30 MAATA ajettiin kuukaudessa matkapyörällä ja Rocketilla,tässä se tarina on....... http://www.moottoripyora.org/iB_html...02moto_prv.gif http://www.moottoripyora.org/iB_html...02moto_prv.gif
Oisin linkittänyt jonnekkin muualle,mutta kun ei,niin ei http://www.moottoripyora.org/iB_html.../smile_org.gif
Anteeksi,mutta en osaannut tehdä tätä kuviin liittettyinä...
Kuvia löytyy tuolta
http://kuvablogi.com/nayta/705268/
No siinä on yhdenlainen reissukertomus...,.. toivottavasti joku siitä jotain hyötyy...
Roketilla Romaniaan,
Kahdella pyörällä tehdään reissuja kaikkiin kuviteltavissa oleviin maailman kolkkiin. *Matkoista laaditut kertomukset paljastavat, että monet käyttävät ennakkosuunnitteluun ja valmistautumiseen yhtä paljon aikaa ja energiaa kun itse matkaan. Tämä on kertomus matkasta jonka tavoitteena oli 30 maan kohtaaminen ilman sen kummempaa suunnittelua. Matkaan lähdettiin kahdella hyvin erilaisella pyörällä ja suunnaksi otettiin Keski-Eurooppa ja Balkan keväällä 2007. *Allamme oli matkapyörien testivoittaja BMW GT ja moottori johon on asennettu pyörät, eli Triuph Rocket. *Myös motoristien kokemukset moottoripyöräilyn saralla ovat hyvin erilaiset. *Bemarikuski Timon ensimmäinen pyörä oli Hondan CB 500 ja vuosi 1977, Pasi hankki Rocketin ensipyöräkseen parivuotta sitten luettuaan lehdestä moisen monsterin ilmestymisestä markkinoille.
Reissun kohteeksi valittiin entisen Neuvostoliiton hallinnassa olleet maat Balkanilla, sinne kun ei aiemmin satunaisella mp matkaajalla ole ollut juurikaan asiaa. *Erilaisia reittivaihtoehtoja hahmoteltiin pintapuolisesti, mutta lopulta ainoaksi tavoitteeksi sovittiin 30 maan kohtaaminen reilun 3 viikon turneella. *Muutamaa päivää ennen matkaa pientä sydämen tykytystä aiheutti Rocketin huollossa havaittu vaihdepolkimen välys, jonka syyksi todettiin lukitusruuvin löystyminen vaihdelaatikossa. *Vaivan poistaminen edellytti koko lootan räjäyttämistä atomeiksi ja tämä tapahtui tietysti samalla viikolla kun pyörät piti lastata kohti Germaniaa. Seinäjoella venytettiin päivää ja Roketin ruuvi saatiin tiukattua juuri ajoissa ennen lastausta. Bemarin mittariin kertyi parina viikonloppuna kilometrejä sen verran, että sen ensihuolto saatiin tehtyä myös sopivasti ennen reissua. *BMW:ssä on sivu- ja takalaukkuineen ruhtinaallisesti tilaa matka varusteille. *Rocketin nahkaisissa sivulaukuissa tavaraan kulkee puolta vähemmän. *Miehistö lähti matkaan Air Berlinin siivin, pyörät oli nimittäin laitettu matkaan muutamaa päivää aiemmin rekan kyydillä kohti Duisburgia. *Matkaa edeltävä iltani oli kulunut asiakkaiden kanssa Euroviisujen finaalissa, siellä esimakua reissusta tarjoilivat itä Euroopan maat, jotka valloittivat kaikki kärkisijat Serbia etunenässä.
Lennolla kantamukset rajoittuivat lähinnä kypäriin, kaikki muu tarpeellinen oli pakattu pyörien sivulaukkuihin. *Sunnuntaina 13 toukokuuta lennettiin Düsseldorfiin ja maanantaina aamusta suunnattiin malttamattomina taksilla kohti terminaalia joka sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta. *Kohde ei kuitenkaan tarkasta osoitteesta ja taksin alkeellisesta radio/navigaattori vempaimesta huolimatta avautunut välimeren maisemista kotoisin olevalle kuskille. *Helpotusta saatiin ja oikeaan osoitteeseen löydettiin, kun Pasi kaivoi oman Garmininsa laukusta. Perillä jouduttiin vielä hieman kyselemään paikallisilta, että mikähän näistä järjettömän suurista logistiikka varastoista mahtaa kuulua sille kuljetusfirmalle jossa kaikki 300 hevostamme odottavat pilttuisiinsa köytettyinä. *Paikka löytyi, sisälle kompleksiin pääsi vain kun direktiivin mukaiset huomioliivit oli puettu päälle. * Voi sitä jälleennäkemisen riemua, maahantuojalta tingityt peltiset kuljetusalustat olivat hoitaneet tehtävänsä loistavasti, hihnat irti ja baanalle.
Aluksi reittimme suuntautui kohti Hollantia, siellä viettäisimme vain tovin, sillä rajan ylittämisen jälkeen matkamme kääntyisi hetimiten kohti etelään ja Belgiaa… *No no, eipä nyt mennä asioiden edelle, sillä jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen huomasin ajolinjani osuneen naulan kantaan. *Pyörällä ajettu vajaa 1500 km ja nyt menee jo ensimmäinen takarengas vaihtoon. *Paikkaus nesteet pullosta sisään ja sitten etsimään renkaanvaihtajaa. *Tämä ei ole vaikea rasti kun ollaan Saksassa ja alla on Saksalainen menopeli, episodi viivyttää reissua n. 4 tunnilla. *Sääennusteet lupailivat myrskyä ja sadetta ensimmäiselle ajopäivälle, mutta navakan tuulen ja muutamien pisaroiden lisäksi ei keli ollut hassumpi. *Illan suussa kurvailtiin Luxembugin kirkolle asumuksia kyselemään. *Päädyimme ylihintaiseen rotanloukkuun *Illalla yritin keventää tunnelmaa tilaamalla toiveikkaana Luxemburgin salaatin. *Lopputulos oli kuitenkin se, etten ikinä ole suuhuni pannut mitään niin suolaista ja rasvaista. *Kilometrejä kertyi vaatimattomat 395, mutta eipä Garminin mukaan tienpäälläkään keretty olemaan kun vajaat 5 tuntia. *Matka oli nyt kuitenkin saatu kommelluksen kautta hyvälle alulle.
Aamulla kaivettiin hevoset tallista ja suunnattiin keulat kohti Ranskaa, siellä oltiinkin tuota pikaa.
Bike to bike puhelinyhteys osoitti heti alkumatkasta hyödyllisyytensä, sen ansiosta tankkaukset, mielipiteet reiteistä ja maisemista, sekä ohitukset sujuivat mutkattomasti mutkatiellä. *Pasilla oli myös mp3 soitin kytkettynä kypärän audio järjestelmään ja tietysti ladattu täyteen jätkänhumppaa. *Omaan pyörään ja kypärään lainasin laitteet Pasin tyttöystävältä. *Ranskasta Sveitsiin siirryttäessä maisemat muuttuvat jylhiksi, mutta eipä niistä tällä kertaa ollut paljonkaan iloa. *Lämpömittari pysytteli alta kymmenessä ja vettä tuli vaihtelevalla menestyksellä, iltapäivällä sateen olomuoto tiivistyi rännäksi. *Itselläni oli kaikki tekstiileiden ja tekniikan tarjoama suoja, napapiirin miehellä ei ollut, häneltä puuttui mm. monikerroksinen ajopuku, sadeasu, sadehanskat, saapassuojat, lämmitettävät kahvat ja –satula, puhumattakaan katteesta joka suojaa sateelta tuulelta. *Pasin poroerottelussa hyväksi havaitut rukkaset imivät alppimaisemien sateesta kaiken itseensä, olihan Pasilla myös varahanskat, mutta eipä niitäkään voinut suositella matkamotoristille. *Pääasia tuntui olevan, että Nortit säilyi kuivina, niitä Raketti kuskilla kuluikin koleassa säässä tiuhenevaan tahtiin. *Koukkaus Liechtensteiniin ja keulat kohti Itävaltaa. *Tunneleissa ajaminen on normaalisti melko tympeää, tällä kertaa tunnelit sopivat kuitenkin suunnitelmiin oikein hyvin. *Silloin kun lämpömittari laskee nollan tuntumaan ja räntää vihmoi visiiriin, tunnelit tarjoavat mukavasti hetkellistä suojaa. *Varusteeni eivät kuitenkaan pelastaneet minua siltä tosiseikalta, että olin hankkinut itselleni pahan flunssan. Vilustuminen oli perua Euroviisujen aamuyöltä, jolloin jouduin jonottamaan nailonpaidassa taksia tunti tolkulla, silloin oli yhtä kylmää kun Pasilla tänään.
Päivä sisälsi säästä johtuen melkoisen tylsää siirtymistä 685 kilometriä ja ajoaikaa siihen kului 7,5 tuntia. *Yöpaikka löytyi tien varren gasthousesta se oli edellisen yön majapaikkaan verrattuna selvästi edullisempi ja viihtyisämpi, myöskään ravintolan tarjonnassa ei ollut mitään moittimista.
Aamulla säiden haltija oli huomattavasti suosiollisempi, se selvisi kun kurkisti ikkunasta aamuauringon usvassa avautuvaan alppimaisemaan. *Tienpäälle suoriuduttiin ajoissa, mutta lähes saman tien edessä oli kiertotie ja kymmenien kilometrien seisova autojono. *Kapealla tiellä jopa moottoripyörällä joutui pysähtelemään. *Reissua hahmotellessa kartoitettiin muutamia alppireittejä, mutta koleasta ajokelistä johtuen päätettiin kääntää hanat ja keulat kohti kaakkoa. *Alppi reiteille tultaisiin uudelleen paluumatkalla. *Alppien yli ajateltiin mennä Söldenin kautta.
