Vertailun tarkoituksena oli selvittää, miten vakioputkien, ilmansuodattimen ja eturattaan vaihto sekä Power Commanderin lisääminen vaikuttavat käytännössä VFR:n ajettavuuteen. Vertailu ei ole kovinkaan perusteellinen, sillä vertailuun ei valittu sellaisia pyöriä, joissa olisi ennen asennuksia todettu olevan juuri samankaltaisia käyntiongelmia. Tarkoituksena oli lähinnä kokeilla, miten omaan pyöräänsä tottunut VFR:n omistaja kokee samantyyppisen pyörän eri tavalla viritettynä.
* Hannulan pyörä: Honda VFR VTEC ABS ’02, sininen, vakio, ajettu n. 28 000 km,
* VFRpietun pyörä: Honda VFR VTEC ’03, hopeanvärinen, ajettu n. 34 000 km, Laser X-treme + PC3 ja 15-piikkinen eturatas (vakio on 16-piikkinen).
Aika & paikka: 2.10.2004 & Lohjanharjulta Pusulan kautta Karkkilaan noin 60 km.
-----------
VFRpietun kommentit vakio-VFR:stä:
- Pyörässä ei tunnu olevan 4500 rpm:n alueella vääntökuoppaa ja vaikeutta ajaa viitos- tai kuutosvaihteella tasaista nykimätöntä nopeutta.
- Sininen Veeferi näyttää todella coolilta.
- Tuntuu todella hiljaiselta (koko kesä ajettu Laserin kanssa).
Hannulan kommentit vakio-VFR:stä:
- Kaasu tuntuu raskaammalta kuin Juhan pyörässä, pitänee rasvata vaijeri, vaikka syy löytyykin ilmeisesti oman pyörän ohuemmasta kaasukahvasta (ei lämpöelementtejä) ja ehkä jäykemmästä palautusjousesta. Pelkästään tämä piirre saa oman pyörän tuntumaan todellista raskaammalle. Vaikea sanoa, selittyykö paikallaan tehdyn kaasuttelun parempi reagointi tällä vai myös asennetuilla säätöpalikoilla. Tyypillinen tilaisuus tehdä vääriä johtopäätöksiä, pitäisi muuttaa yksi tekijä kerrallaan ja arvioida vaikutuksia jokaisen muutoksen jälkeen.
VFRpietun kommentit viritetystä VFR:stä:
- Kaasuunvastaavuus on hieman parempi alueella alle 7000 rpm kuin vakiolla.
- 4500 rpm:llä alueella vääntökuoppaa/vaikeutta ajaa viitos tai kuutosvaiteella tasaista nykimätöntä nopeutta ei ole saatu poistettua Laserilla & PC3:lla. Syy saattenee löytyä VFR:n closed loop tilanteesta: tasakaasulla 4-30 % kaasuläppäalueella säätö yrittää pitää polttoaineseoksen ideaalisena, jonka tuloksena nykivää menoa.
Lisää asiasta kiinnostuneille:
http://www.bikersoracle.com/vfr/forum *
ja sieltä Technical Questions ja edelleen Vtec – Fueling Problem
Myös VFR Clubissa on asiaan liittyvää tietoa:
http://www.hondavfrclub.org/forum/.
Hannulan kommentit viritetystä VFR:stä:
- Alavääntöä (3-4000 rpm) on hieman enemmän kuin vakiossa, osa tästä selittynee PC:llä, putkella ja suodattimella, osa lyhyemmällä toisiovälityksellä. Selvin muutos oli se, että mylly vetää paremmin kadunkulmasta lähdettäessä kun vaihde on aivan liian iso (kierrokset luokkaa 2000 rpm). Tässä tilanteessa vakio hakkaa aika kovaa, säädetty tutisee mutta vetää. Yli 6000 kierroksen en havainnut moottorin toiminnassa oleellista muutosta. Se pieni ero mitä on selittyy ilmeisesti toisiovälityksen muutoksella.
- Juhan mainitsema epätasainen käynti n. 4500 kierroksen tuntumassa jäi testaamatta, ilmiö ei hypännyt silmille.
- Kynnys 7000 kierroksen kohdalla on samanlainen kuin vakiossa, ei häiritse.
- Lisää ääntä ja luonnetta, putken örinä kuuluu koko ajan. Äänen sävy sopii VFR:ään varsin hyvin.
- Jarrut ovat jostakin syystä tehokkaammat kuin omassa, ilmeisesti jarrupalat ovat tässä vuosikerrassa paremmat.
Summa summaarum, molempi parempi, säädetty ehkä enemmän. Jostakin syystä eri VFR VTEC –yksilöiden moottorit käyttäytyvät jo tehtaalta lähtiessään hieman eri tavalla. Jotkut yksilöt ovat ulkomaisten foorumien tarinoiden mukaan käyneet niin laihalla, että kone on jopa sammunut esim. risteyksissä. Tässä vertailussa mukana ollut vakio VFR on ilmeisesti ehjä tapaus, eikä moottori välttämättä vaadi palikkasäätöä. Vielä yksi vertailuajo hankalaksi tunnettua vakio-VFR:ää vastaan tarvittaisiin, jotta erilaiset piirteet saataisiin esiin.
