Mun käskettiin kysyä muutama asia:

Miten pidätte insuliinit viileänä reissussa/ajon aikana?
Laskeeko pidempi ajaminen runsaasti verensokeria?
Tuolta löytyy jotain tosin englanniksi.
http://www.motorcycleadventuremap.com/diabetes.htm
Täällä myös aiempaa keskustelua: Kliketi klik klik
Olen koko aikuisikäni ollut diabeetikko ja vielä kauemmin motoristi.Sairaus ei ole koskaan päässyt haittaamaan harrastustani , ei reissuilla (useampia kuukauden mittaisia euroopan kiertueita) eikä kilparadoilla (ei menestystä). Voi tämän kanssa jäädä kotiinkin nysväämään , mutta kaikki on itsestä kiinni.Hallitse sairautesi tai se alkaa hallita sinua.
Repussa erillisessä pussissa oon insuliinit, verensokerinmittarit ja muut tarpeelliset kuljettanut. Pitempään ajaessa en oo huomannut erityisemmin että verensokerit olisivat laskeneet mutta kannattaa silti muistaa syödä pysähdyksillä sillloin tällöin ja pitää esim. suklaapatukkaa mukana jos pääsee yllättäen sokerit laskemaan. Näin olen itse pärjännyt :)
diabetes yhdistyksistä voi kysellä mukavia säilytyskukkaroita, joihin saa keelitäytteisen tyynyn sisälle. sen kun laittaa aina yöksi hotellin minipaariin ja aamulla inskojen kanssa kukkaroon, niin pysyy aika paljon paremmin viileinä.

Jos matalan tuntemukset on hyvin hallussa, ei suurempaa huolta. Mukana olis kuitenkin hyvä olla glukoositabletteja (esim.siripiri) tai pillimehua, niillä saa paremmin sokerit nousemaan kuin suklaalla. ne ovat kuitenkin vain ensiapu ja sen jälkeen on parempi tankata ensimmäisessä vastaan tulevassa paikassa lisää hiilareita :cruising:
Lainaa (pappa-62 @ Tammi. 11 2008,23:23)
diabetes yhdistyksistä voi kysellä mukavia säilytyskukkaroita, joihin saa keelitäytteisen tyynyn sisälle. sen kun laittaa aina yöksi hotellin minipaariin ja aamulla inskojen kanssa kukkaroon, niin pysyy aika paljon paremmin viileinä.

Jos matalan tuntemukset on hyvin hallussa, ei suurempaa huolta. Mukana olis kuitenkin hyvä olla glukoositabletteja (esim.siripiri) tai pillimehua, niillä saa paremmin sokerit nousemaan kuin suklaalla. ne ovat kuitenkin vain ensiapu ja sen jälkeen on parempi tankata ensimmäisessä vastaan tulevassa paikassa lisää hiilareita :cruising:

Tjuu, hyviä vinkkejä, mutta pakko lisätä jonkin verran omia kokemuksia.

Siinä vaiheessa, kun otat ampullit ulos jääkaapista ja pakkaat ne johonkin laukkuun, niin ÄLÄ missään nimessä ota riskiä, että pääsevät jäätymään / yleensäkään pinta edes huurtumaan. Kyseiset aineet (esim. Novorapid, Lantus, Levemir & Humalog) eivät tykkää siitä, että heitetään vaikkapa kylmälaukkuun, jäisten "kylmäkallejen" viereen.

Eli huomattavasti parempi vaihtoehto (ainakin mulle suositeltu) on se, että kun ampullit otetaan ulos kaapista, ne säilytetään vaikkapa lämpimässä ja käytetään seuraavan viikon - parin sisällä. Mutta jos reissu on pitkä ja insuliinia tosiaan paljonkin mukana, niin viileessähän niitä pitäs säilyttää toki.

Totta on, että insuliinit menettävät tehoaan lämpimässä, mutta hyvin olen pärjännyt esim. 30-40+ lämmöissä, vaikka insuliinit ovat lämpimänä olleetkin tiettyjä "siirtymävaiheita". Hyvähän noita olis pitää kuitenkin jääkaappilämmöissä.