Hyväpintainen mutkatie ja vaihtelevat alppimaisemat kohti huippuja tyssäsivät kertaheitolla puomiin 2171 m korkeudessa. *Pitkällä olevasta keväästä huolimatta kaikkia teitä ei vielä ollut avattu liikenteelle. *Hienosta tiestä ja maisemista johtuen ei ylimääräinen 80 km pistokaan harmittanut. *Takaisin isolle tielle ja Insbrukin kautta kohti Italiaa ja sieltä edelleen pikkuteitä kohti Cortinaa. *Täällä maisemat ja tiet kuuluvat motoristien suosikeihin, haittana saattavat olla vain käsittämättömät paikalliset autoilijat. *
Italian liikenteessä tuntuu olevan kokoajan kisa päällä, tosin kilpailuissa on säännöt ja turvavarusteet, täältä ne puuttuu. *Saamme tästä lyhyellä Italian osuudella jatkuvasti hyviä (huonoja) esimerkkejä. *Cortinan jälkeenkin joku paikallinen ”Sandro Munari” jätti Passatillaan jarrutuksen pienellä suoranpätkällä aivan viimetippaan ja ohitti mutkatiellä jonon viimeisenä olevan Pasin ja kiilasi myös minut tien reunaan. *Näistä ei normaalisti kannata olla moksiskaan, mutta vaikka Ferrarit tehdään Maranellossa, niin kuski tulee kuitenkin Espoosta. *Herätin 152 hummaa liikkeelle ja otin oman paikkani jonossa, Sandrolla meni saman tien kuppi nurin ja mitäpä muutakaan hän olisi voinut tehdä kun painaa yhtäjaksoisesti äänitorvea seuraavan kilometrin. *Tämä kuski kaipaa vielä hieman asenne koulutusta, lyhyet suorat rivakasti ja mutkassa vauhti seis. *Passatin sivuikkunoita nousi savu joka oli aivan ilmeisesti peräisin kuljettajan palaneista käämeistä. *
Tätä jatkui parikymmentä kilometriä, sitten Sandro yritti tehdä jotain vastaavaa jonon viimeisenä ajavalle Pasille. *Kapealla tiellä edes Roketilla ei kannattanut lähteä ohittamaan. *Syy Passatin liikkeisiin selvisi, sillä reitti haarautui yllättäen erään mutkan takana ja Munarin tavoitteena oli harhauttaa turistit toisistaan. Tämä oli toivoton ja turha yritys, sillä puheyhteyden ansiosta kommunikaatio välillämme pelasi ja siksi edellä menevän reittivalinnat olivat takaa tulevan tiedossa vaikka näköyhteys puuttuisikin. Kissa/hiiri leikkiä voi päivän piristykseksi harrastaa, mutta tavaksi sitä ei kannata ihan oman turvallisuudenkaan nimissä ottaa. *Vastaavien tapausten pohjalta voi miettiä omaa suhtautumista kotimaan liikenteessä ulkomaan rekisterikilvillä varustettuja kohtaan. *Itselläni ei ole tullut mieleen kiilata tai soittaa ulkomaan kilvissä oleville torvea ja näyttää kansainvälisiä sormimerkkejä heidän harhaillessaan Suomena saloilla.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa. *Tasamaalle tullessa tiet ja maisemat muuttuivat nopeaksi ja tylsäksi, ainoan piristeen toi ystävämme Garmin joka oikoi reittiä välillä kinttupoluille. *Illaksi
päädymme Portoguaro -nimiseen kylään jossa pyörät parkkeerattiin varmuuden vuoksi ulko-oven viereen, lukittiin huolella ja vedettiin peitot päälle. *Italiassa kun ei koskaan voi olla 100 % varma löytääkö kulkupelinsä aamulla paikasta jonne sen on jättänyt,. *Tällä kertaa pyörät saivat kuitenkin olla rauhassa respan valvonnassa. *Takapihan hämärään ”viralliseen” parkkiin ei tullut mieleemme pyöriä viedä. *Mutkateistä kertyi kilometrejä reilu 500.
Aamulla sää suosi ja reilun puolentunnin ajon jälkeen saavuttiin ensimmäiselle raja-asemalle jossa oltiin kiinnostuneita passista ja pyörien papereista. *Sloveniassa alkoi ensimmäisen kerran tuntumaan siltä, ettei ihan kaikkia ajovarusteita ja lämmittimiä tarvitse välttämättä käyttää, täällä on kesä. *Lähdimme matkalle aikaisin keväällä, sillä se oli molempien töiden kannalta ainut sopiva ajankohta. *Ajankohdan ajateltiin olevan sopiva myös lämpötilojen puolesta, sillä myöhemmin kelit ehkä ehtisivät lämmetä liiaksi. *Ennen sesonkia välttyy myös ruuhkilta ja sesonkihinnoilta. *Alkumatkan lämpötiloihin ja keleihin emme olisi kuvitelleet joutuvamme. Sloveniassa matka joutui ja Adrianmeren rannalle saavuttuamme kurvasimme kahvittelemaan Piran –nimiseen kylän rantabulevardille. *Kuppilan vieressä sijainneesta apteekista kävin määräämässä itselleni ensimmäisen lääke kuurin pahasti edenneeseen flunssaan. *Alkumatkasta oli tullut popsittua kaikki matkaan varaamani särky, yskä ym pillerit. Kahvit ja pillerit huivin, tämän jälkeen ajotakin alin kerros pois ja takaisintaas baanalle. *
Kartasta valittiin vihreitä maisema reittejä, mutta melko karujahan ne olivat. *Illaksi otettiin suunta sisämaahan kohti Plitvickan kansallispuistoa, siellä ammuttiin Balkanin sodan ensimmäiset laukaukset. *Ensin ajamme rannikolta reilut 100 km sisämaahan ja sitten pientä ja kiemuraista kohti etelää. *Reittivalinta osoittautuu erinomaiseksi, koska halusimme nähdä miltä maaseutu näyttää sodan jäljiltä. *Kapea tie kiemurtelee maaseudun läpi, siellä täällä tulee vastaan uinuva kylä jossa mustiin pukeutuneet mummot tuijottavat raunioituneiden talojen raiteilla eteensä, jonnekin tyhjyyteen. *Apaattisen tunnelman ymmärtää sillä raunioiden lisäksi kylien reunoilla on runsaasti tuoreita hautausmaita puuristeineen. *Kyliin on rakennettu erilaisten avustusten turvin paljon uusia tiilitaloja, mutta vain harvassa niistä asutaan *Seikka johon ei myöskään voi olla kiinnittämättä huomiota on, että kylien raiteilta puuttuvat lähes tyystin nuoret miehet. *Kansallispuistoa lähestyttäessä tie kulkee synkässä metsässä jossa käydyistä taisteluista ovat muistoina kuvilla varustetut lukuisat muistomerkit, *monien partaalla on tuoreita kukkia. *Ilta hämärtyy ja viimeinen paikka minne lähtisin harhailemaan on tuo synkkä ja vaikeakulkuinen metsä. Mieleen vain tulee, että josko kaikkien metsien kätköissä piileskelevien partisaanien tietoon on varmasti saatu tieto siitä, että sota on ainakin tältä erää ohi. *Kansallispuiston keskellä on muutama pysähtyneisyyden ajan hotelli ja yhteen niistä myös me majoitumme. *Ravintolassa jatkuu sama menneen ajan meininki, eikä kalan maku juurikaan poikkea kierrätyspahvista. Päivän ajomatkaa kertyi mieleenpainuvissa ja ajatuksia herättävissä tunnelmissa reilu 500 km.
Aamulla pyörien viereen on ilmestynyt muutama Sakujen menopeli, ne nököttivät ankeina ison vesilätäkön keskellä. *Omien hevosemme tilanne on parempi, ne ovat säilyneet kuivina loimien alla ja kuivia ja virkeitä jälleen laukkaamaan. Keli oli koleaa suunnatessamme kohti etelää. *Sodan jäljet näkyvät hyvin myös täällä maastossa, rakennuksissa ja ihmisten kasvoilla. *Garmin on täällä ihan pihalla, näyttöön piirtyy kuitenkin jälki kuljetusta matkasta ja se helpottaa suunnistamista yhdessä paperikarttojen kanssa. *Balkanilla ja Baltiassa navigaattoreiden tietämys reiteistä rajoittuu suurimpiin pääteihin, täällä tiestöä on viimevuosina rakennettu sellaisella vauhdilla, ettei isojakaan moottoriteitä välttämättä löydy kartoilta. *Takaisin rannikolle vuoriston yli pääseisi uutta hienoa moottoritietä tai vaihtoehtoisesti vihreällä maisematieksi merkittyä kiemuraa. *Valitsimme vihreän kiemuran.
Melkoisella tuurilla ja taidolla osumme heti kertaheitolla oikealle tielle. *Paikalliset kyläteiden viitat on laudanpätkiin maalattuja paikallisella kielellä pensselattuja tekstejä joista ei Eki setäkään ota selkoa. *Näissä kylteissä mainittuja paikkoja ei tahdo löytyä millään kartoista. *Tie lähtee mutkitellen nousemaan rinnettä ylös, samalla kestopäällyste yllättäen loppuu ja silloin hetken käy mielessä u-käännöksen tekeminen, sekä siirtyminen helpompaan vaihtoehtoon. *Uteliaisuus voittaa ja sukellamme eteenpäin todella synkkään metsään. *Tien vierellä on tihenevässä määrin varoituksia maaston kylvetyistä miinoista, ne pitävät huolen siitä, ettei meille tule juurikaan mieleen lähteä picnikille maastoon. *Kaiken muun jännityksen lisäksi lohkareinen ja karkea sora tienpinnassa saa kielen pysymään keskellä kaalia, rengasrikkoa tähän jumalan hylkäämään paikkaan ei enää kaivata. *Tien varrella ei ole taloja eikä vastaan tule ristin sielua, tämä yhdistettynä synkkään metsään ja vieri vieressä oleviin miinavarotuksiin tekevät tunnelman epätodelliseksi. *Reilun kymmenen kilometrin köröttelyn jälkeen saavutamme vuoren korkeimman kohdan, täällä maisema muuttuu kertaheitolla täysin puuttomaksi. *Jos omistaisimme all round pyörät, nämä olisivat kaiketi suosikki reittejämme, minun BMW GT ja Pasin Triuph Rocket eivät kuulu teoriassa tänne ollenkaan. *Meille tämä ei todellakaan ollut ongelma, kumpikaan ei vaihtaisi edes tälle tielle nykyistä menopeliään, kysymyshän on ennen kaikkea asenteesta. *Rocket sopii soratielle Pasin mielestä paremmin kun muut mopot yhteensä.
