Nyt kun asiaa oikein ajattelee, niin täytyy kyllä ihmetellä ettei ole koskaan moottorikäyttöisellä kakspyöräisellä pölähtänyt kunnolla
Mopo-aikoina tuli SuperSportilla ajettua kaiken maailman metsäperillä ajettua tuhansia kilometrejä ja lähes joka päivä soramontulla kohkaamassa, mutta kertaakaan ei kunnolla tullut kaaduttua, mitä nyt joskus pyörä upposi suohon tai märkään hiekkaan ja sitten piti vähän taiteilla. Lisäksi se, että silloin oli niin hullu, että ajelin joskus -20 asteen pakkasellakin yleisillä teillä. Kai sitä vaan osasi varoa, nimittäin ihan skidinä kun jalat ei yltänyt maahan, kaaduin mopolla kävelyvauhdista(traumoja?=)
Pari kertaa on nyt pärräaikana käynyt sydän kurkussa, kun on risteyksessä ajanut Tielaitoksen keskelle risteystä kasaamaan hiekkabunkkeriin(keväällä) ja etupyörä lähes lähtenyt alta, pari kertaa säikähtänyt sokeaa kotilokuskia, mutta onneksi on ollut valppaana ja ehkä hieman onnekaskin.
(nyt pelottaa lähtä ajelemaan tämän kirjoituksen jälkeen, pitää olla erityisen tarkkana! 
)
Tulipa mieleen "hauskin" kaatuminen. Kaveri takana ja bassokitara kaverilla olalla.. Nurin ja pyörä liukui JÄÄLLÄ pitkän matkaa karkuun ja itte peräkanaa persiillään ja basso edelleen selässä.. Ei mitään käynyt edes bassolle. No, peili taisi mennä moposta.. 
Kolmeen otteeseen tullut kynnettyä kamaraa. Kertaalleen "Hiekka kaartessa"-klassikolla varttuneemmassa iässä, kertaalleen joskus nuorempana "Ylikeulittu enska bomberoinnissa"-tempulla ja kertaaleen nuorempana "Kuka vi**u olisi arvannut 20 metrisen ilman lippuja olevan hinausköyden olevan autojen välissä ja hinattavan pysähtyvän odottamaan ja hinaajan koukatessa edestä, kun "vielä vaikutti ehtivän hyvin..." 
"-stuntilla. No. Onneksi lensin viimeisestä suoraan tasaiselle nurmikentälle.
Touho Ankka 
Onneksi vanhemmiten alkaa jo lippojen määrä vähentyä
...joko osaan ajaa jo 
tai sitten vauhti alkaa hiljentyä 
No... kyllähän se piti keväällä mennä paikaltaan kaatamaan. Onneksi ei ole katteita ja oli laukut paikallaan, eli ei tullut edellisen omistajan jälkiin lisäystä. En kyllä tiedä voiko sitä lipaksi laskea... puolikkaaksi ehkä, sillä pyörä kaatui ja kuski jäi tolpilleen.
Paikkana oli vuoristossa polun ja tien välimuotoinen kinttupolku ja siinä jyrkkä mäki. Eturengas taisi U-käännöksessä hieman livetä tai jotain muuta kummallista, jota en käsitä vielä tänäkään päivänä. Tuli siis yhden jalan varaan se 240 kg+nesteet... ei lapikas pitänyt. Oli aika mielenkiintoinen projekti nostaa pyörä yksin ylös... ja vielä sinne ylämäkeen. Ei kuitenkaan tarvinnut hiioppia, vaan nousihan se kun tarpeeksi ähisi
Niin... crossimopo-lippoja ei sitten kai lasketa. Siinä olisi Touho Ankkakin jo aika vakaa kaveri kun meikäläisen soran pöllyytysyrityksistä on kyse... se mopo ei vaan pysy pystyssä. Pitäisi vissiin jutella sille nätimmin Vai lieneeköhän valmistusvirhe...