Matalan tuntemukset ovat ihan pirun yksilöllisiä, mutta kuten yllä mainittiin, niin parempi ottaa paussi jos siltä alkaa tuntua. EN kuitenkaan (melkein 30v. kokemuksella) vetäisi seuraavalla stopilla hiilareita niin perkeleesti, vaan tekisin ihan niin, että stop, jos tuntuu siltä (tähän ei pitkänkään ajon jälkeen kyllä pitäisi päätyä, jos on pitänyt huolen hommista oikein) ja stopin aikana sopiva määrä tavaraa henkitorvesta alas.

Sitten taukoillaan ja jatketaan kun tuntuu siltä. Tuossa yllä ehdotetussa mallissa homma menee muuten ok, mutta jos otat ensin tauon, vedät siripirejä, sitten pidät uuden tauon ja lisää tavaraa -> sokerit on ihan taivaissa n. 30-50min tämän tauon jälkeen.. mukava ajaa sitten menemään, kun sokerit on about 20 ja olo muutenkin kiva.

Pyörän, diabeteksen, insuliinien, elämän jne. kanssa pärjää.. aamulla se eka sokeri ja sen mukaan ruvetaan mallaileen päivää. Ei kannata vetää tosiaan sokereita kaakkoon, kun siitä tulee myös paha olo & et todellakaan ole kovin skarppina.. vaan pitää semmoista "kevyttä" ajofiilistä & sokeria yllä.. itse olen pitänyt hieman normisokereita ylempänä, niin ei tarvitse miettiä asiaa liikaa.

+ helvetin tärkeää on mitata, varsinkin pitkällä matkalla, useasti.. jos pidetään 1-2 tunnin välein kusitauko, niin samalla sen sokerin ottaa ja voi nauttia ajamisesta huomattavasti paremmin, kun ei tarvitse miettiä liikaa asioita..

Hyviä kilometrejä kaikille diabeetikoille ja muille kuskeille!

Plaah: eli edittinä.. itsekään en ole huomannut, että esim. 400km päiväajon aikana sokerit olisivat normaalia enempää vaihdelleet. Ei oikeastaan mitään vaikusta. Mutta, jos esim. radalle lähdet pärrää käskyttämään, niin kannattaa ottaa huomioon jo päivää suunniteltaessa. Eli vähintään niiden vetojen ajaksi itse ottaisin hieman ehkä yläkanttiin hommat..

Edit: kieliasua siistitty lapsiystävällisemmäksi  :;):

yhdyn edelliseen . ugh
No ei ole mulla ainakaan mitään vaikutusta istunko pyörän selässä koko päivän, vai löhöänkö saman matkan auton penkillä. Insuliinit olen pitänyt repussa muiden tavaroiden mukana, lämpötila ei varmaankaan ole ollut kovin suosiollinen. Taas kun pääsee hotelliin niin sitten taas jääkaappiin. Eikä ole ollut ongelmia. Kyllä tärkeintä on pysähdellä ja mittailla sokerit ainakin puolentoista tunnin välein, niin mielikin pysyy rauhallisena ja pystyy nauttimaan ajamisesta. Sen olen huomannut, että lämmin ilma kyllä laittaa insuliinin imeytymään paljon nopeammin kuin kylmässä, joten pitää olla tarkkana.
Pitkävaikutteiset insuliinit tehoaa hieman huonommin jos ne ovat KYLMIÄ! Eli, ei lämpö niinkään ole ongelma. Jos saat ne silleen vaikka reppuun, etteivät ole ihan paahteessa. Sairaaloiden käytäntö on, että avatut insuliinit säilyvät kuukauden huoneenlämmössä. Avaamattomat pidetään jääkaapissa.
Kuten joku tuolla jo mainitsi, että radalla ajaminen vaatii hieman ateriasuunnittelua, mutta muutoin pitäisi pärjätä ihan kuin normi päivänä muutenkin. Mukana toki kannattaa olla siripiriä tai jotain muuta nopeasti sokeria nostavaa, jos jotain sattuukin tulemaan.
"Pinna" tuolla matkailuosiossa ehdottaa: Pitäisi varmaan perustaa diapeetikkojen kerho,kaikilla olisi suunilleen saman tyyppisiä vaikeuksia,asiantuntioitakin olisi aina porukoissa.
Kerhokin saisi kovan maineen kun joka tauolla porukka piikittäisi itseään.   :D
Tuli tässä muuten mieleen aiheeseen liittyen että montako diabeettikkoa näillä foorumeilla seikkailee? :)
Omasta mielestäni suuret lämpötilanvaihtelut ovat vaan haitaksi insuliinille ja ne aiheuttavat mm. ilmakuplia säiliöön. Kyllä se insuliini säilyy viikkoja toimintakelpoisena ilman säilytystä viileässä aina tilaisuuden tullen. Pakkasta insut eivät kuitenkaan kestä lainkaan ja myös korkeat lämpötilat rikkovat insuliinin.