Vuoren laelta avautuu mahtavat näkymät rannikolle. * Otamme muutamia kuvia ja lähdemme tiputtamaan soraserpoa kohti laaksoa. *Huudan Pasille, että pysähdyn seuraavaan mutkaan ottamaan kuvaa hänen lähestyessään huiman näköistä paikkaa. *Yläpuolella suora kallioseinä ja alhaalle tiputusta riittämiin. *Mutkaan tullessa törmään yllättävään ongelmaan, paikkaan ei voi pysähtyä, sillä siinä tuulee niin kovaa, ettei pyörää pysty pitämään pystyssä. *Adrenaliinin voimalla vipuan Bemarin eteenpäin ja varoitan myös Pasia kulman takaa yllättävästä tuulesta. *Seuraava mutka on kallioiden suojaama ja pysähdymme siihen ottamaan kuvia ja ihmettelemään kovaa viimaa. *Loppu siirtyminen laakson pohjalle sujuu varovasti ilman ongelmia, tiekin muuttuu alempana jälleen kestopäällysteiseksi. *Liikennettä tällä ”maisematiellä” ei ollut ja tuskin tulee olemaankaan, sillä viereen on juuri valmistunut moottoritie, jota ainakin paikallisten luulisi käyttävän. *Laaksoon tultaessa ja isommalle tielle käännyttäessä törmättiin samaan ongelmaan kun hetki sitten kilometriä korkeammalla, se oli järjetön tuuli. *Tuuli puhalsi nyt suoraan sivulta ja oli niin kova että pyörän pitäminen omalla kaistalla oli melkoinen haaste. *Tätä lajia ei ollut missään päässyt aiemmin harjoittelemaan, siksi alun hämmennyksen jälkeen alkoi miettimään lajin turvallisuutta ja varsinkin kun tien varrelle oli pysähtynyt lajikumppaneita ja osa heistä näytti ajautuneenko kokonaan *pois radalta. *Pysähtyminen merkitsisi suuria ongelmia, pyörää olisi vaikea pitää pystyssä ja liikkeelle lähteminen olisi mahdotonta. *Suomipojat olivat onnellisen tietämättömiä moisesta tuulesta, muutamat vastaantulevista autoista olivat pysähtyneinä tienvarteen ihan vaan ottaakseen kuvia meistä ja huvittavan vinosta ajoasennostamme suoralla tiellä. *Pyöräähän nimittäin joutui kallistamaan tuulen suuntaan niin että jalkatapit raapivat maata. *
Riepotteleva tuuli aiheutti tietysti myös sen, että ajolinja souti koko tien leveydeltä puolelta toiselle, tämä nyt ei ollut lainkaan hauskaa varsinkin kun vastaan tuli jatkuvasti autoja. Ajolinjaa suoralla tiellä pystyi säätelemään sitomalla jarrulla, jolloin siirryttiin oikealle ja kaasuttamalla vastaavasti vasemmalle. Pysäytimme pyörät tien varressa olevan kahvilan seinustalle joka tarjosi pientä suojaa tuulelta, kuppilan pihassa näytti olevan muutaman motoristin menopelit parkissa. *Sisältä syöksyi Saksalainen lajikumppani kyselemään josko keli olisi jo tyyntynyt moottoripyöräilyyn sopivaksi ? *Emme kuitenkaan jääneet tänne ihmettelemään tilannetta, eihän Pasi olisi tässä puhurissa saanut edes Norttiinsa tulia. Jatkoimme vielä reilut kymmenen kilometriä rannikolle jossa tuuli oli hieman rauhallisempaa. *Tällä tankkaus etapilla Rocketin bensat kuluivat liki viimeiseen tippaan. *Tankkaus piste tuli vastaan kreivin aikaan, viimeiset kilometrit tultiinkin pintakaasulla. *Kaiken koetun jälkeen maistui kuppi kahvia bakelsien kera harvinaisen hyvältä. *Tuoreeltaan fiilikset olivat helpottuneet, mutta samalla olimme huvittuneita, olimmehan nimittäin ainoat liikkeellä olleet motoristit ja ilmeisesti ihan vaan siksi, ettemme tienneet, että kyseessä oli maailmalla todella harvinainen Katabaattinen Bora tuuli. *Nyt tiedämme.
Olimme lukeneet jonkun matkakertomuksesta, että rannikon kaupungissa nimeltään Sibenik olisi motoristiystävällinen Miro –nimisen hempan moto pubi. *Pasi oli syöttänyt koordinaatit Garminiin ja vaikka kadut eivät kartassa näkyneetkään koordinaatit veivät suoraan laitakaupungilla sijainneen pubin pihamaalle. *Sisällä oli tähän aikaan iltapäivästä rauhallista, omistaja tarjosi kahvit ja kertoi Suomalaisia vierailevan täällä lähes viikoittain. *Paikkaan olisi voinut majoittua ja grillijuhliakin olisi ollut tiedossa seuraavana iltana *Emme kuitenkaan malttaneet jäädä vieraaksi, vaan jatkoimme matkaa, kunhan kävimme ensin Miron opastamana paikallisessa apteekissa hakemassa antibiootteja tautini nujertamiseen. Illaksi siirryimme rantatietä kohti etelää Splitin kaupunkia ja samalla ihmettelimme miksi kaiken maalaiset motoristit ajoivat jonossa sinällään tympeää tietä. *Kaikista suurin ihmetyksen aihe koko reissun aikana olivat alumiini laukuilla varustettujen all round lajitoverien viihtyminen valtateillä ? *Maa täynnä mahtavia reittejä ja alla potentiaalia vaikka mihin maisemiin, mutta mitä vielä äijät sen kun köröttelee jonoissa pitkin pääteitä. *Ehkäpä siinäkin on kysymys asenteesta, vaatii nimittäin melkoista itsekuria ettei tule poiketuksi sivutielle ? *Tähän päivään mahtui kilometrejä *322, mutta ne kilometrit jäävät mieleen elämän loppuun saakka.
Aamulla ampaistaan hetimiten pois tältä rantatieltä kohti sisämaata ja kohta olemmekin jo valtiossa nimeltään Bosnia Hercegovina. *Rajamuodollisuudet sujuivat kitkattomasti ja pienet tiet tarjoavat mielenkiintoisia kilometrejä. *Pysähdyimme Mostarin raitille katukahvilaan ihmettelemään paikallista menoa. *Lauantai päivä ja paikallinen suoriso kokoontui keskustassa. *Kadulla kiihdytti (tietysti ilman kypärää) edestakaisin muutama paikallinen motoristi, vaihde oli valittu kokoajan *pari pykälää liian pieneksi. *Pikkupoika tuli pöytämme viereen heittämään kärrynpyörää tavoitteena tienata turistilta jokunen ropo. *Matkaa jatkettaan kohti etelää ja seuraavaksi on vuorossa siirtyminen Montenegron maankamaralle. *Myös näitä maaseudun teitä ja maisemia voi suositella moottoripyöräilyyn varsinkin jos motoristi on kiinnostunut näkemään maita ja kansoja, eikä vaan edellä kulkevan takavaloja. *Illaksi suuntasimme Nisic –nimiseen suurempaan kaupunkiin, täältä ei pikkukylistä hotelleja löydy. *Kaupungin läpi ajettuamme ei yhtään hotellia osu silmiimme, paikallisen huoltoaseman pihamaalta löytyi henkilö joka ymmärsi sanan Hotelli ja piirsi paperilapulle sen ainoan sijainnin. *Paikka oli jo ulkoiselta habitukseltaan sitä itseään – hotelli ja koko kaupunki viittasi vahvasti Neukkulandian valtakauteen. *Hotellin takapihalta vahvasti ruostuneiden rautaporttien taakse saimme pollet turvallisen oloiseen paikkaan yöpuulle. Suihkun jälkeen hakeuduimme parille huurteiselle hotellin vieressä kulkevalle kävelykadulle. *Täällä ei laajakaistat ole vielä päässeet pilaamaan nuorison ajanviettoa, kaikki kynnelle kykenevät teineistä ylöspäin veivasivat reilun kilometrin mittaista katua edestakaisin. *Tänne tultiin selvästi näyttäytymään ja näkemään. *Kadun varret olivat täynnä kuppiloita, mutta emme kyllä löytäneet yhtään sellaista jossa olisi saanut vatsan täyteen, pään olisi kyllä saanut. *
Palasimme takaisin hotelliin kyselemään mahdollisuutta päivälliseen, sellainen löytyikin kunhan vaan tiesi mistä ovesta ruokaravintolaan mennään. *Paikalla ei ollut muita asiakkaita, hinta/laatu suhde oli kuitenkin lyömätön. *Jatkoimme vielä iltaa hotellin ravintolassa jossa oli meneillään suorana paikallisessa tv:ssä lähetettävä Idols –tyyppisen laulukilpailun finaali. *Musiikki kuulosti Kreikkalaiselta. *Kilometrejä pikkuteillä kertyi 395.
Seuraava päivä oli ennakkoon ajatellen yksi matkan mielenkiintoisimmista. *Albaniassa aiemmin pyöräilleet motoristit olivat aika niukasti suitsuttaneet maan olosuhteista.. *Nisikistä rannikolle siirryttäessä maisemat olivat matkan kärkipäästä, *tie mukaili jylhän laakson reunaa kohti Albanian rajaa. *Pohjoisen Albanian teiden huono kunto ei päässyt yllättämään, sillä viimeiset parikymmentä kilometriä ennen rajaa valmistivat meidät hyvin jo tulevaan. *Rajamuodollisuudet sujuivat mutkattomasti. *Albanian maanteillä meininki on sanalla sanoen epämääräistä. *Ei oikein tiedä ajaako perunapellolla, kaatopaikalla vai missä. *Päätiet on päällystettyjä, mutta paikallisilla Lemminkäisen pojilla on vielä tienpäällystyksessä jatkokurssit käymättä, siellä opetetaan tasaisen asfaltin tekemistä. *Tiellä on kaikkea maan ja taivaan väliltä, silmiin pistävää on kuitenkin suuri Mercedes –merkkisten autojen määrä *Liki 90 % tosin on parhaat päivänsä nähnyt jo 70 – 80 luvulla. *Ensimmäiseen kaupunkiin tullessa kurvaamme pelit parkkiin keskustan katukahvilaan ja tilaamme kahvit ja virvokkeita. *Paikalle kerääntyy välittömästi melkoinen määrä uteliaita tiirailemaan moisia ihmetyksiä. *Vain hinta kiinnostaa, ei hevosvoimat tai huippunopeus, no eipä täällä niillä olisi juuri käyttöäkään. *Tässä ja *seuraavassa kaupungissa Tiranassa nousee kaduista melkoinen hiekkapöly. *Kaupungin tiet tuntuvat olevan enimmäkseen päällystämättömiä ja jotta ilman laatu varmasti saataisiin pidettyä riittävän alhaalla niin poltetaan roskat keskellä kaupunkia. *
Katalysaattoria täällä ei taida olla juurikaan muissa menopeleissä kun minun Bemarissa. Positiivista olivat kuitenkin ihmisten iloiset huiskutukset ja ilmeet satunaisille motoristeille. *Hämmästyneiksi ilmeet kuitenkin muuttuivat kun olimme ohittaneet paikan, tämä johtui Pasin pyörän tyhjien pakoputkien aiheuttamista miehekkäistä pakoäänistä. *Tiranassa ja sen jälkeen tie on järkyttävää tietyömaata, onneksi sitä on myös kasteltu pahimman pölyn välttämiseksi. *Kohti Makedoniaa siirryttäessä tie muuttuu kertaheitolla mielenkiintoiseksi ja hyväpintaiseksi, täällä on siis tientekijän korkeakoulu jo käyty loppuun. *Makedonian rajalla joudumme jonottamaan vesisateessa parikymmentä minuuttia. *Ajamme tihkusateessa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä Ohrid järven rannalla sijaitsevaan samannimiseen kaupunkiin. *Pysähdyttyämme paikalle ilmestyy kun tyhjästä taksikuski jonka on oppinut muutamia Suomenkielen sanoja ilmeisesti rauhanturvaajilta. *Taksikuskin vaihtoehdot vaikuttavat kuitenkin sen verran epämääräisiltä, että päädymme omatoimisuuteen ja majoittumaan rannalla sijaitsevaan pieneen hotelliin.
