Hiekkaa kannattaa varoa - tätäkään testiä ei nimittäin olisi järjestetty ilman risteyksessä ollutta hiekkaa ja siihen liukastumista. Eli. Tulin tahtomattani kokeilleeksi puolittaista "lowsidea". Tai ainakin jotain siihen suuntaan, kaikki kun kävi niin nopeasti, etten oikeastaan vieläkään tajua mitä tapahtui. Lopputulos oli kuitenkin se, että lojuin pitkin katua pyörä siellä jossakin.
Testiolosuhteet: Puolipouta, lämpöä noin +10 astetta, vauhtia 30-40 km/h, suorakulmainen risteys ja hiekotushiekoista puhdistamaton asfalttipinta - negatiivisella kallistuksella suhteessa kääntymisen suuntaan.
Kokeiltavana: Shoei Z-One kypärä, Dainese Trax takki, Yokon Legend housut, Dainesen Rap saappaat ja Alpinestarsin GP Plus hanskat. Lisäksi päällä Dainesen Gillet Space selkäsuoja/vartalopanssari (ei testattu).
Testiasetelmassa mielenkiintoa voi herättää tekstiilihousut (Cordura/Goretex) ja nahkatakki yhdistelmä joka ei kai ole niitä kaikkein
yleisimpiä. Yhdistelmä tarjoaa kuitenkin tiettyjä etuja ainakin siinä suhteessa, että sateen sattuessa on paljon helpompi vetäistä pelkkä sadetakki kuin koko sadepuku päälle. Täyteen nahkaan verrattuna tämä lienee pelkästään etu, joskaan tekstiilihousun pito tankkia vastaan ei nahkaa vastaakaan. Yleisesti varustekokonaisuus lienee parempaa keskiluokkaa, ehkei täysin "race"-tasoa, mutta varmaankin enemmän kuin kelvollista. Mutta pidemmittä puheitta itse testiin, "tyvestä puuhun"-metodiikkaa noudattaen alhaalta ylös.
Saappaiden ollessa ensimmäisenä testausvuorossa, pari sanaa Dainesen Rap-mallista lienee paikallaan. Saapas on jalkterän sivuilta, sääriluun edestä ja sivusta panssaroitu Goretex-saapas, suunniteltu etupäässä touring-käyttöön, joskin käynee hyväksi yleissaappaaksi. Itse testin osalta oletettavasti pyörä kaatui vasemman jalan päälle, josta liukuminen alkoi. Ensimmäinen isku tuli kaiketi poikittain jalkaan, joka puolestaan liukui jonkin aikaa pyörän alla kunnes pyörä jatkoi omille teilleen aina kadun reunukseen saakka. Lääkärintarkastuksen perusteella jalalle ei käynyt yhtään mitään. Saappaan sisäreunaan, siis pyörän ja jalan väliin, ei tullut ihmeempiä muistoja. Kantapään suojana olevaan panssariin on nähtävästi osunut jokin moottorin osa - sen verran teknisen näköinen painauma siihen on tullut. Sisäpuolelta saapas kuitenkin suojasi hyvin, painaumaakaan en edes huomannut ennen kuin tarkastin asian. Sisäpuolesta poiketan saappaan ulkoreuna vaikuttaa ottaneen enemmän itseensä. Jalkaterän suoja on aika surullisen naarmuinen ulkopinnaltaan. Saappaan nahkapinta on liukumisen jäljiltä aika hiotun näköinen. Tämä pätee myös sääriluun ulkoreunan suojaan. Mielenkiintoista jäljissä on kuitenkin se,
että kaikki jäljet ovat tulleet täsmälleen panssarien kohdalle, joka varmaankin tarkoittaa oikein kohdistettuja suojia. Yleisesti ottaen saappaiden voi kuitenkin katsoa tehneen tehtävänsä. Mitään vammoja ei tullut pyörän päällekaatumisesta ja liukumisesta huolimatta.