Verensokerin kanssa kannattaa kyllä olla tarkkana, varsinkin jos on käytössä uusia raketti-insuja. Hypon oireita ei välttämättä ehdi huomata. Itse tarkistan verensokerin tason aina ennen mopoilua lyhyilläkin reissuilla ja pitkillä reissuilla useampia kertoja päivän aikana.

Lainaa (Kumikameli @ Tammi. 14 2008,21:17)
Tuli tässä muuten mieleen aiheeseen liittyen että montako diabeettikkoa näillä foorumeilla seikkailee? :)

täällähän olis tuolla alempana suojattun foorumin mahdollisuus :ajatus:
Lainaa (pappa-62 @ Tammi. 16 2008,21:43)
Lainaa (Kumikameli @ Tammi. 14 2008,21:17)
Tuli tässä muuten mieleen aiheeseen liittyen että montako diabeettikkoa näillä foorumeilla seikkailee? :)

täällähän olis tuolla alempana suojattun foorumin mahdollisuus :ajatus:

Olisihan se varmaan mahdollista, siis jos todellista tarvetta on.

Epäilen kyllä ettei tarvetta ole, koska ei kai siihen liittyvät asiat niin arkaluontoisia ole, etteikö voisi julkisesti keskustella.
OT sen verran että toivottavasti ette ainakaan tämän tyylistä keskustelua siirrä "piiloon"

Itsellä ei ole, ainakaan vielä, diabetesta, mutta oli erittäin mielenkiintoista lukea ja ehkä jopa hyödyllistäkin.

Hetken pisti taas miettimään että ne reissu suunnittelut, aikataulutukset, yhtenäisen ajomatkan pituudet pitäisi taas muistaa laatia hieman väljemmiksi, eikä ottaa sitä omaan nopeinta mahdollista siirtymään lähtökohdaksi.

kiitos
Ei näitä diabeteskeskusteluja piiloon.

Diabetes on jokaiselle uudelle diabeetikolle pelottava sairaus. Omalla kohdalla kun lääkäri eräänä kauniina päivänä tosta vaan totesi, että "Teillä on sokeritauti", niin olo oli aika ankea. Jotenkin ajattelin, että tässä on nyt elämä ohi. Mielessä oli kuitenkin sedän piikitykset ja shokit -70 luvulta.

Tänä päivänä sokerin mittaukset ja piikitykset on kuitenkin tosi helppoja ja homma onnistuu missä vaan vähän raottamalla rotsia. Jo pelkkä keskustelu siitä, että missä säilyttää insuliineja reissussa kertoo sen, että reissuun voi lähteä - ja vielä mopolla. Perskuta, mun elämä ei lopukaan diabetekseen.