Makedonia ei ole hassumpi maa moottoripyöräilijälle, tiet ja maisemat ovat lajin harrastajalle sopivia. *Alun perin epäröimme hieman matkamme suuntaamisesta myös Kosovoon joka on Makedonian pohjoinen naapuri. *Uutiset olivat viimeviikkoina olleet kuitenkin sen verran rauhallisia, että päätimme kääntää keulat kohti Pristinaa. *Rajalta piti ostaa parinkymmenen Euron arvoinen liikennevakuutus, täällä ei Suomalainen vakuutus ole voimassa. *Rajamuodollisuudet toimivat hyvin ja olipahan ensimmäinen paikka jonne toivotettiin tervetulleeksi. *Valitsimme reitiksi jälleen jotain muuta kun päätien, eli koukkasimme lounaassa sijaitsevan vuoristoseudun kautta. Tämä oli erinomainen valinta, tie oli hyväkuntoinen ja eteni mahtavissa maisemissa. *Tällä reilun 100 kilometrin matkalla oli toistuvasti varoituksia teiden rinteistä tippuvista kivistä. *Näitä on kaikkialla, myös Suomessa. *Tällä reitillä varoitukset olivat todella tarpeellisia, kivenmurikoita oli kaikkialla, onneksi liikenne oli vähäistä ja pujotteluun voi käyttää koko tien leveyden. *Tänne ei sota ollut juurikaan jättänyt jälkiään, tilanne muuttui kun käännyimme loppumatkasta pääteille ja kohti Pristinaa. *Rauhanturvaajien leirejä näkyi siellä täällä ja heidän kalustoaan liikenteessä riittää jatkuvalla syötöllä. *
Tienvarret muistuttivat Hampurilaisen autohajottamon takapihaa, romuja on ihan mielipuolinen määrä. *Pristinaan saavuttaessa erilaisten rauhanturva, -poliisi ja avustusjärjestöjen kaluston määrä hämmästyttää, hyvä kun sekaan sopii. *Pääkadun katukahvilassa paikallisten ja rauhanturvaajien vilinää seuratessa satunainen motoristi tuntee olonsa hyvinkin turvalliseksi. *On kai sanomattakin selvää, ettemme nähneet Kosovon tripin aikana turisteja saatikka moottoripyöräileviä sellaisia, itse asiassa asuntovaunuja/autoja sun muuta turhasta liikenteestä ei ole tarvinnut kärsiä sitten Kroatian rannikon. Pari kolme paikallista motoristia osuu täällä silmiimme. Kosovohan on katkoviivalla karttaan piirretty alue jolla on vahva halu itsenäistyä, tosin isäntämaa Serbia on tästä vähintäänkin yhtä vahvasti eri mieltä.
Serbeistä puheen ollen päätämme seuraavaksi jatkaa kohti itää ja suunnata onnittelemaan Euroviisujen voittajakansaa ihan henkilökohtaisesti. *Pienellä jännityksellä odotamme tulevaa kohtaamista, sillä viimevuosina on riittänyt uutisia näiden kahden välisistä suhteista. *Kosovon rajavalvonta sijaitsee tasamaalla jo kilometrejä ennen Serbian raja-asemaa, joka on ylempänä mäenharjalla. *Paikalliset rajavartijat ovat yrmeitä körmyjä Kosovon vastaaviin verrattuna. *Passit ja paperit vietiin tarkkaan syynäykseen parakkiin, samalla pari konepistooli häiskää varmisti ettei Suomi pojat ainakaan elävänä pääse karkaamaan rajan väärälle puolelle. Pasi ehtii hyvin imaisemaan ainakin pari norttia, ennen kun yksi jässikkä palaa papereiden kanssa. *Niissä on kuulemma ongelma nimeltään Kosovo, olimme nimittäin tullet heidän raja-asemalle tasan väärästä suunasta. *Serbiaan ei ole asiaa jos passiin on lätkäisty Kosovon raja-asemalla leima. Tämä johtuu siitä, ettei Serbia ole todellakaan tunnustanut Kosovoa itsenäiseksi valtioksi ja jos raja-asemilta päästettäisiin Kosovon kautta tulleita maahan myönnettäisiin samalla tälle rajanaapurille itsenäisen valtion status. *Pyörät ympäri kuuluu komento ja vasta sitten tulisi paperit takaisin. *Tässä oli jo hieman simputuksen makua. *Eihän meidän tarkoitus ollut Serbiaan hyökätä, kunhan olisi käyty toivottamassa onnea. *Kosovon rajalla pyöritellään päätä ja hämmästellään turistien kohtelua. *Eipä tässä nyt suunnitelmat pahasti menneet pieleen vaikka u käännös jouduttiinkin tekemään. *Tiet valittiin fiilis pohjalta vallitsevan sään ja biorytmin mukaan. Suuntaamme maaseudulle ja kohti takaisin sitä raja-asemaa josta tulimme Kosovoon. *Päivä on jo kuitenkin edennyt sen verran pitkälle, että yöpuuta oli pakko etsiä täältä katkoviivalla merkitystä maakunnasta. *Hotellin kyltti päästi piinasta juuri oikeaan aikaan. *Tästä uudisrakennuksesta ei ihan kaikkia rakennustelineitä ollut vielä purettu, taisimme olla ensimmäiset asiakkaat. *Suuret huoneet, isot sängyt, ei muita huonekaluja, hanasta tulee ruskean ruosteista vettä,. *Tuore maali tuoksuu kaikkialla. *Hotellin ravintola oli huomattavasti kiireisempi, meidän lisäksi myös toisessa pöydässä oli asiakkaita. *Hotellin ja ravintolan rakentamisessa ei oltu nuukailtu. Marmoria, rosteria ja mahonkia – täältä ei puutu kun asiakkaat. *Ihmetys moottorimiesten saapumisesta ja vieläpä kaukaa pohjoisesta saakka sai ansaittua ihmetystä osakseen, jopa siinä määrin että johtaja tuli oikein kädestä kiittelemään. Aamupalat räätälöitiin matkaajan maun mukaan. Koko roskalle kertyi hintaa parikymmentä Euroa. *Kosovossa vastaavia uudisrakennuksia näyttää olevan runsaasti ja kaikkien toiveissa on että projekteilla olisi tulevaisuudessa käyttöä, paljon riippuu Serbeistä luulen.
