Tour de Tonle Sap Kamputseassa

Kamputseaan
Aika on maaliskuu 2006. Aasian lomani keskellä päätin piipahtaa Kamputsean pääkaupungissa, Phnom Penhissä ja katsella jotain muuta vaihtoehtoreissua khmerien valtakunnassa. Paikallisesta thai-matkatoimistosta ostin One-way lentoliput Bangkok Airwaysin aamukoneeseen. Hinnoittelu on kohtuullista, sillä meno maksaa tasan puolet edestakaisesta lennosta. Kolmen kuukauden voimassaoleva ”Open day ticketin” hinta oli 5600 Bth (n.120€) netissä, *(www.bangkokair.com/ ) *ja 6750 Bth (144€) matkatoimistossa.

Phnom Penh International Airport, PPIA *(www.cambodia-airports.com/phnompenh/en/ ) on kokenut ihan radikaalin muutoksen. Rakennukset ovat valmistuneet ja terminaalit kunnossa. Viisumi maksaa täällä virallisen 20$. Maahan tullessa on oltava passikuva mukana viisumia varten. Kaikki toimi lentoasemalla kuin junanvessa. Passi siirtyi nopeasti virkailijalta toiselle. Olihan heitä tiskin takana ainakin kahdeksan istumassa vieri vieressä.

Phnom Pehnissa kaikki pyörii kiireettömään rytmiin. Motodopit eli paikalliset mopotaksit huutelevat kadunkulmissa. Uutta on ns. tuk-tuk- tyyppiset ajoneuvot. Kyseessä on lähinnä kevytmoottoripyörän perään kytketyt katetut hevoskiessit. Jos noin suomalainen vertaus halutaan. Vauhti ei päätä huimaa, mutta rauhallisesti soljutaan liikennerytmissä. Isona miehenä sellaisella härvelillä paikasta toiseen liikkuminen on mukavempaa. Hintapyynti alkaa kahdesta taalasta, josta on kyllä syytä tinkiä.

Enduro alle
Illan aikana tulevaa Kamputsean kierrokseni oli suunniteltu. Matkan Siem Riepiin taittaisin nyt kuivan ja kuuman kelin aikaan enduromoottoripyörillä ja safari-tyyppisesti. Kävely läheiseen moottoripyörävuokraamoon. Moottoripyörävuokraamoja on tarjolla useita. Vuokrahinnat liikkuu yleensä 15$ - 18$/päivä toimivasta ajopelistä. Tein hätätäisesti varauksen ensimmäisestä liikkeestä, kaiken varalta. Seuraavassa liikkeessä Angkor Motorcyclesissä oli kuitenkin asiakkaan markkinat. Kun hinta oli kohtuulliset 10 taalaa/ajopeli ja peli oli juuri huollettu, niin se oli siinä. Depositiä maksoin 20$ ja passi piti jättää kaniin vuokraukseni ajaksi. Mukaan matkalle sain varasisärenkaan, jarru- ja kytkinkahvat sekä kaasuvaijerin varalta. Sopiva avokypärä vielä hyllyltä päähän ja menoksi. Tankki oli lähes tyhjä, joten etsin lähimmän huoltoaseman. Bensapoika lirutteli vajaan 10 litraa 91-oktaanista ja hinnaksi tuli oli kahdeksan taalaa.

Aamun lähtötohinoissa jäi sitten aurinkorasvat laittamatta naamaan ja käsivarsiin. Ajoin vasten aamuaurinkoa. Tie numero 6 on hyväkuntoista. Tunnin ajon jälkeen välistopilla Skunissa liian myöhään hoksattu ja lisätty 12-suojakerroin ei auttanut sitten enää mitään! Olin kulkenut pilvisessä mutta nihkeän kosteassa Phnom Penhissä jo pari päivää ilman mitään palamisen oireita! Huomenna olisi turha laittaa edes aurinkolaseja päähän...