Goretexin (tai tässä tapauksessa Goretex/Cordura sekoitteen eli Batavian) kulutuskestävyydestä erilaisissa lipoissa lienee väännetty kättä täältä ikuisuuteen. Vaikka tämä testauskierros ei varmastikaan anna osviittaa tekstiiliasujen kestävyyteen maantienopeuksista tai vastaavista, ainakin tämän kokemuksen perusteella tekstiilit riittävät nyt käsiteltävistä nopeuksista suojaamaan vaurioilta. Pedanttistakin pedanttisemman tarkastelun perusteella housuihin jääneet vauriot voi kuitata niin, että lahkeen vetoketju on muuttunut sävyltään mustasta harjatuksi alumiiniksi. Vastaavasti lahkeen heijastin ei taida enää heijastaa yhtään mitään, joskin kaatumispaikan asfaltista en mene takuuseen. Polven sivun osalta polvisuojan reuna sai nähtävästi siipeensä ja polven kohdalta tikkauksia on nähtävästi kulunut rikki/poikki. Itse kangas säilyi kuitenkin ehjänä polvista, joskin vähäistä
rispaantumista pääsi tapahtumaan koko säären matkalta. Isompi tälli taisi kuitenkin tulla suoraan lonkkaan - tämän ollessa oikeastaan ainoa paikka jossa lääkäri löysi jotain näkyvämpää. Reiden yläosa ja pakaran sivun alaosa näyttävät mustuvan käänteiseen Michael Jackson-tyyliin, mutta mikä mielenkiintoisinta, reisiluun ja lonkan tai itse lonkkaluun kohdalla ei kummempaa jälkeä näy. Itse asiassa, mustelmassa/ruhjeessa on vähän kolmionmallinen mustumaton kohta lonkkanivelen/lonkan kohdalla, jolle en keksi muuta selitystä kuin sen, että Yokon housuissa olevat lonkkasuojat todellakin suojaavat kolhuilta. Mustelmia lukuunottamatta jalat näyttävät siis selvinneen vammoitta.
Kaatumisen yhteydessä koitin ilmeisesti ottaa koppia maasta - joskin huonolla menestyksellä. Hanskojen ollessa pesis-räpylää pienemmät, yritykseni taisi olla valmiiksi tuomittu epäonnistumaan. Kaikesta huolimatta hanskoissa näkyvät jäljet vaikuttavat odotettua pienemmiltä ja näyttää siltä, että käsi tuli maahan kämmensyrjä/rystyset edellä. Itse kämmeneen ei vähäisiä naarmuja lukuunottamatta tullut oikeastaan mitään jälkiä. Rannenivelen sivusuojaan on toisaalta osunut jotain sen ollessa puolittain rispaantunut ja vähän repeytynyt nahkapinnaltaan. Rystysten ja sorminivelten Kevlar-panssareissa näkyy joitakin laahautumisen jälkiä, muttei mitään ihmeellisempää. Ilmeisesti käteni ei ehtinyt ihmeemmin osua katuun, muuten näin vähäiset jäljet eivät oikein olisi selitettävissä. Käsien osalta kosketukset jäivät ilmeisen vähäisiksi, joten testi ei varmaankaan tältä osin koetellut hanskoja niin pitkälle kuin olisi voinnut. Hyvä niin.