Aamulla suuntaamme takaisin Makedoniaan ja siellä sitten isoa tietä kohti itää ja Bulgariaa. *Matka taittuu makeissa maisemissa. *Bulgarian rajan ylittäminen vippaa meidät ajassa taaksepäin melkoisen siivun. *Hevosvoimat on täällä oikeasti vapaasti hengittäviä ja pelaa biopolttoaineella, yhteen kärryyn niitä on valjastettu maksimissaan neljä *Isommat tiet on mukavia, mutta siirryttäessä etelässä kumpuilevaan vuoristoon alkaa vitsit olla vähissä. *Samalla Esteri päättää tervehtiä meitä pidemmän kaavan kautta. *Vuoriston tie kiemurtelee välillä yli kahden kilometrin korkeuteen, lämpötilat ovat myös sen mukaiset. *Ollaan lähellä Kreikan rajaa ja toukokuu on lopuillaan, luulimme täällä tarkenevan, mutta mitä vielä, lämmöt tippuu nollan pintaan *Tiestö täällä on jälleen sen kaltaista, että sitä voi suositella all round lajitovereille. *
Tie vetää paikoin vertoja Albaanian röykytykselle, tosin siellä oli maasto tasaista ja keli melko aurinkoinen. Sateesta ja vaihtelevasta maastosta johtuen oman lisänsä ajamiseen tuovat rinteistä valuvat purot, jotka tuovat purojen lisäksi hiekkaa ajoradalle, tämä pitää hermot hereillä. *Ainut positiiviseksi luokiteltava seikka on muun liikenteen puuttuminen lähes tyystin. *Päivä jatkuu ja jatkuu, kylissä ja kaupungeissa ei näytä olevan hotelleja, pimeässä ajaminen ei kiehdo varsinkaan täällä. *Moottoripyörä on täällä todella harvinainen näky, sen huomaa kun pysähtyy haukkaamaan raitista ilmaa. *Eräässäkin kylässä jossa pysähdyimme ihmiset tulevat taloista ja kuppiloista hiljaisina tuijottamaan kummajaisia. *Töllistelijöihin liittyy myös paikalliset miliisit, jotka ovat todistamassa myös sitä mitä ei pitänyt tapahtua. Ennen matkaa suhtauduin skeptisesti Pasin Rocketin sopivuudesta reilun kymppitonnin turneelle ? * *Bemarin virta-avaimen kääntäminen tuotti suuren hämmennyksen – nimittäin mitään ei tapahtunut. *Virta ei kytkeytynyt laitteeseen, vaikka miten avaimesta olisi kääntänyt. *Täällä ei älypuhelin pelitä, joten neuvonkaan kysyminen ei tulisi kysymykseen. Käyttöohjekirjasta selviää, että pää-, tai muitakaan sulakkeita on turha etsiä, niitä ei nykytekniikalla varustetussa pyörässä ole. *Kaikissa ennen omistamissani pyörissä vastaava vika olisi melkoisella varmuudella löytynyt kärähtäneestä pääsulakkeesta. Käyttöohjekirjan mukaan tekniikka nollaa itsensä kunhan mahdollinen oikosulun aiheuttaja on poistettu. *Ainut mihin virtaa on otettu on kypäräpuhelin ja siihenkin pyörän omasta pistokkeesta. *
Äkkiseltään mieleen tulee tietysti jonkunlainen kosteuden aiheuttama oikosulku, vettä oli vihmonut tuntikaupalla.. *Pasin ”magic tuch” päästää meidät yllättäen piinasta ja pyörään palaa henki, syy vikaan tai sen korjaantumiseen ei kuitenkaan selviä. *Helpotus on melkoinen kun pääsemme jälleen tienpäälle, mutta samalla hieman jännittää mahtaako häiriö uusiutua ? *Ilta alkaa olla jo turhankin pitkällä ja olemme valmiit siirtymään ensimmäiseen majoitukseen joka reitille osuu. *Kyliä tulee ja menee, mutta yösijat vain antavat odottaa itseään. *Pimeän tultua olemme pikkuhiljaa asennoituneet ajamaan vaikka läpi yön kohti Turkin rajaa *Sitten keskellä metsää pari kilometriä erään kylän jälkeen aivan kun tyhjästä ilmestyy hotellin viitta eteemme. *Koukkaamme pois päätieltä ja pysäytämme pelit suoraan sisääntulon eteen. *Menen vetämään lasioven kahvasta ja yllätys on melkoinen kun se aukeaa. *Hotelli ja vastaanotto on itse asiassa ihmeen hieno, mutta minkä lienee neutronin vaikutusta, mutta henkilökuntaa ei näy missään. Lähden tutkimaan hotellia tarkemmin ja etsimään josko jostain ilmestyisi edes joku ristin sielu. *Eräästä huoneesta kuuluu musiikkia ja äänekästä molotusta. *Ilmeet huoneessa ovat näkemisen arvoisia kun astun ovensuuhun punaisessa sadepuvussani kyselemään, josko löytyisi vapaata huonetta. *Huoneessa on sakea savu ja tyhjistä pulloista päätellen siellä on henkilökunnan toimesta nautittu muutakin kun kansalaisluottamusta. *Nuorempi mieshenkilö ymmärtää muukalaisen yskän ja lähtee näyttämään huonetta. *On kai sanomattakin selvää, että olemme myös tässä hotellissa ainoat asiakkaat. Positiivinen yllätys seuraa toistaan kun tiedustelemme mahdollisuutta päivälliseen *Kokki hälytetään takaisin kyliltä kyökkiin *ja kohta hän kurvaakin pihaan renkaat kirskuen. Ravintolasta ei löydy Pasin suosimaa Jameson juomaa, mutta eipä hätiä mitiä. Tarjoilija poistuu hetkeksi ja noutaa hieman hoiperrellen hetki sitten päättyneistä henkilökunnan bilestä jäljelle jääneen pullon puolikkaan. Bulgarian kielinen ruokalista ei oikein avaudu meille, joudumme arvioimaan tarjontaa lähinnä hintojen perusteella. *Vatsa kurnii siinä määrin, että paikallinen metsästäjänleipä maistuu oikeinkin hyvältä. *Muutama tuoppi ajopäivän jälkeen ja päivän tapahtumien kertaaminen ovat moottoripyöräilyn suola ja pippuri, tämä päivä sisälsi myös jalopenoa ja chiliä. *Huone nyt vaan sattuu olemaan yksi reissumme tasokkaimmista.
Aamulla matka jatkuu ja aamiaisen nauttiminen päätetään jättää tankkauksen yhteyteen tuonnemmaksi. Aamu on pilvinen, mutta vettä ei onneksi sada. *Päivänvalossa selviää, että olemme todellakin parkkeeranneet laitteemme paraati paikalle, portaiden eteen. *Tästä ei kuitenkaan ole muille hotellivieraille haittaa, sillä niitä ei ole. *Mutkainen tiestö kiemurtelee edelleen metsäisessä vuoristomaisemassa, siellä täällä pilkistää lumisia huippuja. *
Ensimmäisen isomman kylän tultua vastaan kuskien lisäksi myös tankit kaipaavat täydennystä. *Tämä oli matkamme ensimmäinen paikka jossa Eurot eivätkä muovit kelvanneet maksuvälineiksi. *Pasi päräytti pankkiin ja minä siirryn valmistamaan aamupalaa viereiseen kuppilaan. *Matka jatkuu ja puheyhteyden välityksellä kuulen jälleen tuon edellisenä päivänä tutuksi tulleen ”Bulgaria on hieno maa” tsemppaus toivotuksen. Bulgarian vuoristo alkaa olla nähty. *Tulimme tänne ikään kuin vahingossa, minä luin karttaa huolimattomasti ja kuvittelin, että Kreikkaan päästään siirtymään rajan yli monestakin kohdasta. *Oikeasti ainoat mahdolliset rajanylistyspaikat olivat lännessä lähellä Makedonian rajaa ja idässä aivan Turkin rajan tuntumassa. *Tietä pitkin matkaa on luokkaa 1000 km ja jos tämän suhteuttaa normaaliin tiestöön, niin mieluummin ajaisin 3000 km *sellaista. *No eipä tämä jälkeenpäin harmita, sillä olemme kokeneet ja nähneet olosuhteita ja maisemia joihin vain harvojen tulee lähdettyä, ainakin Rocket on täällä ennennäkemätön. *Sadekuuroja riittää myös tälle päivälle ja välillä on turvauduttava paikallisten apuun ajokelpoisen reitin löytämiseksi . *Ihana Bulgariakin päättyy aikanaan ja vastassa on Turkin raja. *Rajallaon tarkastajien luukkuja enemmän kun Prismassa kassoja. Ensimmäisellä luukulla tarkastetaan, että maahan pyrkijällä on kaikki paperit, toisella tarkastetaan passi, kolmannella ajoneuvon paperit, neljännellä tulli haluaa kurkistaa sivulaukkuun. Kaikilla lyödään leima passiin ja paperiin, joka tarkastetaan vielä viidennellä luukulla. *Simppeli juttu. Rajalla myydään Rockett röökiä, vaikea arvata kuka tunkee sivulaukkuunsa kartonkeja.
Vuoristoiset metsämaisemat saavat nyt riittää ja illaksi päätettiinkin hakeutua Kreikkaan ja hakea majoitus merinäköalalla. Parinkymmenen kilometrin päästä löytyy rajanylitys Kreikkaan, valitsemamme tie näyttää ainakin *kartalla hieman mielenkiintoisemmalta kun vastaava Turkin puolella kulkeva tie. Rajamuodollisuudet ovat vastaavat kun tunti taaksepäin. *Leimat passiin lisääntyivät kertaheitolla kahdeksalla. Tie alas rannikolle on hyväkuntoinen ja vauhdikasta vaihtelua sille jota olemme paripäivää tahkonneet. *Parisataa kilometriä taittuu rivakasti ja perillä hotellimme terassilla otetaan huurteiset juuri sopivasti ennen pimeän tuloa. *Ollaan *Tharakiko meren rannalla, Alexandroupoli nimisessä rantakaupungissa. *Aamulla pyörähdämme rantaan ilmestyneillä torstai markkinoilla täydentämässä mm sukkavarastojamme ja kerran vielä apteekissa hakemassa antibiootti kuurin. *Matkaan joudumme vasta puolenpäivän pintaan, sillä päivä olisi myös tarvittaessa voitu pyhittää lepäilyyn, mutta moottoritie on kuuma ja ajaminen kiinnostaa enemmän kun loikoilu. *Tulimme tänne pohjoisesta ja jatkamme itään. *Moottoritie Turkin rajalle on uusi, hyväkuntoinen ja massiivinen. *Tympeä tie jos vauhti laskee alle kahdensadan. *Rajalla sitten jälleen tutut kuviot ja neljä uutta leima passiin. *Turkki poikkeaa kyllä kaikista muista reissulla kokemistamme maista selvästi, sijainti Euroopan ja Aasian välissä näkyy kaikessa. *Minareeteista raikaa paikallinen nunnukka nunnukka yötä päivää. *Yksi Turkin yllätyksistä on se, että ensimmäiset kymmenet kilometrit ajetaan riisipeltojen keskellä. *Keli on helteinen ja lämpömittari kiipeää yli 30 asteen, nyt ei sitten enää tarvita kahvojen tai satulan lämmitystä ja ajopuvustakin voi siirtää kaikki ylimääräiset kerrokset sivulaukkuihin. *Pasilla lämmön säätelyn mahdollisuudet rajoittuvat lähinnä asenne puolelle. *Rocketissa ajoviimaa on riittämiin, mutta hitaammissa vauhdeissa ja kaupungeissa jalkojen välissä hohkava 2,3 litran kiuas pitää huolen siitä, ettei saunaa tule ikävä edes täällä kaukana kotoa. *Turkissa tulee niin harvoin pyöräiltyä, että päätämme pienen jahkailun jälkeen katsastaa maata hieman laajemmalti ja kiertää Marmara meren lahden. *Suuntaamme ensin kohti etelää ja Gallipolin niemimaata reilun 100 kilometrin ja sen jälkeen merenlahden yli lautalla Aasian puolelle. *Rantautumisen jälkeen kohti itää, josssa tiestö ja maisemat ovat hieman mielenkiintoisempia, mutta kaikkeen jo tähän näkemäämme verrattuna tämä *on melkoisen yksitoikkoista. Turkkilainen liikenne on epäselvää ja autokanta kirjavaa, myös kuljettajien asenteessa olisi korjaamisen varaa. Puuduttava ajopäivä kääntyy jo kohti iltaa kun saavutamme reissumme kääntöpisteen. *Keulat käännetään Ankaran ja Istanbulin välimaastossa kohti länttä. *Näkymä on eksoottinen, punainen aurinko laskee edessämme kohti horisonttia. *Valtavat Turkin liput liehuvat kaikkialla ja minareettien pitkät varjot piirtyvät mäkiseen maisemaan. *Moottoritiellä on liikennettä kaikkien kolmen kaista leveydeltä, yritämme scannata maisemasta hotellin kylttiä, mutta sellaista ei vaan tule vastaan. *Ilta pimenee ja Istanbul lähestyy, pilkko pimeässä löydämme vihdoin erinäisten sokkailuiden jälkeen hotellin Formularadan tuntumasta. *Jälleen olemme löytäneet hotellin jonka ravintolassa olemme ainoat asiakkaat, lieneekö myöhäisellä ajankohdalla asian kanssa jotain tekemistä ? Aika kallis ja mitäänsanomaton yöpuu, onneksi huone on kuitenkin riittävän suuri ja siisti. *Myöhäisestä liikkeellelähdöstä huolimatta kilometrejä helteisessä säässä kertyy reilut 600. *Aamulla tarkastan takarenkaan ja kaivan siitä muutaman mutkalle taipuneen rautalangan pätkän, onneksi yksikään niistä ei ole porautunut kudoksista läpi. *Turkin teillä romua riittää ja niin myös renkaanvaihtajia.