Siem Riep
Lähes 300:n km ajomatka Tonle Sapin pohjoispuolitse meni sujuvasti. Liikennettä oli kaupunkien/kylien lähellä paljon. Koulujen läheisyyteen on merkitty suojatiet ja nopeusrajoitukset. Isoilla H-kylteillä on merkitty sairaalat. Välitankkaus Kompong Thomissa. Taala käy maksuvälineenä joka paikassa. 250 cm³ Honda vei yllättävän vähän polttoainetta, noin 3,5 -4 litraa / 100 km. Matkalla vastaantulevat isot maasturit, mersut ja uudet camryt ajavat tosi röyhkeästi ja lujaa. Pahimmassa tapauksessa taisi jäädä puolet Hesarin paksuudesta ohjaustangon ja samalle sillalle kiilaavan bussin kyljen väliin. Siem Riepissä olin kaiken kaikkiaan viiden hiuksia nostattavan khmer-tyylisen vastaantulo-ohituksen ja vastaantulijoiden kiilauksen jälkeen.

Pääsin kuitenkin ehjänä Guesthouseen Sivatha Bulevardille leputtamaan hermoja. Pyörä kettingillä lukkoon ja ukko suihkuun. Yöpymispaikkan valintaan vaikutti paikalla oleva yövartija ja pihassa oleva kunnon metalliportti, jota myös pidetään lukittuna öisin. Pysyisi ainakin enduro tallessa jos mies menisi hukkaan.

Angkor Wat
Ohjelmassa olisi perinteinen Angkor Watin alueen temppelien kierros, niin pieni kuin isokin kierros + muuta off-road ajelua päälle. Päivälippu on 20$/henkilö. Omilla ajoneuvoillahan sinne alueelle ei ole päässyt pariin vuoteen kierrokselle. Ajoin moottoripyörällä pokkana sisälle. Menin reippaasti check-pointista läpi esittämällä poliisille vanhaa järjestön ID-korttiani. Perillä kukaan ei enää sen jälkeen pysäytellyt tai kysellyt mitään.

Temppelit ovat pysyneet edelleenkin paikoillaan, mutta aina ne ovat yhtä vaikuttavia. Eri temppelien laitamille on tullut turistibussi-parkkialueita ohjatuille turistiseurueille (korealaiset) ja muut turisti kiertävät aluetta omatoimisesti - sähkömopoilla tai polkupyörillä!! Endurolla kiertelyni keräsi aiheesta katseita. Pysähtyessäsi joka stopilla jaksat kuunnella "pai tiisoot mistee, pai kokonut, pai sam koult trink..mistooo" -huutoja sen kuuden tunnin verran. Sitten on mitta täysi, t-paita märkä ja eturengas kääntyy mielellään kohti hotellin suihkua. Hikisen ja uuvuttavan kierroksen jälkeen maistuu lepohetki ja pikku tirsat.

Sisophon
Muutaman päivä meni lähiseutua kierrellessä ja kaasukahvaa on väännetty. Viidakkoa ja eksotiikkaa on paljon ajella ja kierrellä... pölyisiä teitä, kuoppaista ja pehmeää tieuraa, ranskalaistyylistä kaupunkia ym. Matka jatkui ja aamupalan kautta enduron selkään. Siem Riep - Sisophon väli meni koluten reiluun kolmeen tuntiin kolmella-neljällä pysähdyksellä. Tie ei ole muuttunut sitten entisen ajan yhtään paremmaksi! Päinvastoin. Tietä tuskin tullaan päällystämään ainakaan lähivuosikymmeniin. Thaimaan ja Kamputsean välillä on avattu uusi raja-asema, Pailin. Sen kehittäminen on etusijalla ja Kamputsea panostaa sillä suuntaa parempiin tieyhteyksiin.

Pölyisellä ja kuoppaisella matkalla laskin 57 siltaa tai sillaksi laskettavaa isoa siltarumpua, joista kymmenessä oli kiertotie-merkki ja valmiiksi tehty kiertoramppi tulevaa tulva-ajan remonttia varten. Lisäksi neljä muuta siltaa oli ainakin kannen osalta oikeasti pikaista korjausta vailla. Varaamani kertakäyttöinen hengityssuojain ei ollut yhtään liikaa. Kunpa olisi ollut vielä laittaa joku kertakäyttöinen (paperinen?)kokohaalari päälle suojaksi. Ajopäivän tuloksena valtaisa punapölykerros yltä päältä vaatteissa ja yllätykseksi sitä pölyä löytyi myös illalla… alushousuista sisältä!!! Paljonko lie tuli nieltyä?