Sit vielä yksi juttu. Eli karu tosiasia on kuitenkin se, että kakkostyypin diabetes on elämäntapasairaus hyvinkin pitkälle ja samalla kun toisaalla keskustellaan ryhtiliikkeestä painon pudotuksen suhteen niin jospa nämä keskustelut motivoisivat osaltaan terveellisempiin elämäntapoihin. Jos saisi laardin pois pötsin päältä, niin monelta jäisi turhiksi insuliinien säilyttämispulmat. Omalla kohdalla auttoi 50 kilon tehopainosuhteen parannus ja piikitys jäi samalla. Nyt enää mittailen sokereita silloin tällöin ja pidän kropan kunnossa.

:orgmp:
Minustakaan ei ole syytä "piilottaa" näitä...ei liene pahitteeksi kertoa ajokavereille sairaudestaan, voivat sitten tarkkailla kaveria...ja osata auttaa jos esiintyy ongelmia. Vaikka "kaikilla" ajovarusteissa lukeekin jo Marlboro, Lucky Strike, Repsol yms. niin tuskin löytyy "Minulla on diabetes"-merkkiä :;):

Niin, mua pyydettiin kiittämään Liinua insuliinin säilytys-vinkistä, siis tästä.
Lainaa
Ei näitä diabeteskeskusteluja piiloon.


Komppaan, siskolla on ollut ykköstyyppin diabetes +30v ja toisinaan on ollut hypoglykemian tiimoilta tilanteita, joissa todella toivoisi että perus-kaduntallaaja olisi edes joskus kuullut diabeteksesta ja insuliinishokista. Siskolta nuo insuliinituntemukset ovat pitkälti haihtuneet, joten sokeri voi dropata todella alas vaikka vielä tolpillaan pysyisikin.

Ne jotka tuntevat tarvitsevansa muistin virkistystä asiasta, voisivat lukaista vaikka tämän.

Niin ja vielä itse keskusteluun liittyen, motorismi ja diabetes eivät tässäkään tapauksessa ole toisiaan poissulkevia tekijöitä (duh...), useamman tuhatta kilsaa on siskolikka prätkän päällä taittanut, vaikkakin kyyditettävänä  :orgmp:

Itselläni on diabetes (1tyypin) ollut jo sen 16v, ja siitä 7 vuotta olen prätkälläkin liikkunut 10-25tkm vuodessa - mukaanlukien muutamat euroopan reissut mitä olen heittänyt - yksinkin.
Ongelmia ei ole ollut, insuliini kynä on mukana kulkenut povarissa - säiliöt laukussa. Pitkillä reissuilla olen muistaessani laittanut säiliöt yöksi jääkaappiin jos se mahdollista on ollut.
Henk. kohtaisesti tunnen kylllä kun sokrut lähtee tippumaan, ja sitä varten mukana on satulan alla ollut aina tiiviisti pakettu paketti rusinoita, auttaa kunnes pääsee huoltsikalle tms stoppaamaan ja syömään jotain.

Ei toi sokeritauti pyöräilyä estä :)
Lainaa (Perkele @ Tammi. 12 2008,03:51)
stopin aikana sopiva määrä tavaraa henkitorvesta alas.

Tätä en suosittele. Saattaapi tukehtua, oli diabetes tai ei...  :p
Lainaa (flack @ Tammi. 18 2008,15:02)
Ei toi sokeritauti pyöräilyä estä :)


Näin se on, ennen vanhaan piti elämä sovittaa tautiin, nykyään tauti sovitetaan elämään. Pääasia on et muistaa omat rajoitukset eikä unohda tautia, sitä kun ei pääse karkuun edes nopealla mopolla.

Diabetes-ranneke mukaan, lompsaan muovitaskuun diabetesliiton jakama "minulla on diabetes"-pahvi, eiköhän näillä pärjää.

Kotiinkin on moni kuollut.  :p

Urheiluliikkeistä saa energiageeliä (~30 hhg/annos). Paljon mukavampi pitää mukana, kuin banaani, suklaa yms. Itse harrastan enduroa ja motokrossia, jolloin kulutus on erittäin kova. Tällöin on aina pidettävä hiilareita sen verran mukana, että pääsee vaikka kävellen metsästä pois. Minulla on ollut tyypin 1 diabetes yli 30v. Hoidettuna diabetes ei sulje juuri mitään harrastusta pois.