Aamulla hakeudutaan moottoritielle joka johtaa jälleen meidät takaisin Eurooppaan. *Mahdolliset vaihtoehdot Bosporin salmen yli ovat vanhaa siltaa pitkin Istanbulin keskustaa hipoen tai uuttaa keskustan ohittavaa isoa moottoritietä joka kiertää miljoonakaupungin sen pohjoispuolelta. *Aamuruuhka helpottaa päätöksentekoa, keskusta kierretään mahdollisimman kaukaa, sillä myös ohitustiellä riittää autoja 4 kaistan leveydeltä ja lopulta tämäkin mateleva jono tekee täyden stopin. *Moottoripyörällä pääsee onneksi jonojen ohi. *Ruuhkat loppui aikanaan ja suunnaksi otettiin jälleen ihana Bulgaria. *Lievästi pelonsekaisin tuntein, sillä edellinen parin päivän kohtaaminen vuoristossa oli vielä kirpeänä muistissa. *Pohjoiseen kohti mustanmeren rantaa suunnatessa maisemat ja tie muuttuivat jälleen mielenkiintoisimmiksi. *Rajalla taas lyödään leimoja passiin oikein urakalla ja sitten Bulgarian tullissa taas ihmetellään lähinnä Rocketin massiivista olemusta. *Useilla rajoilla moottorin kaasuttelu madaltaa byrokratiaa, takarenkaan polttaminen saa virkamiehet nirvanaan. *Bulgaria on meille tällä kertaa kuitenkin hyvin lempeä, mukavat hyväpintaiset mutkatiet myötäilevät mustanmeren lomakohteiden maisemissa, näistä tunnetuin lienee Sunny Beach. *Illaksi päädymme Varnaan, jonka keskustasta yöpuun löytyminen edellytti kortteleiden kiertelyä muutamaan kertaan. *Perjantai ilta on vetänyt keskustan kävelykadut täyteen ihmisiä ja torinlaidalta löytyy leppoisa paikka illan istumiseen hyvän ruuan ja juoman kera.
Turkissa Bemarin vakionopeussäädin tippui pois päältä muutaman kerran. *Ihmettelin toki moista häiriötä, mutta ajattelin, että vika on elektroninen ja tuskimpa sille voi mitään tehdä ennen seuraavaa huoltoa. *Aamulla sää suosi ja matka jatkuu kohti pohjoisessa odottavaa Romaniaa, tai niin ainakin kuvittelin. *Kaupungista ei nimittäin oltu vielä päästy ulos kun tapahtui jälleen se jonka ei pitänyt tapahtua. *Bemarista häviää jälleen virrat ja nyt kesken ajon. *Peli on parkkeerattava tien sivuun ja ruvettava ihmettelemään vikaa, *nyt ei virtaa löydy vaikka kuinka sadetta tanssisi. *Jos ja kun virtaa puuttuu niin mieleen tulee ensin tutkailla häiriötä sieltä mistä virran pitäisi olla peräisin. *Ohjeesta selviää, että akku sijaitsee tankin edessä olevan luukun alla. *Navigaattorin asentajan amatöörimoka selviää heti kun suojaluukku saadaan pois. *Plus navan ruuvi pyörii sormilla. *Vilutus ja helpotus on suunnaton kun vika selviää, ruuvi kiinni ja menoksi. *Syyllinen hutilointiin ei ole tehdas vaan yritys, joka mainostaa olevansa erikostunut nimenomaan Bemarin navigaattoreiden merkkikohtaisiin asennus telineisiin ja asennuksiin. *Aiemmin tapahtunut sähkökatkos ja vakionopeussäätimen pätkiminen oli johtunut samasta kontaktihäiriöstä. *
En ole aiemmin reissannut Pasin kanssa ja vaikka lähtökohdat pyörien puolesta ovat tyystin erilaiset matka on sujunut hyvin ja henki on ollut erinomainen. *Tunnelmaa on kevennetty ja henkeä pidetty yllä lähes joka ilta kertaamalla mitä kaikkia huonoja ja epävarmoja ominaisuuksia matkakumppani ja hänen pyöränsä pitää sisällään. *Oma pyöräni sisältää kaikki ne tekniset hienoudet joita moottoripyörään on ylipäätään nykytekniikalla mahdollista soveltaa, Pasin Trumppa on ennen kaikkea moottori johon on asennettu pyörät. *Näistä lähtökohdista on ollut helppo veistellä sen laastuista karkeaa kritiikkiä että ulkopuolisin korvin ei olisi luullut kysymyksessä olevan hyvät kaverukset.
Pasi on pysynyt taustapeilissä niin hyvin, että välillä olen kuvitellut hänen liimanneen huomaamattani kuvansa pyöräni peileihin, iso kustomi mutkateillä ei voi olla yhtä ketterä kun GT BMW. *Ainut missä Pasi on erilaisesta kalustosta joutunut hieman himmailemaan ovat olleet sateiset mutkatiet, jarrutusmatkathan Rocketilla ovat huomattavasti pidemmät kun abs jarruilla varustetulla Bemarila.
Romania oli ennakkoon yksi matkamme suurimpia kysymysmerkkejä, suurimpien joukkoon se lukeutuu myös kokonsa puolesta. *Suomalaiselle maataloudelle löytyy haastetta laajentuneen unionin alueelta riittävästi. *Romanian viljavainiot ovat niin valtavia, että niiden läpiajaminen suorastaan puuduttaa. *Jäämme odottamaan massiivisia traktoreita ja muita koneita, joilla peltotöitä tehdään. *Yllätys on melkoinen kun sellaisia ei tule vastaan, ainoat moottoreilla kulkevat työkoneet kalpenevat Pasin Rocketin rinnalla. *Pelkkiä piikkilangan kiristäjiä päristelee pellolla ja suurin osa töistä ainakin tähän aikaan vuodesta tehdään hevosten vetämillä vempeleillä. *Pysähdymme paikkaan jossa työntekijöitä ollaan kuljettamassa pellolle tai sieltä pois traktorin lavalla. *Näky on meikäläisille käsittämätön. *Korkeilla laidoilla varustettu kärry on sullottu täyteen ikähaarukaltaan vauvasta vaariin olevia resupekkoja. *Eipä taida päivä- ja hoivakodit toimia täälläpäin ihan samaan mallin kun kotikulmilla. *Pysähdyksemme jälkeen koko kymmenpäinen joukko aloittaa kilpajuoksun meitä kohti. *Mieleen tulee väistämättä, että mitähän sitten tapahtuu kun lauma saavuttaa meidät ? Porukka osoittautuu kuitenkin varsin, ystävälliseksi, iloiseksi ja uteliaaksi, ainut tunkeilevaksi tulkittava ele on tupakan pummaaminen. *Pasilta liikenee aski Rocketia.
Tilanteesta saadaan yhdet reissumme parhaita kuvista. *Muukalaisten matka jatkuu kohti tankkauspaikkaa, tällä kertaa joudutaan tyytymään paikalliseen pienen aseman tarjontaan. *Romanian rahaa ei olla vaihdettu latiakaan, luottokortti ei käy ja Eurot ei meinaa kelvata millään.
Vaihtoehtojen lopulta selvittyä pirteälle myyjättärelle saamme hänet vakuuttuneeksi siitä, että tarjoamamme summa ylittää todella reippaasti paikallisessa valuutassa maksumme. *
Sää suosii jopa liiankin kanssa, iltapäivällä Bemarin mittari pysyy yli 30 lämpöasteessa. *Illaksi ajetaan Braila –nimiseen kaupunkiin, mutta sitä ennen sokkaillaan ehdotuksestani maisemareitille jonka päässä odottaa lauttaylitys. *Matka joen yli ei ole pitkä, mutta minkäs teet kun tässä kohtaa seuraavaa lauttaa joutuisi odottelemaan tuntikaupalla. *Takaisin isolle tielle ja Pasin alun perin ehdottamaa isoa väylää kohti Brailaa, kiertoa tuli vajaa 50 km. *Brailaan joudutaan myös isomman tien päätteeksi siirtymän jokilaivan kannella. *Kaupungissa ei hotelleja ole vaivaksi saakka, kysymällä ja kiertelemällä löydämme Business hotellin kaupungin keskustasta. *On kai sanomattakin selvää, että olemme tämänkin hotellin ainoat asukkaat. *Illalla seikkailu jatkuu kun suuntaamme taksilla toiseen kylän kahdesta mahdollisesta ruokaravintolasta. *Hyvät pöperöt häviävät huiviin ja jälkiruokajuomat päätetään kumota alakerran infernaalisen metelin teknobaarissa. *Meno on sama kun Tallinnan yöelämässä 20 -30 vuotta sitten. *Täällä kulkupelimme ovat niin suuri ihmetyksen aihe, ettei niistä uskalleta kysyä edes hintaa, syynä voi olla myös huono Englannin kielen taito. *Pyörät saivat viettää yönsä jälleen rauhassa hotellin pääoven tuntumassa, meille tarjottiin kyllä myös mahdollisuutta sisäpihalta, mutta siihen olisimme ensikertaa tällä matkalla tarvinneet maasto-ominaisuuksia, sillä parkkipaikka olisi sijainnut hotellin sisäpihalla n. 10 marmoriportaan takana.
