisen arvoista. Kaksi kahvaa, joista toinen ei ollut
kytkin vaan tahmea takajarru, siis se vasen kahva. Oli myös käsi-
jarru. Ja siitä notkuen baanalle. Oli vaan se outoa, kun ei ollut
jalkojen välissä tukea ja penkki kuin sohva. Pienen totuttelun
jälkeen Kehällä pieni kaasun vääntö, ja nopeus luokkaa X.
Karsea kiihtyvyys vain ranteen väännöllä. No sitten se jarrutus.
Tuplalevyt edessä ja tehokkaat. Mutta hups! Siinähän jarrutat
tosiaankin käsilläsi ja samalla pitelet kiinni, ettet liu eteenpäin,
jaloille ei muuta tukea kuin etupelti tai -muovi. Bodomin kierto
taas sujui kuin pyörällä konsanaan. Varmaankin 15":n pyörät,kallistusvaraa on. Liikennevaloissa taas melkein unohtaa panna koiven maahan kun niin mukavasti hiljaa lipuu.
Ristiriitainen kokemus. Yhtäaikaa helppo ja vaikea. Itse olen nyt
sitä mieltä, että näitten kuutiotilavuus ja teho pitäisi rajoittaa
Vespan lukuihin, eli n. 250 kuutiota ja parisenkymmentä heppaa.
Nyt on alla sitten toinen äärimmäisyys. Tonninen SV " avarilla "
putkilla. En tiedä, voiko ohjaustankoa enää alemmaksi laittaa,
jalkatappeja nostaa ja taka- ja sivuttaisnäkyvyyttä huonontaa
letkusta ja muutenkin varsinkin hitaassa vauhdissa aivan kummasta ohjauksesta puhumattakaan. Penkkikin kuin betonia.
Vaatii masokistia kuskikseen.
Tässä tämän illan provokaatiot
