Lainaa:
(MiCCoH @ Touko. 06 2004,00:43) kirjoitti
näköjään suurin osa "kyykkykuskeista" ymmärsi asian niin että ruvetaan hakemaan juuri sitä tapin reunaa. Itse enemmänkin tarkoitin kallistelua mutkissa sen verran että ei aiheuta hidastelullaan kaameata autojonoa joka pikkutiellä.
Ihme juttu, että niin moni näkee vahvan korrellaation rata-ajosuuntautuneisuuden ja liikenteessä kaahaamisen välillä. Tämä kommentti siis koko kesksuteluun, ei ylläolevaan lainaukseen.
Autokoulussa harjoitellaan paniikkijarrutusta, vaikka yleensä liikennevaloihin ei pysähdytä paniikkijarrutuksella. (Mitä nyt jotkut joskus stoppiella.)
Radalla harjoitellaan kallistamaan mopoa enemmän kuin mitä normaalit liikennetilanteet, mutkaiset pikkutiet mukaanlukien, vaativat (edellyttäen, että ajetaan nopeusrajoitusten mukaan).
Mielestäni yhteys näiden seikkojen välillä on täysin selvä. Jarrutusta harjoitellaan yllättävän tilanteen varalle, tilanteen, jossa on pakko osata jarruttaa tehokkaasti tai henki lähtee. Ihan samalla lailla olisi hyvä harjoitella kallistamista. Jos syntyy yllättäen tilanne, että mutka tiukkenee, tai omalla kaistalla mutkassa on este, hiekkaa, maatalousnäyttely, tai muu syy, jossa on pakko osata vetää mopo eniten kallelleen tai henki lähtee.
Summa summarum, rataharjoittelu on paljon tehokkaampaa oppimista kuin liikenteen seassa ajo. Jo ensimmäisenä ratapäivänä tod näk tajuaa, että ei ole oikeesti koskaan kallistanut mopoa. Kun on radalla oppinut luottamaan renkaaseen ja mopoon, voi kadulla sen jälkeen ajaa huomattavan paljon turvallisemmin. Ja valmiudet väistää este tai estää lähestyvä ulosajo on joltisestikin paremmat.
Lainaa:
kirjoitti
Tätä tuli mietittyä koeajollakin. jos ei ole ikinä kyykyllä ajanut, niin mistä sen voi tietää miten paljon pyörä kestää kallistaa? ei hätää jos pitoa on niin paljon että voi kallistaa tappiin asti. mutta jotenkaan ei kadulla uskalla.
Nykyisissä kyykyissä on tapit niin korkeella, että ei oo pelkoa saada kadulla tappia maahan, ainakaan koeajolla, tai ainakaan jos ei nimi satu olemaan Rossi.