kirjoitti
Maisemat alkoivat vain parantua Kitzbuhelin paikkeilla. Innostuin itsekin ohittelemaan vaunuja aika reippaanlaisesti. Yhtäkkiä loivassa ylämäessä Suzka alkoi ihmeellisesti röpöttämään ja vaikka vaihtoi pienemmälle ja antoi hanaa, niin tauti vain paheni. Klup! Pomppimalla mutka eteenpäin ja edessä oli tunneli, jonka pituus oli 5,7km. Laitoin mopon parkkiin tunnelin edessä olevalle p-paikalle, koska en uskaltanut lähteä tunneliin. P-paikalla oli joku pariskunta uudella Fazerilla. Ukko tuli juttusille, kun koetin mopoa kaasutella. Kysyin ukolta mahtaako hän tietää mikä Suzkaa mahtoi vaivata. Hän kysyi ensin mistä päin olemme kotoisin. Kerroimme, että suomesta. Seuraavaksi uteli, että kuinka korkealla merenpinnasta asuimme. Sanoin että melkein rannalla on kämppä. Ukko kertoi, että ilmeisesti mopon kaasuttimet oli säädetty niin, että se toimisi parhaiten hapekkaassa ilmanalassa. Eli näin vuoristossa Suzuki raukka kärsi hapen puutteesta. Olimme sillä hetkellä noin 1,7km korkeudessa meren pinnasta.