Ainakin 20 kertaa oon menny mutkat suoriksi, mutta joka kerta crossi- tai enskapätkällä. Katuvehkeellä en oo kaatunu ja yritän jatkaa samaa linjaa. Tosin eilen oli aika lähellä lähtä pusikkoon; tultiin kaverin kanssa "ärrä"-pyörillä kahtasataa muutama kilsa pitempää suoraa ja sen jälkeen 60km/h rajoitusalueella mutkapätkällä oli vähän vauhtisokeutta havaittavissa... Onneksi ei käynyt mitenkään ja tuo tilanne säikäytti sen verran että alan tuijottaan mittaria vähän enemmän
Lipsahduksia sattuu esim. nurmikon liukkauden takia ja kerran sivulaukku osui huoltsikan pihalla roskikseen niin samalla olin mahallani, mutta olen minä kaatunut viisi kertaa vauhdissakin, 70- luvulla kolmekin kertaa nuoruuden innossa. Pari syksyä sitten kaaduin kun en lämmittänyt pyörän moottoria riittävästi ja kun käännyin kadulle moottori sammui ja vei takapyörän alta.
Terveisin
Mr. Panikka
Kevarilla tuli joskus kaatuiltua suht säännöllisesti metsän siimeksessä. Isolla pyörällä kerran, mutta sitä en myönnä jos kysytään...
-98 ensimmäiset lipat ajoharjoittelun yhteydessä. XJ600 ojaan ja itse kuperkeikalla tangon ylitse, mopo kärsi minä en. Toinen tapaus oli enemmänkin törmäilyä yhden tupla-Xn kanssa Ahvenistolla. Kolmas ja "tyylikkäin" lippa tapahtui tämän kesän reissulla Belgiassa. Vauhti ja taito ei enää yhdistynyt ja mentiin mutkasta ulos suoraan sellaiseen "mutkamerkkiin"- <, joka törmäyksen seurauksena irtosi maasta! No, Jammu kursittiin ajokuntoon paikallisessa korjaamossa ja matka jatkui. Itselle ei käynyt pahasti, ei mennyt luita rikki, enemmän henkistä kolhua. Nyt mopotin on Arwidsonilla odottelemassa uusia katteita. Täytyy osallistua taasen rata-ajopäiville parantamaan mutka-ajotaitoja.
Kertaakaan ei kaaduttu. Toivottavasti hyvä tuuri jatkuu 
Mitä. Kaatunut? Pois se minusta 
Vielä oon pysyny pystys ja mopo myös, mut on kyllä mopoilu urakin suht alku vaiheessa.
Nyt on tullut jo tavaksi... ;)
yhdet lipat olen ottanut .itselleni ei käynyt mitään (nahat päällä) pyörän jouduin viemään korjattavaksi .
Pyörällä nolla (koputtaa puuta) mutta mopolla aikanaan useita... onneksi sitä ei kysytty 
Ihan hannuhanhi osastolla toistaiseksi.
Sora + valurautanen kaivonkansi + etujarru = asfaltti-ihottuma ja pirusti naarmuja katteeseen
Pari kertaa oon paikallaan kaatanu pyörän.
Kun on vähän huono alusta ollu. Ja oisella kerralla niistä sain vielä katteet palasiksi kun siinä vieressä sattui olemaan kaivonrengas... Eipä vituttanu, eipä.
Mutta jos monkey ajat lasketaan mukaan niin varmaan 20 kertaa tuli vedettyä nurin, kun piti talvella aina ajella. Ja kerran porkkalaan menevällä tiellä alko mutkan jälkeen hiekkatie ja mopo lähti alta... auto tuli vastaan ja liuuin sen edestä ojaan. Onneksi ei käynyt mitään... oli nimittäin senteistä kiinni etten jääny autonalle liiskaks. 
eiköhän noita lippoja ole liiaksi muisteltavaksi. 
öhöm... 
nyt se on sitten koettu: vauhdista kaato, tosin nurmikolla kun takarengas lipesi alta. Tankkiin tuli lommo polvesta, ja polveen lihasvamma 
Vaan oli tuuria matkassa: Kaato tapahtui Norjan reissulla, ja paikalle sattui suomalainen lääkäri, motoristi, joka tarkastuksen jälkeen, sitoi jalan ilmastointi-teipillä ajokuntoon, että pääsin 1000km takaisin koto-suomeen.
hätä keinot keksii
ps. viikon sairasloma
Yhdet lipat olen kerennyt heittää. Tilanne: myöhään illalla, mutkatie, 60km/h vauhtia, mutkassa soraa, jalkatappi maahaan, sitten mentiin. Tulos: farkut rikki, 2x mustelma, 2x minor scratch mopon katteisiin, kytkinkahva poikki. Vähällä pääsin.