Aamulla käymme täydentämässä juomavesi varastoamme ja samalla tarkastamassa paikallisen supermarketin tarjonnan. *Maassa on jonkun verran kohtalaisen hyvin toimeentulevia ja heille on kyllä kaikkea tarjolla. *Siellä täällä näkyy myös ns alkuperäiskansaa joille näiden kauppojen tarjonta on aivan liian kallista ja täällä on kyllä helppo ymmärtää se tosiseikka, että alkuperäiset Romaanit ovat pakolaisia myös omassa maassaan. * Seuraavaksi suuntaamme kohti Moldovaa, josta olemme kuulleet vain villejä huhuja. *Matkaa rajalle on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, mutta siihenkin sopii yksi matkamme erikoisin näky. *
Euroopassa olemme tottuneet tuulivoimala puistoihin joissa jätti propellit tempaavat tuulesta sähköä, täällä edessämme avautuu ydinvoimala puiston siluetti. *Pääsen laskuissani kahteenkymmeneen kun lasken reaktoreiden määrää, näky on vähintäänkin ankea. *
Mieleen vaan tulee Ukraina jonka rajasta olemme vain muutaman kilometrin päässä, Tshernobylin tapahtumat tasan 21 vuotta sitten muistetaan vielä pitkään..
Rajalle saavuttaessa, ensimmäinen tarkastuspiste haluaa 10 Euroa liikennemaksua ja seuraava saman ympäristö maksun verukkeella, kolmas osoittautuu hankalaksi. *Kysymys on tullista, jossa elämäänsä kyllästynyt mieshenkilö järjestää meille sulkeiset. *Ensin katsotaan kaikki mahdolliset paperit ja etsitään pyörien runkonumerot. *Sitten kaveri huomaa, että Pasin rekisteriotteen on taitekohtaan tullut halkeama ja että minun passiani on vahvistettu teipillä. *Jouduin vahvistamaan *passiani muutama päivä sitten teipillä, kun sen henkilösivu uhkasi kovan käytön seurauksena revetä irti kansistaan irti. *Tämän virkamiehen piti tietysti repiä teippi pois ja samallahan tietysti koko sivu uhkasi irrota. *Sivu jäi onneksi vielä retkottamaan hennosti toisesta laidastaan. Mies keksi seuraavaksi väittää passin olevan väärennetty, vaikka ultra valo osoittikin sen olevan aito. *Pasille hän näytti suunnaksi Romaniaa ja minulle Moldovaa, passimme hän takavarikoi kunnes sai kummaltakin ryöstettettyä 20,- Euroa. *Täysin mielivaltaista ja alentavaa simputusta kesti liki 2 tuntia. *Olisimme lopulta kyllä päässeet maahan jos olisimme suostuneet maksamaan muutaman kympin vielä lisää per nuppi. *Tässä rajalla taistellessa tuli kuitenkin mieleen, että maasta löytyy varmaan lisää vastaavia virkamiehiä jotka rahastavat meidät perikatoon ennen kun selviämme jälleen sen rajojen ulkopuolelle, siksipä päätimmekin jättää Moldovan kohtaamisen väliin.
Tullimiehellä taisi mennä kuppi nurin siinä vaiheessa kun hän näki pyörät, sillä hänelle tuntui olevan ensiarvoisen tärkeää selvittää heti ensimmäiseksi pyöriemme hankinta hinnat ja vuosimallit. *Tämän kaiken ynnättyään hän tuli ilmeisesti siihen tulokseen, että raja-asemalle on nyt saapunut potentiaalinen pari pohjolasta. ? *Olimme varautuneet. palkitsemaan matkaamme myötämielisesti vaikuttavat henkilöt ja tälle huimalle yksityisyrittäjälle jätimmekin hieman mietittävää. *Toivotimme hänet ensinnäkin sydämellisesti tervetulleeksi Suomeen, lisäksi Pasi kaivoi sivulaukustaan lappi-aiheisen kuvakalenterin ja pohjoisen eksotiikkaa esittelevän hienon esittely CD:n. *Itseltäni liikeni t-paita jonka lisäksi toivotimme kaverille hyvää jatkoa ja peukut pystyssä: ”You are the man” ! *Takaisin Romanian raja-asemalle tultuamme, virkailijat olivat kollegoidensa edesottamuksista pahoillaan, mutta totesivat samalla tämän olevan hyvin yleinen suhtautuminen Moldovaan rahojaan tuhlaamaan pyrkiviä turisteja kohtaan. *Olimme kyllä kuulleet ennakkoon, että Moldova on Euroopan köyhin kolkka ja että maassa on paljon rikollisuutta ja korruptiota, emme kuitenkaan osanneet ajatella, että virkamiehet olisivat maan pahimpia kriminaaleja. *Moldovan bruttokansantuote per asukas oli vuonna 2004 vain vaivaiset 825 taalaa, Suomen vastaava luku on n. 35.000 ja Virossakin reilu 12.000 USD. *Olisimme todennäköisesti päässeet maahan ajamalla 100 kilometriä kohti pohjoista isommalle rajanylitys paikalle, olimme kuitenkin tämän matkan aikana tottuneet kulkemaan omia polkujamme ja jos köyhässä Moldovassa ei haluta rahojamme, niin löytyyhän niitä parempiakin rahareikiä. *On huomattava, että missään muulla raja-asemalla papereissamme ennen Moldovaa, tai sen jälkeen ei havaittu pienintäkään moitittavaa.
Seuraavaksi suunta otettiin kohti Unkaria, mutta ennen kun sinne saakka päästäisiin, edessä olisi paljon kilometrejä Romanian vaihtelevilla maanteillä. *Reitiksi emme taaskaan valinneet nopeinta ja samalla hyväpintaisinta valtatietä, vaan etsimme kartalta jälleen mielenkiintoiset vihreällä merkityt maisematiet. *Alkumatkasta Moldovan tullimies kaihersi vielä mieltä, mutta vanha sanonta ”sillä se lähtee millä se on tullutkin” piti paikkaansa jälleen. *Ajamalla mentiin jälleen uusiin maisemiin ja parinsadan kilometrin jälkeen kun tankkauksen yhteydessä tarkastellessamme karttaa , huomattiin *tämän olevan todella laaja maa *Teiden kunto ja niillä liikennöivä jokseenkin värikäs kalusto piti huolen siitä, että kaikki aistit oli syytä pitää hereillä. *
Monissa vierailemissamme maissa oli poliiseilla sitä meilläkin paljon kaivattua näkyvää valvontaa ihan riittämiin. *Meitä ei virkavallan toimesta ihme kyllä pysäytetty matkamme aikana kertaakaan, ei siitäkään huolimatta, että ajoimme usein melko reipasta haipakkaa. *Mielestämme yksi syy oli eksoottisessa kalustossamme *Pysäyttäminen olisi edellyttänyt poliisilta vähintäänkin jonkinlaista kielitaitoa, toisaalta tutkia oli harvakseltaan ja nekin ilmeisesti niin vanhaa mallia, ettei niillä moottoripyörille saatu nopeutta mitattua. *Usein poliisilla oli uskottavuuden jatkeena vain valkoinen keppi jonka päässä oli pysähtymistä edellyttävä stop teksti. *Muutaman kerran poliisi astui jo kaistalle aikeissaan pysäyttää meidät, mutta nähtyään kummat kulkijat perääntyi päätti jättää meidät rauhaan. *Illaksi päädymme sopivasti pieneen kaupunkiin ja sen siistiin hotelliin, päivällinenkin saatiin pienen neuvottelun jälkeen järjestymään, kokki tosin oli jo toinen jalka ovenraossa menossa kotia kohti. *Maksamisen kanssa tuli hieman erimielisyyksiä kun ravintolan tiskiin oli liimattu Visa kortin kuva. *Tästäkin selvittiin kun maksettiin käteisellä ja hyvässä yhteisymmärryksessä poistettiin hämäävä merkki pois. *Päivälle tuli mittaa Moldovan parin tunnin nöyrytyksestä huolimatta 640 km.
Seuraavalle päivälle varattiin kartalta matka täältä jostakin Unkarin Budapestiin. *Romaniassa pysähdyttiin ihmettelemään Ceausescun aikaista arkkitehtuuria. *Moottoripyöriä näkyi liikenteessä lähempänä Unkarin rajaa jälleen pitkästä aikaa, useimmat niistä olivat tulleet Unkarista ja muualta Euroopasta. *Sadettakin saatiin, mutta uhkaavista ukkospilvistä huolimatta onnistumme tuurilla välttämään pahimmat rankkasateet. *Muutamat viimepäivät ovat olleet kuitenkin niin helteisiä, että raikastava sade oli oikeastaan tervetullutta vaihtelua. *Eräässä ylämäessä Pasi kutsuu Roketin moottorista hummat hereille, märällä pinnalla seurauksena on tietysti sutiminen ja takapään lievä sladi. *Tämä sattui tapahtumaan paikassa jossa ohitimme jo pitkään edellämme ajaneen all round kulkupelin. *Kuljettaja säikähtää Suomi pojan esitystä siinä määrin, että päättää siirtää pelinsä välittömästi parkkiin tien poskeen, odottelemaan sateen hellittämistä.