Huomauttaisin vielä, että tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes ovat täysin eri asiat. Tyypin 2 diabetes on usein seurausta elintavoista ja siitä voi "parantua" korjaamalla ruokavalionsa ja liikunnan määränsä.
Täällä tyyppi1. Potenut 16vuotta.
tääl kans type 1 ..  kohta 10v    :vannonvannon:
31v takana ykköstyyppiä.
Tyyppi 1, 27 vuotta..

- P
Suun kautta otettavat pillerit riittäneet toistaiseksi. Mutta koholla jo kauan.
Lainaa (Jalase @ Tammi. 18 2008,15:16)
Lainaa (Perkele @ Tammi. 12 2008,03:51)
stopin aikana sopiva määrä tavaraa henkitorvesta alas.

Tätä en suosittele. Saattaapi tukehtua, oli diabetes tai ei...  :p

Hah! Repesin, juu, ei välttämättä kannata ehkä tuota noudattaa kirjaimellisesti.. puhutaan nyt sitten vaikkapa soppatorvesta  :p
Tyypin 1 diabetestä takana nyt maaliskuussa 40vuotta. Pyöräilyä olen nyt vasta ensikeväänä
alottamassa(kevät vieläkin liian kaukana) mutta täytyy myöntää, että ei tullut mieleenkään etteikö diabeetikko voisi ajella pyörällä. Ehkäpä mielessäni pyörii muut alottelavan motoristin elämään liittyvät asiat. Pyörä ostettu 5.10 2007  :orgmp:
pitäkää ranneketta tai muuta, että muutkin tietää, jos vaikka ajatte kolarin.
Lainaa (VAK @ Tammi. 18 2008,15:49)
Tyypin 2 diabetes on usein seurausta elintavoista ja siitä voi "parantua" korjaamalla ruokavalionsa ja liikunnan määränsä.

Usein mutta ei aina. perintötekijät vaikuttavat myös paljon.
Itse en voi parantua, vaikka painoa 85 kg ja pituutta 182. Haimasta ei vaan löydy tarpeeksi potkua.
Dykkönen, 4 kk. Mopoilua vähän kauemmin.

Eiköhän jätetä nuo ykkös vs. kakkos -keskustelut vaikkapa D-liiton palstoille. Jutellaan mieluummin D:hen JA mopoihin liittyvistä asioista.

Viime kesä meni mulla ihan keturalleen. Suunnitellut reissut jäi tekemättä. Ei maistunut ajaminen eikä oikein mikään muukaan. Paitsi vesi! Uskomatonta kuinka paljon ihminen pystyy kusemaan. Syyskuussa sain revittyä itseni sokerimittaukseen, mistä passitettiinkin sitten ea-polille. Viikon tuolla lasareetissa makailin, kun mittaamista ja piikittämistä harjoiteltiin.

Kotiin päästyä olo alkoikin jo olla ihmismäinen, eikä mulla kyllä missään vaiheessa tullut mieleen, että D:n takia pitäisi mopoilua jättää. Tässä ketjussa jo mainittuja juttuja vain on pitänyt pähkäillä, kun se hypoilu ei oikein sovi liikenteeseen.

Wolffin kommentit olivat mun mieleen. Hoito sovitetaan elämään, eikä jäädä kotiin säälimään itseään. Nykykonsteilla tuon luulisi useimmille meistä olevan hyvinkin mahdollista.

Tosta rata-ajosta senverran, että eikös hiilaritankkausta voi jättää vähemmälle, kun adrenaliini kuitenkin nostaa verensokeria? Kai tuota pitää ensi kesänä kokeilla käytännössä.
Lainaa (Emppu88600 @ Tammi. 20 2008,12:37)
Tosta rata-ajosta senverran, että eikös hiilaritankkausta voi jättää vähemmälle, kun adrenaliini kuitenkin nostaa verensokeria? Kai tuota pitää ensi kesänä kokeilla käytännössä.