Niittasin Mitsun vetokoukkuu pärrällä, kun kyseinen autoilija halusi yks-kaks-yllättäen väistää kärkikolmion takana olevia lajikumppanejaan. Lukkojarrutus ja kanttaus ei tuonut toivottavaa tulosta kun autoilija päätti kurvata varmuuden vuoksi vielä samaan suuntaan. Kyllähän siinä rytisi. Niin ja ne autot tosiaan siellä kolmion takana odottivat kiltisti omaa ajovuoroaan...
Kerran itse ja kerran ollut matkustajana.
Vielä ei ole tilanne tullut eteen. Toivottavasti ei tule ikinä ! (tulee kumminkin) 
Kadunpintaa on raavittu kahdesti, joten Pelle Pelotonhan tässä.
Tosin jos mukaan lasketaan mopo- ja kevariajat, nousee saldo jo niihin lukemiin ettei mulle nimeä ihan Disney-kirjallisuudesta taida löytyä
Katuprätkällä tullut ihottumaa ja remppaa kaksi kertaa. Poikuus meni vuonna 1976 ja toka kerta 1986.
Krossaamistahan ei lasketa..
Kerran piikkiendurolla metsäpolulla, mutta sitähän ei lasketa. Jos siellä ei kaadu ikinä, niin silloin ajaa liian hiljaa pitääkseen hauskaa. 
Katupyörällä ei sitten onneksi ole tullut kaatuiltua. Toivotaan parasta.
Kahdesti on käynyt maan vetovoima ylivoimaiseksi.
Eka kerralla pehmeällä mökkitiellä muljahti nykin kokoinen kivi etupyöran alta keskikantturaa ylittäessä.
Ja toka kerta tuli näyttävästi ajoharjoittelussa yleisön edessä kun kumikartio jäi etupyörän alle "autotalissa"
Eli molemmat kerrat vauhtia about 3km/h
Vauhdissa tilanteita on ollut useampiakin mutta tähän asti on ollut säkää mukana.
Mutta kyllä mäkin mopolla...
Kerran tuli kaaduttua, kävely vauhdista. VÄhän hävettää...
Jalat ei oikein hyvin ylettyneet maahan, pysähtyessä on kaatumiset tapahtuneet, ja siis neljään otteeseen on kesän mittaan tarvittu nostoapua.
0 kertaa, ja todellinen Hannu Hanhi olen ollut, koska lähellä on käynyt kertaa monta..
Tosin vasta eka motskakesä takana, jotta kaipa sitä vielä kerkee..
Monkeyllä on tosin tullut lipattua kerta jos toinenkin aikoinaan..
???eka käsittelyn jarrutuksessa ja toinen märälla nurtsilla
itsetunto n saanu kolhuja
Joku kuuluisa hevosvalmentaja (älkää kysykö kuka... 
) sanoi joskus:
"Ensimmäinen kerta voi olla virhe...
Toinen kerta osoittaa, että virheestä on tulossa paha tapa.
Kolmas kerta näyttää, että se on jo vakiintunut käytäntö..."
Neljäs kerta kunnioittaa perinteitä!
Edit: Ja nämä siis 4 kesän aikana ja niihin sisällytettynä yli 75tkm... Paikallaan kaatumisia ei kannata edes laskea...
Täytyy heti ekaks koputtaa puuta.......tilanteita kunnon mälläykseen on ollut niin paljon etten oo laskenu... Yks läheltä piti tilanne oli Manskulla vähän ennen Lasipalatsia..siihen oikein vauhdikkaasti ja tyylikäs korkea stoppie,.. 
..mut alas tullessa lähtiki sitte kaatumaan oikealle ja kyl vaan sisua riitti ponnistaa pyörä ylös,kyljen melkein maassa kiinni ollessa...häivyin siitä sitte nopeasti ku sai paheksuvia katseita vähän joka puolelta..... Kyl se on niin et ison hemmon kannattaa ostaa pieni pyörä ni saa helpoiten ylöskin.. ..sit on pari....kymmentä.?... tällästä "hiekkaa mutkassa" tapausta joissa voi melkein kiittää ihmettä (ja pyörää).. 
..et jostain syystä on pyörä vielä ottanu pidon takas,vaikka hetki jo on oltuki kuulalaakereiden päällä heittelehtimässä...... niin ja pyörähän on ehtiny olla 3 ja puol kk......
Polkupyörällä onki sitte tullu tohellettua sen verran et on sisuskalujakin pistetty remonttiin...poistettukin.... 