Nahkatakkien suojaavuus lienee lähinnä selviö ja varmaankin Dainesea pidetään yleisesti yhtenä parhaista. Odotukset tällaiselta varustukselta ovat varmaankin korkeat, eikä omien kokemusteni perusteella odotuksissa ole mitään vikaa varsinkin jos varusteet pystyvät ne täyttämään. Aluksi todettakoon se, että pahimmat vammat tulivat ylävartaloon, jos niitä nyt vammoiksi voi edes sanoa. Lääkärin arvion perusteella jokin "pectoralis major" ja sen sukulaiset "pectoralis ja kaverit" ovat rinnan puolelta revähtäneet vähän enemmän, samoin kuin "Rhomboid" ja "Trapetzius" selän puolelta. Suomeksi tämä tarkoittaa rinta-, selkä- ja niskalihasten revähtymiä. Käytännössä em. paikat ovat vähän jäykkinä. Näin kuulemma siksi, että kyynärpäähän ja hartiaan on tullut jos jonkinlaista iskunomaista vääntöä suuntaan jos toiseenkin. No. Takki onkin sitten sen näköinen. Sekä kyynärvarsi että olkapää ovat saanneet upouuden katu-uskottavan retro-lookin, ainakin jos kulunut nahkatakki sellaiseksi lasketaan. Joo. Oli käytännössä tuliterä rotsi, enkä ollut ihan tätä hakemassa. Vaikka nahan pinta kuitenkin meni rikki, oli erikoista huomata ettei yksikään tikkaus ole kulunut poikki. Päinvastoin, takissa näyttää olevan ompleet vähän sivussa varsinaisista saumoista ja vaikka sauma onkin hioutunut tasolle "retro", ompeleet ovat säilyneet ehjinä viimeistä tikkausta myöten (Aivan. Kuullostaa erikoiselta. Kuitenkin, vaikka miten etsin, en löytänyt yhtäkään katkennutta ommelta - toisin kuin housuissa). Vaikka vauhti ei ollutkaan kova, tätä voinee pitää Dainesen kannalta hyvänä merkkinä. Ehkä tikkaukset ovat tarkoituksella sijoitettu niin kuin ovat, ehkä näin on muissakin rotseissa. Oli miten oli, laahautumiskestävyyden osalta voi kai olla tyytyväinen. Edellä mainittuihin iskuihin testatussa takissa on kyynärvarren puoliväliin ulottuvat kyynärpääsuojat, jotka vaikuttavat toimivan. Vaikka nahka kyynärpäässä onkin vähän ikävän näköistä kyynärpäihin tuli iskusta tuskin mustelmaakaan. Erinomaisen hyvä. Kyynärpäätä pahemman näköistä jälkeä tuli kuitenkin olkapäähän ainakin ulkoisesti tarkastellen. Nahka hioutui huomattavasti enemmän kuin kyynärpäässä, mutta ei kyllä kulunut läheskään puhki. Kuten kyynärpäästkään, olkapäästäkään ei mennyt luita, joskin edellä mainitulla tavalla isku on ollut aika kova. Luunmurtumia kokeneena voin kuitenkin todeta sen, että mikä päivä tahansa mielummin revähtymä kuin murtuma - tämä lienee itsestään selvää. Nivelten suoja vaikuttaa tässä takissa kuitenkin olevan kohdallaan, joten ei valittamista. Summa summarum. Takki toimi kuten pitikin. Suojasi iskuilta ja laahautumiselta. Revähtymiä voi varmasti pitää olemattomina vaurioina.