Syö pohjalle riittävästi jotain tujumpaa tavaraa (pasta, ruisleivät jne.) niin ei pääse yhtäkkiä putoamaan, kuitenkin pitkäkestoisempia hiilihydraatteja. Mutta kyllä sielä radalla täytyy olla jotain mukana, jos meinaa hikipäässä vääntää. Kannattaa myös ratasession jälkeen tsekkailla arvot muutamaa tuntia myöhemmin, tuppaa nimittäin noi liikuntaharrastukset vaikuttamaan vielä useamman tunnin päästä laskevasti.
Pidän kanssa hyvänä, että diabeteksestä keskustellaan julkisesti... Meillä esim. on suvussa miehille periytyvä diabetes. Ite kanssa tarkkaillut tarkaan omaa terveyden tilaa juurikin tuon "sukurasitteen" takia, mutta onneksi veren sokerin tasapainon kanssa ei ollut ongelmia edes raskausaikana  :jippikaijee:

Edittiä... Siis kyse oli ykköstyypin diabeteksestä.

Lainaa (Dr3z @ Tammi. 20 2008,18:46)
Mutta kyllä sielä radalla täytyy olla jotain mukana, jos meinaa hikipäässä vääntää.

Juu, kyllä tuo radalla ajaminen liikunnasta käy. Ainakin mulla on aina tullut hiki. Vaikka hengästymään ei mun vauhdeilla pahasti ole päässyt. Arvelisin tosiaan, että koko päivän radalla pyöriminen vaatii perusinsuliinin vähentämistä, kukin käyttämänsä aineen ja omien liikuntakokemustensa mukaan.

Mutta pointti oli se aiheuttaako rata-ajo verensokeriin vaikuttavaa adrenaliinin lisätuotantoa. Kertoilkaas tuntemuksista/mittaustuloksista.
Ykköstyypin diabetes.. vajaa kaksi viikkoa :D
Ykköstyypin ollut n. 10v kun kerran muutkin mainitsivat :)
Lainaa (Emppu88600 @ Tammi. 20 2008,12:37)

Eiköhän jätetä nuo ykkös vs. kakkos -keskustelut vaikkapa D-liiton palstoille. Jutellaan mieluummin D:hen JA mopoihin liittyvistä asioista.

Tosta rata-ajosta senverran, että eikös hiilaritankkausta voi jättää vähemmälle, kun adrenaliini kuitenkin nostaa verensokeria? Kai tuota pitää ensi kesänä kokeilla käytännössä.

Aktiivisessa ajossa täytyy tankata hiilareita. Eli kyllä verensokeri laskee rata-ajossa. Tämä siis katu/enduro/motocrossradalla. Tuo adrenaliinin nostava vaikutus taitaa olla varsin mitätön. Kadulla ajaminen on eri asia, siitä en mitään tiedä, kun en ole moista enää vuosiin harrastanut.

Diabeteksesta puhuttaessa pitäisi nimen omaan erottaa tyypin 1 ja 2 diabetekset toisistaan, koska ovat täysin eri asiat. Tyypin 2 nimenä olisi parempi pitää metabolinen oireyhtymä, jonka yhtenä oireena on verensokerin nousu.
Lainaa (VAK @ Tammi. 22 2008,13:22)
Lainaa (Emppu88600 @ Tammi. 20 2008,12:37)

Eiköhän jätetä nuo ykkös vs. kakkos -keskustelut vaikkapa D-liiton palstoille. Jutellaan mieluummin D:hen JA mopoihin liittyvistä asioista.


Diabeteksesta puhuttaessa pitäisi nimen omaan erottaa tyypin 1 ja 2 diabetekset toisistaan, koska ovat täysin eri asiat. Tyypin 2 nimenä olisi parempi pitää metabolinen oireyhtymä, jonka yhtenä oireena on verensokerin nousu.

Olen Empun kanssa samaa mieltä, että ei täällä palstalla kannata erotella eri tyypin diabeteksia suuremmin. Insuliineja tarvii käyttää joskus myös kakkostyypissä ja samat pulmat säilytyksissä yms. on silloin kuin ykköstyypeilläkin.

Next Page...