Romaniasta selvittiin kunnialla ja Unkarin rajan ylittämisen jälkeen tie muuttui käsittämättömän hyväksi, siksipä matka rajalta Budapestiin on varsin vauhdikas. *Unkarilla on seitsemän rajanaapuria ja siksi sen sijaintia voi kutsua vähintäänkin keskeiseksi. * Suuntaamme suoraan pääkaupungin ydin keskustaan, jonka leveät kadut vetävät hyvin illansuussa sillä kaikkissa liikennevaloissa tuntuu palavan vihreä valo. *Hotellin löytyminen on kuitenkin pienoinen ongelma kahdestakin syystä, nimittäin keskustan hotellien ovenpielessä komeilee lähes poikkeuksetta viisi tähteä, joka tarkoittaa vähintään 200,- Euron hintaa, toisaalta nekin ovat täynnä . *Ajamme muutaman kilometrin ulos keskustasta, josta löydämme massiivisen Sport hotellin. *Pienen tinkimisen jälkeen saamme pyydetyn 120,- Euron hinnan tingittyä 95,- Euroon. *
Aamulla suuntaamme länteen ja kohti Balaton järveä. *Isoa tietä sata kilometriä ja ollaan suosituissa lomamaisemissa. *Garmin näyttää, että keskeltä pitkulaista järveä on kulkuyhteys yli. *Tottahan tästä yli pääsee, mutta ei suinkaan siltaa tai pengertä pitkin vaan vajaan puolentunnin lauttamatkalla. Lauttaa joudutaan odottelemaan reilun tunnin verran. *Ylityksen jälkeen siirryttiin tutkailemaan maaseutua ja parhaitenhan se tapahtuu täälläkin valitsemalla kartalta pieniä pikkuteitä. *Kilometrejä ei täällä kerry ennätystahtiin, mutta kokemus ja tietämys paikallisesta maantiedosta, sekä elämänmenosta karttuu. *Unkarin jälkeen on vuorossa Slovakiaan, jonka maantieto jää meille moottoritie siirtymän varaan. Ajamiseen käytetään reilu tunti ja paikallisen väestön kohtaaminen jää täällä vain yhden tankkauspysähdyksen varaan. *Seuraavana siirrymme Tsekkiin ja suuntaamme illaksi Bron kaupunkiin joka sijaitseekin suht lähellä Slovakian rajaa. *Illalla kiertelemme vanhan kaupungin väljillä kaduilla, joiden vilskettä parhaaseen turistien sesonkiaikaan voi vain kuvitella. *Päädymme perinteiseen Tsekkiläiseen kellariravintolaan ja tilaamme sellaiset monivitamiini lankut ettei nakkikioskiin tarvitse turvautua paluumatkalla hotelliin. *Aamulla respa soittaa meille hätääntyneenä, että pyörämme on parkeerattu hotellin sisäpihalle paikkaan josta poliisit on juuri parhaillaan meille kirjoittamassa ankaria maksumääräyksiä. *
Lopulta selviää, että kyseessä onkin vaan viereisen parkkitalon virkaintoinen parkkivahti papparainen joka yrittää rahastaa pyörien parkkeeraamisesta. *Turha episodi kesken unien. *Olemme siirtyneet takaisin raikkaaseen ilmanalaan ja kun aamulla *otamme suunnaksi Bron moottoriradan, lämpömittari laskee matkalla jälleen alle kymmeneen asteeseen. Radalle emme pääse testiajoon, sillä vahtimestarin mukaan Saksalainen moottoripyörä klubi on varannut koko radan itselleen harjoitteluun ja joudummekin tyytymään verkkoaidan takaa seuraamaan muiden menoa. Kalusto näyttää olevan kaikenkirjavaa, yhtään Rocketia ei kuitenkaan näytä joukkoon eksynyt. *Keli muuttu sateiseksi ja niin surkeaksi, että päätämme jäädä Tsekin ja Itävallan rajalle rakennetun extreme kauppakeskuksen kylkeen rakennettuun jonkinlaiseen hyvänolon hoivataloon. *Hoidot rajoittuvat minun parturissa käyntiin. *Kaikki rakennukset on kuorrutettu päältäpäin elokuvista tutuilla teemoilla, alueelle vetää porukkaa alueen tax free status. *Vieressä on myös Kiinalaisten piraattituotteiden keidas jossa vieri vieressä rakennetuissa kojuissa myydään merkkivaatteiden, laukkujen, hajuvesien jne kopioita. *Lienee yksi harvoista jäänteistä Euroopan Unionin alueella, Tallinan Sadamarket ja Mustamäen tori ovat pieniä kirpputoreja näihin verrattuna. *Asiakkaita on harvakseltaan säästä ja vuodenajasta johtuen. Onneksi viimeinen antibiootti kuuri näyttää vihdoinkin tehonneen ja olo on liki normaali. *Pariviikkoa meni räkätaudissa ja kypärään aivastellessa. *
Aamulla suuntaamme kohti Itävaltaa jonka mutkatiet jäivät varsin vähälle huomiolle matkamme alussa, nyt pääsemme kuluttamaan renkaista myös muutakin kun keskikohtaa. *Alpeilla kaikki matkamotoristit ovat käyneet omakohtaisesti toteamassa niiden ainutlaatuisuuden, jotenka ei niistä sen enempää. * Seuraavana päivää ajamme Itävallasta Saksaan ja sieltä edelleen Tsekkiin, Karlovy Varyn kylpyläkaupunkiin. *Tämä kylä näyttää menneen todella pilalle viimevuosina sinne voimakkaasti pesiytyneen Venäläisen rahan ansiosta. *Vietämme täällä eläkeläisten paratiisissa matkamme ensimmäisen välipäivän, syy siihen on puiden latvojen tasalla roikkuvat pilvet ja jatkuva sade. *Täällä olen matkoillani ollut aiemmin pari kertaa ja entuudestaan tiedän, että Igorin perinteinen Venäläinen kokovartalohieronta saa puutuneen matkamiehen lihaksissa veren kiertämään. *Seuraavana päivänä otamme suunnan kohti pohjoista ja entistä Itäsaksan maaperää. *Vuoristoisen metsämaiseman jonka tyhjillä pikkuteillä kelpaa kurvailla. *Koska reittimme mutkittelee Tsekin rajan pinnassa, käymme vielä tuhlaamassa loputkin korunat ennen kun siirrymme illaksi viehättävään Naumburg nimiseen kaupunkiin entisessä Itäsaksassa. *Paikka on kun Tallinnan vanhakaupunki, mutta kooltaan paljon laajempi. Pyörät saadaan parkkiin majatalon sisäpihalle. *
Seuraavana päivänä siirrymme Berliinin keskustaan, myöskään sinne emme suinkaan aja *suorinta reittiä joka lienee 200 km, vaan tutustumme paikalliseen maaseututeiden verkkoon. *Matkalla on paljon mieleenpainuvia tilanteita, yksi niistä osuu tämän päivän kohdalle, kun eräässä vajaan kilometrin pituisessa tunnelissa oli monikymmenpäinen joukkio kuntoilijoita harrastamassa sauvakävelyn ryhmäversiota. Takana ajeleva Pasi voinut olla hyödyntämättä tilannetta vaan vaihtoi pykälän pienemmälle ja väänsi kahvasta. *Kiihdyttämisen tuloksena tunnelissa vallitsi aivan helvetillinen pauhu jonka seuraukset voi todeta Vilkaisemalla peileihin. *Reippailijat ovat vetäneet sormet korviinsa ja sauvat sojottavat kohti tunnelin kattoa. Berliini on iso kylä, ennakkoon varaamamme asumus sijaitsee keskustassa, viimeiset kymmenet kilometrit ajellaan valtaväyliä. *Illan suussa ehdimme vielä harrastamaan turismia mm. katselemalla kaupunkia Berliinin maamerkkinä tunnetun tv maston huipulta. *Seuraava päivänä on toinen niistä matkapäivistä, jona emme aja metriäkään, vietämme päivän töihini liittyvillä messuilla. Pyörät parkkeerattiin kerrostalossa sijaitsevan apartementos -tyyppisen asuntomme sisäpihalle, sisään pelit änkesimme kerrostalon normaalin sisäänkäynnin kautta…
Aamulla olemme liikkeellä jo kuuden aikaan. Usva ja auringonnousu luovat hienot puitteet ensimmäisen parintunnin siirtymälle, jolloin miljoonakaupunki on vielä unessa ja kaupungin leveillä kaduilla on hieman epätodellinen tunnelma.. *Otamme suunnan kohti pohjoista, Puolan rajalle saakka tie on hyväkuntoista, paitsi viimeiset kymmenet kilometrit ovat Hitlerin aikaan betonilla pinnoitettua pyykkilautaa. *Tätäkin osuutta ollaan korjaamassa, mutta muutama vuosi *varmasti vielä vierähtää ennen kun kaikki on kunnossa. *Puolan tiestö on loputonta tietyömaata, väliin toki osuuksia joissa kunnostus on saatu jo valmiiksi. *Ajamme pohjoista reittiä ja Gdanskin kaupunkia ohitettaessa silmiimme osuu pitkästä aikaa tuttu tienviitta, Helsinkiin täältä on lauttayhteys ainakin tienviitan mukaan. *Loppumatkan ennen Liettuan rajaa seikkailemme pienemmillä maaseudun teillä. *Reittimme risteilee myös järviseudulla joka yllättää meidät positiivisesti teiden kunnon ja ennen kaikkea maisemien puolesta. *Kello käy kilpaa kilometrien kanssa, ilta ehtii jo pimentymään ennen kun suoriudumme rajasta yli. *Vanhoista reissuista muistan, ettei ennen Kaunasta ole majoitusta juurikaan tarjolla, matkaa pimeässä joudutaan taittamaan reilu 100 km. *Vaikeinta lopulta on hotellin löytäminen, katujen valaistus on täällä vielä vaatimatonta ja kyltitys surkea. *Olemme onnekkaita, osumme hotelliin josta on juuri poistunut Englannin jalkapallo joukkue, Liettuan maajoukkue on hävinnyt EM karsinta matsin. *Ravintolassa joudutaan jälleen hosumaan, että saadaan pippuripihvit iltapalaksi. *Kilometrejä päivään kertyy n. 1100 km, ihan hyvä tulos ottaen huomioon, että vähintään kolmannes on ajeltu pikkupolkuja, moottoriteitä mahtui päivään n. 300 km.
Via Baltia alkaa tien puolesta pikkuhiljaa olla kunnossa ainakin Liettuassa, Latviassa ja Eestissä.
Ongelma on tunnetusti tiellä liikennöivät autoilijat joidenka asenne mättää pahemman kerran. *Kaikenlaiset Saksasta tuodut vanhat miinat ohittelevat rekkajonojen välissä, vastaantuleviin moottoripyöriin suhtaudutaan melko välinpitämättömästi. *Osalle autoilijoista ei tie tahdo riittää, veikkaan että juovuksissa ajaminen on täällä yleistä. *Rajat pelaavat nykyisin hyvin, eikä niillä jonoja juurikaan ole. Siirtyminen Puolasta Tallinaan on tämän reissun tympein ajopäivä, Pärnun Alexander pubissa on pakko poiketa haukkaamassa huikopalaa. * Sään puolesta päivässä ei ole mitään valittamista, Tallinnassa trippi osoittaa päivän pituudeksi 580 km. *Illalla reissun vaiheita spekuloidaan African Kitchen ravintolassa. *Aamulla satamassa on moottoripyörä matkalaisia palaamassa Euroopasta, erilaisia kertomuksia lähinnä Alpeille tehdyistä matkoista on tarjolla.
Kaikki loppuu aikanaan, tämä reissu päättyy Timon osalta kotipihalle Espoos