Edellisestä olkapääkuvauksesta ei varmaan ole vaikea päätellä, että pääkin osui katuun. Vaikka niskalihakset ovatkin arkoina, mitään ihmeellisempää ei tähänkään liittynyt. Visiirin reunaan ja kypärän sivuun tuli vähäisiä jälkiä - oikeastaan niin merkityksettömän näköisiä ettei niiden perusteella voisi kuvitella kypärän kanssa kaadutun ja sen osuneen katuun. Ilmeisesti isku on tullut melkein suoraan sivusuunnassa eikä pää ole laahautunut pitkin katua. Kannattaa varmaan myös laittaa korvan taa, jos aikoo käytettyä kypärää hankkia. Ulkoisesti kaatumista ei ainakaan tästä Shoeista voi päätellä varmaan mitenkään. Kaatumisen "jäljettömyydestä" huolimatta voin kai olla tyytyväinen, tietäessäni kypärän olevan kunnolla suojaava. Taju ei lähtenyt, eikä pahemmin tähtiäkään näkynyt. Pystyyn pystyi nousemaan melkein välittömästi. Toki pari tuntia lipan jälkeen tuntui vähän siltä, kuin olisi turpaansa saanut, mutta eiköhän olo tuosta asetu. Kypärän istuvuuden osalta voi todeta, ettei kypärä kaaduttaessa liikkunut mihinkään vaan pysyi siinä asennossa johon olin sen kiinnittänytkin. Sanomattakin lienee selvää, että hattu meni vaihtoon välittömästi - toiseen samanlaiseen. Mikäli satut muuten harkitsemaan Z-Onen hankintaa, pikku vinkki voi olla paikallaan. Kypärän sisus on aika kova, eikä jousta nimeksikään. Käyttämättömän Z-Onen saaminen päähänsä on suoraan sanoen yhtä tuskaa, varsinkin kun kypärän kaula-aukko on niin tiukka kuin on. Kannattaa kuitenkin uskoa myyjiä ja ottaa pienin mahdollinen koko jonka päähänsä saa. Viikossa-parissa kypärä muotoutuu miellyttäväksi ja ennen kaikkea se on käytännössä hiljainen (osin varmasti tiukan kaula-aukkonsa johdosta).
Tässä vaiheessa voi kai esittää perinteisen kysymyksen: "Miltä nyt tuntuu?". Sanalla sanoen vähän hölmistyneeltä. Henkilölle, joka ei ole törmäillyt, voi todeta homman käyvän niin nopeasti että kysymykseen: "mitä tapahtui?" vastaaminen lienee mahdollista vain tässä esitetyllä tavalla tarkastelemalla jälkiä joskus myöhemmin. Koska jokainen on josku pienempänä kaatuillut, ei kaatumisessa sinänsä liene mitään ihmeempää. Ongelmana voinee olla vain kaiken tapahtuminen nopeammin kuin uskoisi. Jos jotakuta muuten kiinnostaa tietää miltä tuntuu kun kypärä lävähtää maahan, voi todeta sen pamahtavan aika kovaa. Yht'äkkiä vain kuuluu "PAM" ja siinä se. Ei mitään dramaattisempaa, mutta ei kovin miellyttävä kokemus.
Kaiken edellä olleen jorinan jälkeen on varmasti aiheellista kysyä mitä tästä opimme. Ainakin itse opin sen, että keväällä kannattaa aidosti olla varovainen hiekkojen kanssa. Vaikka olenkin kuullut tuhat ja yksi saarnaa aiheesta "hiekka kaarteessa" ja pyrkinyt sitä varomaan, en nähtävästi ollut riittävän varovainen. Toinen aiheellinen opetus onkin sitten matkani tarkoitus. Olin yksinkertaisesti ajamassa kodista konttorille ja olin jo jonkin aikaa kelaillut miksi ihmeessä viitsisin vetää joka ainut kerta varsinaisen ajovarustuksen päälle viiden minuutin matkalle. Hei. Eihän kenellekään tapahdu mitään työmatkalla? Eihän. Olin itseasiassa jo vakaasti päättänyt, että säiden salliessa "tyhmät gore-housut" saa jäädä coolin kesälookin tieltä. Onhan se nyt paljon siistimpää ajaa farkuissa ja lenkkareissa. No. Kokemusteni perusteella taidan kiltisti pysyä kunnon ajovarustuksessa myös työmatkoilla. Voi olla, että kertomus siitä kuinka monta grammaa hiekotushiekkaa reisistäni leikattiin irti farkkusäleiden joukosta tai millaisia jänniä tageja olen saanut jalkani kipsiin olisi raadollisuudessaan mielenkiintoinen, mutta moiseen stooriin liittyvän luomistuskan johdosta taidan jättää ajovarustetestin toisen osan jonkun toisen kirjoitettavaksi.