Kävin kiertoajelulla Sisophonissa ja katsomassa paikkoja. Moni katu on saanut jo asvalttipäällystyksen. Samalla pyörän tankkaus loppusiirtymää varten. Ajomatkaa kun olisi vielä jäljellä Battambangiin asti.

Battambang
Tie # 5 Sisophonista on hyvää ja matka taittui sujuvasti. Battambang on pieni unelias kylä kaupungiksi, joka oli nopeasti ajeltu päästä päähän katsellen. Osa baareista ja nettikahviloista sulkee ovensa jo 20:30. Eipä siinä jäänyt paljon vaihtoehtoja kuin pää pehkuun. Aamulla ylös ja tavarat moottoripyörän päälle ja keula kohti Phnom Penhiä kello 08:15.

Tähän mennessä olin ajanut 854 km. Loppumatkaa olisi tienviitoista riippuen 290 km tai 360 km. Pientä säätöä siis vielä olisi tiemestaripiirillä. Tie #5 on kuitenkin loistavassa kunnossa ja leveää ja keskikaista merkittyä baanaa. Pari ämpärinkokoista monttua oli tosin sadekauden jäljiltä paikkaamatta Pursatin kohdalla. Kaikki sillat oli uskomattoman hyvässä kunnossa. Välitankkaus Kampot Chhnangissa ja takapuolen verryttelyä.

Honda enduro oli istumakorkeudeltaan ja jalkatappien sijoittelultaan aivan liian pieni tällaiselle pitkäsääriselle. Paikat alkoivat puutumaan tosissaan pitkällä pätkällä. Penkki oli liian kapea ja takalisto puutui yhä enemmän ja enemmän. Loppumatka oli yhtä tuskaa. Välillä jopa ajoin jalkatapeilta seisten tai istuin matkatavaroiden päällä.

Phnom Penh
Ajoin hampaat irvessä viimeisen etappitaipaleen tankkauksen jälkeen Kampong Chhnangista Phnom Penhiin saakka. Surullisien kuuluisien (tai iloisten) Kilo 11:n ja 9:n kohdalla oli poliisi-tsekkarit tienlaidassa, mutta he eivät edes vilkaisseet ohiajavaa motoristia. Saavuin kuin saavuinkin vaurioitta ja vahingoitta takaisin Phnom Penhiin.

Likeltäpiti-tilanteita (khmerien toimesta) oli useita matkan varrella. Ohituksia, ylikuormista huojuvia pick-up autoja, vastaa ja eteen kääntyviä mummoja haparoivalla ajotyylillä polkupyörineen, tielle ryntääviä lehmiä ja kaikkea mahdotonta. Isot bussit ajavat suuremman etuoikeudella todella röyhkeästi. Ohitusvilkku varmaan laitetaan päälle lähtöpaikassa ja menoksi. Ainoat, jota he väistävät ovat vastaan tulevat konttirekat. Eli isomman oikeus toimii maanteillä. Oman mielestäni vakaan ajotyylin ja kokemustakin on kertynyt monelta vuosikymmeneltä ja eri maista. Lisänä reissussa oli ennakointi ja joku ihme kuudes aisti, jolla vältin kaikki kolarit. Mutta silti liikenne on kaaottista, huh huh.

Pyörävuokraamo löytyi pienen kiertelyn jälkeen. Matkalle annetut varasisäkumit, kytkin- ja jarrukahvan sekä kaasuvaijerin palautin käyttämättöminä. Vuokraamossa tarjotut kosteuspyyhe ja kylmä pullovesi tuntuivat nektarilta. Visa kävi maksuvälineeksi liikkeessä loppusummalle. Tosin yrittivät ottaa 4% commissionia maksusuoritteesta, mutta hyväksyin vain kohtuulliset 2%. Pantiksi annettu passi takaisin ja bye bye.

Sellainen oli kevään oma ”Tour de Tonle Sap” –kierrokseni, jossa kiersin yli 1100 km moottoripyörälenkin Kamputsea suurimman järven, Tonle Sapin, ympäri. Tällä pikku verryttelyllä ja ”ennakoivan ajon retkellä” on hyvä aloittaa ajokausi Suomessa. Kamputsean reissu oli takana.