.. täytyy toivoa et pysyis nyt ton pärrän kans viel pystys
vieläkin kun noita paria tapahtumaa muistelee,
ja peräti kin taisin silloin olla
Molemmat ns. "kaatoni" on tehty omin käsin mopotallissani, joten ihan varsinaisia kaatoja nuo eivät kait ole. Eka kerran nututin - 99 linkkarini jynssätessäni sen takavannetta motulista puhtaaksi. Noissa -99 busseissa kun ton sivuseisontatuen kulma oli niin aneemiseksi suunniteltu ja toteutettu suitsatehtaalla, ettei siinä paljoa tarvittu,kun sai busan pötkölleen melkein pelkästään takavannetta myötäkarvaan vilkaisemallakin. Muutama naarmu vasemman katteen yläosaan, koneposkeen, peiliin ja stongan painoon. Meikkaamalla ja hinkkaamalla noi häipyi koko hyvin, mut voinette arvata häipyikö toi menttaalikolhu meikun sielusta ihan heti.... 
Uudemmissa malleissa toi kenokulma muuten lienee jo tehtaalla reerattu vähän suuremmaksi, koska näitä paikoiltaan kaatoja tapahtui ens alkuun ympäri maailmaa oikeen roppakaupalla.
Toisella kerralla olin vaihtamassa konesalvoja samaiseen kiituriin. Laiskuuttani en tällännyt sillä kertaa niitä omatekoisia bussipukkeja paikoilleen. Istahdin mopon selkään, nostin pyörän pystyyn sivarilta saadakseni sen viiimeisenkin tipan luritettua pois öljypohjan uumenista. Sivujalan vimpautin ylös, koska se oli oman sivujalkani tiellä olevinaan.
Jälkikasvuni ja äitinsä olivat sinä päivänä sotajalalla joka armaasta asiasta maan päällä, ja osittain kait maan allakin olevista asioista. Toi heidän harrastamansa kasvatuksellinen kovaäänistelynsä alkoikin saada sellaisia ulottuvaisuuksia desibelitasoiltaan, että minäkin aloin olla hissukseen ,
vaikka siellä tallissani eivät sentään meuhkanneetkaan.
Kun nämä hienovaraiset diplomaatit sitten siirtyivät koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi sitä viimeistä ja ainoaa pyhäksi luokiteltavaa turvapaikkaani niine pikku neuvotteluineen, rauhaa rakastavan huoltomiehen pinna lopulta kärähti. Pakkohan sinne sekaan viimein oli syöksyä osapuolia rauhoittelemaan, ennenkuin ihan ruumiita syntyisi kumisaappaiden oletetusta käyttöpakosta sadekeleillä.
Hyppäsin "siitä suivantuneena" mopon päältä sille ns.väärälle puolelle, ja tuuppasin busan eineen kiukkuisesti sille sivutuelle...
Kun toi veret pysäyttävä totuus iski tajuntaan sen hemmetin sivupaakin asemasta justa tällä siunaamalla hetkellä, olikin jo aivan liian myöhäistä. Yhdellä tassulla rutistusvoima ei meikäläisen elopainonkaan huomioiden kaasukammen luiskahtamista ottesta estänyt, ja sinnehän toi meni kylelleen taas kerran. Voitte uskoa, että pikkasen oli otsa ja kaulasuolet kireällä, amalgaameja murtui ties kuinka monet kun loikin kohti noita kahta siellä ulko-ovella..... stana..
Niinpä ne samaiset kontaktipinnat busassa sai taas hiukan lisää hinkkausta osakseen ja se kate yhden pienen tarran koristuksekseen. Tämä kaikki luonnollisesti heti sen jälkeen, kun oli tovi hiljakseen keskusteltu näiden kahden muun perheen jäsenemme kanssa kumisaappaiden käytöstä sadesäällä....
jokkebus@
Pieni pelko persuuksissa on rajoittanut viimeisiä rajoja hakemasta, mutta 16 ikäisenä kaaduin kaksi kertaa ja sielu vaurioitui pahimmin. Toisella kerralla pe klo 1415 aikoihin matkahuollon edessä viihdytin koulukavereita.. ..
Kerran pysähdyksesta, maa petti jalan alta ja sitten mentiin, mitään vahinko ei tapahtunut paitsi että ego sai kolauksen. 
Elokuun lopulla risteyksestä vasemmalle kääntyessäni takapyörä "lipes"ja pyörä kyljelleen.
Lasketaanks sitä, kun on .org-kaverien kanssa ajelulla ja kippaa huoltiksella about paikaltaan...
Edit: Ennen kuin joku ehtii kommentoida, toi ei ollut uran ainut konttaus...
Next Page...